Syysiloja

Kävelin tuttua lenkkipolkua, jota reunustaa sekametsän koivut. Ei paistanut aurinko, mutta ei satanut eikä tuullutkaan lainkaan. Yhtäkkiä ilma oli täynnänsä keltaisia leijuvia lehtiä, sadunomainen tunne! Olin niin hurmaantunut, että hiukan pyörähdin kädet levällään :-) Ihana syysnäytös ja vain minulle?


Savukvartsit olivatkin jo kotona odottamassa pääsyä rannekoruun. Sain nämä viistehiotut hankituksi hyvin edulliseen hintaan, joten raaskin sitten tehdä kaksirivisenä tämän "Jungfrudans"-korun. Neidontanssi, tai, oikeastaan tuota ruotsinkielistä ilmausta käytetään jatulintarhoista, tiedättehän ne kivikehät, joita löytyy Suomessakin rannikkoalueilla. (kts.täältä)
Vaikka "minun" metsässäni ei tietenkään jatulintarhaa ole, niin risteävät polut tuntuvat joskus varsinaisilta labyrinteiltä ja kiertokäytäviltä... Aina löytyy silti tuttu pätkä, jota pääsee kotiin.

Rannekorussa on kauniita savukvartseja hopealangalla linkitettyinä, yksi kaksirivinen korunjakaja tuolla antaa korulle ryhtiä. Välilenkit ja sydänlukko ovat myös hopeiset.

Suukon odottelija

Mistä ihmeen elämänkäsityksestä ja -odotuksista ne kaikki lapsuussatujen juonet ja hahmot on syntyneet? Kurjiksi muutetut veljet, joille piti nokkosista neuloa nutut; kurpitsavaunut, myrkytetyt omenat jne! Ja voi hyvä ihme, miksi juuri sammakoksi oli noiduttu sadun prinssi?

Mutta kun katselen tätä koruni sammakkoa, niin sillepä juuri on annettu ilme, silmät, kuin kertomaan: Pussaa toki, prinssihän tässä!

Mary Lockwoodin upea taidelasihelmi taisi nyt löytää paikkansa, aiemmasta korusta olin tarvinnut helmet muuhun (ups, sellaista sattuu aina välillä!), niinpä oli sammakko kotia vailla. Nyt sitten nuo hauskat vinoneliöt, krysopraasia, ja, syksyä hehkuvat pienet mookaiittijaspikset ovat kuin tehtyjä riipushelmen seuraan. Vielä lisäsin muutaman tsekkiläisen lasilehden, joiden kultahippuset toistaa krysopraasin pyriittiä. 

Riipushelmen alapuoli on aivan ihastuttava läikikäs niitty täynnä siniunikkoja... Ei siis haittaa, jos riipus sattuisi kaulalla heilahtamaan ympäri.

Krysopraasi- ja mookaiittihelmet löysivät kyllä toisensa jo ennen sammakon esiin kömpimistä; rannekoru syntyi alkuun värikokeiluna, mutta kaulakorun myötä tykästyinkin liittoon. Kirkasta on hopea molemmissa koruissa, en olekaan nykyään niin hanakka patinoimaan hopeaa.

Joinakin aamuina on tuntunut jo niin kylmältä, alkaa tuntua tosiaan syksyltä. Puut ovat vähitellen vaihtaneet värejään, ehkä ehdin joitakin vaahteroita kuvatakin. Odotan nääs uutta puhelintani, jossa on hyväksi kehuttu kamera...

Rusakko pihalla

Viime päivinä on ollut niin koleaa! Eilen vaeltelin lähimetsässä ja näin ilokseni runsaasti kielojen lehtitorvia, tuleekohan kukkia? Toivon ainakin, paljon niitä oli viime vuonnakin.

En ole oikein malttanut tehdä koruja viime päivinä, enemmän olen selaillut korulehtiä ja etsiskellyt joitakin tiettyjä tarvikkeita laatikoiden kätköistä.
No, löysin pätkän valmiiksi linkitettyjä kyaniitteja ja pieniä enmuistamitä, mutta selvästi halusivat rannekoruksi. Hentoinen hopeaketju kivihelmien rinnalla antaa taas korulle sen pienen helinän, josta tykkään.
Kyaniitin ominaisuuksiin kuuluu, että se hylkii kielteisyyttä, erittäin toivottava ominaisuus itse kenellekin. Sinihopeiset hohteet myöskin tasapainottavat energioita ja antavat kestävyyttä saattaa aloitetut tehtävät loppuun (no, ainakin tämä koru valmistui nyt).

