3.2.13

Herkkää ja hempeää

Vaikka sanoinkin juuri tänä aamuna, että olen kyynikko, niin kyllä hempeänväriset kivet jaksaa aina uudelleen ihastuttaa. Ja vaikka välillä myös sydänkuviot tuntuu niin kuluneelta ajatukselta, niin kyllä ne vaan toimivat.



Pujottelinkin sitten rannekorun kaikista hempuloista, joita oli korupöydälläni muista projekteista esillä. Tässä on siis kunziittia, akvamariinia, ruusukvartsia, kuukiveä, vaaleanpunainen Perun opaali, vuorikidettä, savukvartsia, sydänriipus lukkona.
Tässä muistuttelen, että suloista vaaleanpunaista ruusukvartsia ja herkkää lilansävyistä kunziittia ei pidä jättää suoralle auringonvalolle alttiiksi, niiden väri silloin haalistuu. No, nythän ei sitä ongelmaa ole, mutta kesemmällä kannattaa varoa.



Kun niin on haluttanut jo pitkään tarttua juotosvälineisiin, niin aloittelin pienesti. Tein siis pikkuisen riipuksen. Juotin filigraanilangasta sydämen kiinni koristeelliseen pantalangan pätkään ja siitä tuli riipus kaulakoruun. Katkaistun pantalangan pää vaati enemmän hiomista kuin muistinkaan, mutta taidan kokeilla jotakin muutakin vastaavaa lähiaikoina. Kun olen viime aikoina viilaillut lähinnä kynsiä, niin hopean viilaaminen ja hiominen oli oikein hauskaa.


Ruusukvartsi oli niin itseoikeutettu seuralainen kirkkaalle hopeiselle "taikasauvalle". Ja vaikka tämä tosiaan on näinkin herkkis, niin kyynikonkin kaulalla lyhyt koru on oikein sievä. Melkein voisin ajatella pitäväni vaaleanpunaista korua?






20 comments:

  1. Oi miten herkkää ja kaunista♥

    ReplyDelete
  2. No nyt kevättää oikein kunnolla. Tosiaan kaunista ja herkkää. Ihania kiviä, suloinen taikasauva. Kevät, nuoruus...

    Täällä toinen kyynikko, jolle ei ehkä nuo värit parhaiten sovi. Vai johtuuko se sittenkään kyynisyydestä. Olen muuten huomannut, että kyynisyys lisääntyy iän myötä. Ei kai niin tarttis olla.

    Nyt mullakin olisi pitkästä aikaa koruntekofiilis, mutta kun pyörittelen noita helmiä, en keksi mitään. Sanoin miehelleni, että olispa Mags täs, niin jo syntyis. Hän kyllä tiesi heti, mitä tarkoitin. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on niin harmillista huomata itsessään, iän ja kyynisyyden lisääntyminen, voi surku! Ei niin sais olla, taistellaan vastaan!
      Eikä fiilis ja tuotos myöskään kulje käsi kädessä aina, muusat(kin) on niin herkkiä.
      Meen ens viikolla leikkuuttaan hiukset, se yleensä virkistää monin tavoin :-D

      Delete
    2. Kyynisyys tosiaan lisääntyy iän ja kokemuksen myötä. Mutta sille ei tarvitse varmaankaan antaa liikaa valtaa. Sen todistaa jo se, että edelleen voi nauttia heleistä väreistä ja hempeistä sydämistä <3

      Delete
  3. Kyllä on kyynisyys kaukana näistä hempeistä väreistä :) Kauniita!

    ReplyDelete
  4. Nää herkän hempeät ihanuudet sopisi vaikka ystävänpäivälahjoiksi:) HUOM kaikki miehet!

    ReplyDelete
  5. Menikin tovi täällä blogissasi kun en ole juuri kenekään blogeja ehtinyt viimeaikoina selailemaan...
    Olen ihan hurmioissani ja tuo hempeilyrannekoru, ai nam !!

    ReplyDelete
  6. Kyynikko??? Pulinat pois ja eteenpäin söpöstelyn vaaleanpunaisella valtatiellä!
    (Ja kiva taikasauva)

    ReplyDelete
  7. Ihanat korut, tosi kauniit värit!:)

    ReplyDelete
  8. Oi miten ihanan herkkää ja hempeää :) tykkään kovasti!

    ReplyDelete
  9. Kiitos kaikille hempeilijöille :-D

    ReplyDelete
  10. Voi hemppa hempukka tuota rannekorua, kyllä niin on suloinen. Ja herkistelijä tuo kaulakorunen taikasauvoineen. Niin söpöä <3

    ReplyDelete
  11. Voi että miten mahtava tää kaulakoru!

    ReplyDelete
  12. Ihanan hempeää :) vaikken sen ystävä niin olekkaan, niin osaahan se aina sykähdyttää.

    ReplyDelete
  13. Herkkiä sävyjä! Ihan kuin kevät olisi hiipinyt korupajaasi!

    ReplyDelete
  14. Niin kauniit <3 <3 Herkät sävyt miellyttävät! :)

    Minä olin nuorempana kovinkin kyyninen, halusin vielä oikein korostaa tuota piirrettäni itsessäni. Olin jostakin kummallisesta syystä saanut päähäni ajatuksen, että kyynisyys olisi jonkinasteisen älykkyyden ilmentymä. Myöhemmin olen huomannut, että että kyyninen elämänasenne oli minulle ehkäpä jonkinlainen suojakeino ja sellaisenaan niitä turhimpia juttuja, mitä maa päällään voi kantaa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin Kaisa, minua suorastaan pelottaa huomata itsessä kyynisyyttä, kyllä avoin suhtautuminen olisi miellyttävämpää.

      Delete
  15. Kiitos kaikki ihanat kommenteistanne!
    Akvamarin, edelleenkin blogissasi kommenttini heivataan avaruuteen! Mut yritän silti jättää ihastelevia kommenttejani ;-D

    ReplyDelete