Uuudelleenmietintää

Aivan kaikkiin koruihinsa ei aina voi olla tyytyväinen. Ne korut sitten uinuvat laatikoissa ja odottavat parempaa päivää. Tänään oli sellainen :-)

Eka kuvassa tuo koru, joka ei sitten valmiina napannutkaan.

Riipuksen olin jo tehnyt uudelleen, hopealangalla, mutta ei se silti ollut paikkaansa löytänyt. Perhonenkin oli lentänyt toiseen koruun. No nythän minä punoin nyörejä :-D Tottakai yksi niistä halusi juurikin ihanan tsaroiitti-riipuksen luokseen.

Lisäsin muutaman pikkuhelmen samaa lajia ja nyt tykkään tästä korusta juuri tällaisena. Nuo isot tsaroiittikivet ovat niin mielettömän hienoja, kiiltäviksi hiottuina, täynnä salaperäisiä ja mielikuvitusta houkuttavia kuvioita. Ovathan ne tietysti arvokkaitakin, mutta mielestäni hintansa väärtejä kauneudessaan.
Nyörissä on ohuempien nauhojen mukana kulkemassa yksi paksumpi, se antaa mukavaa elävyyttä nyöriin.


........... osa tekstiä poistettu myöhemmin ..........................

J.k. Korutytöt, hoi, käykää ottamassa kantaa koplan uusimpaan haaste-ehdotukseen!

Talven taikaa

Oi! Pikkuisenkin lunta ja siihen auringonpaiste killottamaan, niin alkaa muisti suoltaa kuvia. (Vaikka juuri taannoin väitin, etten oikein saa muistoista kiinni...) Tällä kertaa, eilisen hämärtyessä taisi olla jokin auringonlämmittämän lumen tuoksu ja ohitseni suhahtavan mäenlaskijan ääni, jotka veivät hetkeksi Sveitsiin. Olin siellä tyttökaverini kanssa välivuoden ennen opiskelujen aloittamista, vuoristokylän 'sanatoriumissa' töissä.

Kylässä ei ollut laisinkaan autoja, sellainen ylös ja alas juna vaan... Iltaisin ja tietysti harvoina vapaapäivinä päivisinkin, nappasimme meille osoitetut 'schlitten'-puukelkat, jotka vedimme perässämme ylös kylään, pari kilometriä. Ja kun olimme tarpeeksi huvitelleet kahviloissa ja pikku myymälöissä, laskettelimme sitten takaisin kortteeriin. Mäet olivat jyrkkiä ja minä enimmäkseen pelkäsin sitä laskettelua, mutta oli se joskus hauskaakin. Ja siitä lumen ympäröimästä hämärästä jäi näköjään vahvoja mielikuvamuistoja.

Se oli muuten ainut joulu, jonka olen ollut poissa kotimaasta. Siihen jouluun mahtui sitten haikeutta ja tietenkin myös iloisia hetkiä, kun saimme paketteja ja kirjeitä (siihen aikaan kirjoiteltiin kirjeitä, hei!) kotoa ja kavereilta. Niissä kuorissa ja kääreissä oli hienoja jouluvärejä, senkin tässä muistin. Varsinkin tämä ensimmäinen koru toistaa niitä jouluvärejä, jotka sieltä nousee, perinteisiä vihreää ja punaista.

Kaulakorussa on hopeaan linkitetty vihreät makeanvedenhelmet ja pienet granaatit, salpalukossa riipuksena on upeasti hiottu vuorikide sekä granaattikukka.Korun lisäkoristeina muutama erityiskaunis helmihattu.

Sisarkoruksi edelliselle 'Talven taikaa' -korulle tein samalla mallilla korun valkeista makeanvedenhelmistä ja ihanista salaperäisesti sädehtivistä rubiineista. Pienestä kierresalpalukosta riippuva avainriipus on sekin hopeaa ja siihen on upotettu kuutiollisia zirkoneita.Aurinko muutta noita helmien värejä, valkeat ovat hohtavanvalkoisia ja rubiinit aavistuksen tummempia kuin tässä näyttäisi.

