Ketju-haaste 1/3

Täytyyhän minun tietenkin haastajana aloittaa tämä Korukoplan ketjuja koskenut haaste.
Koruja aiheeseen tulee kolmena perättäisenä sunnuntaina; kukin saa valita mieleisensä aikataulun, joten mukaan ehtii mainiosti!

Eli kaulakorua tarkoituksena itse muotoiltu ketju
("toisiinsa liitetyistä renkaista tms. osista koostuva nauhamainen tai köysimäinen taipuisa rakenne" sanakirjasta)
sekä lisähaasteena korussa tulee toteutua kolmen rivi seuraavasta ruudukosta

puu	jokeri	punainen
metalli	neliö	sininen
kivi tai lasi	jokeri	valkoinen
tekstiili	pyöreä	musta

Olipas aika hankala löytää omista helmistä mitään sopivaa!

Kuvittelin ensin tekeväni ketjua noista edellisen postauksen vasaroiduista hopealenkeistä hiukan enemmältikin, mutta en löytänyt mieleisiäni mustia helmiä, tai neliönmallisia sinisiä... Sattui sitten eteeni pari noita kaiverrettuja valkeita kukkahelmiä valmiiksi linkitettyinä, hmm... kaulakorua niistä olin ajatellutkin. Ja kappas, löytyi sopiva rivi: kivi, jokeri, valkoinen ;-)
Ja vaikka helmilinkit olisivat tietenkin vastanneet haasteen kuvausta ketjusta aivan sinälläänkin, halusin koruun lisäilmettä noilla eteen sijoittuvilla hopealenkeillä sekä niihin ripustetuilla pikku lasihelmillä - pääsin pitkästä aikaa tekemään myös korupiikkejä ohuemmasta hopealangasta. (Ne on niin nopsa tehdä, että ihmettelen, miksi edes tilaan valmiita korupiikkejä!)

Teen settiin myöhemmin vielä rannekorunkin, tässä kuitenkin korvakorut, hopeakoukuissa upotettuina kuutiollista zirkoniaa, bling!

Tästä linkistä pääset Korukoplaan ja sieltä kommenteista löydät tänään koruaan esittelevät (ei kyllä vielä ollut muita kuin allekirjoittanut...)

***

Korukaupassani myös tämän postauksen valkeat ihanaiset.

***

Välipaloja

Olen selvästi laiskistunut! Siis korujen teossa. Pakko tunnustaa, että harmaat säät on osasyynä.
Jotakin pientä sentään puuhastelen, kuten nämä korvakorut, pääosissa taas ihanat kivet.

Eka pari on opalisoitunut puuta, oijoi, en saanut vangittua sen upeutta, ehkä aavistuksen. Nämä kivinuolet ovat reilun kokoiset, nelisenttiset. Alla olevat suloiset ametistikvartsiovaalit ovat hiukkasen pienemmät, kaksi ja puolisenttiset. Ripustukset mahdollisimman yksinkertaiset: vain hopealenkit.

-Rehellisesti sanottuna, kyllä minä aloitan ja aloitan, kaulakoruja, rannekoruja, mutta aina se tyssää ajatukseen "ei tämä olekaan hyvä näin, ei tämä nyt toimi" ja sitten koru jää kesken vaikka kauniita helmiä ja riipuksia on tarjolla. No, omia koruja olen jonkin verran tuunaillut, ehkäpä niistä seuraavaksi...

Iloista päivää itse kullekin piipahtajalle!

Aika, aika

Aika. Se on sana, jolla on jo itsessään monia ulottuvuuksia ja jokainen meistä voi antaa sille lisää merkityksiä, eri ikäisenä varmaankin erilaisin painotuksin.

Kaikki korukivet ovat syntyneet ajan, lyhyemmän tai pidemmän ajanjakson, muokkaamina, erilaisissa ulkoisissa olosuhteissa.

Turritellat, lempiakaattini, niissä näkyy pikkuruisia fossiileja 250 miljoonan vuoden takaa! Vielä vuosi pari sitten turritellaa ei juurikaan ollut saatavilla, nyt sitä on tarjolla paljon enemmän.

Jokaisessa helmessä on oma tarinansa; turritellan sanotaan auttavan muutoksissa, helpottavan väsymyksen ja yksinäisyyden tunteita.

