Viikot, veden lailla soljuu

Aivan mukavia päiviä, hiljaiseloa, ulkoilua, hammaslääkärissä käyntiä, postikin tuo pieniä iloisia hetkiä. 

Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että koruni ovat hyvin selkeälinjaisia ja yksinkertaisia; kauniita kiviriipuksia vailla ylimääräisiä tehosteita. Niin on hyvä, tuntuu hyvältä, esitellä kivien kauneutta!

Korvakorut fossiilikorallista hopeisin renkain ja koukuin - ja kyllä, isompi lätkä on ajateltu kaulakoruun :-) Se onkin todella iso, yli 8 sentin levyinen! Korvakorujen kivet ovat noin kolmesenttiset, molemmin puolin sileät ja kiiltävät namuset, vaaleammat kuin kuva antaisi olettaa. Pikkukuvassa oikea värisävy, hurmaava!

Kaksi samanlaista, hieman erilaista riipusta opalisoitunutta puuta; toisessa lisänä kaunis lamppuhelmi, toisessa hopeinen ripustusspiraali; nämä voi laittaa ketjuun tai nauhaan. Kolmesenttiset nämäkin.

Okei, en nyt laita enempää, kun kaikkia täytyy näköjään kuvata taas uudelleen, huoh!

Mukavia iltahetkiä!

***

Korukaupassa pieni välikausi-ale!

***

Väripari

Ihastuin aika lailla siihen saamani kansainvälisen helmikeitoksen väripariin vihreä-turkoosi. Ne korut ovat vielä vaiheessa, näette sitten toukokuun kolmas, mitä syntyy.

Melkein samoilla väreillä, hieman heleämmillä, tein korusetin tilauksesta - koru syntyi tuon riipushelmen ympärille ja sen väreistä, sattuivat nyt tätä keväänvihreää ja olisiko taivaansininen oikea nimi tuolle siniselle?

Riipushelmestä sen verran, että sekä se että nuo setin isommat siniset helmet ovatkin kotimaisia, vieläpä täältä kotikaupungistani! Paikallisessa Taito-keskuksessa oli käsityöläisten esittely- ja myyntitilaisuus, josta bongasin ensin tuon pöllön ja sain tilata siihen sopivia helmiä, käsintehtyjä lamppuhelmiä siis kaikki.

Pienemmät siniset ovat Preciosan lasihelmiä ja tähän koruun valikoitui värjäämätön pehmeä silkkinauha.
Sekä kaula- että rannekoru on linkitetty hopealangalla ja muutkin osat ovat hopeaa.

Tänään on luvattu lämmintä, luvassa mukavia hetkiä luonnossa kävellen :-)

Hiljaisempaa

*
Kun aamulla herätessä ei avaakaan ikkunaa, ei kuule lintuja. Jos ei aukaise radiota, ei teeveetä, voi kuulla jotakin muuta, ehkä sisäistä ohjausta.

Rukousnauhassa on hopealla linkitettyinä mustia onykseja ja melkein mustia obsidiaaneja sekä tiikerinsilmähelmiä.

Hyvää sunnuntaita! 

Nyt voikin mennä monta päivää ennen seuraavia postauksia.

Lisää lintusia

 Nämä keramiikkalintuset vaan on niin iloisia visertäjiä! On niitä vielä jokunen tulossa...

Keramiikan seurana kiillotettua korallia, pullukoita kuviollisia lasihelmiä ja linnun alla yksi MiunMaun tekemä lamppuhelmi, oli taas niin passelin värinen.

Niskaosuuteen letitin sarisilkkiä, jonka värisävyt olivat 'madly monet' ja 'wild iris'. 

Onhan mulla aivan kaulakorujen kuvaamista varten hankittu torsokin! Nimetön on vielä ja pukematta eikä nämä kuvat mielestäni oikein onnistu, mutta kyllähän siitä jonkun yleisilmeen näkee.