Tällä kertaa oli taas tekemistä, että löysi nauhallisista kivihelmiä edes muutaman, joista käyttämäni hopealanka meni läpi... Arvokivissä on aina niin pikkuiset reiät, nollavitonen ehkä menisi, mutta ei se linkityksissä sitten kestäisi. Onneksi siis osa helmistä suostui nollakutoselle.

Katsotaan, syntyykö vielä tähän sisarus-sarjaan vielä yksi koru, ajatus on muhimassa. Tykkään pitkästä aikaa tästä mallista, jossa kaunis hopealukko on tuossa edessä.


Mukavia ulkoilupäiviä!

Rauhoittumista

Todellakin, pientä rauhoittumista vaatii joka kerta tuo pikkuruisten siemenhelmien käsittely :-) Arvatkaa vaan montako kertaa rapisi lattia, kun nuo lentelivät käsistä tai vaijerista...

Mutta sunnuntain kunniaksi rukousnauhakorut. Ensimmäinen on granaattia, toinen ametistia.

Olin tuon granaatti-nauhan helmiä ja osasia pantannut pitkään, kun en ollut löytänyt tarpeeksi pientä ja sievää Neitsyt Maria -keskuslinkkiä. Risti on mielestäni kaunis, hopeaa granaattipisaraupotuksin, ei liian hieno kuitenkaan vaan sopii käyttökoruun. Ja nuo isommat granaattihelmet on erikoisesti viistehiottu vain reunoiltaan, en nyt muista onko tällä hionnalla joku oma nimityksensäkin. Ja yleensähän tällaiset ei-mustat granaatit ovat pikkuruisia, nämä ovat n. 6x8 mm. Osa granaateista on käytetty aiemmin ja loput nerikit siis tässä.
Aika hento ja herkkä tästä nauhasta tuli joka tapauksessa, koska korvasin niskaosuuden helmet hopeisella ketjulla. Isä Meidän -helminä on sileät vuorikidesydämet.

Samaa ketju-ideaa käytin toisessakin rukousnauhassa, ketjuna siinä parbell-ketjua, hopeoituna ja patinoituna. Ametistit ovat sileitä kolikoita ja pikkuisia välirondelleja, isoimmat helmet sileää vuorikidettä.
Keskuslinkkinä tässä yksilössä on hopeinen kauniisti kuvioitu avoin sydänlinkki.
Nauhaosuuden Isä Meidän -helmissä jälleen ihanat isot hopeiset helmihatut tuota erikoista mallia, onnistuin saamaan vuoden tauon jälkeen ja tulee muihinkin koruihini persoonallista ilmettä antamaan!

Kuvissa nämä kaksi rukousnauhaa näyttävät keskenään hyvinkin samankokoisilta, mutta ametistikoru on huomattavasti vankempi ja painavampi. Valokuvat ei tänään taas halunneet laisinkaan onnistua toivomallani tavalla, ehkä kuvaan uudelleen, jos aurinko näyttäytyy.

Tässä kuitenkin kivihelmet vierekkäin, joo, avuton kuva... mutta näkyy helmien kokoero.

Mukavaa sunnuntaita!

Arki kimaltaa!

Tällaisena päivänä,
kun herää kutkuttavaan auringonpaisteeseen jo kuuden jälkeen,
kun oma rakas lapsi on käymässä,
kun korutilaaja kirjoittaa: Mags, oot tosi hyvä :-) ja
kun vielä muutenkin tuntuu kivalta,
kun ei satu mihinkään,
niin ajattelin poiketa kaavasta ja tehdä a) symmetrisen korun ja b) arkikorun, joka kimaltaa!

Kaulakorussa on syvänpunaista granaattia lähes hiomattomina lohkareina ja makeanvedenhelmiä kristallein, suosikki-vintageketjuani sekä todella kaunis pronssinen käsintehty salpalukko (Lesley Watt). Koru on muuten lyhyt, mutta tuo häntä helmineen ulottuu sitten ehkä juurikin poven piiloon.

Granaatin sanotaan mm. olevan omiaan, jos tunnet olevasi kovin yksin; granaatti auttaa tuomaan uusia alkuja, jopa rakkautta elämääsi...

