Pujottelinkin sitten rannekorun kaikista hempuloista, joita oli korupöydälläni muista projekteista esillä. Tässä on siis kunziittia, akvamariinia, ruusukvartsia, kuukiveä, vaaleanpunainen Perun opaali, vuorikidettä, savukvartsia, sydänriipus lukkona.
Tässä muistuttelen, että suloista vaaleanpunaista ruusukvartsia ja herkkää lilansävyistä kunziittia ei pidä jättää suoralle auringonvalolle alttiiksi, niiden väri silloin haalistuu. No, nythän ei sitä ongelmaa ole, mutta kesemmällä kannattaa varoa.
Kun niin on haluttanut jo pitkään tarttua juotosvälineisiin, niin aloittelin pienesti. Tein siis pikkuisen riipuksen. Juotin filigraanilangasta sydämen kiinni koristeelliseen pantalangan pätkään ja siitä tuli riipus kaulakoruun. Katkaistun pantalangan pää vaati enemmän hiomista kuin muistinkaan, mutta taidan kokeilla jotakin muutakin vastaavaa lähiaikoina. Kun olen viime aikoina viilaillut lähinnä kynsiä, niin hopean viilaaminen ja hiominen oli oikein hauskaa.
Ruusukvartsi oli niin itseoikeutettu seuralainen kirkkaalle hopeiselle "taikasauvalle". Ja vaikka tämä tosiaan on näinkin herkkis, niin kyynikonkin kaulalla lyhyt koru on oikein sievä. Melkein voisin ajatella pitäväni vaaleanpunaista korua?
Oi miten herkkää ja kaunista♥
ReplyDeleteNo nyt kevättää oikein kunnolla. Tosiaan kaunista ja herkkää. Ihania kiviä, suloinen taikasauva. Kevät, nuoruus...
ReplyDeleteTäällä toinen kyynikko, jolle ei ehkä nuo värit parhaiten sovi. Vai johtuuko se sittenkään kyynisyydestä. Olen muuten huomannut, että kyynisyys lisääntyy iän myötä. Ei kai niin tarttis olla.
Nyt mullakin olisi pitkästä aikaa koruntekofiilis, mutta kun pyörittelen noita helmiä, en keksi mitään. Sanoin miehelleni, että olispa Mags täs, niin jo syntyis. Hän kyllä tiesi heti, mitä tarkoitin. :D
Se on niin harmillista huomata itsessään, iän ja kyynisyyden lisääntyminen, voi surku! Ei niin sais olla, taistellaan vastaan!
DeleteEikä fiilis ja tuotos myöskään kulje käsi kädessä aina, muusat(kin) on niin herkkiä.
Meen ens viikolla leikkuuttaan hiukset, se yleensä virkistää monin tavoin :-D
Kyynisyys tosiaan lisääntyy iän ja kokemuksen myötä. Mutta sille ei tarvitse varmaankaan antaa liikaa valtaa. Sen todistaa jo se, että edelleen voi nauttia heleistä väreistä ja hempeistä sydämistä <3
DeleteIhana taikasauva :)
ReplyDeleteNää herkän hempeät ihanuudet sopisi vaikka ystävänpäivälahjoiksi:) HUOM kaikki miehet!
ReplyDeleteMenikin tovi täällä blogissasi kun en ole juuri kenekään blogeja ehtinyt viimeaikoina selailemaan...
ReplyDeleteOlen ihan hurmioissani ja tuo hempeilyrannekoru, ai nam !!
Ihania:)
ReplyDeleteKyynikko??? Pulinat pois ja eteenpäin söpöstelyn vaaleanpunaisella valtatiellä!
ReplyDelete(Ja kiva taikasauva)
Ihanat korut, tosi kauniit värit!:)
ReplyDeleteOi miten ihanan herkkää ja hempeää :) tykkään kovasti!
ReplyDeleteKiitos kaikille hempeilijöille :-D
ReplyDeleteVoi hemppa hempukka tuota rannekorua, kyllä niin on suloinen. Ja herkistelijä tuo kaulakorunen taikasauvoineen. Niin söpöä <3
ReplyDeleteVoi että miten mahtava tää kaulakoru!
ReplyDeleteIhanan hempeää :) vaikken sen ystävä niin olekkaan, niin osaahan se aina sykähdyttää.
ReplyDeleteHerkkiä sävyjä! Ihan kuin kevät olisi hiipinyt korupajaasi!
ReplyDeleteNiin kauniit <3 <3 Herkät sävyt miellyttävät! :)
ReplyDeleteMinä olin nuorempana kovinkin kyyninen, halusin vielä oikein korostaa tuota piirrettäni itsessäni. Olin jostakin kummallisesta syystä saanut päähäni ajatuksen, että kyynisyys olisi jonkinasteisen älykkyyden ilmentymä. Myöhemmin olen huomannut, että että kyyninen elämänasenne oli minulle ehkäpä jonkinlainen suojakeino ja sellaisenaan niitä turhimpia juttuja, mitä maa päällään voi kantaa...
Niin Kaisa, minua suorastaan pelottaa huomata itsessä kyynisyyttä, kyllä avoin suhtautuminen olisi miellyttävämpää.
DeleteKiitos kaikki ihanat kommenteistanne!
ReplyDeleteAkvamarin, edelleenkin blogissasi kommenttini heivataan avaruuteen! Mut yritän silti jättää ihastelevia kommenttejani ;-D