En ollut lukenut näytelmän arvosteluita (en lue juuri koskaan etukäteen), pääosien esittäjät tiesin ja aiheen, mutta edes juoneen en ollut tutustunut. Sen tiesin, että näyttämöllä esiintyy koko esityksen ajan pianisti.
Nyt nappasin tämän pätkän teatterin omalta sivulta:
**Amerikkalaisen Moisés Kaufmanin kiitetty maailmanmenestysnäytelmä 33 Variaatiota kertoo kahteen eri aikakauteen sijoittuvan tarinan. Se vie meidät elämysmatkalle musiikin, nerouden, intohimon ja kauneuden pariin. Katherine Brandtin roolissa vierailee näyttelijätär Sinikka Sokka.
1800-luvun alkupuolella itävaltalainen musiikkikustantaja Antonio Diabelli säveltää mitäänsanomattoman ”oluttupavalssin”, lähettää sen 50:lle sen ajan kuuluisimmalle wieniläissäveltäjälle – ja pyytää näitä säveltämään variaatiot tästä valssista. Beethoven on ainoa joka kieltäytyy. Mutta lyhyen ajan sisällä hän muuttaakin mieltään ja säveltää, ei vain yhtä, vaan 33 variaatiota teemasta. Tohtori Brandtilla on pakkomielle saada selvitettyä miksi Beethoven muutti mielensä.**
Ja tässä linkki youtube-traileriin, joka ei oo hyvä...
Mistä tykkäsin näytelmässä:
(kuva Jyväskylän teatterin sivulta)
+ pianistin osuudesta + lavastuksesta; kaksi aikakautta 'tapahtui' koko ajan samoissa yksinkertaisissa lavasteissa, joita muutettiin vain valoilla/kuvilla, tajuttoman tehokasta, esimerkiksi kirjaston toteutus, wau!
+ valo- ja äänitehosteista; samat lavasteet, valot ja äänimaailma muutti paikan, toimi
+ ohjauksesta, hieno henkilöohjaus, erityisesti naisten kohdalla hyviä yksityiskohtia
+ pianistin osuudesta -joo, mainittava kahteen kertaan :-)
En pitänyt:
- lopun menuetista (voi kun tanssahtelu olisi toteutettu toisin, nyt se oli kömpelöä)
- yhdestä roolityöstä (nuori mieshoitaja), mutta tämä on niin henkilökohtainen näkemys, että...
Kuulkaa, harvoin olen näytelmästä kokonaisuutena pitänyt näin paljon!
Jos olette jyväskyläläisiä tai voitte järjestää käynnin, niin esityksiä on vielä kolme: 10.5., 12.5., 18.5.
ja lippuja näyttää vielä olevan. Tämän päivän esityksessä oli yleisöä jopa Turusta asti.
Sen verran pitää sanoa, että ilmeisesti täytyy hiukan pitää klassisesta musiikista (Beethoven) ja tuntea muutama musiikkitermi, jotta näytelmästä nauttii täysillä.
Tietenkin katselin myös yleisöä tarkalla silmällä ;-D Näin joitakin upeita koruja, mutta harmikseni kovin moni nainen ei ollut koruihin panostanut. Liian monella oli mini-korvikset ja ohut kaulaketju, vaikka asu olisi kestänyt näyttävämpääkin. Niin, henkilökohtaisia mieltymyksiä nämäkin!
Mitähän olisi eräs turkulaisrouva sanonut, jos mulla ois ollut kamera mukana ja jos olisin halunnut kuvata hänen huikean korunsa? En voi tietää, kun ei ollut sitä kameraa ;-)
Olen kuullut joltakulta muultakin kehuja tuosta. Kyllä kulttuurielämykset vaan antavat voimia ja pureskeltavaa!
ReplyDeleteTurkulaisrouvan korujen kuvaamisessa saisi olla varppeillaan ettei tule zoomattua rinnuksiin ;-)
Mullakin oli englanninlakut kaulassa (ja kieltämättä aika avara kaula-aukko), kun tarhan eteisessä niitä vuolaasti ihasteltiin. Se oli hauskaa siihen asti, kun kuoroon liittyi yksi isä...