29.9.14

Suukon odottelija

Mistä ihmeen elämänkäsityksestä ja -odotuksista ne kaikki lapsuussatujen juonet ja hahmot on syntyneet? Kurjiksi muutetut veljet, joille piti nokkosista neuloa nutut; kurpitsavaunut, myrkytetyt omenat jne! Ja voi hyvä ihme, miksi juuri sammakoksi oli noiduttu sadun prinssi?

Mutta kun katselen tätä koruni sammakkoa, niin sillepä juuri on annettu ilme, silmät, kuin kertomaan: Pussaa toki, prinssihän tässä!


Mary Lockwoodin upea taidelasihelmi taisi nyt löytää paikkansa, aiemmasta korusta olin tarvinnut helmet muuhun (ups, sellaista sattuu aina välillä!), niinpä oli sammakko kotia vailla. Nyt sitten nuo hauskat vinoneliöt, krysopraasia, ja, syksyä hehkuvat pienet mookaiittijaspikset ovat kuin tehtyjä riipushelmen seuraan. Vielä lisäsin muutaman tsekkiläisen lasilehden, joiden kultahippuset toistaa krysopraasin pyriittiä. 


Riipushelmen alapuoli on aivan ihastuttava läikikäs niitty täynnä siniunikkoja... Ei siis haittaa, jos riipus sattuisi kaulalla heilahtamaan ympäri.


Krysopraasi- ja mookaiittihelmet löysivät kyllä toisensa jo ennen sammakon esiin kömpimistä; rannekoru syntyi alkuun värikokeiluna, mutta kaulakorun myötä tykästyinkin liittoon. Kirkasta on hopea molemmissa koruissa, en olekaan nykyään niin hanakka patinoimaan hopeaa.



Joinakin aamuina on tuntunut jo niin kylmältä, alkaa tuntua tosiaan syksyltä. Puut ovat vähitellen vaihtaneet värejään, ehkä ehdin joitakin vaahteroita kuvatakin. Odotan nääs uutta puhelintani, jossa on hyväksi kehuttu kamera...

24.9.14

No jee!

Olipa ihanainen päivä - kuljeskelin metsässä aivan muuta etsien, löysin nämä! Hyvin olivat kyllä taas maastoutuneet, mutta kuten sienihullut tietää, niin yhden lakin löydettyään, huomaa kaveritkin :-)
Pieni erä näitä nyt löytyi, mutta muutama kylmä yö lisää, niin kyllä lisää tulee!


Syksyinen metsä saa minut aina muistelemaan lapsuuttani; vietimme veljieni kanssa kaikki illat naapuruston lasten kanssa, lähiniityillä ja metsän laidoilla leikkien. Ei mikään voita kostean viileää, hämärän syysillan tuoksua korkeassa heinikossa! Paitsi utuiset syysaamut järven rannalla...

***********

Buddha ei viihtynyt aiemmin tehdyssä korussa. Jotenkin tänään koru tahtoi muuta. Siihen vaikutti kaiketi sammaleisen metsän pohjaan lehtiään ravistavien puiden välistä siivilöityvä aurinko, joka loi niin hauskoja varjoja ja kuvioita, että muistelin ekaa koulumatkaa. Koulun vierellä oli aivan samantuoksuinen metsikkö. Ja muistin punaisen koululaukkuni! Ja tuo keramiikkariipus, siinä on jotakin samaa, ehkä. Ametistihelmen tilalle vaihtui riipuksen sävyinen keramiikkahelmi.




Laitoin tämän korun kaupan tarjoushintaisiin noiden rutiilikvartsien pintavirheiden takia, niin upeita kuin ne ovatkin ihanine venuksenhius-rutiileineen!

Ihania syyspäiviä teille, mukavia syysretkiä! Rehellisyyden nimissä, metsäretkeni aikana ehti auringon ja lämmön ohella tulla räntää ja rakeitakin hetken.

***********

20.9.14

Kulkiessa katseltua

Ei ole mitään syksyn värien ilotulitusta minun kotimaisemissa. Hiukkasen punaisia vaahteroita, osassa koivuja kellanruskeaa, paljon vielä vihreää. Syksyntuoksuisia lehtikasoja tekee mieli pöyhäistä ohi kulkiessa...


Niistä maahan varisseista väreistä on tämän päivän korun väripaletti. Lamppuhelmiä, mokaiittia, kultasisus-lasihelmiä, korumetallia.


16.9.14

Aarteita tutkimusretkiltäni

Alusta asti korunteossani on ollut tärkeää löytää erilaisia ja juuri minun ajatuksiini eli koruihini sopivia helmiä, omanlaisiaan. Niinpä käytän paljon aikaa tutkimusretkiini nettimaailmassa - olisi upeaa voida reissata kivien lähtöpaikoissakin - enpä nyt silti tahtoisi Siperiaan lähteä, mistä seuraavan kaulakorun kivet ovat kotoisin... Mutta jo kuvien katselu on itselleni suuri nautinto, saati sitten, kun saan aarteet hyppysiini.



