Aika, meitä muuttaa...

Aika, sitä jaksaa ihmetellä, ajan kulua ja sen vaikutuksia. Ainakin peiliin katselessa, eikö niin ;)

Mutta iän karttuessa sitä huomaa myös, että moni asia tarvii aikaa. Kypsyminen, ymmärtäminen, mukautuminen.

Pari, kolme viimeistä vuotta ovat kuluneet vauhdilla; ehkä aika muutenkin kuluu huomattavasti nopeammin kuin joskus nuorena, kun sitä malttamattomana odotteli, uusia kokemuksia, uusia alkuja... Ja paljon muuta.


***


Aika on auttanut minua muuttamaan tärkeysjärjestyksiä, hiukan päästämään irtikin. Seuraavissa kuvissa on ihanuuksia, joista nyt päästän irti, ne löytyvät halukkaille korukaupasta (jos tänne blogiin joku eksyy ja huomaa).

Kyllä vaan, helmivarastoni ovat aivan liian runsaat, jotta kykenisin niitä kaikkia käyttämään, ikuna! Alan siis luopua monista hellimistäni aarteista ;)  Ja minulta voi vapaasti kysellä, josko varastostani löytyy sitä tai tätä, lähinnä korukivihelmiä, tavallisempia ja erikoisempia, olen valmis myymään niitä!

*

Silti, haluan vielä hypistellä ja nauttia helmien ja korujen tekemisen tuomasta onnesta - joitakin koruja olen pitkästä, pitkästä aikaa myös tehnyt. 

Päätin aloittaa simppelisti, koruvaijeriin, kaunista apatiittia ja amatsoniitti/ammoniittiriipus, jonka voi kiinnittää hopeiseen sydänlukkoon tai halutessa jättää pois.

Voi, jaksan aina ihmetellä ja ihailla apatiitin kaunista, omanlaistaan sinivihreää väriä! Siruinakin kiehtovaa.

Viikot, veden lailla soljuu

Aivan mukavia päiviä, hiljaiseloa, ulkoilua, hammaslääkärissä käyntiä, postikin tuo pieniä iloisia hetkiä. 

Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että koruni ovat hyvin selkeälinjaisia ja yksinkertaisia; kauniita kiviriipuksia vailla ylimääräisiä tehosteita. Niin on hyvä, tuntuu hyvältä, esitellä kivien kauneutta!

Korvakorut fossiilikorallista hopeisin renkain ja koukuin - ja kyllä, isompi lätkä on ajateltu kaulakoruun :-) Se onkin todella iso, yli 8 sentin levyinen! Korvakorujen kivet ovat noin kolmesenttiset, molemmin puolin sileät ja kiiltävät namuset, vaaleammat kuin kuva antaisi olettaa. Pikkukuvassa oikea värisävy, hurmaava!

Kaksi samanlaista, hieman erilaista riipusta opalisoitunutta puuta; toisessa lisänä kaunis lamppuhelmi, toisessa hopeinen ripustusspiraali; nämä voi laittaa ketjuun tai nauhaan. Kolmesenttiset nämäkin.

Okei, en nyt laita enempää, kun kaikkia täytyy näköjään kuvata taas uudelleen, huoh!

Mukavia iltahetkiä!

***

Korukaupassa pieni välikausi-ale!

***

Kuvakiviä

Viimein sain harjoitelluksi uuden puhelimeni käyttöä. Hmm... ei kai sen nyt pitäisikään niin vaikeaa olla, mutta muutosvastarintani tekee asioista joskus hiukan hankalampia. Puhelimen kamera oli se, mitä halusin ja nyt sitten opettelen!

Sammakko pääsi uuteen kuvaan :-)

Osmankäämit-kaulakoru sai parikseen rannekorun, jossa kirjavien kivien vierellä mustia. Harmi, ettei kuvaan tallennu noiden mustien puufossiilikivien kuviot, mustalla mattamustaa ja harmaata, vaikeaahan se on kait paremmallakin kameralla. Mutta niissäkin siis pilkkukuviota, ei pölyä.

