8.6.14

Mellow-hello ~ lempeää luppoa

Päättymässä oleva viikko on ollut tosiaan leppoisaa luppoa; hellettä, ukkosta, sadetta; mukavia lomailijoita.
Ensin oli korukamuni Kaisli muutaman yön vierailulla, kun äitinsä on kuoroleirillä. Me pyöräilimme, kävimme esimerkiksi Viherlandian papukaijoja katsomassa, uimarannalla tietenkin ja jäätelöä kului kiitettävästi :-D
Eilen kuopukseni kävi hiukan justeeraamassa tätä tietokonettani, mutta emme sitten siinä paljon edenneet. No, yritän pärjäillä nykyisellä menolla. Kuopus oli siis koneen ääressä ja minä entrasin hänen koruaan. On se muuten aika kumma juttu, että molemmat poikani tykkäävät käyttää koruja! Minun kannaltani mukavaa, koska minähän tykkään tehdä koruja, myös miehille :-)

Edellisen postauksen paperihelmien tilaaminen lähti oikeastaan tästä helmestä. Nuorukaisellani on kyseinen kuva isona tatuointina selässään.

Hän oli myös jo hiukan kyllästynyt yhteen entiseen koruunsa, se oli liian tumma nykyiseen makuun; koru tehtiinkin jo yli kolme vuotta sitten! Se olisi muutenkin pitänyt uusia, vaijeri oli venynyt yms.


Nyt koru muuttui sitten tällaiseksi, enemmän väriä ja enemmän henkilökohtaisia valintoja vanhojen hyvien osasten rinnalle. Kuopuksenihan on se seikkailija, junalla Venäjän ja Mongolian kautta Kiinaan matkannut, Uudessa Seelannissa, Fidjillä ja vaikka missä reissaillut elämännälkäinen nuori mies. Joka ei muuten pidä keltaisesta, mutta niin vain valitsi nuo appelsiininväriset lamppuhelmetkin tähän ;-)


Kumpikin olimme lopputulokseen tyytyväisiä :-)

 ***

Tein minä sitten rannekorunkin, eiliseen Orient-kaulakoruun linkitetyistä prasioliiteista ja lamppuhelmistä. Keskelle laitoin ihanaisen Herkimer-timantin! Herkimer-timanteiksi sanotaan kaksikärkisiä vuorikiteitä, niitä löytyy juurikin Herkimerin seudulta, New Yorkista. (kuvia, klik)
Kyseisissä kiteissä on usein inkluusioita, saostumia tai epäpuhtauksia, joskus ne ovat täysin kirkkaita. Minun yksilöissä on monenlaisia.

Hmm... kuvansiirrossa ongelmia, laitan kuvia myöhemmin...

***
Höh, jouduin lennossa vaihtamaan kameraa! Vanha kamerani on oikutellut jo tosi kauan ja nyt sitten kaapissa odotellut pikku Olympus joutui toimeen. En osaa sen säätöjä lainkaan.


Keskellä rannekorua tuo kaksikärkinen Herkimer, ympärillään hennonvihreät lamppuhelmet ja reunat jatkuvat hopeiseen lukkoon asti prasioliitti-lohkarein, nekin hyvin vaalean vihreitä.



9 comments:

  1. Oi miten ihanan rohkea koru nuorelle miehelle, ja miten ihanan rohkea nuorimies. :)
    Mistähän se mahtaa johtua, että vaikka mulla on kaksi tytärtä, ei kumpikaan tykkää (ainakaan mun tekemistä) koruista.... No vanhempi käyttää kyllä esim. valtavan suuria graafisia korviksia. (Ja mä taas en oikein osaa korviksia edes tehdä, kun itsellä ei ole reikiä korvissa). Oonko tässä(kin) suhteessa epäonnistunut kasvattaja? :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinnoot ihana kasvattaja, se me tiedetään, hupsu :-D Koruihin voi ihastua myöhemmälläkin iällä, niin kuin minäkin - ennen oli vain ohut kultaketju kaulassa!!
      Ja kiitos, koru on niin paljon helpompi tehdä, kun saaja sitä mallailee valmistusvaiheessa.

      (j.k. en oo onnistunu kommentoimaan sun blogissa, enkä monessa muussa, varmaan mun koneessa se vika...)

      Delete
  2. Sulla on, Mags, upea ja rohkea nuori mies poikana. Miten kaunis ja uniikki korukin!

    Nuo Vitruviukset ovat oikeita helmiä (heh) - mitä niistä tulee?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Marjaana :-)
      Vitruviuksen miehet odottaa toiveita tai inspiraatiota... Aion kyllä yhdestä tehdä sellaisen kevyen miesten korun, piankin...

      (j.k. myös sun blogissa luen kaiken niinkus tiedät, mutta kommenttia ei ole voinut jättää vähään aikaan... en tosiaan tiiä johtuuko blggerista vai mun koneesta...)

      Delete
    2. No voi kökkö... mullakin on väliin ollut ongelmia ihan kirjautumisessa - siis omaan blogiini! Mutta tiedän että luet, kiva kiva, ja toivottavasti ongelma pian poistuu.

      Delete
  3. Josko aiempi pojan koru oli kiva, niin tämä päivitetty versio vasta onkin. Vautsi. Tykkään noista paperihelmistä vallan vietävästi, huomasin juuri.
    Alakuvan rannekoru on mahtava myös. Noita lohkareita mun pitäisi opetella käyttämään, niissä on niin kivaa viimeistelemättömyyttä..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos MiunMaun :-) Nuo lohkareet ovat niin kauniita! Ne pitää kyllä nähdä livevä, jotta koko säihke pääsee esille.

      Delete
  4. Anonymous9/6/14 11:59

    Taitaa olla samanlainen maailmanmatkaa sun poikasi kuin oma nuorimmaiseni.Hieno koru.Minun kuopuksenikin käyttää koruja,niitä pitää aika ajoin korjailla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuija, kiitos! Minä aina kannustan reissuihin, ei sitten tarvi vanhempa harmitella, ettei lähtenyt; minäkin matkailin ja interreilasin silloin joskus ;-)

      Delete