Helmeillään

Oijoi! Kyllä vaan makeanvedenhelmet ihastuttavat uudestaan ja uudestaan! Nämäkin helmet ovat vanhoista varastoistani ja omasta mielestäni aivan parhaita, koska niitä ei ole värjätty vaan ne loistavat ja hohtavat täysin Luontoäidin kätten jäljiltä.
Makeanvedenhelmet sopivat arkeen ja juhlaan, jokapäivään!

 

Korua ei ole solmittu, mutta näinkin se laskeutuu pehmeästi ja tuntuu niin ihanalta, oi tuota helmien juhlavaa kiiltoa. Korun hopeiseen lukkoon voisi lisätä riipuksenkin, jonkin ihanan ison keramiikkakuvion vaikka, tai, tietenkin hopeaa tai kiveä tai...

Lisääkin makeanvedenhelmiä on työpöydälläni.

***

Home is where your heart is

Otsikko taas tätä lajia - en halua kääntää tuota suomeksi, kun se enkuksi kuulostaa niin sujuvalta ja mukavalta.
Mullahan on monta lempikiveä, tiesittekin. On valtamerijaspis, on savukvartsi ja kyaniitti, sitten tietysti larimar, mutta aivan ykkönen on syntymäkuukautenikin kiveksi sanottu opaali. Minä en halua sitoa mitään kiviä kuukausiin tai horoskooppeihin, luulen että kivimieltymykset syntyvät muualta. Ja kivillä on paljon kerrottavaa, muillakin kuin nimikkokiviksi valituilla.

No, opaalejakin on vaikka minkälaisia, on vaaleanpunaisia ja jännittävän siniturkooseja Perun opaaleja, vaaleita ja hehkuvia jalo-opaaleja ym. Mulle rakkaimpia ehkä ovat ruskeaan emäkiveen sitoutuneet boulder-opaalit ja samoissa sävyissä tämäkin puuopaaliksi, fossilisoituneeksi puuksi kutsuttu, ehkä suomeksi mukavin käännös on kivettynyt puu, siltä se näyttääkin, vuosirenkaineen. Huikeaa ajatella, miten kauan on kestänyt, että puuaines on muuttunut kiveksi!

Ei kai voi olla kauniimpaa? Tämä sydänriipus on todella iso ja muhkea, hiukkasen on painoakin. Laitoin sen tosi simppelisti silkkinauhaan, jonka voi solmia haluamaansa pituuteen. Oijoi, niin puhutteleva kivi!

Tein nyt sydänteemalla yhden talokorunkin! Tein sen melkein kokonaan entisen purkaen ja uusin ajatuksin. Se oli aiemmin muilta helmiosuuksiltaan liian raskas, joten nyt keramiikkaisen riipusosuuden seuraksi valitsin risasilkkiletin väreihinkin sointuvaa violettia ametistia ja kimmeltävää sugiliittia, vihreät helmet jaspista ja kaikki hopealangalla linkitettynä. Ai niin, sydämenä hohtelee paua-simpukkaa.

 Pikku mökillä on suloisen ihmettelevä ilme :-)

Enhän nyt suurta rakkauttani vielä hylännyt. Opaalia piti toisenkin korun verran hypistellä.

Huomaattekos eron yllä ja alla olevien kuvien välillä?
-No oikeanpuoleisin soikeista helmistä väläyttää ihanan sinisen opaalihohteen!

Juuri tämä on yksi syy rakkauteeni: Tehdessä, edes helmiä valitessa, juuri tuo helmi ei kääntynyt kädessäni sellaiseen suuntaan, että olisin hoksannut tuota pistettä! Vasta korun ollessa valmis ja ryhtyessäni kuvaamaan, satuin asettelemaan korun sellaiseen kulmaan valoon nähden, että tuo salaperäinen aarre paljastui! Näin ne kivet puhuvat.

