Lähellä sydäntä

Tällä kertaa Korukoplan aiheena oli 'lähellä sydäntäni', tarkoituksena tehdä koru, jossa voi kertoa todellisesta itsestään ja jota voisi pitää yllään tilanteessa kuin tilanteessa.
Löydät osallistujalistan koplan blogista, täältä.


Oma pyrkimykseni, kaikissakin koruissani, on tehdä koruun pienikin osanen itse. Aina se ei toteudu, mutta nyt halusin sellaisen ottaa mukaan. Siispä koru lähti liikkeelle tästä hopeaosasista juotetusta siivekkäästä ja sen 'yöpuusta'.
Toukkien järsimät luonnonoksat ovat koruissa lähes parasta mitä tiedän! Nyt olen taas voittanut (hiukan) pelkoani poraa kohtaan, joten oksanpätkä sai reiät ja metallilangasta linkityksen.

Tietysti koruun aina löytyy ja mahtuu kiviä, sekä ihanuusjaspiksia että läpikuultavia vuorikiteitä, tässä vuorikiteillä on ab-käsittely harmaasävyisenä.
Hmm... jostakin syystä myöskin säihkyvät kristallit hakeutuvat nykyisin koruihini, patinalla tummennettuna ne eivät ole liian bling kenellekään :-D

Useimpiin koruihini etsin eri komponenteille parin. Siksipä jaspiksia on kaksi, myös noita säihke-komponentteja on kaksi ja korussa on tällä kertaa myös kaksi siivekästä. Keraaminen lintu on minua ihastuttavan sävyinen, hiukan sameanvihreä. Lintu pääsi koruun aivan viime hetkellä, mutta se sattui olemaan täydelleen samaa värimaailmaa kuin sarisilkki, ah silkin tuntua kaulalla, silkkihän pääsee jokaiseen suinkin mahdolliseen paikkaan koruissani!

No eihän tämä koru täytä kaikkia haasteen kriteereitä, ei se ole juhlakoru! Mutta tärkein täyttyy: kaikki valitut osat ovat minulle koruntekijänä rakkaita!