Mustaa, ruskeaa, punaista, harmaata, hiekkaa... maiseman värejä ja syksyn kuvia.

Kuvakulmia ja taustoja täytyy alkaa miettiä niitäkin aivan alusta. Mutta kuvaaminen ei jostakin syystä vaan mulla nappaa, taidan olla liian kärsimätön säätämisiin yms.

Parhaita hetkiä

Täällä minä taas hehkuttelen syksyä! Eilen metsäretkeltä palatessa ajattelin, että kyllä on onnea, että voi metsästä löytää ateriansa! Ja sieniä etsiskellessä saa samalla liikuntaa, silmien iloa syksyn väreistä ja mitkä upeat tuoksut nenä aistii sekä vielä ekstrana vaikkapa kostean sammalen hyväilevä tuntu iholla!

Yhtä ihanaa kuin sienimetsän hurmio on pyöräily kosteassa syysilmassa, siis kun vesisade ei ole sadetta lainkaan vaan vain ilmassa leijuva kostea vaippa. Sellaisessa säässä hengittäminen tuntuu moninkerroin miellyttävämmältä kuin kesähelteellä.
Oijoi, juuri sellaiselta tuntui tämän päivän fillarointi rantaraitilla. Ja miten upeasti rantojen ruskapuut kuvastuivat järven pintaan. Sellaiset ovat minulle parhaita hetkiä. 

Tässä korussa on riipuksena niin ihastuttava picassojaspis, että kun sen näin nettikaupassa, minun oli vain pakko se saada kotiin. Tajusin tänään, että siinähän on juurikin näkymä rantaraitilta, osmankäämien tummat tähkät rantakaislikossa. 

Pujottelin ja solmin helmet yksinkertaisesti helminyöriin, jotenkin tuo tumma nyörikin toistaa tämänhetkisen syysmaiseman kuihtuvia kukintoja. Isommat helmet ovat puufossiilijaspista mahtavin kuvioin, pienemmät maisemajaspista.
Alimmassa kuvassa näkyy picassojaspiksen nurja puoli, se on matta, mutta yhtä hieno kuin kiiltäväksi hiottu etupuolikin.

Lukiessa, tai...

Kirjojen: romaanien ja novellien, runojenkin, lukeminen on aina, aina, ollut rakas harrastukseni. Välillä tahti on ollut hitaampi, juuri nyt kirjat vievät taas mukanaan.
Ja lukiessa syntyy koruajatuksia enkä tiedä tulisiko koruista erilaisia ilman juuri meneillään olevaa kirjaa!

Sattuneista syistä tilasin Emmi Itärannan kirjan sekä suomenkielisenä että englanninkielisenä versiona, ne ovat tietääkseni ilmestyneetkin aivan yhtä aikaa: Memory of water ja Teemestarin kirja. Luin noita rinnakkain vaan sitten suomenkielinen vei mennessään ja englanninkielinen on kesken, mutta ei jää lukematta. Kirjan juonesta vain sen verran, että se kertoo maailmasta, jossa on loppumassa vesi... Uskomattoman kaunista kieltä, kiehtovaa.

***

Ja jokin salaperäisen tekstin alkumetreillä jo nosti mieleeni ammoin tilaamani riipuksen. Se on jonkinlaista fossiilikorallia, värjättynä vaaleanlilalla sävyllä, käy mainiosti noiden ihmeellisten lepidoliittihelmien seuraan. Pyöreissä lepidoliiteissa on kyaniittien ja serafiniittien tapaan ihmeellistä välkettä, kerrassaan jännittävä kivi kuten tuo riipuskin. Lisäsäihkettä kaulakorulle antaa pätkä Swarovskin kristallein koristeltua ketjua ja herkkyyttä puolestaan purppuraiset biwa-makeanvedenhelmet.
Hopealangalla kaikki helmet linkitin, kun olin ensin langan tummaksi patinoinut. Kiviriipuksen alareunassa on helminyörillä kiinni lamppuhelmi, lepidoliitti ja yksi säihkyvä swarovski.
(Kuvista tuli omalla näytöllä katsottuna jotenkin tunkkaisia, ei paista aurinko tänään.)