Ruskeassa löytyy niin monia upeita sävyjä. Melkein harmittaa, että se oli lähes 20 vuotta paitsiossa vaatteissani, asusteissa sentään joku laukku ja kengät oli (harvoin) ruskeaa.
Tämänkin on kivet opettaneet, kaikki värit ovat kauniita oikeassa yhteydessä, tai, oikein katsottuna. Ja myös kuhmuiset kivet ovat niin ihania - tuossa alakuvan kiven kuhmussa asuu opaali ;-) siinäkin.

Kuvakiviä

Viimein sain harjoitelluksi uuden puhelimeni käyttöä. Hmm... ei kai sen nyt pitäisikään niin vaikeaa olla, mutta muutosvastarintani tekee asioista joskus hiukan hankalampia. Puhelimen kamera oli se, mitä halusin ja nyt sitten opettelen!

Sammakko pääsi uuteen kuvaan :-)

Osmankäämit-kaulakoru sai parikseen rannekorun, jossa kirjavien kivien vierellä mustia. Harmi, ettei kuvaan tallennu noiden mustien puufossiilikivien kuviot, mustalla mattamustaa ja harmaata, vaikeaahan se on kait paremmallakin kameralla. Mutta niissäkin siis pilkkukuviota, ei pölyä.

Mustaa, ruskeaa, punaista, harmaata, hiekkaa... maiseman värejä ja syksyn kuvia.

Kuvakulmia ja taustoja täytyy alkaa miettiä niitäkin aivan alusta. Mutta kuvaaminen ei jostakin syystä vaan mulla nappaa, taidan olla liian kärsimätön säätämisiin yms.

Parhaita hetkiä

Täällä minä taas hehkuttelen syksyä! Eilen metsäretkeltä palatessa ajattelin, että kyllä on onnea, että voi metsästä löytää ateriansa! Ja sieniä etsiskellessä saa samalla liikuntaa, silmien iloa syksyn väreistä ja mitkä upeat tuoksut nenä aistii sekä vielä ekstrana vaikkapa kostean sammalen hyväilevä tuntu iholla!

Yhtä ihanaa kuin sienimetsän hurmio on pyöräily kosteassa syysilmassa, siis kun vesisade ei ole sadetta lainkaan vaan vain ilmassa leijuva kostea vaippa. Sellaisessa säässä hengittäminen tuntuu moninkerroin miellyttävämmältä kuin kesähelteellä.
Oijoi, juuri sellaiselta tuntui tämän päivän fillarointi rantaraitilla. Ja miten upeasti rantojen ruskapuut kuvastuivat järven pintaan. Sellaiset ovat minulle parhaita hetkiä. 

Tässä korussa on riipuksena niin ihastuttava picassojaspis, että kun sen näin nettikaupassa, minun oli vain pakko se saada kotiin. Tajusin tänään, että siinähän on juurikin näkymä rantaraitilta, osmankäämien tummat tähkät rantakaislikossa. 

Pujottelin ja solmin helmet yksinkertaisesti helminyöriin, jotenkin tuo tumma nyörikin toistaa tämänhetkisen syysmaiseman kuihtuvia kukintoja. Isommat helmet ovat puufossiilijaspista mahtavin kuvioin, pienemmät maisemajaspista.
Alimmassa kuvassa näkyy picassojaspiksen nurja puoli, se on matta, mutta yhtä hieno kuin kiiltäväksi hiottu etupuolikin.

Kulkiessa katseltua

Ei ole mitään syksyn värien ilotulitusta minun kotimaisemissa. Hiukkasen punaisia vaahteroita, osassa koivuja kellanruskeaa, paljon vielä vihreää. Syksyntuoksuisia lehtikasoja tekee mieli pöyhäistä ohi kulkiessa...

Niistä maahan varisseista väreistä on tämän päivän korun väripaletti. Lamppuhelmiä, mokaiittia, kultasisus-lasihelmiä, korumetallia.

Summer is almost here

 Are you searching for the reveal of the BSBP 8!

You'll find it here!  Thank you everybody for your lovely comments on my soup creations!
I have visited more than half of the participants, and left very short comments, I feel my english is very feeble and dull nowadays!