Keskeneräisiä

"Keskeneräisiä ei pitäisi näyttää, ei hulluille eikä herroille" - moinen (äitini käyttämä) sanonta nousee mieleen, kun aion esitellä keskeneräisiä tekeleitä :-D

Mutta kun oon taas vaihteeksi aivan liekeissä!
Pyrin yleensä tekemään yhtä korua kerralla valmiiksi, mutta nyt sitten, näköjään, teinkin alkajaisiksi monta riipusta (pari vielä kuvan ulkopuolella...).  Ajattelin  tosin jatkaa niitä nyt vähän rauhallisemmin, yhden kerrallaan. Esille laitan, jos joku vaikka innostuu esittämään toiveita tietyn värisen mökkeröisen suhteen.

Keramiikkamökit ovat kotimaisia niin kuin ennenkin, Elukan käsistä. Muina helminä lasia ja keramiikkaa, vähän ketjua, puuta, merisiilin piikki. Ei-mökillinen riipus on pituudeltaan 11cm ja sininen mökkiriipus 7cm. Oikein sormet mulla syyhyää saada näiden kokonaisuudet valmiiksi, ketjuja, helmiä, ynnä muita palasia ;-) Siinä ne ovat olleet tyrkyllä jo päiväkausia, mökit jo hmm... pidempään...

****

- Huomatkaa arvonta tuossa edellisessä postauksessa! -

****

Tähtien takaa

En meinaa itsekään uskoa, että niin kauan lähes pannassa olleet valkeat makeanvedenhelmet levittäytyivät työpöydälleni vaatien esiinpääsyä.
En voi mitään sille, että valkeat säännöllisen muotoiset makeanvedenhelmet ovat kuvitelmissani ja silmissäni vanhahtavia, mummomaisia. Ainakaan ne eivät sytytä minussa tekemisen tarvetta ja innostusta. Ja en ole ikärasisti, mutta jostain syystä tahton tehdä enempi nuorekkaita koruja, kaikenikäisille! Enimmät makeanvedenhelmeni kyllä ovatkin muuta kuin 'täydellisiä'.

Valkea keramiikkatalo keväältä oli vielä korua vailla ja ensin sille syntyi oma tähtiplaneetta näistä kolmesta komponentista: keramiikatähti, hopeinen tähti ja hopeasisuksinen iso makeanvedenhelmi. Makeanvedenhelmi on niin nerik, niin nerik, mutta onneksi yksi vielä jäi.

Ja kun riipus oli valmis taloineen, tähtineen, etsimättä löytyi sen ympärille tähtisumua (Swarovskin kristalliketjua) ja kirkkaita öitä (vuorikidesydämiä); salaperäisesti hohtavia makeanvedenhelmiä linkitin tummaksi patinoidulla langalla oikean tunnelman vuoksi, linnunradaksi, naapuritähdiksi.

 

Samoista keramiikkatähdistä (Nancy Schindler) tein jo aiemmin nämä korvakorut mustavalkoisten luuhelmien kera - yllättävän kevyet, ja tietysti niobium-koukuissa.

Mukavaa viikonloppua! Voi kun löytyisi sieniä!

Paljonko haikara painaa?

If you happen to come by and might be looking for my BSBP-reveal (I was in group 2),
you'll find my creations and text in english -here- ! I thank you all for your kind comments :-)

***

***

***

Kadehdinko muuttolintuja? Kyllä ja en. Olisihan se aikamoista pari kertaa vuodessa vaihtaa maisemia muka miellyttävämpään, plussa siitä. Mutta mikä vaiva olisi ihmisen rahdata tavaraa ees sun taas, siitä miinusta muuttomatkoille.
Linnuthan eivät rahtaa kuin omaa kehoaan. Jaksan silti ihmetellä, että metriset linnut kuten kattohaikara, räpyttelee hirmuiset muuttomatkat vaikkapa Virosta Saharan taakse Afrikkaan, ja sitten keväällä toiseen suuntaan. Suomeen kattohaikaroita eksyy lämpimien virtausten mukana keväisin, mutta meidän peltomaisemat ei heille asuntonäkymiksi kelpaa. Harmillista, sillä kattohaikaran uskotaan tuovan onnea asuinlähiöönsä, vauvojakin?