No, myöhemmin aurinkopäivänä kuvattu:

Korvakorutkin tämä kaulakoru sai parikseen, niissä biwa-helmet ja lepidoliitit sopivanvärisissä niobium-koukuissa :-)

***

Mulla on surkeesti kurkku kipeenä ja lievää lämpöä, hyvä syy siis pysytellä kotosalla ja lueskella...

***

Miltä näyttää, miltä tuntuu, miltä kuulostaa?

Ihmisen ulkonäön ja iän voi päätellä äänen perusteella. Jos on uskominen prismastudion ohjelmaan. Ehkä se pitää paikkansa, ainakin radioäänille olen itsekin antanut selkeät hahmot kuvitelmissani.


Vaikka kivestä ennen tilaamista näkee nettikuvan ja saa tietoonsa nimen tai koon, ei voi tietää vielä edes puolta totuudesta.
Kivi täytyy nääs saada käsiinsä, tunnusteltavaksi, silitettäväksi, vähän haisteltavaksikin. Kun kirjeestä kaivettu kivi on kämmenelläni, suljen hetkeksi silmäni ja yritän aistia lämpötilaa, hivelen kiven pintaa, kuuntelenkin josko kivi sanoo jotakin. Joissakin helmissähän on tunnetusti suolaisen meriveden haju.

Onko tämä rannekorun polkuja ja verkkokuvioita täynnä oleva kivi ollut muinoin jollakin kaukaisella rannalla? Onko sen pinnan meri hionut vaiko vieruskivet? Onko se viipynyt kalastajan ahavoituneessa kädessä vai onko se sittenkin tullut esiin jostakin erämaan perukoilta?

Tarinoita sillä ainakin oli ja niiden perusteella valikoitui seuraa; fossiilijaspista, vuorikidettä, Perun opaali ja pari lamppuhelmeäkin; olihan 'hän' karavaanin matkassa nähnyt niin herraa kuin rahvastakin; kulkenut sitten matkansa viimeisen pätkän keramiikkahelmen kera kauppiaan suuressa tavarasäkissä.
Hopeiset lenkit ja lukon patinoin ja hiukkasen murjoinkin, onhan karavaanimatka niin pitkä, ettei siitä aivan silkoisena selviä.

Riipuskiven lajinmääritys ei ole selvillä. Se saattaa näyttää kuvissa enemmän joltakin siemeneltä, mutta kyllä se on kivi, kova ja ei höyhenenkevyt. Mutta pinnan verkkokuvio on todellakin vertaansa vailla ja näin rannekorussa helposti hiplattavissa :-)

***

Voimaeläimenä valpas susi

Huomaan usein ajattelevani varsin stereotyyppisesti eri asioista, käsitteistä, ihmisryhmistä... Tosin, esimerkiksi monet opettavaiset sadut ja tarinat ovat luoneet pohjan ihmisten mieliin syöpyneisiin ennakkokäsityksiin, esimerkkinä vaikkapa Aisopoksen eläinsadut puhumattakaan niitä vanhemmista tai uudemmista kansantarinoista. Mikä voima onkaan ollut omalla perheellä, koululla, elokuvilla...

Ja aasinsiltaa saavumme käsityksiini intiaaneista, mielikuviin tai esineisiin, joita pelkkä sana 'intiaani' nostaa mieleen. Niitä ovat sulkapäähine, toteemipaalu ja voimaeläimet, hevoset, viuhuvat nuolet, vuoristo, nuotiot, tiipiit, koruissa linnunkynnet ja turkoosi-kivet... Oho, mielikuvitukseni tuottaisi enemmänkin, mutta lopetanpa jo.


