Rusakko pihalla

Viime päivinä on ollut niin koleaa! Eilen vaeltelin lähimetsässä ja näin ilokseni runsaasti kielojen lehtitorvia, tuleekohan kukkia? Toivon ainakin, paljon niitä oli viime vuonnakin.

En ole oikein malttanut tehdä koruja viime päivinä, enemmän olen selaillut korulehtiä ja etsiskellyt joitakin tiettyjä tarvikkeita laatikoiden kätköistä.
No, löysin pätkän valmiiksi linkitettyjä kyaniitteja ja pieniä enmuistamitä, mutta selvästi halusivat rannekoruksi. Hentoinen hopeaketju kivihelmien rinnalla antaa taas korulle sen pienen helinän, josta tykkään.
Kyaniitin ominaisuuksiin kuuluu, että se hylkii kielteisyyttä, erittäin toivottava ominaisuus itse kenellekin. Sinihopeiset hohteet myöskin tasapainottavat energioita ja antavat kestävyyttä saattaa aloitetut tehtävät loppuun (no, ainakin tämä koru valmistui nyt).

Kyaniitti on oinaiden, härkien ja vaakojen nimikkokiviä.

Hymyilen

Lepatus

Varmaan kyaniitti myös patisti tämän päivän korvakorut valmiiksi, lamppuhelmet olivat siinä helmimaton vierellä vain odottamassa! Ja muuten viimeinen pari noita ihanaisia perhosen siipiä, kauppaan menossa, pari sopii oivasti aiemmin tehtyyn lyhyeen kaulakoruun.

Toisessa parissa vähän vedenalaista henkeä, liekö meduusan sukulaisia vai kukkivia merileviä, en tiedä.

Vedenalaista

Sit loppukevennys ;-)
Rusakko minun huonossa kuvassa makkarin ikkunasta napattuna... tuolla punaisen 0-merkin alapuolella.
Onkohan mulla yhtään pupu-helmeä...