Tällaisia ajatuksia täällä pienessä mielessä pyörittelen aina joskus.

Villa Haikaranpesä

Olin jo jonkin aikaa etsiskellyt tuolle linnulle sopivaa pesää, teinkin yhden metallilangasta, mutta en oikein siitä tykännyt. Sitten tulivat net ihanat keramiikat Brittein saarilta ja seassa oli juurikin sopiva pesä :-D Että mua taas onnisti! Ja nuo afrikkalaiset käsintehdyt lasihelmet tuovat tietenkin kattohaikaralleni tuttuja viboja. Silkkinauhan värjäsin itse, että sain oikeansävyisen.
Kattohaikara elelee vesistöjen lähellä, joten se sai riipukseenkin oman pikku lammen korumetallista ja pienistä lasihelmistä, tarpeeksi pientä sammakkoa en löytänyt lampeen, saatte kuvitella. Välilenkit korussa tällä kertaa sekä hopeaa että sinistä niobiumia.


Kattohaikaroiden eliniästä en löytänyt tietoa, harmaahaikara voi enimmillään elellä parikymmentä vuotta, mutta tavallisimmin alle kolme. Kattohaikara tulee sukukypsäksikin vasta nelivuotiaana, joten se kai on serkkuaan pitkäikäisempi. Se painaa 2,5-4,5 kiloa ja siipienvälinsä on parin metrin kieppeillä.

Mukavaa viikonloppua itsekullekin!

Rannalle kaukaiselle

If you are still hopping at Lori Anderson's BSBP 7, reveal 2, you'll find my creations -here- !
I thank you all for your friendly and darling comments :-)

But, now I'll continue in finnish language :-D Feel free to follow along, hope you get the feeling from photos!

***

Uskomatonta, että olin unohtanut tämän kaulakorun riipuksen olemassaolon tyystin! Se oli viime vuoden lopulla usalaisen helmikaupan poistotarjouksissa ja tilasin sen hetken mielijohteesta silloin ja laitoin 'talteen', koska sen viiden senttimetrin läpimitta pelotti.

Nyt uhkea riipus putkahti hopeiden joukosta ja koska olin juuri tehnyt allaolevan rannekorun, niin ihanat turbaanisimpukat olivat valmiiksi esillä (aivan niin, työpöydälläni on aivan se tavallinen kaaos, menneet ja tulevat suloisessa sekamelskassa; viimeksi löysin muuten puristushelmipihtini aterinlaatikosta!)

Niin tämä on hopeinen versio 'Rannalla kaukaisella' pronssisesta rannekorusta.

Kaulakoruun löytyi sitten nauhanloppu simpukankuori-heishejä ja laitoin niiden raidoiksi muutaman kuparikukkakiekon, omaa silmääni hivelevät tällaiset riipuksen ja helmien kuvioiden kaiut.
Jostain oudosta syystä minä, joka en turhaa blingiä harrasta, olen juuri nyt mieltynyt pieneen säihkeeseen; siksi tuo yksikkö, jossa pari pronssinkimalteista tsekkihelmeä kristallirondellin ympärillä :-D

"Faraway Beach"

Ihanainen himmeänhohtavasta 'crepe satin' -silkistä valmistettu nauha viimeisteli korusta jotenkin rauhoittavan ja unenomaisen.

Tuota nauhaa sormeillessa heräsi taas ajatus silkin maalaamisesta, se oli rakas harrastukseni "viime vuosituhannella" :-D Luovuin maalauskehyksistä viime muutossa, mutta maalit ja kankaat ovat olemassa.


Ihanaa viikkoa, sateella se alkaa, mutta aurinkoakin on luvattu!

Naistenpäivää!

Toivotan Naistenpäivää iloista, aurinkoista, kaunista, lumipöpperöistä, hupsua, muutenkin kaikkea sellaista, mikä tekee Elämästä rikkaan!