Kun näin nettikaupassa kivestä kaiverrettuja koiraeläimen päitä, en mitenkään innostunut niistä. Kuitenkin tilasin pari kappaletta. Ne ovatkin yllättäen hyvin puhuttelevia!
Tästä korusta sitten tuli 'intiaanikoru', voimakoru, johon käytin noita huurrettuja (luulen, että etsattuja) vuorikristalli-nugetteja, upean oranssinsävyisen kivisulka-riipuksen, karneoli-nugetin ja pari kirjavaa turkoosihelmeä. Pääosassa, vaikkakin kaulalla sivuun asettuen, on voimaeläin susi, kivenä siinä iki-ihana fossiilikoralli (laitan kuvan myös nurjalta).
Koskapa nuo susi ja sulka sekä käytetyt helmetkin, ovat arvokkaita, niin valitsin linkkilangaksi ja ketjuksi pronssinsävymetallit hopean sijasta.


Mulla oli kova kiusaus lisäillä tähän koruun enemmänkin elementtejä, mutta päädyin tähän rauhallisempaan versioon, koru sai nimen 'valpas susi' ;-)

Karu Romanssi

Kuuntele ensin musiikkia ja katsele sitten kuvat ;-)

-klik musaan-

Aina oon tykännyt tuosta yhtyeestä, muistan 90-luvulta, kuinka katsoin täydellisen lumoutuneena heitä ensi kertaa televisiossa.




Keskuskivi, valtamerijaspis-möhkäle, on vuoden ajan yrittänyt päästä koruksi. Tuo mojova ketju, ruostumatonta terästä upeasti kuvioituna sai tämän kokonaisuuden viimein syntymään. Merilasi-möykyt antaa vähän valoa tähän karuun romanssiin, jossa alimmaisena on hieno Orthoceras-fossiili ja mustasta kivestä pieni, ei liian siloinen kala.

Tuiskuttaa

Ulkona tuiskuaa lunta. Se jotenkin rauhoittaa, kuumeinen olo lievittyy pelkästä lumihiutaleiden katselemisesta ja kuvitelmasta miltä ne tuntuisivat iholla.

Makuuhuoneeni ikkunasta näkyy upeaa mäntymetsää ja aivan hakematta tämän kaulakorun riipuksesta tulee mieleen männynneulaset ja jokin japanilainen lakkamaalaus, rasia tai tarjotin jonka joskus olen nähnyt.


Sekä kiviriipus että tuo etsattu kuparilaatta (sana 'fly') antoivat värimaailman korulle, helminä pieniä tsekkiläisiä lasihelmiä ja isompia kuultavia, viistehiottuja akaatteja. Metalliosat ovat kaikki kuparia.

Long time, no...

***

Aivan niin, eipä ole vähään aikaan nähty vetisen sumuisen sinertäviä sävyjä täällä. Ihastuin tavattomasti kun korukamu myi 'ylijäämiään', tilasin häneltä kaksi nauhaa namusia labradoriitteja! Lähes jokaisessa helmessä on tuota ihanaa sinisäihkettä :-) joka tunnetusti vastahakoisesti suostuu kuviin.


Kun joku koru ei löydä omistajaansa, se toisinaan tulee puretuksi. Sellaisesta korusta pätkä hakeutui labradoriittien seuraan ja heistä tuli oivat kumppanit vuorikristallilla ryyditettyinä; nuo pikkurondellit vintage-ketjussa ovat hemimorfiittia ja korun takaosan nugetit 'maitoista' akvamariinia. Etuosan kaksirivisyydestä huolimatta koru on malliltaan lyhyt ja kevyt, sillä kauniisti viistehiotut labradoriittityynytkin ovat kooltaan vain 7x7mm.

Labradoriitin ominaisuuksista kerrotaan: se auttaa luopumaan vanhasta ja siirtymään kohti uutta, kuuntelemaan sisimmästä kumpuavia viestejä.

***

Toiselta jäänyt on toisen aarre. Sama teema toistuu hiukan seuraavassakin korussa, kun sarjaan 'Menneisyyden taika' kaivattiin uutta yksilöä. Onneksi olin tilannut lisääkin ihania turritelloja ja melkein entisellä kaavalla toteutui uusi, Salattu maa.
Sen tilaaja kertoi pitävänsä kaulakoruista, jotka "eivät ole aivan mitättömiä" :-D Tulikin tietenkin todella näyttävä ja pitkä koru tästä.
Tälläkin kertaa turkoosin ja turritellan seurassa savukvartsia, ihanat isot pallerot sekä paljon, paljon pienehköjä.