Olen kiertänyt noita kansainvälisen helmivaihdon osallistujia ja ihaillut toinen toistaan luovempia koruja ja muitakin kädentöitä, aivan upeaa! Hieman yli puolet kierretty ja huh, aion jatkaa!





 
*********

Kesä lähestyy, ainakin jo viikonlopuksi lupaillaan helteitä!

I was asked to make a long, whimsical and fun necklace for summer. The weather forecast is promising very warm weather for weekend, so I just started this one.

Joten nyt tilauskoru, tämä odotteli valmistumista pitkään, kun en vaan saanut kiinni muusani kuiskeesta.
Toiveena oli piiitkä ja hiukan villikin kesäkoru. Aloittelin tuolla selkeällä niskan taa tulevalla helmiosuudella, sileät helmet tuntui parhaalta valinnalta, jaspista ja lasihelmiä, yksi väripilkku. Jossain vaiheessa olin päättänyt käyttää koruun ketjua ja myöskin halusin tähän koruun nuo pitkulat puikulat luuhelmet, joissa on kaiverrettuna norsun kuvat.

Sitä villiä ja vapaata, iloista ja meneväistä kesäilmettä hain lisäämällä ketjuun erilaisia osasia: pieniä vaaleita luuhelmiä, isompia riipuksia.

Tuo pikku koiruli-nappi oli taas niin varma mukaanpääsystään, että mikäs minä olin kieltämään! Kaikki korun luuhelmet ovat nepalilaisia, vapaalla kädellä kaiverrettuja. Korun nimi, "Koirani karkasi (nepalilaisen norsun mukaan!)" oli työnimi, mutta osoittautui, että korun tilaajalla todellakin on pieni vaalea koira, jolla on tuollaista karkailutaipumusta ollut, kunnes saatiin kunnon aita kulkemiskaipuun esteeksi!

Muuten käytin korussa helmien kiinnitykseen metallilankaa ja lenkkejä, mutta koiralla on nyöristä hihna ja sitä vielä tuolla pitkälti irrallaan vauhtia antamassa.

Aika mahdoton taas saada näin pitkää korua kokonaan kuvaan, ainakaan järkevällä tavalla. Ehkä tästä jotakin ajatusta saa, isoimmat helmet ovat n. 5 cm.

 

Rusakko pihalla

Viime päivinä on ollut niin koleaa! Eilen vaeltelin lähimetsässä ja näin ilokseni runsaasti kielojen lehtitorvia, tuleekohan kukkia? Toivon ainakin, paljon niitä oli viime vuonnakin.

En ole oikein malttanut tehdä koruja viime päivinä, enemmän olen selaillut korulehtiä ja etsiskellyt joitakin tiettyjä tarvikkeita laatikoiden kätköistä.
No, löysin pätkän valmiiksi linkitettyjä kyaniitteja ja pieniä enmuistamitä, mutta selvästi halusivat rannekoruksi. Hentoinen hopeaketju kivihelmien rinnalla antaa taas korulle sen pienen helinän, josta tykkään.
Kyaniitin ominaisuuksiin kuuluu, että se hylkii kielteisyyttä, erittäin toivottava ominaisuus itse kenellekin. Sinihopeiset hohteet myöskin tasapainottavat energioita ja antavat kestävyyttä saattaa aloitetut tehtävät loppuun (no, ainakin tämä koru valmistui nyt).

Kyaniitti on oinaiden, härkien ja vaakojen nimikkokiviä.

Hymyilen

Lepatus

Varmaan kyaniitti myös patisti tämän päivän korvakorut valmiiksi, lamppuhelmet olivat siinä helmimaton vierellä vain odottamassa! Ja muuten viimeinen pari noita ihanaisia perhosen siipiä, kauppaan menossa, pari sopii oivasti aiemmin tehtyyn lyhyeen kaulakoruun.

Toisessa parissa vähän vedenalaista henkeä, liekö meduusan sukulaisia vai kukkivia merileviä, en tiedä.