Kyaniitti on oinaiden, härkien ja vaakojen nimikkokiviä.

Hymyilen

Lepatus

Varmaan kyaniitti myös patisti tämän päivän korvakorut valmiiksi, lamppuhelmet olivat siinä helmimaton vierellä vain odottamassa! Ja muuten viimeinen pari noita ihanaisia perhosen siipiä, kauppaan menossa, pari sopii oivasti aiemmin tehtyyn lyhyeen kaulakoruun.

Toisessa parissa vähän vedenalaista henkeä, liekö meduusan sukulaisia vai kukkivia merileviä, en tiedä.

Vedenalaista

Sit loppukevennys ;-)
Rusakko minun huonossa kuvassa makkarin ikkunasta napattuna... tuolla punaisen 0-merkin alapuolella.
Onkohan mulla yhtään pupu-helmeä...

Lauantai, viileää, hidasta

En lupaa enää mitään lamppuhelmien, kukkien, lintujen tai muun suhteen - koruiksi ilmestyvät helmet itse haluamassaa tahdissa ;-) - tänään kuvia ja lyhyesti tekstiä.

Tein pari hyvin yksinkertaista makeanvedenhelmi-rannekorua lamppuhelmin maustettuna. Ne löytyvät korukaupasta.  Rannekorutarjous voimassa vielä viikonlopun ajan.

 Korvakoruissa aivan huikean kauniit perhosen siivet, lamppuhelmet, kera makeanvedenhelmien.

Kaikki korut tällä kertaa hopeaosin.

With Spring Fairy

Lumi suli vauhdilla tämän päivän tuulessa ja auringonpaisteessa... tuuli tuoksui keväälle... metsässä suhisi ja rapisi... lintuset ovat kovin puuhakkaita... kevään keijut kulkevat... herättävät kohtapian kukkaset iloksemme...

 

Kevyt lumi, hempeitä hetkiä

Hurjan usein korupöydälläni on tyrkyllä ruskeasävyisiä, violetteja ja keltaisiakin helmiä. Tänäänkin, esimerkiksi nauhat hypersteeniä, tsaroiittia ja sitriiniä.

Oikein hakemalla täytyy hakea esille myös sinisiä ja jopa vaaleanpunaisia helmiä, muuten ei kovin hempeitä koruja syntyisi. Vaikka siis tykkäänkin kaikista väreistä, ainakin kivihelmissä :-) Ja vaikka lopulta teen mielelläni yhtä lailla krouvimpia kuin eteerisempiäkin virityksiä. Ja kivihelmethän ne inspiroivat kyllä kaikenvärisinä.

Tähän valitsin ihanaa luonnollista vaaleansinistä pitsiakaattia. Riipus, aivan kertakaikkisen upean sileä ja kaunis pisaranmuotoinen kivi, on ollut minulla reilut kaksi vuotta ja nuo lisähelmet vielä pidempään! Korkea aika siis päätyä koruksi.

Riipuspisara on kiinnitetty isoon hopealangasta juotettuun ja taottuun renkaaseen napakasti hopealangoilla. Mielestäni vaaleansininen pitsiakaatti on niin hienostunut ja tyylikäs kivi, että se vaatii aidon hopean seurakseen. Niinpä myös pyöreät ja kolikkohelmet on linkitetty hopealangalla ja ketjuna figaro-valmisketjua, se ja pieni lukko niinikään hopeiset.

Koruiluani seuranneet tietävät, etten ole hurjan innostunut kristalleista ja blingistä. Toki ne pieninä annoksina ovat hyvin usein paikallaan, mutta niinpähän vain esimerkiksi Swarovskin kristalleja löytyy laatikoistani jos sun minkä värisinä; hankittu vuosia sitten jossain ihme huumassa? Nyt aion niitäkin rohkeasti käyttää.

Rannekorun keskimmäinen linkki jännittävine lamppuhelmineen olikin valmiina, nyt etsin loput samansävyiset kristallit siihen rinnalle sekä pari yhtä hempeää uusijade-helmeä. Nämä on linkitetty hopeoidulla langalla, ketju on korumetallia. Swarovskin kristallit ovat sävyä 'rose water opal', suloisia.

Hämärissä olosuhteissa

Ehkä tuo 'hämärissä olosuhteissa' yleensä tarkoittaa epämääräisiä ja arveluttavia olosuhteita, mutta meillä se nyt koskee valokuvaamista päivänvalon ulottumattomissa. Ei riitä valo, tulee tällaisia kuvia, siniharmaita, epämääräisiä...

