Voimakkaita kiviä

Senhän tiesittekin, että olen vakuuttunut kivien sisältämistä energioista ja enegiavaikutuksista. Se tulee itselleni selväksi aina kun aitoja kivihelmiä katselen ja koskettelen, hyväilen hellästi :-) Melkein sairaushan kivien hamstraaminen on, mutta ei mulla monia muita paheita sitten ole. Nerik-loodassa (= näitä en raaski ikinä käyttää) onkin vielä pitkäksi aikaa silmänruokaa.

Aina välillä toki raotan nerik-kätköjä ja olipahan taas opaalin vuoro!
Äsh, eihän se niin mennytkään ;-) Vaan olin ottanut esille tuon sirunauhan, aika erikoisia ja harvoin tarjolla olevia tansaniitteja. Tarkastelin niiden väriä pitkään. Olin aina ajatellut, että se on hiukan sinililaa, mutta tämä sävy näyttää kyllä melkein kyaniitin siniseltä, pieni ero siinä on siihen lilaan suuntaan.

No mutta niin erilainen sininen se on, että piti jonkin aikaa myös miettiä (ja haeskella) sopivaa riipuskiveä. Nuo tsekkiläiset kukkahelmet sen sijaan jo odottivat pöydällä kaiketi juuri tätä paikkaa ja niiden kirjava reunus toi mieleen opaalini.
Opaaliriipus on todella, todella kaunis boulder-opaali Australiasta. Sen maisema on niin kiehtova ja kivi on hiottukin tuon maiseman mukaan syvenemään, kuin vesiputous ja lampi vuoristomaisemassa! Tottakai tämä onkin yksi arvokkaimpia hankkimiani riipuskiviä.
Jos voimakorua etsii, niin tansaniitin sanotaan edistävän toiveiden muuttamista todellisuudeksi ja boulder-opaali kertoo, ettei mikään ole mahdotonta.

***

Miesten korujakin teen niin mielelläni, aina kun sellaista kysytään. Voimakoruun toivottiin etenkin turkoosia ja yhdistin himmeäksi hiottuun afrikanturkoosiin upeasti säihkyvän labradoriiti-sudenpään, pintakäsiteltyjä mustia akaatteja ja lasihelmiä. Edellinen koru oli pakko tehdä vaijeriin, kun tansaniittisirujen reiät olivat niin pikkuruisia ja tässä korussa tuli helmien paino vastaan, joten valitsin nyörin. Koru asettuu todella pehmeästi ja mukavasti kaulalle.

Tämän korun energiavaikutuksista muun muassa:

labradoriitti: vahva suojelija, itsensä hyväksyminen

turkoosi: ystävyys, mielenrauha, ”mestariparantaja”

Mellow-hello ~ lempeää luppoa

Päättymässä oleva viikko on ollut tosiaan leppoisaa luppoa; hellettä, ukkosta, sadetta; mukavia lomailijoita.
Ensin oli korukamuni Kaisli muutaman yön vierailulla, kun äitinsä on kuoroleirillä. Me pyöräilimme, kävimme esimerkiksi Viherlandian papukaijoja katsomassa, uimarannalla tietenkin ja jäätelöä kului kiitettävästi :-D
Eilen kuopukseni kävi hiukan justeeraamassa tätä tietokonettani, mutta emme sitten siinä paljon edenneet. No, yritän pärjäillä nykyisellä menolla. Kuopus oli siis koneen ääressä ja minä entrasin hänen koruaan. On se muuten aika kumma juttu, että molemmat poikani tykkäävät käyttää koruja! Minun kannaltani mukavaa, koska minähän tykkään tehdä koruja, myös miehille :-)

Edellisen postauksen paperihelmien tilaaminen lähti oikeastaan tästä helmestä. Nuorukaisellani on kyseinen kuva isona tatuointina selässään.

Hän oli myös jo hiukan kyllästynyt yhteen entiseen koruunsa, se oli liian tumma nykyiseen makuun; koru tehtiinkin jo yli kolme vuotta sitten! Se olisi muutenkin pitänyt uusia, vaijeri oli venynyt yms.

