Aarteita tutkimusretkiltäni

Alusta asti korunteossani on ollut tärkeää löytää erilaisia ja juuri minun ajatuksiini eli koruihini sopivia helmiä, omanlaisiaan. Niinpä käytän paljon aikaa tutkimusretkiini nettimaailmassa - olisi upeaa voida reissata kivien lähtöpaikoissakin - enpä nyt silti tahtoisi Siperiaan lähteä, mistä seuraavan kaulakorun kivet ovat kotoisin... Mutta jo kuvien katselu on itselleni suuri nautinto, saati sitten, kun saan aarteet hyppysiini.

Tsaroiitti-helmet, voi mikä silkkinen hohto niissä onkaan.  Ensimmäisen raskauteni aikaan pidin violetteja ja iik-vaaleanpunaisiakin vaatteita ja asusteita! Toivoisin violetin sopivan minulle, mutta enää en niin kuvittele. Voi niitä onnellisia, joita violetti pukee, olen kade! Aion kyllä kokeilla, josko yksi tsaroiitti-helmi voisi silti ujuttautua johonkin omaan koruuni...

No, tässä pitkässä helminauhassa tsaroiitit saivat rinnalleen isoja harmaita makeanvedenhelmiä - kyllä, harmaita, mutta ympäristö antaa niillekin lilan sävyn, mainiota! - sekä pikkuruisia peacock-sävyn helmiä ja pari ametistisirua sekä paljon kirkasta hopeaa.

Korunteon alkuaikoina en kauheasti innostunut Swarovskin kristalleista ja jos niitä hankin välihelmiksi, ne olivat pikkuruisia, 4mm tai korkeintaan 6mm. No huh, hieman eri koko luokkaa ovat seuraavien korvisparien kristallit, 18mm (piikit) ja 13mm (kallot).

Yllä on yksi ja sama pari eri valaistuksessa, vasemmanpuoleinen on lähempänä totuutta, kristallien sävy on 'silver night'.

Ja pääkallot, en ole fani, mutta nämä nyt vaan halusivat tänne! Samaa 'silver night' -sävyä kuin edelliset.

Ja kyllä kallokin säihkyy auringossa eri lailla :-)

Tässä muuten yksi kotiutunut riipus - olin päättänyt, että en todellakaan tarvitse kokoelmiini enää yhtään kiviriipusta, mutta niin vain veikeä ketunpoika tänne ilmaantui, kutsuttuna ;-)

Ikävään

Taaskin tuli tilanne, että olin tekemässä aivan muuta, kun riipuskivi kuiskaili ikäväänsä päästä koruksi.
Tämän opaalin epäidenttinen kaksonenhan jo lähti maailmalle "Make a wish" -korussa. Tämä on se b-vaavi, hiukkasen pienempi ja vähemmän värikäs, mutta aivan yhtä hurmaava ja persoonallinen! Nerik, nerik, mutta eihän lapsiakaan voi ikuisesti kotiin kahlita!

Eihän se auttanut kuin juottaa ja kiinnittää kiveen tuo ripustuslenkki ja etsiskellä kyaniitit, joista osa oli jo valmiiksi hopealangalla linkitettyinä, onpas loistavan sopiva värikaveri tälle boulder-opaalille. Pikkuruiset vaaleat ja sinertävät kivihelmet keventävät lyhyttä korua, samoin ohut hopeaketju.

Tällä kertaa opaalin maisema on varsin jäinen ja minun silmissäni tuo valkea osuus näyttää kuin iglulta, siitä siis nimi korulle. Näettekö muuten jäiset vuoret ja hyisen tuulen ja pöllyävän lumen niin kuin minä näen?

Aika, aika

Aika. Se on sana, jolla on jo itsessään monia ulottuvuuksia ja jokainen meistä voi antaa sille lisää merkityksiä, eri ikäisenä varmaankin erilaisin painotuksin.

Kaikki korukivet ovat syntyneet ajan, lyhyemmän tai pidemmän ajanjakson, muokkaamina, erilaisissa ulkoisissa olosuhteissa.

Turritellat, lempiakaattini, niissä näkyy pikkuruisia fossiileja 250 miljoonan vuoden takaa! Vielä vuosi pari sitten turritellaa ei juurikaan ollut saatavilla, nyt sitä on tarjolla paljon enemmän.