Upean violettina säihkyvää tsaroiittia puolestaan saadaan vain Siperiasta, muualla sitä ei esiinny ja se onkin yksi vaikeimmin saatavista ja kalleimmista korukivistä, ensimmäiset löydettiin noin 30 vuotta sitten. Tsaroiittia ei pidä sekoittaa räikeämpään (mun mielipide) sugiliittiin, jota usein tsaroiitin nimellä näkyy tarjolla. Tsaroiitin sanotaan lievittävän pelkoja ja muuntavan kielteisiä ajatusmalleja.

Halusin tehdä tasapainoiset rannekorut, joissa kivet pääsevät yksilöinä esille, punoin hopearenkaita vahvistamaan näitä helmien omia kuvioita. Turritellat ovat viistehiottuja, mikä käykin hienosti kuvioihin ja piilottaa kivelle ominaisia epätasaisuuksia. Kuningasketjun vankat pätkät antavat kiville mukavan vastaparin.

Turritella-koruun pääsi riipukseksi yksi Swarovskin kristalli-kaunotar ja tsaroiitti-rannekorun riipuksena on pieni viistehiottu ametisti.
Sileiden, hurmaavien tsaroiitti-helmien välissä on hopealenkkejä hieman keveämmin sommiteltuina. No, yksi syy on, että vähemmällä hopealla korun hinta pysyy kohtuullisena.

***
Koruiksi muotoutumassa:

***

Kun...

Kun liikkuminen ja paikalle jääminen on samanarvoista...

Kun kuuma aurinko tuntuu jo liian raskaalta...

Kun varjo ja pienikin tuulenvire ovat hartaimmat toiveesi...

Kun odotat sadetta, sateen jälkeistä raikasta ja kevyttä olotilaa...

Ja sitten... mikä helpotus!

"Scent from Orient" - korulla oli nimi jo ennen kuin aloitin sitä. Hassua, miten tuo painostava sää teki korustakin ensin 'raskaamman' (yläkuva). Isoja helmiä oli kuitenkin liikaa ja mietin uudelleen...

Alla sitten koru lopullisessa muodossa, kevyempänä; kuin kertoen tuulen tuomasta häivähdyksestä jostakin kaukaisesta ja salaperäisestä, pieninä hippusina, joita ovat nuo pikkuiset helmet Orientin kaunottaren alapuolella.

Kaulakorussa on hopealla linkitettyinä kauniit lamppuhelmet, yksi upea aito turkoosi, hennonvihreitä prasioliitteja ja hurmaava riipushelmi, paperitaiteilijan käsistä; pikkuhelmet ovat kuukiveä, labradoriittia ja apatiittia.

Häivähdys Itämailta on vapaa, mutta allaoleva 'kukikas pesä' lähti jo omistajalleen, siinä sama värimaailma kuin aiemmassa kukka-lamppuhelmen ympärille tehdyssä korussa.

Rusakko pihalla

Viime päivinä on ollut niin koleaa! Eilen vaeltelin lähimetsässä ja näin ilokseni runsaasti kielojen lehtitorvia, tuleekohan kukkia? Toivon ainakin, paljon niitä oli viime vuonnakin.

En ole oikein malttanut tehdä koruja viime päivinä, enemmän olen selaillut korulehtiä ja etsiskellyt joitakin tiettyjä tarvikkeita laatikoiden kätköistä.
No, löysin pätkän valmiiksi linkitettyjä kyaniitteja ja pieniä enmuistamitä, mutta selvästi halusivat rannekoruksi. Hentoinen hopeaketju kivihelmien rinnalla antaa taas korulle sen pienen helinän, josta tykkään.
Kyaniitin ominaisuuksiin kuuluu, että se hylkii kielteisyyttä, erittäin toivottava ominaisuus itse kenellekin. Sinihopeiset hohteet myöskin tasapainottavat energioita ja antavat kestävyyttä saattaa aloitetut tehtävät loppuun (no, ainakin tämä koru valmistui nyt).

Kyaniitti on oinaiden, härkien ja vaakojen nimikkokiviä.

Hymyilen

Lepatus

Varmaan kyaniitti myös patisti tämän päivän korvakorut valmiiksi, lamppuhelmet olivat siinä helmimaton vierellä vain odottamassa! Ja muuten viimeinen pari noita ihanaisia perhosen siipiä, kauppaan menossa, pari sopii oivasti aiemmin tehtyyn lyhyeen kaulakoruun.