Kaikessa rauhassa

Poljen pyörällä hiljakseen, polun vierellä solisee kevätpuro, muutamia pisaroita satelee kasvoille, leskenlehti-yksinäinen työntää keltaista iloaan ylöspäin, peipponen hypähtelee metsän puiden ja polun laidan välillä ylös alas, mikäpä kiire minullakaan minnekään, kesään ja kuumiin aurinkopäiviin, nautin kaikessa rauhassa kevään hienoista tunnelmapalasista, antaa sadella, vaihdan kuivaa sitten kotona.

***

Korunteossakin olisi kova kiire saada tehdä jotakin alusta alkaen omin käsin, mutta niin vaan ovat jääneet luonnoksiksi ja keskeneräisiksi juotoksiksi ja palasiksi monet, monet...

Nyt pitää hidastaa, antaa keskeneräisten ajatusten valmistua, kaikessa rauhassa. Tehdä sellaista, mikä muuten tuntuu hyvältä.

Siispä, valmisosasista, hiukkasen keltaistakin mukana, jostakin syystä nyt viime viikkoina kovasti puhutellut, ilon ja älyn väri!

Kaulakorussa on kreikkalainen pronssinsävyinen metalliriipus, edelleen sitä ihanata kulmikasta pitsistä vintage-ketjua, pikkusitriinejä, isot vaaleat 'turkoosit' ja voi-harmillista, vain neljään vihreään granaattiin sain tuon vintaj-langan mahtumaan, ihan hassun pieniä reikiä koko nauhallisessa. Ovat muuten sävyltään ja olemukseltaan kuin meripihkaa.
Tähän koruun onnistui tulemaan juuri ne metsäpolkuni värit, maakin ruskeana, vain vähän tuota hentoa viherrystä.


Pienet söpöset korvakorut sopivat kaulakorun seuraan, mutta tein ne kyllä eri aikaan, tätä sopivuutta ajattelematta, nyt huomasin. Niissä on Swarovskin kristallit pronssinsävyn keskellä, koukut mustaa niobiumia.

Tuo iso pyöreä riipus on oikeastaan nurinpäin, tavallisestihan noissa pikkulenkeissä on kaikenlaista ripustusta, mutta itse tykästyin tähän asetteluun - melkein kuin riipus näyttäisi kieltä kaikelle suunnittelulle ja hätäilylle ja 'pitäisi'-oloille.







***
Korukaupassa pieni ale.

Naistenpäivää!

Naisellisia, romanttisia ja intohimoisia elementtejä ;-D Helminä makeanvedenhelmet, ametisti, granaatti, tsaroiitti ja turmaliini. Parempia kuvia myöhemmin, jos ennätän... Muoks. Otin uudet kuvat, mutmut...


Iloista ja hurmaavaa naistenpäivää kaikille Naisille!
Ollaanpa toisillemme kannustavia ja reiluja <3

***
Hei, käykääpä ottamassa kantaa Korukoplan uuteen haaste-ehdotukseen!

Naiseksi, joka olen

Granaatti-korukiven sanotaan lisäävän rakkautta ja myötätuntoa sekä rohkeutta ilmaista näitä tunteita ja naisellisuuttaan.
Tällaisin ajatuksin oli ihana tehdä korusetti kevään ylioppilaalle, lahja äidiltä aikuisuuteen astuvalle tyttärelle.

Korusetissä on käytetty vain A-luokan viistehiottuja pienoisia hehkuvanpunaisia granaatteja ja hopeaa. Hopeaketju on figaroketjua ja kaikkien granaattien ympärillä on pikkuruiset hopeiset helmihatut helmiliinalta, tykkään niistä todella :-) sillä ne antavat korulle viimeistellyn tunnun.

Kaulakoru on hyvin minimalistinen, rannekorussa 2-rivisenä runsautta hieman enemmän ja korvakorutkin pikkuruiset.
Setistä tuli hyvin herkkä ja keveä, juhlavan suloinen.

Pientä ja simppeliä

'Keep it simple' on niin nasevasti sanottu, etten tiedä sille riittävän hyvää suomenkielistä vastinetta. 'Pitäydy yksinkertaisessa' kuulostaa aika jäykältä...

