Kuvaaminen on är-syt-tä-vää, kun ei onnistu. En saa tuota riipuksen kuvaa millään kirkkauden säätelyllä selvemmäksi. Ehkä tuo pintaan sivelty diamond glaze loistelee niin hankalasti. Livenäkin kuva on revittyjen reunojen vuoksi epätarkkarajainen, mutta ruusuja tuoksuttelevan naisen profiili on kyllä selvästi näkyvissä.Tällä kertaa kypsä leidi sai seurakseen makeanvedenhelmiä, muutaman swarovskin ja organza-nauhaa, korulukon kieputtelin hopealangasta.
Ja tämä lienee tällä erää viimeinen itsetekemäni polymeerisavi-riipus.
Onpa kaunis tuo riipus, varsinkin kun sen kuvan sieltä kunnolla bongasi! :) Sulta syntyy niin taidokkaasti näitä herkkiä ja romanttisia koruja!
ReplyDeleteJännä kun ensin hahmottaa tuon kuvan, miten selvästi sen sitten näkeekään.
ReplyDeleteKiva kun riipus onkin noin päin, pitkittäinpäin.
Herkkä kokonaisuus!
Kiitos kuparikukka :-)
ReplyDeleteKiitos Vikki :-)
Kiva, että löysitte herkän kuvan sieltä.
Uuu, uusia ihanuuksia taas. :)
ReplyDeleteArvaas, mitä näin ekana tuossa kuvassa? Olisikohan lähestyvällä pääsiäisellä ja pääsiäisaskarteluilla oppilaiden kanssa ollut jotakin vaikutusta, kun näin siinä pääsiäistipun. :D
No, kyllä se nainenkin sieltä pian löytyi.
Hieno erilainen helmikoru:)
ReplyDeleteRohkeasti erilainen, veikeä, leikkisä ja ripaus romantiikkaakin vielä. Ja joo kuvaaminen on är-syt-tä-väääää, voi kun olis hovikuvaaja =)
ReplyDeleteNäen naisen ruusujen ympäröimänä, kainosti katsoo hän alaspäin, viehkeä koru♥
ReplyDeleteKaunis riipus,ja kyllä kuva löytää kun hetken katsoo. Niin romanttista, herkää ja täyteläistä. Riipus on ihanasti kiinnitetty. <3
ReplyDeleteKiitos kiitos kultaset :-)
ReplyDelete