Nyt koru muuttui sitten tällaiseksi, enemmän väriä ja enemmän henkilökohtaisia valintoja vanhojen hyvien osasten rinnalle. Kuopuksenihan on se seikkailija, junalla Venäjän ja Mongolian kautta Kiinaan matkannut, Uudessa Seelannissa, Fidjillä ja vaikka missä reissaillut elämännälkäinen nuori mies. Joka ei muuten pidä keltaisesta, mutta niin vain valitsi nuo appelsiininväriset lamppuhelmetkin tähän ;-)

Kumpikin olimme lopputulokseen tyytyväisiä :-)

 ***

Tein minä sitten rannekorunkin, eiliseen Orient-kaulakoruun linkitetyistä prasioliiteista ja lamppuhelmistä. Keskelle laitoin ihanaisen Herkimer-timantin! Herkimer-timanteiksi sanotaan kaksikärkisiä vuorikiteitä, niitä löytyy juurikin Herkimerin seudulta, New Yorkista. (kuvia, klik)
Kyseisissä kiteissä on usein inkluusioita, saostumia tai epäpuhtauksia, joskus ne ovat täysin kirkkaita. Minun yksilöissä on monenlaisia.

Hmm... kuvansiirrossa ongelmia, laitan kuvia myöhemmin...

***
Höh, jouduin lennossa vaihtamaan kameraa! Vanha kamerani on oikutellut jo tosi kauan ja nyt sitten kaapissa odotellut pikku Olympus joutui toimeen. En osaa sen säätöjä lainkaan.

Keskellä rannekorua tuo kaksikärkinen Herkimer, ympärillään hennonvihreät lamppuhelmet ja reunat jatkuvat hopeiseen lukkoon asti prasioliitti-lohkarein, nekin hyvin vaalean vihreitä.

Pysytään teemassa

Tuon edellisen postauksen sudenkin jälkeen on tullut kyselyä sekä aiemmista että uusista vastaavista. Kun kerran kysytään, niin minä parhaani teen. Olin tilannut korukivistä kaiverrettuja päitä (suden nimellä, mutta en nyt tälläkään kertaa ota kantaa alati vellovaan, toki aiheelliseen, susi-keskusteluun) ja syntyi kaksi uutta korua.

Ensimmäisessä on kivenä amatsoniitti ja koru tehtiin nuorelle miehelle hänen toiveitaan mukaillen. Lukko ja korvanvierushelmet ovat hopeaa ja niskantausketju hopeoitu.
Muinaisten uskomusten mukaan susi oli tiennäyttäjä ja opastaja, korun nimi 'Pathfinder'.
Amatsoniitti puolestaan lupaa tuoda käyttäjälleen maailmankaikkeuden energiaa, miehistä ja naisellista olemusta tasapainottaen; se auttaa myös löytämään sielunkumppanin.

Tässä kuten edellisessäkin miesten korussa sudenpää on kooltaan viitisen senttiä korvineen.
Seuraava naisellinen 'tulikettu' on puolta pienempi.

Sanon korua tuli/puna-ketuksi vaikka ihmeellisestä maailmastamme löytyy myös punaisia susia (klik). Ai niin, tiesittekö, että 'tulikettu' -nimitystä on ainakin ennen käytetty revontulista ;-) Minä en sitä aiemmin tiennyt.

Korukivenä on koralli, muina helminä erilaisia jännittäväkuvioisia tummia jaspiksia, riipuksessa iso viistehiottu kuukivi, iso makeanvedenhelmi ja kaunissileäihana savukvartsipiikki.  Kaikki vaaleammat helmet ovat kuukiveä, pienenpieniä.

-Tämä hentoinen koru on toistaiseksi vapaa, otan huomioon aikaisemmin vastaavaa korua tiedustelleet.

.

Vaistojen varassa

Kuten ennekin olen varmasti monta kertaa kertonut, kun minulta tilataan koru, niin jo ensimmäinen yhteydenotto ja viesti laittaa pienet harmaat, eikun siis, mielikuvitukseni, liikkeelle. Mitä tilaaja kirjoittaa ja mitä on toisaalta luettavissa tai aistittavissa rivien välistä; mitä siis pyydetään ja mitä käteni tahtovat tehdä!
Niin ja sitten se yksi rajoitus - mitä materiaaleja minulla on varastossa tai tilattavissa, kaikkeenhan ei veny.

Näin, toiveita kuulostellen ja aivan omapäisesti toteuttaen, syntyi tämä "Vaistoni vahva" -koru miestilaajalle. Riipusvaihtoehdoista valikoitui äkkiä akaatti-sudenpää korun keskiöön ja muut kivet sitten tukemaan suden henkeä.

Käytettyjen kivien ominaisuuksia:
Valkoinen akaatti: uskollisuus
Musta onyks: voima, viisaat päätökset
Musta koralli: lempeä muutosvoima negatiivisesta positiiviseen
Labradoriitti: puhdistava, tasapainottava, intuitiota lisäävä

Ensimmäinen poikanen!