Noni, mut, se ihana Anne T. lähetti mulle monta kaunista lamppulasihelmeä, joista tykästyin kaikkein eniten tähän kirjavaan. Laitoin namusen hyvin vaatimattomasti kupariketjuun, siinähän se kellii huolettomasti. Helmi on kooltaan n. 12x15mm.
Tammikuun granaatti-setti sai riipuksensa; löysin sen viistehiotun pisaran ja yhdistin tuollaiseen omaan vesivalu-juotokseen. Pisara on granaatiksi reilu, n.13mm. Luultavasti lisään tuonne kuppiin vielä pyöreän granaattihelmen, kun jaksan etsiä sopivan minin.
Nyt nimittäin taidan painua peiton alle, paleltaa, kehvelin flunssa.

Vielä kaulakuvat, niin suhteutuu nuo koot ehkä paremmin.

Tammikuu

Ajattelin tänä vuonna tehdä jokaiselle kuukaudelle nimetyn korun. Vikillä oli viime vuonna kuukausille nimikkokorut, jotka sopivat upeasti kuukauden luonteeseen; minä vähän helpommin aion käyttää näitä korukauppiaiden määrittelemiä kuukauden korukiviä.

Tammikuun kivi on granaatti.
Rannekorussa on sileitä pyöreitä granaattihelmiä sekä suloisia viistehiottuja ovaaleja. Lukko on itsetehty ja siinä on koristeena granaatin lisäksi yksi vesivalukokeilujeni hopealehti. Lukko onnistui omasta mielestä aika hauskasti. Olisin halunnut tehdä tästä hopealankaan linkitetyn korun, mutta viistehiottujen helmien reiät olivat aivan liian ahtaat. Niinpä sitten helmet ovat vaijerissa.


Korvakorujen koukuissa on kuutiollista zirkoniaa kimmeltämässä. Settiin tulee riipus, jos vain jossain vaiheessa löydän siihen kuuluvan ison granaatti-pisaran ;-)

***
Huh - johan tässä menikin aika pitkä aika siistillä pöydällä; alkaa tuntua jo tutummalta, kun helmiä ja hopeita on taas pitkin poikin :-D

Sävyjä

Tummat sävyt vain hiipivät koruihin, toivottuina ja muuten vaan...

Minulla on pieni kori, jossa on orpoja makeanvedenhelmiä, eri kokoisia ja muotoisia, yksittäin, kaksittain. Shady-rannekorussa on noiden orpojen lisänä muutama korukivi, ametistia, granaattia, hypersteeniä (hohto näkyy hiukkasen kuvissa).
Aivan yksinkertainen rannekoru, mutta värisävyjä on herkullisesti kymmenkunta. Kyllä, samassa korussa violettia, ruskeaa, sinistä, vihreää, punaista - taidan olla sekaisin!


***
Seuraavaan koruun on pakko pyytää mielipiteitä.

Luulin (hämärässä, oli iltamyöhä), että helmimatollani oli nauha onyksia, olin sen ottanut onyksien loodasta. Korun pujottelu sujui hyvää vauhtia ja jätin sen odottamaan aamua, kuvaamista.

Kuinkas ollakaan, aamulla esille ottaessani tajusin, että pikkuonyksit olivatkin, hmm... purppuransävyä. Mitä ilmeisimmin tummaakin tummempi granaatti-nauha oli joutunut vikapaikkaan ja päätyi onyksi-koruun. Kuvassa helmet näyttävät violeteilta, mutta ovat luonnossa siis erityisen tummat punaiset.

Tämä ei häiritsisi minua muuten lainkaan, mutta tulin koruun laittaneeksi tehosteeksi yhden sinisen mystisen kvartsin. Hurmaavia onyksi-vauvantossuja on mulla nääs toinenkin ja olin tosiaan kuvitellut tekeväni tyttö- ja poikaversion, toisen pinkillä kvartsilla.

Pitääkö purkaa? Häiritseekö punaisen ja sinisen sekoittaminen sinun koru-silmääsi? Luulen kyllä, että purkamiseksi menee vaikkei millään viitsisi.