Toisessa parissa vähän vedenalaista henkeä, liekö meduusan sukulaisia vai kukkivia merileviä, en tiedä.

Vedenalaista

Sit loppukevennys ;-)
Rusakko minun huonossa kuvassa makkarin ikkunasta napattuna... tuolla punaisen 0-merkin alapuolella.
Onkohan mulla yhtään pupu-helmeä...

Huhtikuun viimeisiä

Huhtikuu aivan lopuillaan, eilen ainakin tuoksui jo, uskallanko sanoa, kesältä! Sellainen sateen jälkeinen ihana lempeä olotila kaikkialla, linnut konsertoivat tosi kovaa ja lentelivät aivan umpimähkään pyöräni ympärillä :-)

Joskus tilauskorut syntyvät kivuttomasti, toisiin menee aikaa kuin Iisakin kirkkoon, ne vain odottavat oikeaa palasta ja oikeaa hetkeä, niin se on.

Tämä koru on niitä kivuttomia; lähdettiin värimaailmasta ja koru syntyi nopsaan, nyt se on jo matkalla tilaajalle. Korun nimi Sweet Morning tuli siitä, että oli niin makee sinä aamuna herätä, tekemään korua, ihanalle tilaajalle.

Riipusviritelmä on ehkä erikoinen, mutta havaitsin niin toimivaksi, että tein samalla ajatuksella toiseenkin koruun. Allaoleva on kyllä vielä pikkuisen kesken, mutta tässä silti.

Tuli vastaan myös tällaisia, japanilaisia Miyukin puuvillahelmiä. Erittäin kevyitä, puuvillasta puristettuja, helmiäiskerroksella peitettyjä, unelmaisia ovat.
(Lisätty: linkki Miyukin sivulle, siis tuo pinta on oikeaa helmiäistä!)

Itseäni helmiäishohde aluksi hiukan arvelutti, mutta nämä olivatkin oiva pari kyaniitin hohteelle tässä korussa.

Lyhyehkössä kaulakorussa onkin nyt sitten reilusti kivihelmiä, vedensävyisiä pieniä kalsedonihelmiä sekä isompia akvamariineja, mukana yksi kaunis hopeinen helmi tuomassa hiukan tekstuuria sileään seuraan.

Tapani mukaan unelmoin korua tehdessä. Mietin sellaistakin, että haluaisin asua aivan veden äärellä - ehkä joen varressa, jossa olisi isoja kiviä, joilta istuen voisi varpaita vedessä lillutella ;-)

Välipalaa

Parit pikku korvikset...
Tykästyin tähän ekaan malliin, kun tein ne vihreät jo kuukausi sitten.
Tämänkertainen pari on suloisen raikas, tuo vuorikide on sitten ihana kivi! Neliönmalliset on viistehiottu ja sydämet aivan siloiset. Turkoosit ovat aitoja pikkiriikkisiä söpöliinejä.

Ja taas piti tehdä lamppuhelmikorviksetkin... Mulla on nyt addiktio näihin helmiin.
Alla olevassa parissa on niin ihanan merellisiä sävyjä, jännästi nuo helmet on keskenään samanlaiset ja erilaiset, toisessa aavistus enemmän sinistä helmassa ja kokokin heittää pari milliä heillä, mutta eipä väliä, ei kai kukaan kulje mittanauhan kanssa korvien koristuksia katselemassa :-D

*
Loppuun kysymys: aiemmassa kommentissa toivottiin isompia kuvia. Minua ne arveluttaa, kun jo nämä 'keskikoko'-mittaiset kuvat tuntuu korvakoruja esitellessä suurilta. Mitäs te ajattelette, toivoisitteko korukuvat suoraan isompina vai jaksatteko klikkailla? Ja aukeaako isot kuvat sitten hitaammin?

***

Joko maaliskuu on lopussa!

Miten maaliskuu on mennyt näin kovaa vauhtia? Taitaa nämä aurinkoiset ja lämpimät säät saada ajan kulumaan nopeammin?