Suorakulmainen turkoosi-riipus oli aiemmassa korussa vaihdettu isoon turritellaan, mutta tämän korun tilaaja oli nimenomaan ihastunut riipukseen :-D -Kuten minäkin, etsiskelen nyt itsellekin yhtä upeaa riipuskiveä, taas...


Turkoosi on monipuolinen parantava kivi, sitä kutsutaan 'mestariparantajaksi'.

***

Ja vielä toinenkin toisinto aiemmin tehdystä korusta. Avaimet ovat jotenkin salaperäisen mainioita riipuksia ja korunosia, hopeiset vaan ovat kovin harvassa. Tässä korussa kuitenkin reilunkokoinen hopeinen sydänmedaljonki-avain, jonka sisus on tyylikkäästi emaloitu. Siinä aiemmin tehdyssä kaksosessaan oli hiukan vähemmän vuorikristallia ja tästä tuli asettelultaan muutenkin pikkuisen erilainen, tietenkin.

Jälleen kerran huomasin myös, että onpas amatsoniitti ihastuttava kivi!

Amatsoniitti hoitaa ja tasapainottaa ja pitää energiatason korkealla. Vuorikristalli kirkastaa ajatuksia ja vahvistaa toisten kivien ominaisuuksia.

Pienin askelin tekemiseen

Aika hidasta on korujen valmistuminen tällä erää. Mutta pienin askelin...

Ja joo. Joskus ei pääse irti tietyistä väreistä ja materiaaleista. Niin kävi, kun taannoin olin ottanut esille ihanaiset siniset kyaniitit. Ne vaativat päästä toiseenkin koruun.

Taas 'joskus kauan sitten' tuli haikailtua sellaista kiveä kuin tanzaniitti. Ehkä siksi että se oli harvinaista eikä sitä ollut missään tarjolla. Eli kun tuollaisia pikkusirusia sitten sattui kohdalle, niin kokeilla piti. Väri on aivan samaa farkkusinistä kuin kyaniiteissa ja myös tuon 'palm wood' -kiviriipuksen viiruissa on ihanasti sinisiä sävyjä.

Nyt on sellainen kivi, josta en oikein tiedä mitä se on, nimittäin tuo 'petrified palm wood', kivettynyttä palmupuuta? Oikein hauskanen kivi kuitenkin ;-) Mielenkiintoisinta minusta on, että siinä on noita sinisiä viiruja ruskeanharmaiden seassa, kuin jokin keijukaisten viidakko.

Pari vain aavistuksen sinistä hohtavaa labradoriittia ja pari hiekansävyistä fossiilikiveä sekoittavat täyssinisiä sävyjä. Ketju on tuota aivan ihastuttavaa pikkulehdykkäisin koristeltua valmisketjua.
Ketjuhan on hopeoitua korumetallia, mitähän se täyshopeisena mahtaisikaan maksaa; vastaavaa ketjua näin Helmiliinan kaupassa.

Koru pitäisi kyllä jälleen kerran saada kuvatuksi kaulalla, lukko asettuu toispuoleisesti sivuun.

Ihana viileä aamu!

Tänään, juuri nyt nimittäin. Paistakoon päivemmällä minkä kerkiää, mutta aamusta on mukavampi heräillä tällaiseen välitila-ilmaan, ei liian kuuma, ei lainkaan kylmä.

Kyllä minä melkein viikon olin tekemättä koruja! Sitten tuli pari pyyntöä ja tarve tuunata yksi oma koru, niin otinpa tarvikkeet esille.


Ihanat, upeat, pulleat ja sileät, kertakaikkisen kauniit turritellat ja turkoosit pääsivät koruiksi pienempien viistehiottujen savukvartsien ja kuukivien, tietysti hopean kera!


Tein vähän uudenlaisia linkkejä ...

Kaulakorujen riipuksina yhtä ihanat yksilöt, turkoosia ja turritellaa, tietenkin! Onneksi tuli tuunattua se oma koru, näistä en muuten raaskisi luopua!