Pinnan alla

Kaikki, kaikki uni on nähtävä valveilla silmin,
ja tästä ei ilma syvene:
tämä tuoksu olet sinä itse,
yletön ruohon kahina ja kaikki puut.

(Paavo Haavikko: Syksyyn 1963)

Pinnan alla; sydänriipus tummanvihreää fossiilikiveä, pyöreät helmet nefriitti-jadea ja sateenkaariobsidiaania; hopealisät.Joko? Eikö vielä?
"Syksy on siirtymäaika kesästä talveen, päivät lyhenevät ja viilenevät."
-ja wikipedia jatkaa-
"Lämpötilan avulla määritelty terminen syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi (vähintään 5 vrk peräkkäin) +10 asteen alapuolelle ja päättyy, kun keskilämpötila laskee nollan alapuolelle"


Syyskausi; makeanvedenhelmiä,niitä hauskan harjanteisia ja persoonallisia, oranssin ja ruskean sävyistä granaattia, sitriiniä, tiikerinsilmää, hopeaosat.

Fossiili kukkii

Kyllä sitten jaksan ihailla joitakin kivilajeja! Niinkuin tänään ihastelen tätä fossiilikiveä, joka on täynnä valkeita kukkia, kuin voikukan haituva-kukintoja.

"Kai lapsuudestasi muistat, voikukkien untuvat.
Nuo pallot minua silloin, joka puolelta saartivat.

Ja äkkiä vallaton kiihko, minut yllätti,
puhalsin sen pallon hajalle..." (Oiva Paloheimoa)


Minäkin yritin kiveä puhaltaa, mutta onneksi kukat ei minnekään lentäneet, siinä ne ovat sievästi paikoillaan.
Mutta kaunis kivi taas suorastaan vaati päästä koruksi. En halunnut siitä perinteiseen tapaan kärjestä tai kannasta riippuvaa riipusta vaan päädyin asettamaan riipuksen kallelleen.


Kivi itse kyllä, samoin kuin vieressään oleva pienempi granaatti, odottavat lopullista istutusta, koska en tiedä, onko korun nauhaosuus vielä lopullisessa muodossaan.
Olisin nimittäin halunnut noita nauhaosuuden granaattihelmiä linkitellä hopeaan, mutta niistä ei mennyt kuin nollavitonen lanka läpi, joten eivät olisi käytössä kestäneet.
Suunnitelmassa b on tässä platinanvaaleita keishi-helmiä ja granaatteja sekä yksi vaalea fossiiliovaali. Ja joku suunnitelma c siis harkinnassa.


Erityisen harmillista on se, että kuvissa tuohon isoon kivikapussiin tulee sinertäviä/lilahtavia sävyjä, kun se todellisuudessa on aivan kermanvaalea, 'platinanvaalea' kuten ruttuset, lutuset makeanvedenhelmetkin.

Yritin vielä pohjoisen puolella kuvaa ja tässä onkin väri nyt lähes ok.
**

Välillä pikku rinkuloita

Huh, minä kyllä sanon, että jollen pian pääse jonnekin laiturinnokkaan, niin ylikuumeneminen on lähellä!!

Oon odotellut sellaista normaalia kesän iltaviileää, jolloin voisi tohon kanssa hiukan suihkia, mutta eipä ole tullut. Siispä juotokset ovat pieniä niinkuin tuotoksetkin ;-)

Edelleen harjoittelen sormuksien tekoa, lähinnä kivien istumista kauniisti renkaaseen. Vaihtelevin tuloksin.
Taannoinen lapis lazuli (sininen) -sormus onnistui hyvin ja itse asiassa samaan aikaan tein nämä kaksi pikku sormusta, joille on molemmille rinnalle myös kapeat paljaat renkaat. Toisessa kivenä turkoosi ja toisessa aivan käsittämättömän kaunis jalo-opaali, en taas tajua miten satuin saamaan noin kauniin yksilön! Kuva on otettu auringossa, jotta tuo opaalin 'palo' näkyisi oikein hyvin.
Saman istunnon satoa on myös luumunpunainen, paksuun kuvioituun lankaan istutettu mokaiitti-sormus. Kuvasta ei niinkään rinkula näy, mutta kivi ainakin on parhaimmillaan.
Tänään sitten ajattelin viimeinkin toteuttaa suunnittelemani 'kuppisormuksen', se on ollut ajatuksissa siitä lähtien, kun muinoin kurssilla niitä prikkoja tuli leikattua ja kuvioitua. Tänään posti toi sitten juuri sopivat granaatit, todella kauniit yksilöt, joten eikun hopealankaa pätkimään ja tohon ääreen.
Hmm... eihän se kuppi tietty ole suorassa eikä kivi siellä aivan keskellä, mutta voinhan yrittää väittää, että 'just noin mää sen ajattelin'. No en. Tuli siis sellainen taiteellinen, mutta tuo yksinkertaisempi versio onnistui kyllä paljon paremmin ja siinä näkyy kuvassakin tuo granaatin hurmaava sävy, ei niitä liian tummia, melkein mustia, vaan kauniskaunis punainen.