Tunnustan, tuunattu tämäkin akaatti-rannekoru - vaihdoin magneettilukon ja lisäsin ihanan Lesley Wattin ihanan enkelinsiipi-riipuksen, pronssia. Välihelminä korussa on Swarovskin hiekansävyisiä kimmeltäviä kristalleja.

Pysytään teemassa

Tuon edellisen postauksen sudenkin jälkeen on tullut kyselyä sekä aiemmista että uusista vastaavista. Kun kerran kysytään, niin minä parhaani teen. Olin tilannut korukivistä kaiverrettuja päitä (suden nimellä, mutta en nyt tälläkään kertaa ota kantaa alati vellovaan, toki aiheelliseen, susi-keskusteluun) ja syntyi kaksi uutta korua.

Ensimmäisessä on kivenä amatsoniitti ja koru tehtiin nuorelle miehelle hänen toiveitaan mukaillen. Lukko ja korvanvierushelmet ovat hopeaa ja niskantausketju hopeoitu.
Muinaisten uskomusten mukaan susi oli tiennäyttäjä ja opastaja, korun nimi 'Pathfinder'.
Amatsoniitti puolestaan lupaa tuoda käyttäjälleen maailmankaikkeuden energiaa, miehistä ja naisellista olemusta tasapainottaen; se auttaa myös löytämään sielunkumppanin.

Tässä kuten edellisessäkin miesten korussa sudenpää on kooltaan viitisen senttiä korvineen.
Seuraava naisellinen 'tulikettu' on puolta pienempi.

Sanon korua tuli/puna-ketuksi vaikka ihmeellisestä maailmastamme löytyy myös punaisia susia (klik). Ai niin, tiesittekö, että 'tulikettu' -nimitystä on ainakin ennen käytetty revontulista ;-) Minä en sitä aiemmin tiennyt.

Korukivenä on koralli, muina helminä erilaisia jännittäväkuvioisia tummia jaspiksia, riipuksessa iso viistehiottu kuukivi, iso makeanvedenhelmi ja kaunissileäihana savukvartsipiikki.  Kaikki vaaleammat helmet ovat kuukiveä, pienenpieniä.

-Tämä hentoinen koru on toistaiseksi vapaa, otan huomioon aikaisemmin vastaavaa korua tiedustelleet.

.

Tenho

Olkoonkin miehen etunimi, niin tenhon merkitys on hyvin naisellinen; "lumo, viehätysvoima, lumous, viehätys, hurmata, charmi" kertoo synonyymisanakirja.

Tämän päivän kaulakorun riipus toikin itselleni mieleen aikaisemmat japanilaishenkiset koruni, se sai käännöksenä nimen Sharumu (=lumo, tenho).


Sain tannoin tilaajalahjana pieniä, pieniä, vaaleanpunaisia swarovskeja. No, vaaleanpunainen ei ole minulle helppo eikä ensimmäinen valinta minkään korun välihelmiksi. Mutta nyt aloitin korun niistä. Mitä kaveriksi, millä hävittää yletön hempeys ;-D

No, kun muistin tuon sedimentti-jaspisriipuksen, niin onyks olikin aika selvä valinta. Tässä erästä tilauskorua tehdessä ja onykseja etsiskellessä olivat tulleet vastaan ihanat puikulat, aivan vastaansanomattomasti ne kuuluivat tähän koruun. Vielä mukaan nuo pikkuruiset onykspallerot ja riipuksesta poimittu violetti ihastuttavan viistehiotun ametistin muodossa.


Hitsit, olen kyllä hämmästynyt kuinka pienillä eväillä se hempeys muuttui voimaksi. Kristallit sädehtii naisellista viehkeyttä ja musta onyks vetää voimia universumista, jaspis tasapainottaa.

Kaunis patinoitu ja kierrekuvioinen hopealukko tulee korun eteen, riipus onkin lukon lenkkiin kiinnitetty.

Aavistuksia

Olin ostamassa maalauspensseleitä. Näitä.

