Showing posts with label vanhasta uutta. Show all posts
Showing posts with label vanhasta uutta. Show all posts

7.3.13

Torstai toivoa täynnä

Mistähän tuo otsikon sanonta on saanut alkunsa? Käytän sitä, vaikka se kuulostaakin jotenkin, hmm, alistuneelta toiveikkaan sijaan. Ehkä pitäisikin ajatella "tee, älä toivo!" - tosiaan, olen joskus aiemmin levittänyt mottoa 'toivomuksista pyrkimyksiin', sama juttu eri sanoin.



No mutta, tänään, jos ehdin näiltä vakavilta pohdinnoiltani, otan käsittelyyn yllä olevan kuvan korut. Ne kaipaavat muutosta. Jos olen rehellinen, niin olen sen tiennyt jo korun valmistuessa, ainakin alitajuisesti. Tsaroiitti-riipus tulee muuttamaan muotoaan ja larimar-riipukselle etsin uudet kaverit turmaliiniheishien tilalle. Tuosta kolmannesta en vielä tiedä, ehkä se muuttuu rannekoruiksi.


Alemman kuvan korut puolestaan ovat tarjolla reilusti alennettuun hintaan; toivotan iloa päivääsi!


*
Myöhemmin samana päivänä:
En viitsi uutta postausta laittaa, lisään tähän kuvat rannekorusta, joka lyhentyi siis kaulakorusta sekä aiemmin muutoksen kokeneesta rukousnauhasta, johon vaihtui tuo keskusosio pienemmäksi sopimaan paremmin pikkuisen ristin kaveriksi.

 Nämä molemmat siis vapaina.

*
J.k. Kommenttien valvonta käytössä toistaiseksi; älä siis säikahdä, jos kommentti vaikuttaa katoavan...

11.1.13

Mustan kissan tango

Korukoplan haaste julkaistaan sunnuntaina. Tällä kertaa tehdään vanhasta uutta eli muokataan joku varastossa oleva valmis koru uuteen uskoon.

Aloitin tämän korun muokkaamisella. Tuo vintage-ketjun ja sarisilkin vuoropuhelu ei välttämättä ollut kohdillaan. Kuvissa kyllä, mutta kaulalla ei aivan.


Tiesin siis, että vaihdan ketjuosan tilalle eräät tietyt makeanvedenhelmi-mollukat ja sen teinkin. Silloin ei enää tuo koralliriipus asettunut korun värimaailmaan.
Ja, jälleen kerran, kuin 'sattumalta' tupsahti joulukoristeita pakatessani tuo emaloitu musta kissa esiin. Miksi se lymysi koristeiden pakkauksissa, en tiedä ;-D Sitäkään en tiedä, mistä kissa on kotoisin, olisiko se lentänyt "Japanista tänne meillekin"? Ei toki, lienee aivan kotimaista tekoa.

Makeanvedenhelmet ovat isoja, eivät laisinkaan A-laatuisia, mutta erittäin sympaattisia :-) ja niiden vuoropuhelu risa-silkin, eikun sari-silkin kanssa lienee kohdillaan, siloa ja rosoa. Kaulalla ihanan pehmeä ja kevyt!



Korun valmistuessa huomasin sitten, etten ollutkaan käyttänyt riittävää osaa eli haasteessa sanottua 'ainakin puolet' vanhasta korusta, mutta muuten tykkään uusitusta versiosta.

Elikäs, se varsinainen haastekoru sitten sunnuntaina.


***