Uutta, vanhaa

Jatkan vielä edellisen postauksen aihepiirissä, ajasta ja sen tuomista muutoksista.

Kauan sitten, nuoruudessani, siinä 12-13 -vuotiaana, oli hyvin suosittua koulun kautta hankkia kirjeenvaihtokavereita. Jep, etanapostia :) Luulen, että harva nykynuori osaa edes kuvitella miten jännittävää oli ensin odotella kuukauden verran, että mistähän maasta sen penpalin saa, onko se tyttö vai poika... Ja sitten ensin kirjoittaa kirje ja ruveta odottamaan vastausta, viikkojahan siihen saattoi kulua. Kun nykyään instassa, facessa, whatsappissa ym. yhteydenottoon kuluu minuutteja tai sekunteja!

Pisin kirjeenvaihtokaveruus oli minulla aivan aikuisikään saakka, tapaamisiakin oli tämän yhden ihanan ihmisen kanssa. Mutta lasten syntymien jälkeen kirjoittelu harveni, hän sairastui... En saanut viimeisiin kirjeisiin vastausta.

Viime kesänä korukamuni Kaisli vinkkasi kansainvälisestä postikorttien lähettämisestä. Wau! Saat osoitteita ja lähetät kortteja tuntemattomille, aina uusille ihmisille ja kun oma kortti on perillä, se rekisteröidään ja sen jälkeen oma osoitteesi annetaan jolle kulle sivustoon liittyneelle.
Siis oikeesti, wau! Ei sitoutumista kirjoittelemaan jatkuvasti kenellekään, uuden osoitteen saa, jos haluaa, voi pitää taukoja, jos ei huvita ja ennen kaikkea, mitä mahtavia kortteja ja tekstejä onkaan tullut vuoden sisällä!
Omassa profiilissa (nimimerkillä) voi kertoa itsestään ja toiveistaan. Ja miten nautinkaan kortin valitsemisesta juuri sille henkilölle, jonka tiedot ruudulle pompsahtaa!
Tässä linkki sivustolle
ja tässä kuva viimeisimmistä postiluukusta ilmestyneistä korteista - Armeniasta, Kiinasta, Malesiasta, Usasta, Ruotsista ja vaikka mistä :)

Kaislista löytyy aasinsilta tähän eka koruun. Neiti on jo rippikouluiässä ja varmaankin teen hänelle sitten loppukesästä jonkun korun.
Tässä on ihanaisia makeanvedenhelmiä, mustia pikkuruisia spinellejä sekä musta korumetalliketju ja hopeiset pikkuhelmet, lukko ja risti. Erityisen sopiva aikuisuuden portilla olevalle, mutta aikas hurmaava myös aikuisemman naisen kaulalla. Risti on kooltaan vain reilun pari senttiä, sellainen yksinkertaisen vaatimaton, mutta sileä ja kaunis.

Tein myös yhden rukousnauhan viime viikon helteillä, kun löysin nuo vilvoittavat siniset :) akaatit. Tuntui aivan upealta kierittää hopeisia linkkejä. Ajatelkaas, että sormet vielä muistivat linkkien tekemisen parin vuoden tauon jälkeen.
Rukousnauhasta tuli raikas, taivaansininen, sen viimeviikkoisen aurinkopäivän, ei tämänpäiväisen sateisen värinen. Ehkä tätä sormeillessa muistaa, että murheiden ja huolien jälkeen sinitaivas taas pilkottaa, pilvet väistyy.
Risti ja ruusulinkki ovat hopeoituja, helmien linkkilanka ja välirenkaat hopeaa. Tämäkin on niin keveä ja raikas, että sopinee monenikäiselle.

Helmeillään

Oijoi! Kyllä vaan makeanvedenhelmet ihastuttavat uudestaan ja uudestaan! Nämäkin helmet ovat vanhoista varastoistani ja omasta mielestäni aivan parhaita, koska niitä ei ole värjätty vaan ne loistavat ja hohtavat täysin Luontoäidin kätten jäljiltä.
Makeanvedenhelmet sopivat arkeen ja juhlaan, jokapäivään!

 

Korua ei ole solmittu, mutta näinkin se laskeutuu pehmeästi ja tuntuu niin ihanalta, oi tuota helmien juhlavaa kiiltoa. Korun hopeiseen lukkoon voisi lisätä riipuksenkin, jonkin ihanan ison keramiikkakuvion vaikka, tai, tietenkin hopeaa tai kiveä tai...

Lisääkin makeanvedenhelmiä on työpöydälläni.