Kun yllätin itseni yhtäkkiä seisomasta siemenpussihyllykön viereltä. Ei riittänyt, että seisoskelin tai silmäilin. Käteni tarttuivat ja selailivat. Aivoni raksuttivat ja lukivat jostakin vuosien takaa tuttuja nimiä: calendula officinalis,  centaurea cyanus, cosmos, helianthus, lathyrus odoratus... vaihdan riviä... allium, nantes, origanum vulgare... stevia... mitä? voisinko itse viljellä steviaa, tuota ihmeainetta, sokerin korviketta... mitähän siskolle sen taimien kanssa kävikään viime kesänä...

En ostanut ainuttakaan siemenpussia, mutta annoin suloisen rapinan, aavistuksen tulevista pikku versoista ja ihmeellisistä tuoksuista, mauista, vallata mieleni ja ajatukseni. Ostin toki pensselitkin, hain ostoslistan tavarat ja kävelin sitten tuttua reittiä kotiin, mutta mietin vain kasvimaita ja yksivuotisten kukkien kirjoa. Kävelin vahingossa pitempää reittiä.

***

Kotona ostokset päätyivät nopeasti kaappeihin, istuin korupöydän ääreen ja yllätin itseni avaamattoman apatiittinauhan purkamisella.

 Aavistus

Aavistus-korun riipuksessa pronssinen spiraali (LesleyWatt), erikoisen ihana etsattu akaatti(kiitos,Vikki!) - kasvua, pyörteitä, versoja myös Saran lamppuhelmessä ja lukkokin on pronssia. Apatiittien keskellä on myös pari ihanaista vihreää isoa 'siementä', ne olen muistaakseni tilannut Anzulta ammoin.

Apatiitti on kommunikaation ja aktiivisuuden kivi ja tämähän on myös kivi, jonka sanotaan hillitsevän painonnousua. Olinkos minä tätä kokeillutkaan vielä?

Heh, teinpähän yhden parin korvakoruja ihanaisesta rutiilikvartstista, sen sanotaan suodattavan kielteisyyttä ja valaisevan sielun. Valoa tarvitaan.

***

Herkkää ja hempeää

Vaikka sanoinkin juuri tänä aamuna, että olen kyynikko, niin kyllä hempeänväriset kivet jaksaa aina uudelleen ihastuttaa. Ja vaikka välillä myös sydänkuviot tuntuu niin kuluneelta ajatukselta, niin kyllä ne vaan toimivat.



Pujottelinkin sitten rannekorun kaikista hempuloista, joita oli korupöydälläni muista projekteista esillä. Tässä on siis kunziittia, akvamariinia, ruusukvartsia, kuukiveä, vaaleanpunainen Perun opaali, vuorikidettä, savukvartsia, sydänriipus lukkona.
Tässä muistuttelen, että suloista vaaleanpunaista ruusukvartsia ja herkkää lilansävyistä kunziittia ei pidä jättää suoralle auringonvalolle alttiiksi, niiden väri silloin haalistuu. No, nythän ei sitä ongelmaa ole, mutta kesemmällä kannattaa varoa.

Kun niin on haluttanut jo pitkään tarttua juotosvälineisiin, niin aloittelin pienesti. Tein siis pikkuisen riipuksen. Juotin filigraanilangasta sydämen kiinni koristeelliseen pantalangan pätkään ja siitä tuli riipus kaulakoruun. Katkaistun pantalangan pää vaati enemmän hiomista kuin muistinkaan, mutta taidan kokeilla jotakin muutakin vastaavaa lähiaikoina. Kun olen viime aikoina viilaillut lähinnä kynsiä, niin hopean viilaaminen ja hiominen oli oikein hauskaa.

Ruusukvartsi oli niin itseoikeutettu seuralainen kirkkaalle hopeiselle "taikasauvalle". Ja vaikka tämä tosiaan on näinkin herkkis, niin kyynikonkin kaulalla lyhyt koru on oikein sievä. Melkein voisin ajatella pitäväni vaaleanpunaista korua?