Jokaisessa helmessä on oma tarinansa; turritellan sanotaan auttavan muutoksissa, helpottavan väsymyksen ja yksinäisyyden tunteita.

Upean violettina säihkyvää tsaroiittia puolestaan saadaan vain Siperiasta, muualla sitä ei esiinny ja se onkin yksi vaikeimmin saatavista ja kalleimmista korukivistä, ensimmäiset löydettiin noin 30 vuotta sitten. Tsaroiittia ei pidä sekoittaa räikeämpään (mun mielipide) sugiliittiin, jota usein tsaroiitin nimellä näkyy tarjolla. Tsaroiitin sanotaan lievittävän pelkoja ja muuntavan kielteisiä ajatusmalleja.

Halusin tehdä tasapainoiset rannekorut, joissa kivet pääsevät yksilöinä esille, punoin hopearenkaita vahvistamaan näitä helmien omia kuvioita. Turritellat ovat viistehiottuja, mikä käykin hienosti kuvioihin ja piilottaa kivelle ominaisia epätasaisuuksia. Kuningasketjun vankat pätkät antavat kiville mukavan vastaparin.

Turritella-koruun pääsi riipukseksi yksi Swarovskin kristalli-kaunotar ja tsaroiitti-rannekorun riipuksena on pieni viistehiottu ametisti.
Sileiden, hurmaavien tsaroiitti-helmien välissä on hopealenkkejä hieman keveämmin sommiteltuina. No, yksi syy on, että vähemmällä hopealla korun hinta pysyy kohtuullisena.

***
Koruiksi muotoutumassa:

***

Voimakkaita kiviä

Senhän tiesittekin, että olen vakuuttunut kivien sisältämistä energioista ja enegiavaikutuksista. Se tulee itselleni selväksi aina kun aitoja kivihelmiä katselen ja koskettelen, hyväilen hellästi :-) Melkein sairaushan kivien hamstraaminen on, mutta ei mulla monia muita paheita sitten ole. Nerik-loodassa (= näitä en raaski ikinä käyttää) onkin vielä pitkäksi aikaa silmänruokaa.

Aina välillä toki raotan nerik-kätköjä ja olipahan taas opaalin vuoro!
Äsh, eihän se niin mennytkään ;-) Vaan olin ottanut esille tuon sirunauhan, aika erikoisia ja harvoin tarjolla olevia tansaniitteja. Tarkastelin niiden väriä pitkään. Olin aina ajatellut, että se on hiukan sinililaa, mutta tämä sävy näyttää kyllä melkein kyaniitin siniseltä, pieni ero siinä on siihen lilaan suuntaan.

No mutta niin erilainen sininen se on, että piti jonkin aikaa myös miettiä (ja haeskella) sopivaa riipuskiveä. Nuo tsekkiläiset kukkahelmet sen sijaan jo odottivat pöydällä kaiketi juuri tätä paikkaa ja niiden kirjava reunus toi mieleen opaalini.
Opaaliriipus on todella, todella kaunis boulder-opaali Australiasta. Sen maisema on niin kiehtova ja kivi on hiottukin tuon maiseman mukaan syvenemään, kuin vesiputous ja lampi vuoristomaisemassa! Tottakai tämä onkin yksi arvokkaimpia hankkimiani riipuskiviä.
Jos voimakorua etsii, niin tansaniitin sanotaan edistävän toiveiden muuttamista todellisuudeksi ja boulder-opaali kertoo, ettei mikään ole mahdotonta.

***

Miesten korujakin teen niin mielelläni, aina kun sellaista kysytään. Voimakoruun toivottiin etenkin turkoosia ja yhdistin himmeäksi hiottuun afrikanturkoosiin upeasti säihkyvän labradoriiti-sudenpään, pintakäsiteltyjä mustia akaatteja ja lasihelmiä. Edellinen koru oli pakko tehdä vaijeriin, kun tansaniittisirujen reiät olivat niin pikkuruisia ja tässä korussa tuli helmien paino vastaan, joten valitsin nyörin. Koru asettuu todella pehmeästi ja mukavasti kaulalle.