***

Aarteita tutkimusretkiltäni

Alusta asti korunteossani on ollut tärkeää löytää erilaisia ja juuri minun ajatuksiini eli koruihini sopivia helmiä, omanlaisiaan. Niinpä käytän paljon aikaa tutkimusretkiini nettimaailmassa - olisi upeaa voida reissata kivien lähtöpaikoissakin - enpä nyt silti tahtoisi Siperiaan lähteä, mistä seuraavan kaulakorun kivet ovat kotoisin... Mutta jo kuvien katselu on itselleni suuri nautinto, saati sitten, kun saan aarteet hyppysiini.

Tsaroiitti-helmet, voi mikä silkkinen hohto niissä onkaan.  Ensimmäisen raskauteni aikaan pidin violetteja ja iik-vaaleanpunaisiakin vaatteita ja asusteita! Toivoisin violetin sopivan minulle, mutta enää en niin kuvittele. Voi niitä onnellisia, joita violetti pukee, olen kade! Aion kyllä kokeilla, josko yksi tsaroiitti-helmi voisi silti ujuttautua johonkin omaan koruuni...

No, tässä pitkässä helminauhassa tsaroiitit saivat rinnalleen isoja harmaita makeanvedenhelmiä - kyllä, harmaita, mutta ympäristö antaa niillekin lilan sävyn, mainiota! - sekä pikkuruisia peacock-sävyn helmiä ja pari ametistisirua sekä paljon kirkasta hopeaa.

Korunteon alkuaikoina en kauheasti innostunut Swarovskin kristalleista ja jos niitä hankin välihelmiksi, ne olivat pikkuruisia, 4mm tai korkeintaan 6mm. No huh, hieman eri koko luokkaa ovat seuraavien korvisparien kristallit, 18mm (piikit) ja 13mm (kallot).

Yllä on yksi ja sama pari eri valaistuksessa, vasemmanpuoleinen on lähempänä totuutta, kristallien sävy on 'silver night'.

Ja pääkallot, en ole fani, mutta nämä nyt vaan halusivat tänne! Samaa 'silver night' -sävyä kuin edelliset.

Ja kyllä kallokin säihkyy auringossa eri lailla :-)

Tässä muuten yksi kotiutunut riipus - olin päättänyt, että en todellakaan tarvitse kokoelmiini enää yhtään kiviriipusta, mutta niin vain veikeä ketunpoika tänne ilmaantui, kutsuttuna ;-)

Lukiessa, tai...

Kirjojen: romaanien ja novellien, runojenkin, lukeminen on aina, aina, ollut rakas harrastukseni. Välillä tahti on ollut hitaampi, juuri nyt kirjat vievät taas mukanaan.
Ja lukiessa syntyy koruajatuksia enkä tiedä tulisiko koruista erilaisia ilman juuri meneillään olevaa kirjaa!

Sattuneista syistä tilasin Emmi Itärannan kirjan sekä suomenkielisenä että englanninkielisenä versiona, ne ovat tietääkseni ilmestyneetkin aivan yhtä aikaa: Memory of water ja Teemestarin kirja. Luin noita rinnakkain vaan sitten suomenkielinen vei mennessään ja englanninkielinen on kesken, mutta ei jää lukematta. Kirjan juonesta vain sen verran, että se kertoo maailmasta, jossa on loppumassa vesi... Uskomattoman kaunista kieltä, kiehtovaa.

***

Ja jokin salaperäisen tekstin alkumetreillä jo nosti mieleeni ammoin tilaamani riipuksen. Se on jonkinlaista fossiilikorallia, värjättynä vaaleanlilalla sävyllä, käy mainiosti noiden ihmeellisten lepidoliittihelmien seuraan. Pyöreissä lepidoliiteissa on kyaniittien ja serafiniittien tapaan ihmeellistä välkettä, kerrassaan jännittävä kivi kuten tuo riipuskin. Lisäsäihkettä kaulakorulle antaa pätkä Swarovskin kristallein koristeltua ketjua ja herkkyyttä puolestaan purppuraiset biwa-makeanvedenhelmet.
Hopealangalla kaikki helmet linkitin, kun olin ensin langan tummaksi patinoinut. Kiviriipuksen alareunassa on helminyörillä kiinni lamppuhelmi, lepidoliitti ja yksi säihkyvä swarovski.
(Kuvista tuli omalla näytöllä katsottuna jotenkin tunkkaisia, ei paista aurinko tänään.)

No, myöhemmin aurinkopäivänä kuvattu:

Korvakorutkin tämä kaulakoru sai parikseen, niissä biwa-helmet ja lepidoliitit sopivanvärisissä niobium-koukuissa :-)

***

Mulla on surkeesti kurkku kipeenä ja lievää lämpöä, hyvä syy siis pysytellä kotosalla ja lueskella...