Sähkövalon alla saa sentään jotenkuten siedettäviä kuvia, mutta niissä on aina ylimääräisiä heijastuksia.

Otin tammikuun teemoikseni: lisää valoa ja käytä varastosta, käytä nerikit :-) Rannekorussa toteutuu valonkaipuuni: ihanat, ihanat kultarutiilikvartsit nerikeistä ja, varastosta myös kullatut osat käyttöön!

 ***

'Löysin' viime vuonna museoreissulla ostetun keramiikkariipuksen eräästä laatikosta, kun kerran varastoja tässä inventoin. Tai ehkäpä tuo käsityömuseon myymälästä hankittu kissa onkin nappi? No, riipuksen virassa kuitenkin tässä hauskassa kaulakorussa, jossa helminä mainioita ikkunallisia lasiriisejä ja namusia beigejä fossiilijaspiksia.

Mukava, yksinkertainen arkikoru :-)

*
Korukoplaan tulee viikonlopun aikana uusi haaste, olkaahan kuulolla!

Hetkittäin

"Hetki on lyhyt aika, tuokio, tovi", tai, "tietty ajankohta", sanoo sivistyssanakirja.
Saavuttamisen arvoisena ja ihailtavana taidetaan pitää ominaisuutta 'elää hetkessä'. Se(kin) on sellainen sanonta, jota aika ajoin pyörittelen; miten eletään hetkessä, miksi minä unohdan niin paljon enkä tavoita muistoja helposti.

Joinakin päivinä, aika useinkin, en osaisi illalla kertoa paljonkaan päivän tapahtumista, siis ainakaan hetki hetkeltä, hyvä kun muistan aina, mikä viikonpäivä on.
Ja joinakin päivinä, joinakin ihmeellisinä päivinä, muutamat hetket laajenevat, venyvät. Tiedättekö, mitä tarkoitan? Sellaisia hetkiä, joissa ajatus yhtäkkiä kirkastuu ja tietoisuus rekisteröi kyseisen hetken merkittävyyden. Jälkeenpäin on vaikea selittää, miksi se hetki olisi erityinen, mutta tieto siitä on joka solussa. Tänään se tunne valtasi kauppareissulla, kun vaihdoin kassajonossa muutaman sanan edellisen asiakkaan kanssa. En nyt aio kertoa, mitä puhuttiin, se on toissijaista sen oivalluksen rinnalla, sen kirkkaan ajatuksen, joka ei mitenkään liittynyt puhuttuun, mutta josta hetkestä lähti säikeitä entisiin ja tuleviin. Pelkäsin suorastaan hohtavani, kun sisäinen kirkastuminen oli niin päästä varpaisiin ulottuvaa! Oliko tuo 'hetkessä elämistä' vai vain jonkinlainen 'puhtaan kokemisen hetki'? En tiedä, mutta kiitos siitä :-)

Koska noita 'hetkiä' on sattunut vain harvakseltaan, tiedän, että ne ovat helmiä! Harvinaisia kauniita hetkiä, hohtavia, kauniita helmiä!

Isojen jättien lisäksi makeanvedenhelmien harvinaisiin kuuluvat pienenpienet 'siemenhelmet'. Ne ovat vain millin, parin kokoisia, tässä rannekorun säätöketjuun pikkuisilla hopeasta juotetuilla korupiikeillä kiinnitettyinä. Korun riisinmuotoiset helmet ovat vajaa kymmenmillisiä.

***
Makeanvedenhelmiin liitetään seuraavia ominaisuuksia: puhtaus, vilpittömyys, kauneus, vauraus.
***
Hohtavia ja hienoja hetkiä jokaiselle piipahtajalle toivottelen!

***

Tralaa

Oi miten mieli virkistyy auringosta!

Innostuin tekemään varsin 'orgaanisen' korusetin DesignMimin saksanpähkinähelmistä ja kookosrenkaista. Eikä niiden lisäksi tarvittu kuin muutama hopeoitu rengas, kaunis lukko ja allergisoimattomat niobium-korviskoukut. Ihanan kevyet korut!

Kaulakoru syntyi kun entinen riipus tästä nauhaosuudesta oli lähtenyt ties minne... Niskan taakse korussa sijoittuvat nuo pehmoiset nahkanauhat ja väliosassa on erilaisia lasihelmiä.
"Minä muutun" lienee sopiva nimi voimakorulle, jonka riipuksen kivet kaikki edesauttavat ja jotkut jopa lempeästi puskevat muuttumaan!