**
Tunnustetaan nyt vielä se yksikin hullutus; odotin näitä järkevämpiä sormuksia, että voin kertoa sen 'oi ihana toukokuun' -korukilpailun Anemonen olevan minun tekosia.
Täysin taiteen sääntöjen vastaisesti muotoiltu, mutta kun kerran sain päähäni vähän rypyttää hopeaa :-) Kivenä on todella muhkea tsaroiitti (18mm), jossa hieno violettia anemonen kukkaa muistuttava kuvio.

**
Pari näistä harjoitussormuksista myyn hyvin edullisesti 'koekäyttöön', tietenkään en itse ehdi kaikkia pitää :-)
Turkoosisormus onkin jo pikkusiskolla ja opaali omassa käytössä, lähinnä mietin näissä miten hyvin tuo ohut rengas kestää jokapäiväistä käyttöä.

Rukousnauhoja ja korusetti morsiamelle

Voi! Anteeksi, että valitan, mutta kyllä minusta on niin ikävää, kun sataa isoja räntälettuja, jotka kastelevat kaikki vaatteet alta aikayksikön! En minä halua tällaista toukokuun säätä.

Ja koko maisema on taas harmaa, lähes pimeä eikä kuvien ottamisesta mitään tule. Silti uhallakin laitan esille näitä valmistuneita.

**
Rukousnauhoja on niin mieluinen tehdä, meditaatiota koko 'työ'.
Mieshenkilölle tumma onyx-nauha ja naisille vaaleaa helmiäistä. Pienemmistä helmistä tehty tumma nauha meni sekin naiselle, joten ei tässä mitään sukupuolijakaumaa värien perusteella aikaan saada. Helmiäisnauhoista granaatti-versio on kaupassa, savukvartsi-versio oli tilaustyö.


**
Ja sitten varsinaista harmitusta! Olisi niin ihana, jos saisin joskus kuvatuksi näiden valkoisten/kirkkaiden korujen koko kauneuden vaan kun ei. Siksi nytkin tulee tällaisia raakile-kuvia, vaikka korut onnistuivat omasta mielestäni yli odotusten ja makeanvedenhelmet ovat aivan uskomattoman kauniita täällä tosielämässä! Samoin nuo mustat granaatit viisteineen hohtavat itkettävän suloisesti.

Hopeaosia patinoin, valmisketjut jätin kirkkaiksi. Kuvissa nyt ei tietenkään näy, että nuo ikuisuus- tai ääretön-merkit on tehty kierteisestä neliölangasta, mutta se sulautuu kauniisti tuohon valmisketjun kuvioon.
Kaulakorun makeanvedenhelmet ovat kohtalaisen isoja, 9-10mm, koru on muuten lyhyt, melkein panta.
Rannekorun helmet ovat pikkuruisia, millin parin kokoisia ja rannekoru on kokonaisuudessaan hyvin hento; tuo musta granaatti-riipus liikkuu siinä vapaasti.
Setti hakee vielä nimeään, mutta näihin sopii kauniisti aiemmin noista isoista mv-helmistä tehdyt Lumi-korvakorut.


Harvoin teen morsiamelle suunnattua korua ilman, että joku on sellaisen tilannut, mutta tätä settiä tehdessä ajattelin hennon, modernin naisen hääjuhlaa.
*