Tsaroiitti-helmet, voi mikä silkkinen hohto niissä onkaan.  Ensimmäisen raskauteni aikaan pidin violetteja ja iik-vaaleanpunaisiakin vaatteita ja asusteita! Toivoisin violetin sopivan minulle, mutta enää en niin kuvittele. Voi niitä onnellisia, joita violetti pukee, olen kade! Aion kyllä kokeilla, josko yksi tsaroiitti-helmi voisi silti ujuttautua johonkin omaan koruuni...

No, tässä pitkässä helminauhassa tsaroiitit saivat rinnalleen isoja harmaita makeanvedenhelmiä - kyllä, harmaita, mutta ympäristö antaa niillekin lilan sävyn, mainiota! - sekä pikkuruisia peacock-sävyn helmiä ja pari ametistisirua sekä paljon kirkasta hopeaa.



Korunteon alkuaikoina en kauheasti innostunut Swarovskin kristalleista ja jos niitä hankin välihelmiksi, ne olivat pikkuruisia, 4mm tai korkeintaan 6mm. No huh, hieman eri koko luokkaa ovat seuraavien korvisparien kristallit, 18mm (piikit) ja 13mm (kallot).


Yllä on yksi ja sama pari eri valaistuksessa, vasemmanpuoleinen on lähempänä totuutta, kristallien sävy on 'silver night'.


Ja pääkallot, en ole fani, mutta nämä nyt vaan halusivat tänne! Samaa 'silver night' -sävyä kuin edelliset.


Ja kyllä kallokin säihkyy auringossa eri lailla :-)




Tässä muuten yksi kotiutunut riipus - olin päättänyt, että en todellakaan tarvitse kokoelmiini enää yhtään kiviriipusta, mutta niin vain veikeä ketunpoika tänne ilmaantui, kutsuttuna ;-)


12.9.14

Lukiessa, tai...

Kirjojen: romaanien ja novellien, runojenkin, lukeminen on aina, aina, ollut rakas harrastukseni. Välillä tahti on ollut hitaampi, juuri nyt kirjat vievät taas mukanaan.
Ja lukiessa syntyy koruajatuksia enkä tiedä tulisiko koruista erilaisia ilman juuri meneillään olevaa kirjaa!


Sattuneista syistä tilasin Emmi Itärannan kirjan sekä suomenkielisenä että englanninkielisenä versiona, ne ovat tietääkseni ilmestyneetkin aivan yhtä aikaa: Memory of water ja Teemestarin kirja. Luin noita rinnakkain vaan sitten suomenkielinen vei mennessään ja englanninkielinen on kesken, mutta ei jää lukematta. Kirjan juonesta vain sen verran, että se kertoo maailmasta, jossa on loppumassa vesi... Uskomattoman kaunista kieltä, kiehtovaa.

***

Ja jokin salaperäisen tekstin alkumetreillä jo nosti mieleeni ammoin tilaamani riipuksen. Se on jonkinlaista fossiilikorallia, värjättynä vaaleanlilalla sävyllä, käy mainiosti noiden ihmeellisten lepidoliittihelmien seuraan. Pyöreissä lepidoliiteissa on kyaniittien ja serafiniittien tapaan ihmeellistä välkettä, kerrassaan jännittävä kivi kuten tuo riipuskin. Lisäsäihkettä kaulakorulle antaa pätkä Swarovskin kristallein koristeltua ketjua ja herkkyyttä puolestaan purppuraiset biwa-makeanvedenhelmet.
Hopealangalla kaikki helmet linkitin, kun olin ensin langan tummaksi patinoinut. Kiviriipuksen alareunassa on helminyörillä kiinni lamppuhelmi, lepidoliitti ja yksi säihkyvä swarovski.
(Kuvista tuli omalla näytöllä katsottuna jotenkin tunkkaisia, ei paista aurinko tänään.)


No, myöhemmin aurinkopäivänä kuvattu:


Korvakorutkin tämä kaulakoru sai parikseen, niissä biwa-helmet ja lepidoliitit sopivanvärisissä niobium-koukuissa :-)


***

Mulla on surkeesti kurkku kipeenä ja lievää lämpöä, hyvä syy siis pysytellä kotosalla ja lueskella...

***

11.9.14

Ikävään

Taaskin tuli tilanne, että olin tekemässä aivan muuta, kun riipuskivi kuiskaili ikäväänsä päästä koruksi.
Tämän opaalin epäidenttinen kaksonenhan jo lähti maailmalle "Make a wish" -korussa. Tämä on se b-vaavi, hiukkasen pienempi ja vähemmän värikäs, mutta aivan yhtä hurmaava ja persoonallinen! Nerik, nerik, mutta eihän lapsiakaan voi ikuisesti kotiin kahlita!