 

Riipuksessa on Othelin hienosta keramiikkalinkistä roikkumassa ihanat läpikuultava kyaniitti, sen serkku kunziittipisarainen, vielä hennon lila sugiliitti ja suloinen ruusukvartsi, siivekkään päänä on kaunis granaatti; aurinkokuvassa kyllä liiankin hailakkana nuo kivet.
Enkä minä noita Othel-keramiikkaosasia mitään hio, ne ovat niin mainioita juuri karheapintaisina ja himmeinä, tuntuvat ja näyttävät mukavalta.

***

Jai, jai

Aurinko pilkahti, muutaman hetken. Nappasin kuvia.

Ensin vielä kesken mietinnän oleva kaulakoru; mietin jätänkö sen tällaiseksi peruskoruksi ja lisään vain niskaan jousilukon vai laitanko salpalukon ja jonkinlaisen riipuksen korun eteen... Aurinko muuttaa tsekkiläisten lasihelmien luonteen ja melkein värinkin!
Muina helminä kauniita viistehiottuja valtamerijaspiksia ja hematiittiviisteisiä. Valtamerijaspis on edelleenkin yksi suosikkikiveni, mitä ihania kuvioita ja värejä!

Tähän väliin on melkein pakko lisätä kuva korukaveristani Kaislista, joka harrastaa oikeiden heppojen ohella myös keppareita :-D (Kuva on siskon puhelimellaan ottama.)
Tästä kuvasta välittyy kyllä elämänriemu, eikö vaan?

Palataan sitten koruihin.
Minussa maailma menettää varmaan jonkin tilastohirmun? mutta harrastan taulukointia ja hintavertailuja lähinnä omaksi ilokseni, myös koruilussa.
Olen aivan kuvitellut, että koruvaijeriin pujoteltu koru olisi tarvikkeiltaan edullisempi kuin metallilankaan linkitetty. Usein olen aikonut, mutta nyt vasta otin asiaksi toteuttaa aikomuksen tehdä vastaava koru kahdella tavalla.

Nämä rannekorut on nyt tehty samoista namuista makeanvedenhelmistä ja toinen on vaijerissa ja toinen sitten hopealangassa.

Vaijerikorun lukko on kalliimpi, molemmissa on samoja helmihattuja, kummassakin säätömahdollisuus pituudelle. En halunnut kuitenkaan tehdä tismalleen samoista värkeistä, niin ehkä vaijerikoruun sitten valikoitui noita hopeahelmiä pari sekä Swarovskin kristalliperhonen, jotka hiukkasen nostavat sen hintaa. Tosin vaijerikoru vaatii aina enemmän helmiä ja myös niitä välihelmiä. Hopeaan linkitetyssä puolestaan jo hopealangan lenkit muodostavat koristeelliset välit helmille.

Mutta kuulkaahan, lopputulemaksi muodostui koruille sama hinta! Tekemiseenkin meni saman verran aikaa. Että ulkonäkökysymykseksi sitten menee lopulliset mieltymykset.


Noo, piti sitten tehdä toinenkin aikomani vertailu saman tien.
Nytkin käytin makeanvedenhelmiä, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli vertailla hopealankan ja pinnoitetun korumetallilangan vaikutusta hintaan. (Nykyisin käyttämäni korumetallilangat ovat itselleni mieleen, tykkään tummasta langasta ja olen vastaavia koruja käyttänyt nyt niin pitkään, että mahdolliset allergiat varmaankin olisivat tulleet esille.)

(Korujen helmet eivät ole aivan näin pinkkejä luonnossa vaan selvästi syvemmän punaisia.)

Keskushelmiksi valitsin keskenään samanarvoiset 'yksiköt', kirkkaaseen versioon kristallein upotetun makeanvedenhelmen swaro-helmihatuin ja tummaan koruun Swarovskin kristallikuution hopealisin. Muuten helmet ovat yksinkertaisesti lankaan linkitettyinä ja välilenkeillä yhdistettyinä. Molemmissa on hopealukot. Tässä kokeilussa eri metallien käyttö kyllä näkyi lopullisessa hinnassa selvästi.

Kaikki nämä makeanvedenhelmistä tehdyt rannekorut ovat kaupassa hiukan normaalia edullisemmin :-)
Iloa päiväänne!