***

En ole viime päivinä paljoa koruja tehnyt; pyöräilin kirpputorille alkuviikosta ja parin tunnin kiertely siellä sekä hurja määrä katupölyä saivat nenäni tukkoon ja silmät kirvelemään pariksi päiväksi... Lähimetsä on onneksi vähemmän pöllyävä. Ai niin, ostin kirpparilta vanhoja nappeja purkillisen, ovat pesua odottamassa.

Aiemman lintukorun nauhavaihtoehto syntyi vaaleasta silkistä ja innostuin tekemään samalla mallilla toisenkin lintukorun.
Siinä on taas punottu kumihimo-nauha, samaa sävyä mitä tein johonkin toiseenkin koruun, tykkään tuosta luumunvärin sekaan pilkistävästä hopeanväristä. Tuota nauhaa on vielä kerässä paljon, joten näkyy jatkossakin :-D Punominen on vaan niin hidasta.

Keramiikkalinnun ja -lehden välissä tässä on jälleen yksi ihanainen lamppuhelmi, siinä on tarkalleen samat sävyt kuin keramiikan koristemaalauksissa. Hopealankaan linkitetyt vaaleat helmet ovat fossiilikiveä ja lilansävyiset herkät lamppuhelmet Miunmaun käsialaa. Tämän korun kaikki metalliosat ovat hopeaa, myös nauhanpäät.

***

Onnellista päivää

Tänä aamuna toivotin kuopukselleni hyvää syntymäpäivää ja hän puolestaan minulle hyvää kansainvälistä Onnellisuuden päivää :-D

It's International Day of Happiness! Easy for me to be happy today, it's my younger son's birthday today, too.

Olen myöskin siitä onnellinen, että löysin kadoksissa olleet rubiinit!

Aloitetaan varovasti korvakoruilla, näissä nerik-korupiikit, joissa suloisia lasihelmiä sekä kuutiollisin zirkonioin koristellut koukut.

Rubiini on yksi naisellisimmista korukivistä, sen sanotaan suojelevan herkkiä luonteita sekä tekevän intohimoiseksi elämää kohtaan. Olen myös kuullut, että rubiinikoruja käyttävä nainen saa parisuhteen kukoistamaan pitkään! Eikö se ole Onnea!

Ja toisessa korvisparissa MiunMaun lamppuhelmet, onnelliseksi tekevää oranssia!

Ja lopuksi, minähän olen sitä mieltä, että kaikenlaisten helmien hyväileminen ja ihaileminen tekee onnelliseksi :-)

Mallista

Lalitanpa sunnuntain kunniaksi kuvan uusista lemppari-korviksistani.
I just want to show my newest favourite pair of earrings!

Teen erittäin harvoin koruja minkään sortin ohjeen mukaan. Tämä on poikkeus. Malli on viimesyksyisestä 'Step by step wire' -lehdestä (loka-marras). Tämä malli oli oikeastaan syy miksi lehden hankin; kuva oli ennakkomainoksessa ja ihastuin heti. Eri juttu olikin sitten löytää mieleisiä kivihelmiä.
I seldom make any pieces of jewelry by someone else's design, but I saw a picture in the magazine 'Step by step Wire' pre ad and wanted to see it closer and give a try. So I then ordered my copy of the magazine.

Vihreät krysopraasityynyt ovat mun värisiä, pienet swarovskit niiden vyönä ja nuo harmaasävytetyt vuorikidehelmet siloisine poskineen neutraloivat liikaa säihkettä, vaikka en minä nyt sitä enää kammoksu. Koukut tietenkin niobiumia.

The green shade of these chrysoprase pillows is perfect for me; I incorporated the small i.e. tiny Swarovski crystals as was shown in the project of 'Step by step wire' Oct-Nov 2013 issue. The round beads are crystal quartz with a grey cover. Hooks are of niobium, which is my favourite metal in ear hooks.

Runsaasta rauhalliseen

Runsaiden ja rönsyilevien korujen jälkeen voi välillä antaa kiville pääosan, kauniille kiville, erityisen kauniille kiville!

Ensimmäisenä pikkuinen (2cm) labradoriitti. Se näyttää erilaista hohtoa eri kulmilta, näissä kuvissa kunnon säihkeet! Ehkei ois tarvinnut seurakseen mitään, mutta pienen kokonsa vuoksi, korostin vielä kristallirenkaalla tuota erikoisuuttaan, yksinkertainen ripustus ketjuun.