***

Sielujen sympatiaa

Kiitos ihanista kukista siskolle!

***

En nyt sitten malttanut pitkään säästellä tilaamiani ihanaisia keramiikkariipuksia. Yksi vähän erilainen jäi jonnekin syksyn hämäriä odottelemaan, mutta tässä vielä kaksi hiljaisia kuunteluelämyksiä sielulle tarjoavaa kaulakorua katseltavaksi.

Ensimmäisessä keramiikkaa, helminä makeanvedenhelmiä ja salaperäistä lepidokrosiittia...

... ja tässä toisessa keramiikkaa, pari jaspista, mystinen kvartsi ja pidempi korumetalliketju. Tein kelloriipukselle pienemmän parin hopeaosasista.

Laitan vielä yhteispotretin näistä Robynin keramiikkariipuksista tekemistäni koruista. Omasta mielestäni näissä on sellainen sekoitus karuutta ja kauneutta, joka puhuttelee minun sieluani.

Ei niin musta

Tein tilauskorut uusista ihanista mustista helmistäni! Ne ovat korusetin pääosassa, mutta eivät kuitenkaan täytä koko korua. Tilaajan kanssa sovittiin materiaalit: makeanveden mustat, turmaliinikvartsi, korumetalliketju. Noo, kerrankos ne suunnitelmat matkalla muuttuu ;-)

Käsiini osui nimittäin aivan mainioita "oksanpätkiä", ne ovat 830-hopeaa, joten tähän seuraan oikein passeleita. Sattuma siis puuttui peliin.
Koska toiveissa oli erään aiemman korusetin tapaan "jokapaikan" korut, niin pysyttelin hyvin hillityssä sommittelussa. Näin korujen liikahtelusta kaulalla ja ranteessa ei ole haittaa - joka kantilta löytyy katsottavaa ja tosiaan korujen värimaailma käy asuun kuin asuun.

Vaikka sanoinkin, että kerrankin mustia mustia helmiä, niin kyllä näissäkin on jokin pienenpieni yönsininen vivahde. Mielikuva säilyy silti mustana.

Arjen ilo

Paluu arkeen, ainakin koululaisille, mutta kait monelle aikuisellekin. Pidettävä kiinni taas jonkinlaisesta aikataulusta ja vähemmän sijaa päähänpistoille tai hulluttelulle. Tarkoitan sellaista, että "kaunis aamu, lähdetäänkö torille vai uimaan vai ajelulle".

Arki voi silti olla muutakin kuin tiukkaa ja tasaista vääntöä, hiukan väriä siihen pitää sisällyttää. Ehkä aamukahviin voi laittaa ripauksen tavallisesta poikkeavaa maustetta, ehkä minttua tai suolaa?


***
Ehkäpä makeanvedenhelmien ei tarvitse olla sitä parasta kolmea A:ta, ne voivat olla mukavan raidallisia ja malliltaan perunoita täydellisen sileyden ja pyöreyden sijaan! Hohto on kuitenkin helmien kaunein ominaisuus.
Sain hyvin kohtuuhintaisia makeanvedenhelmiä ja ajattelin niistä tällaisen vallattoman arkikorun, siinä on helmimollukoiden seurana lasihelmiä ja aurora borealis vuorikiteitä, pieniä farfalle-helmiä omana nauhanaan... Helminauhat kiinnittyvät hopeaosin muhkeaan nelisäikeiseen silkkilettiin. Nämä makeavetiset ovat isoja ja niillä on jonkinverran painoakin, mutta kiiltoa on kauniisti. Taas hehkutan, silkkinauha tuntuu suloiselta niskassa.

Valkoiset olivat edullisia eivätkä toisetkaan ylettömän kalliita olleet, mutta olen kertakaikkisen yllättyneen onnellinen näistä alakuvan kaunottarista. Kerrankin ihan oikeesti mustia helmiä, nam nam nam!! Ja muodoltaan lähes pyöreitä silopintaisia. Hmm... ainakin yritän olla piilottamatta näitä mihinkään - pöydällä odottavat jo piankin pääsevänsä koruiksi.

Pearls, pearls!

Reveal Day of the "Pearls! Pearls! Pearls!" blog hop!

Click the picture to get to our hostess Michelle's page with the links to other participants!