Tämän korun energiavaikutuksista muun muassa:

labradoriitti: vahva suojelija, itsensä hyväksyminen

turkoosi: ystävyys, mielenrauha, ”mestariparantaja”

Joskus sitä

Joskus sitä vaan on tyytyväinen, nyt olen. Sään viileneminen sai minut rauhoittumaan hetkeksi paikalleni ja onnistuin saamaan palaset yhteen tähän koruun, eipä tämä naamioriipus odottanutkaan tällä kertaa kuin huhtikuusta asti seuralaisiaan :-) Luulin, että se halusi villiä ja vallatonta seuraa, mutta eipäs!

Riipushan on keramiikkaa ja tuollainen karheaneläväpintainen, samaa värimaailmaa ja tekstuuriakin löytyy isoista kuvioiduista keramiikkahelmistä ja pienistä käsintehdyistä kierrätyslasihelmistä, afrikkalaisia nämä. Naamion värileikkiä toistamaan valitsin pari kaiverrettua amatsoniitti-lehteä. Nyöri sopi käyttämiini helmiin hyvin ja kiinnityksenä on omenapuusta hiottu nappi.

**
Juuri nyt sataa, ikkunani on tässä kirjoituspöydän takana raollaan ja nenään tulee melkein ihanin tuoksu minkä tiedän! Oi onnea siis!

**

Eläimellistä

Enpä voi väittää kauheasti esittäviä eläinaiheita koruissa suosivani, vaikka luonto onkin sydäntäni lähellä. Tällä kertaa tulee poikkeus. Nappasin tämän riipuksen oitis (virtuaaliseen) ostoskärryyn, kun se kohdalle sattui!
Kilpi on konnalla kaunista raita-akaattia ja sen helmassa kristalleja, ihanan äitelää :-D Ei ne kristallit liiaksi loistele, mutta ihana tietää, että ne on siellä. Kilpikonna on myös aika iso, neljä ja puoli senttiä pitkä.

Korun muina helminä 'moss ocean jasper' eli sammaleista valtamerijaspista, hmm, namuja. Ketju on kirkasta hopeaa, vaikka kuvissa punastuukin. Tämä menee lahjaksi aivan erityiselle henkilölle.

(Energiakeskus Indigon mukaan: "Kilpikonna on yleismaailmallinen maaäidin symboli, jumalatarvoiman ruumiillistuma. Kilpikonna edustaa omaa sisäistä keskittyneisyyttä ja pohjattomuutta. Kilpikonna on kontaktissa maan kanssa, se on aina tasapainossa ja sitä on vaikea horjuttaa."
Itse olen liittänyt kilpikonnan symbolina viisauteen, harkitsevuuteen ja pitkäikäisyyteen.)


Eläimistä vielä: lintuja kyllä koruissani on ollut ja tulee olemaankin aivan riittämiin! Pöydällä on nytkin, esimerkiksi tämä ISO kyaniitti-huuhkaja. Oi, en tiedä vielä, teenkö korusta näin runsaan, vai sittenkin sitä omempaa karua tyyliä. Nähtäväksi jää. Vihreät sävyt houkuttavat tällä hetkellä todella paljon!

Hämärissä olosuhteissa

Ehkä tuo 'hämärissä olosuhteissa' yleensä tarkoittaa epämääräisiä ja arveluttavia olosuhteita, mutta meillä se nyt koskee valokuvaamista päivänvalon ulottumattomissa. Ei riitä valo, tulee tällaisia kuvia, siniharmaita, epämääräisiä...

Sähkövalon alla saa sentään jotenkuten siedettäviä kuvia, mutta niissä on aina ylimääräisiä heijastuksia.

Otin tammikuun teemoikseni: lisää valoa ja käytä varastosta, käytä nerikit :-) Rannekorussa toteutuu valonkaipuuni: ihanat, ihanat kultarutiilikvartsit nerikeistä ja, varastosta myös kullatut osat käyttöön!

 ***

'Löysin' viime vuonna museoreissulla ostetun keramiikkariipuksen eräästä laatikosta, kun kerran varastoja tässä inventoin. Tai ehkäpä tuo käsityömuseon myymälästä hankittu kissa onkin nappi? No, riipuksen virassa kuitenkin tässä hauskassa kaulakorussa, jossa helminä mainioita ikkunallisia lasiriisejä ja namusia beigejä fossiilijaspiksia.

Mukava, yksinkertainen arkikoru :-)

*
Korukoplaan tulee viikonlopun aikana uusi haaste, olkaahan kuulolla!