Eihän se auttanut kuin juottaa ja kiinnittää kiveen tuo ripustuslenkki ja etsiskellä kyaniitit, joista osa oli jo valmiiksi hopealangalla linkitettyinä, onpas loistavan sopiva värikaveri tälle boulder-opaalille. Pikkuruiset vaaleat ja sinertävät kivihelmet keventävät lyhyttä korua, samoin ohut hopeaketju.

Tällä kertaa opaalin maisema on varsin jäinen ja minun silmissäni tuo valkea osuus näyttää kuin iglulta, siitä siis nimi korulle. Näettekö muuten jäiset vuoret ja hyisen tuulen ja pöllyävän lumen niin kuin minä näen?



9.9.14

Saapuuko syys...

... ei aivan vielä ... Hiukan tuulee ja pilveilee, mutta on suloisen lämmintä. Ei tarvita vielä päähinettä ulkoillessa, joten korvakorut saavat heiluskella esillä.



Tänä vuonna olen käyttänyt aika lailla niitä hurmaavia lamppulasihelmiä korvakoruihin, joten päätin vaihteeksi ottaa työpöydälle kivihelmiä ja -riipuksia. No, itse asiassa nämä kaksi ensimmäistä paria tulivat tänään postissa ja pääsivät siis heti käsittelyyn!



Kotmaisesta kaupasta tilatut helmet ovat laadukkaita ja kauniita, olen näihin vallan ihastunut. Ylemmässä kuvassa serafiniitti-sydämet, siloiset ja suloiset, salaperäisiä helmiäishohteita täynnään. Ketjunpätkät antavat mukavaa ilmavuutta tälle parille. Sydämen koko puolitoista senttiä.
Alemmassa parissa on hurmaavasti mattapintaisiksi hiotut kulta-obsidiaanilehdet, aivan ihanan keveät ja kiehtovat nämäkin! Tausta on kaiverretuissa lehdissä sileä, pituutta lehdellä 3,5cm.


Itselle jää luultavasti tämä turritella-pari. Sen kiviriipukset ovat jonkin verran painavammat ja pituuttakin on kolme ja puoli senttiä per kivi. Ja lisäsin vielä nuo hienot hopeiset linkit lisäilmeeksi.



Kaikissa korvakoruissa jälleen koukut niobiumia, turvallista ja allergisoimatonta.

Ja sitten tiedoksi - sain pitkästä aikaa hankituksi korviskoukuille stoppareita, joita lähetän automaattisesti korujen mukana. Ehkäpä siskollakin alkaa korvikset pysyä tallessa ;-) Mutta oikeesti, hattujen ja huivien kanssa varsinkin kevyet koukkukorvikset ovat toisinaan vaarassa pudota ja kadota.




5.9.14

Aika, aika

Aika. Se on sana, jolla on jo itsessään monia ulottuvuuksia ja jokainen meistä voi antaa sille lisää merkityksiä, eri ikäisenä varmaankin erilaisin painotuksin.

Kaikki korukivet ovat syntyneet ajan, lyhyemmän tai pidemmän ajanjakson, muokkaamina, erilaisissa ulkoisissa olosuhteissa.

Turritellat, lempiakaattini, niissä näkyy pikkuruisia fossiileja 250 miljoonan vuoden takaa! Vielä vuosi pari sitten turritellaa ei juurikaan ollut saatavilla, nyt sitä on tarjolla paljon enemmän.

Jokaisessa helmessä on oma tarinansa; turritellan sanotaan auttavan muutoksissa, helpottavan väsymyksen ja yksinäisyyden tunteita.



Upean violettina säihkyvää tsaroiittia puolestaan saadaan vain Siperiasta, muualla sitä ei esiinny ja se onkin yksi vaikeimmin saatavista ja kalleimmista korukivistä, ensimmäiset löydettiin noin 30 vuotta sitten. Tsaroiittia ei pidä sekoittaa räikeämpään (mun mielipide) sugiliittiin, jota usein tsaroiitin nimellä näkyy tarjolla. Tsaroiitin sanotaan lievittävän pelkoja ja muuntavan kielteisiä ajatusmalleja.

Halusin tehdä tasapainoiset rannekorut, joissa kivet pääsevät yksilöinä esille, punoin hopearenkaita vahvistamaan näitä helmien omia kuvioita. Turritellat ovat viistehiottuja, mikä käykin hienosti kuvioihin ja piilottaa kivelle ominaisia epätasaisuuksia. Kuningasketjun vankat pätkät antavat kiville mukavan vastaparin.


Turritella-koruun pääsi riipukseksi yksi Swarovskin kristalli-kaunotar ja tsaroiitti-rannekorun riipuksena on pieni viistehiottu ametisti.
Sileiden, hurmaavien tsaroiitti-helmien välissä on hopealenkkejä hieman keveämmin sommiteltuina. No, yksi syy on, että vähemmällä hopealla korun hinta pysyy kohtuullisena.



***
Koruiksi muotoutumassa:


***