Otin siis osaa jälleen yhteen haasteeseen, tällä kertaa oli tarkoitus käyttää koruissa makeanvedenhelmiä tai niiden jäljitelmiä. Vain ensimmäinen koruistani on ennen esittelemätön, laitoin tuon rannekorun ja solmitun helminauhan uusia ja harvemmin vierailevia kävijöitä varten!

My first time to take part on this challenge. Using pearls is not easy, to incorporate them in any design of mine. 

But, I had this lovely paper bead with geisha drawing on it, I found some cute fuchsia colored pearls... I wanted to take the pink opal slab with them, too! Just happened to have some matching faceted beads ;-) I linked the beads with sterling wire, added some pieces of sterling chain under the pendant, too.

I just love braiding kumihimo and of course made the rest of the necklace with my kumihimo board using very thin silk cords in colors matching exactly with my pearls and beads.

***

I want to show you two pieces of jewelry I made and posted earlier this week.

First the bangle-type bracelet with flat and wide sterling wire and fresh water pearls. The white pearls are rigidly in thinner sterling wire. No clasp, fits snugly on my wrist.

My favourite technique for pearls would be knotting them with pearl-silk, not!!

But I have knotted some necklaces, this green and bronze one for myself. The pendant with a sterling bail is easy to take off and on. The pearls are 9-10 mm and the pendant's shell pearl 14 mm.

Tummanvihreän ja pronssin sävyinen helminauhani on solmittu jo kauan sitten, itse käytän sitä lähes aina tuon riipuksen kanssa, jossa on paksusta hopealangasta juotettu riipuslenkki ja siinä reilunkokoinen simpukankuorihelmi.

Osallistujat:

An InLinkz Link-up

Sinne meni

Meni viileä juhannus. Lähinnä kotosalla, mitä nyt hiukan yritin koleassa säässä ulkoilla, tutkailin lähistön pihojen kukintaa. Niittykukkiakin on tällä hetkellä hurjasti kukintavaiheessa, pyöräilyreittieni varsilla.

Se oli pakollinen sääosuus. Katsoin muuten yhden jalkapallo-ottelunkin, loppuosan. Siinä oli Costa Rica, vastustajaa en muista, mutta niin hyvä maalivahti oli noilla, että pakko oli seurata sen ottelun loppu, wau!
Enkä ole ollut edes futis-äiti, vaikka kuopus hetken pelasikin.

Hö, tuleepas lörpöteltyä, oonko ollut liikaa omassa seurassani ;-D

***

Rippiristejä kesäisin kysellään, tein pari sellaiseksi ajateltua korua valmiiksi, ainakin toiveiden pohjaksi nämä.

Kaulaan lyhyt koru, siinä muutama tummasävyinen korukivi hopealla silattuna, ketju ja lukko ovat hopeaa, krusifiksi on hopeoitu.
 

Rannekoru on omasta mielestäni ihan huikeen söötti. Ajatus oli kyllä ensin tuohonkin makeanvedenhelmi-jonoihin lisätä ketjua kaulakoruksi, mutta mutta. Työpöydällä oleskellut pantalangan valmiiksi pätkästy ja kuvioitu palanen houkutteli kokeilemaan uutta lukotonta rannekorumallia - asettuu omaan ranteeseeni mukavasti, täytyy vielä testata siskolla ainakin ennen kuin liikaa kehuskelen.

Laitan vähän hammasta purren kuvan kädestäni, nyrkissä, kun muuten oli niin kauheen ryppynen, vaikka käsivoidettakin kuluu... Saatte ehkä paremmin ideasta kiinni. Jäykkä hopeaosuus pysyy kivasti paikallaan ja myös nuo helmiosuudet ovat yhdessä langassa napakasti. Siis ei lukkoa, Tuhkimon tapaan joko sopii tai ei.

(Vielä ehdit mukaan arvontaan!)

Antaa sataa, tänään; who minds the rain!

For you, looking for BSBP 8 reveal, click -here-!
I still have some blogs to hop to, I'll try my best to visit them this weekend!
Everybody, thank you for visiting, thank you for leaving a comment!



Mitäs me sateesta, kun on onneksi helmiä :-)  Who minds the rain, when having some beads!

Ensimmäinen esittelemistäni kukkatötteröistä pääsikin lyhyeen kaulakoruun, sai seurakseen naisellisia makeanvedenhelmiä ja hienoja raita-akaatteja (tai onyksia kenties).

Toivon kyllä todella, että loppuviikko olisi poutainen; on kummipojan - tietysti aika monen muunkin - ylioppilasjuhlat ja olisihan se kiva oleskella ulkosalla.

Ihania toukokuun lopun päiviä teille, jotka ehditte piipahtaa blogissani!





*