Taas halusin kokeilla tekniikkaa, jota en hallitse ja johon minulla ei ollut oikeita välineitäkään. Löin siis aivan tietoisesti päätäni seinään. Mutta meillä ei anneta periksi. Kun ei tullut sormusta, sellaista kuin aioin, käänsin kelkkani ja nakuttelin oikein sydämen pohjasta vielä lisää korunosia kolhuille.
Syntyi tämä minun näkemykseni ystävyydestä, vanhasta ja hyvästä :-D Ei mikään vaaleanpunainen ja makea, vaan on noita harmaita ja elämää nähneitä hetkiä, joita sitten sitoo kirkkaat ja sileät renkaat toisiinsa. Labradoriittirinkuloissa on niissäkin sekä nuhjuiset että kirkkaat välähdykset sulassa sovussa. Onhan korussa nuo sydämetkin! Se uusi tekniikka oli muuten 'niittaus', jolla tuolla keskellä oleva sydän on pannassa kiinni.
(Vaihdoin tuohon alimmaiseksi kuvan, jossa näkyy koruun vielä lisätyt ketjut, jotka alkuvaiheessa jätin pois, mutta kaipasin niitä sitten kuitenkin. Päivä ja väritkin vaihtui ;-D)*
Ja nyt en lupaa uusia ähh'istyksiä ennen kuin olen tilauskorujen kanssa sovussa.
*
*
Jestas, olen mykistynyt!
ReplyDeletePersoonallinen ja hieno koru Ystävyydestä.
ReplyDelete.. ja siis niinkuin hyvällä tavalla mykistynyt. :))
ReplyDeleteAha, hyvä Inkku, ettet oo siis järkyttynyt näin kolhuisesta ystävyydestä!
ReplyDeleteErittäin hyvä ellei täydellinen ;) Niin kuin aito ystävyyskin.
ReplyDeleteOnpas upea ja omaperäinen. Mua alkoi itkettää kun katselin tuota korua ja mietin ystävyyttä. Taatusti siis tunteita herättävä koru :)
ReplyDeleteVälillä tummaa, toisinaan kirkasta ja joskus välähdyksiäkin, sitähän ystävyys ja elämä on ja hienosti olet sen kaiken saanut tähän.Omaperäinen ja karun kaunis myös tämä.
ReplyDeleteT. Kipa
Täällä itkettää kans! Mutta hyvällä lailla, tämä on ystävyyskoru aidoimmillaan, tulee mieleen oma ja tärkein ystävyyssuhteeni. 30 vuotta ollaan kuljettu vierekkäin, 5v asti, välillä ihan lähellä ja melkein käsikkäin sitten vaikeuksissa ja jonkin aikaa riidoissakin, sitten taas lähellä ja kohta paljon kauempana, mihin elämä onkaan vienyt. nyt taas lähellä, kädestä kiinnipitäen silloin kun toinen sitä tarvisee, vuorotellen toistamme tukien, nauraen, itkien, vitsaillen, ihmetellen ja elämää eläen. Toivon että kaikilla on jossain vaiheessa elämää onni pitää lähellään sellaista ystävää. Kiitos Mags näistä ajatuksista, koru voi tehdä ihmeitä ajatuksille. <3
ReplyDeleteOlet hienosti tavoittanut ystävyyden ytimen! Kerrassaan upea koru, ja olet mokoma ehtinyt kokeilemaan niittaustakin jo (mulla se on edelleen ajatustasolla!)
ReplyDeleteKiitos kaikille :-)
ReplyDelete-Anu, juu... kokeilin tuota niittausta tosiaan pari päivää sitten, ja, kas kummaa, tänään tuli lehti, jossa on siihen oikeen ohjeetkin ;-D
Aivan ihana. Hyvää helmiystävänpäivää sinulle
ReplyDeleteOlen ihan häkeltynyt tästä korusta! Moderni, huipputyylikäs, ihan catwalk-koru, kelpaisi vaikka mihin Vogueen! Ja tarina ja värit taas kerran tekevät sen viimeisen silauksen.
ReplyDeleteTänään koin onnen hetkiä, kun sain helmiystävältä yllätyspostia. Sydämellinen kiitos! :-)
Ainutlaatuinen ystävän koru. Tykkään näistä ajatuksista korun takana kuten korustakin.
ReplyDeleteJännittävän näköinen koru, todellakin. Hyvää Ystävänpäivää myös sinulle ja helmeilevää Helmikuuta :)
ReplyDeleteKiitos, ihanat kamut!
ReplyDeleteJäi viime yönä katselut kesken ja äsken pikaisesti (sekunnin) vilkaisin puhelimen soidessa ja piti tulla katsomaan uudelleen kun näytti ihan hevosen pääkamoilta (no, heppahöperönä kuolaimia killuu vähän joka tehtävässä vaurustuksissani). Tarkempi tutustuminen tekstiin osoitti, että kysessä on erittäin hieno koru, jossa oli rutkasti ajatusta mukana. Se muistutti omista unikoruistani, joita joskus kokoilen fiiliksen mukaan.
ReplyDeleteKiitos Rusina kommentistasi - tämä koru syntyikin juuri noin, 'unenomaisesti', pala kerrallaan hakeutui käsiin...
ReplyDeleteMahtavan rouhee meininki ja hieno kokonaisuus!
ReplyDelete