 Labradoriitti: puhdistaa, tasapainottaa ja suojelee energiakenttää; avaa intuitiota.
Labradoriitin ominaisuuksista kerrotaan myös: se auttaa luopumaan vanhasta ja siirtymään kohti uutta, kuuntelemaan sisimmästä kumpuavia viestejä.

*

Toisena ihanimmat mookaiitit ikinä!  Sileät, kauniskuvioiset, hyvänmalliset ja upeansyvänväriset, kokoa kolmisen senttiä. Lisäsin vain hopearenkaat ja hopeiset koukut.

Mookaiitti on yksi australialaisista korukivistä ja todella monivivahteinen värikylläinen jaspis.

Mookaiitin ominaisuuksia: lievittää yksinäisyydentunnetta, helpottaa päätöksentekoa ja auttaa saavuttamaan asetetut tavoitteet.

 *

Tilasin aivan erityisesti itselleni seuraavat kivet, krysopraasia miellyttävän hailakanvihreänä, rustiikkia tummaa reunusta ja läiskiä, oikein sopivat jokapäivään,

ja prilleihini myös :-)

No näillä kivillä onkin pituutta neljä ja puoli senttiä, sellaisista tykkäilen. Renkaat ja koukut ovat niobiumia, se on ollut omissa korvissa aivan voittamaton materiaali hopean ohella.

Ilonen Maja

Väriä, aina välillä :-)

Ilosessa Majassa asustaa Rouva Pirtsakka. Hän hääräilee kesäisin kukkatarhassaan ja sisustuksessaankin suosii kirjavia eläinkuoseja ja kukkasia, myös hitunen blingiä viehättää tätä Iloista Ihmistä :-)

.

Ilonen Maja: elukan keramiikkamökki ja -kukka, pari hauskasta kivihelmeä, ihanaisia Marysen lamppuhelmiä (huomaattehan tuon, joka kimaltelee opaalin lailla). Käytin tummaksi patinoitua hopeoitua linkkilankaa ja kirkkaita hopealenkkejä, myös tuo suloinen kristalliupotusrengas on mustaksi patinoitu.
Tiedän, että kirkkaanväriset sarisilkit eivät kaikkien pirtaan sovi, mutta itse tykkäilen nauhaletin pehmeästä, hyväilevästä tunnusta kaulalla. Ainahan nauhan tilalle voi vaihtaa ketjun...

Iloista päivää!

*
Huom... laitan silloin tällöin kommenttien valvonnan päälle, kun spämmiä pukkaa...

Luontopolulla :)

(Vaihdoin tähän lainatun kuvan tilalle linkin k.o. kuvaan!)

Minervan pöllöä (Athene noctua) pidetään viisauden vertauskuvana. Suomen luonnossa sitä ei esiinny, mutta Jyväskylässä yliopiston tiedemuseon kokoelmista moinen harvinaisuus löytyy, vuodelta 1901. Sitä luultiin alkujaan helmipöllöksi, niin harvinainen se oli ja on. Se on muuten tosi pieni, pikkuisen mun kämmentä pidempi.
Kuulkaahan, luontopolkua voi siis kulkea myös museoissa! Minulla on muutenkin museokäyntejä suunnitelmissa, paljon kivoja näyttelyitä tiedossa niin taide- kuin käsityöpuolella. Seurailkaahan kotikaupunkienne tarjontaa, voitte vaikka yllättyä!

Tuo 'Minerva' nyt sitten halusi korunnimeksi, kyllähän ametistia sanotaan joskus viisaaksi 'neuvon antajaksi'. Pyöreiden ja kolikonmallisten ametistien ohella helminä tässä korussa on vuorikidettä, obsidiaania ja violettiin sihtaavia kristalleja. Olin erityisen iloinen, kun tuo vuorikidesuikuloiden kanssa samanmallinen hopeahelmi putkahti esille, sopii tähän seuraan vallan mainiosti.

Kauppa- ja postireissulta eilen palatessa oli olo kuin maaliskuisen hiihtolenkin jälkeen; raikas ja lämmin samanaikaisesti -bongasin silmäkulmaan jopa keväisiä pajunkissoja! Aurinkoiset pakkaspäivät ovat ihania, nautitaan!