Fossiili kukkii

Kyllä sitten jaksan ihailla joitakin kivilajeja! Niinkuin tänään ihastelen tätä fossiilikiveä, joka on täynnä valkeita kukkia, kuin voikukan haituva-kukintoja.

"Kai lapsuudestasi muistat, voikukkien untuvat.
Nuo pallot minua silloin, joka puolelta saartivat.

Ja äkkiä vallaton kiihko, minut yllätti,
puhalsin sen pallon hajalle..." (Oiva Paloheimoa)


Minäkin yritin kiveä puhaltaa, mutta onneksi kukat ei minnekään lentäneet, siinä ne ovat sievästi paikoillaan.
Mutta kaunis kivi taas suorastaan vaati päästä koruksi. En halunnut siitä perinteiseen tapaan kärjestä tai kannasta riippuvaa riipusta vaan päädyin asettamaan riipuksen kallelleen.


Kivi itse kyllä, samoin kuin vieressään oleva pienempi granaatti, odottavat lopullista istutusta, koska en tiedä, onko korun nauhaosuus vielä lopullisessa muodossaan.
Olisin nimittäin halunnut noita nauhaosuuden granaattihelmiä linkitellä hopeaan, mutta niistä ei mennyt kuin nollavitonen lanka läpi, joten eivät olisi käytössä kestäneet.
Suunnitelmassa b on tässä platinanvaaleita keishi-helmiä ja granaatteja sekä yksi vaalea fossiiliovaali. Ja joku suunnitelma c siis harkinnassa.


Erityisen harmillista on se, että kuvissa tuohon isoon kivikapussiin tulee sinertäviä/lilahtavia sävyjä, kun se todellisuudessa on aivan kermanvaalea, 'platinanvaalea' kuten ruttuset, lutuset makeanvedenhelmetkin.

Yritin vielä pohjoisen puolella kuvaa ja tässä onkin väri nyt lähes ok.
**