Vedenalaista

Sit loppukevennys ;-)
Rusakko minun huonossa kuvassa makkarin ikkunasta napattuna... tuolla punaisen 0-merkin alapuolella.
Onkohan mulla yhtään pupu-helmeä...

Joko maaliskuu on lopussa!

Miten maaliskuu on mennyt näin kovaa vauhtia? Taitaa nämä aurinkoiset ja lämpimät säät saada ajan kulumaan nopeammin?


***

En ole viime päivinä paljoa koruja tehnyt; pyöräilin kirpputorille alkuviikosta ja parin tunnin kiertely siellä sekä hurja määrä katupölyä saivat nenäni tukkoon ja silmät kirvelemään pariksi päiväksi... Lähimetsä on onneksi vähemmän pöllyävä. Ai niin, ostin kirpparilta vanhoja nappeja purkillisen, ovat pesua odottamassa.

Aiemman lintukorun nauhavaihtoehto syntyi vaaleasta silkistä ja innostuin tekemään samalla mallilla toisenkin lintukorun.
Siinä on taas punottu kumihimo-nauha, samaa sävyä mitä tein johonkin toiseenkin koruun, tykkään tuosta luumunvärin sekaan pilkistävästä hopeanväristä. Tuota nauhaa on vielä kerässä paljon, joten näkyy jatkossakin :-D Punominen on vaan niin hidasta.

Keramiikkalinnun ja -lehden välissä tässä on jälleen yksi ihanainen lamppuhelmi, siinä on tarkalleen samat sävyt kuin keramiikan koristemaalauksissa. Hopealankaan linkitetyt vaaleat helmet ovat fossiilikiveä ja lilansävyiset herkät lamppuhelmet Miunmaun käsialaa. Tämän korun kaikki metalliosat ovat hopeaa, myös nauhanpäät.

***

With Spring Fairy

Lumi suli vauhdilla tämän päivän tuulessa ja auringonpaisteessa... tuuli tuoksui keväälle... metsässä suhisi ja rapisi... lintuset ovat kovin puuhakkaita... kevään keijut kulkevat... herättävät kohtapian kukkaset iloksemme...

 

Eläimellistä

Enpä voi väittää kauheasti esittäviä eläinaiheita koruissa suosivani, vaikka luonto onkin sydäntäni lähellä. Tällä kertaa tulee poikkeus. Nappasin tämän riipuksen oitis (virtuaaliseen) ostoskärryyn, kun se kohdalle sattui!
Kilpi on konnalla kaunista raita-akaattia ja sen helmassa kristalleja, ihanan äitelää :-D Ei ne kristallit liiaksi loistele, mutta ihana tietää, että ne on siellä. Kilpikonna on myös aika iso, neljä ja puoli senttiä pitkä.

Korun muina helminä 'moss ocean jasper' eli sammaleista valtamerijaspista, hmm, namuja. Ketju on kirkasta hopeaa, vaikka kuvissa punastuukin. Tämä menee lahjaksi aivan erityiselle henkilölle.

(Energiakeskus Indigon mukaan: "Kilpikonna on yleismaailmallinen maaäidin symboli, jumalatarvoiman ruumiillistuma. Kilpikonna edustaa omaa sisäistä keskittyneisyyttä ja pohjattomuutta. Kilpikonna on kontaktissa maan kanssa, se on aina tasapainossa ja sitä on vaikea horjuttaa."
Itse olen liittänyt kilpikonnan symbolina viisauteen, harkitsevuuteen ja pitkäikäisyyteen.)


Eläimistä vielä: lintuja kyllä koruissani on ollut ja tulee olemaankin aivan riittämiin! Pöydällä on nytkin, esimerkiksi tämä ISO kyaniitti-huuhkaja. Oi, en tiedä vielä, teenkö korusta näin runsaan, vai sittenkin sitä omempaa karua tyyliä. Nähtäväksi jää. Vihreät sävyt houkuttavat tällä hetkellä todella paljon!