No satuinpas kurkistamaan pesälle, kun emokin ihaili ensimmäistä kuoriutunutta poikastaan! Se näkyy tuossa vasemmalla epämääräisinä ruskeina läiskinä, siis heti kolmen ehjän munan vierellä. Elävässä kuvassa se liikahteli ja kurottautui emoa kohti. Liikuttavaa <3
Lisäsin tämän iltakuvan, jossa poikanen venyttää kaulaa - 'iskä' toi kalaa :-D

**
Yksi onyksi-rukousnauha syntyi eilen, käytin välihelmiksikin pieniä hill tribe hopeaputkia. Tästä tuli sellainen ajattoman arvokas yksilö.

Ai Naistenpäivä ;-)

Hyvää Naistenpäivää, iloitaan siitä!

Ja sen kunniaksi, koru miehelle. Tuon riipuskiven halusi eräs sympaattinen herrahenkilö korukseen ja onkin kärsivällisesti odottanut omaansa. Viiimein sain nuo nauhan värit mieleni mukaiseksi ja eihän siinä muuta kuin lukko sitten nauhanpäihin. Valmis.
Riipus on kivettynyttä puuta, jossa upeita opaalilammikoita.


Laitoin kivestä vielä lähikuvan, kun siinä on niin upeita värejä!

This piece with a pendant of petrified wood opal is for a certain gentleman, who was fascinated with all the play of colours in this magnificent stone.


*****
Harmi kyllä, en sitten ehtinytkään ottaa 'parempia' kuvia toisesta tilaustyöstä, jossa kyllä olikin hieman enemmän puurtamista kuin edellisessä.
Sormuksessa ja riipuksessa on kivinä pienet jalo-opaalit. Niiden huikean kaunis laatu ei nyt kyllä tässä kuvassa pääse oikeuksiinsa, kivissä oli hurmaava värien leikki.
Näitä hopeajuttuja pitäisi tehdä paljon, paljon enemmän, että käsi toimisi ajatusten mukaan!


**********
Korukoplalla uusi haaste :-)

Lauantain toivotut

Kaulakoruun tuon ihanana ammoniitin seuraksi valikoitui riipuksen sävyyn sopivia seuralaisia: käärmeennahkajaspista, ruskeaa antiikkijaspista, pari värjättyä howliittimöllykkää ja pari vihreää granaattia. Ammoniitti on kuvassa turhankin siloisen näköinen, luonnossa nämä fossiilit ovat aika 'rosoisia' ja ikäisensä, miljoonia vuosia vanhojen, näköisiä ;-D
Nautilus-koru näytti nuoren miehen kaulassa oikein mukavalta ja hän tykästyi siihen itse erittäin paljon.

Rannekoruun käytin (melkein) viimeiset isot ja sileät savukvartsi-nugetit, tiedätte-kyllä-mistä-laatikosta, ja savukvartsin lisänä on vain patinoitua hopeaa. Yhden pikkuperhosistanikin patinoin tummaksi tätä Edith-korua varten.

Paljasta pintaa

Tämän postauksen 'koru miehelle' tehtiin jo kuukausi sitten, mutta vasta nyt pääsin ottamaan kuvan; silloin ehdin häthätää lukon saada kiinnitetyksi, kun koru jo oli kaulassa ja poika ovesta ulkona.

Molemmat poikani pitävät paljon koruja ja tietävät oikein hyvin, mitä koruihinsa haluavat. Niinpä tämänkin korun perusainekset selvisivät hyvin äkkiä, kun aarrelaatikkoa raottelin. Tiikerinsilmä ja savukvartsi ovatkin kyllä erityisen hyvä pari!
Riipuksen kanssa oli kyllä enemmän neuvoteltavaa; en raaskinut luopua silloin omasta turritella-akaattiriipuksestani vaikka poika sitä mieli. Etsin ja ehdottelin useaa vaihtoehtoa ennen kuin sitten 'vahingossa' löytyi tuo kauniskuvioinen jaspis-riipus.
Suorakulmio oli kuin tehty miehen koruun ja antaa ruskeille kivaa vastapainoa. Salaperäinen kuvio sinisine viiruineen on jännittävän mystinen - taas niitä ihania kertomuskiviä!
Hopealenkit ovat 1,2 mm:n langasta.
Pojan sanojen mukaan korua ovat huomioineet niin miehet kuin naiset.
Ai niin, paljasta pintaa, kun paidat oli liian tummia ;-)