16.2.10

Voin kaivata, ÄHH 14

Voi kaivata ja samalla tietää, ettei 'muinaisiin' aikoihin ole paluuta. Eikä se ole synkistelyä tai niiden entisten aikojen haikailua vaan, vain asiaintilan toteamista.

Ammoniitit puhuttelevat kuvioillaan, väreillään... Voi sulkea silmät ja yrittää tavoittaa, millainen ympäristö ja ravinto on synnyttänyt niiden erilaiset värit, vai onko väri syntynyt erilaisista lämpötiloista, ovatko vaikka nämä kaksi ammonittia löytyneet läheltä toisiaan, ovatko ne eläneet samaa merenpohjaa, jonkin aikaa...

**
Lämpimämmänsävyinen riipus sai seurakseen tiikerinsilmää ja pieniä jaspis-ovaaleja. Riipus on samankokoinen kuin Siluurissa, mutta helmet huomattavasti pienempiä. Hennonoloinen koru sopii hentoon kaulaan.
Terran sävyinen koru sai nimekseen 'Voin kaivata'.


**
Tähän loppuun osa Aila Meriluodon runosta 'Voin kaivata', vuodelta 1946 (löytyy kuvausrekvisiitan runokokoelmasta)

...
...
Ja puhua voin, voin puhua sulle:
jään viereesi sanoja vilkkaita virkkain,
ja jos kuuntelet, vaieta äkkiä voin
ja hymyillen nähdä, kun tavoitat suotta
minun sanaini mieltä kuin parvia
sirkkain:

oi, kaikki ne käsistäs hyppivät pois,
vaikk' haroisit, miettisit tuhannen
vuotta!
Ja katsoa voin sua, silmin kirkkain,
ja jos huomaat sen, minä katson pois,
kuin sinua ollenkaan ei ois.

Voin kaivata. Kaivata, kaivata voin.


**

No comments:

Post a Comment