Uusi, vuosi

No hello! Uusi vuosi, armahaiset :-D

En tee tänäkään vuonna lupauksia, vaan jälleen kerran koitan teroittaa itselleni, miten tärkeää on toivomisen sijaan tehdä! Ei siis passiivisesti odotella, että jokin suurempi voima korjaa virheeni ja laiminlyöntini, vaan aktiivisesti pyrkiä muuttumaan paremmaksi. Se, mitä kukin paremmalla itsellä tarkoittaa, jääköön omaan harkintaan. Minulle osa-alueita  on niin monta, että ehkä teen listan ja otan asian kerrallaan. Ei kai kannata itseään vallan uuvuttaa? ;-)

Yksi asia, mihin aion tehdä parannuksen, on tässä korupuolella helmien tilaaminen, yritän pärjätä varastossa olevilla. Hei, ihan tosi, tarkoitan tätä! Joulukuussakaan tilasin tuskin mitään ja jotkin marraskuussa tilatut helmet tulivat iloisesti joulun jälkeen. Hopeapuolella on ehkä tilattava lukkoja ja lankoja, mutta on niitäkin hiukkasen varastossa.

Joulukuussa jo aloittelin ostolakkoa, mutta tilasin silti erästä suosikkikiveäni, kun vuosien hakemisen jälkeen löysin kohtuuhintaisia ja monenmallisia helmiä. Kyseessä on fossiiliakaateista turritella.
Tein siitä nyt aivan tällaisen rauhallisen kaulakorun hopeoiduin osasin. Riipus ja viistehiotut rondellit ovat juurikin turritellaa, pienemmät vaaleat helmet howliittia ja isommat pyöreät omatekoisia, polymeerisavea.

On lähes mahdotonta selittää, mitä tuntemuksia tämä kivi minussa herättää. Siitä tulee tunne, kuin tämän laulun (-klik-) 'joku' olisi jo tullut, lohduttamaan, olemaan rakastavasti läsnä.

"Kom, trösta mig en smula, för nu är jag ganska trött och med ens så förfärligt allena."

Turritella-akaatteja hivellessä ei ole väsynyt, ei lohduton, ei yksinäinen eikä surullinen. On kosketuksissa menneisyyteensä, kaikkien ikävienkin asioiden verhon lävitse, tavoittaa ilon, kauneuden ja hyvät hetket, hymy nousee huulille. Ollapa aina niin sinut itsensä kanssa.

No niinpä, tein syyskorun, kun ei kerran luntakaan näy. Valoa, auringon säteitä kaipailen!


Oikein, oikein hyvää alkanutta vuotta jokaiselle blogiini piipahtavalle!

Vanha rakkaus

Tykkään kuluneista esineistä. Sellaisista, joista näkee, että niitä on käytetty, ehkä jopa rakastettu.

Tässä kuvassa on vanha vasara, joka sekin löytyi siitä usein mainitsemastani vanhasta mummonmökistä, sieltä talon alta.
Käytin vasaraa taaskin varsinaisen korukäyttöön tarkoitetun työkalun tilalta (sellaistakin löytyy kotoa). Vain sen takia sillä naputtelin pehmeää hopealankaa, että vasara ei tuntisi itseään hylätyksi. Katsokaa nyt sen varren ihania uurteita! Pakko siitä on tykätä ja sitä silloin tällöin hivellä.

Turkoosi-kivi on myöskin sellainen mun vanha rakkaus. Ensimmäiset turkoosit olen nähnyt kait äidin kultasormuksessa aivan aivan taaperona. Ja koruihini olen varmasti käyttänyt niitä vähintään kerran kuussa tämän yli seitsemän vuoden aikana.

Kaulakorussa on iso riipuskivi, turkoosit herkullisina läiskinä tummassa 'raakakivessä', sanon raaka siksi, että riipuksen reunukset on vain kevyesti muotoiltu ja hionta jätetty hyvin karkeaksi. Kiven toinen puoli on yhtä komea. Korussa on lisänä sileää onyksia, hopearenkaita ja pari turkoosimöllykkää sekä korumetallinen ketjuosuus.
Rannekoru on viimeistellymmistä helmistä, lamppuhelmi-ihanaisia, isoja sileitä obsidiaaneja ja viistehiottua onyksia, pari turkoosinugettia. Lukko ja säätöketju hopeaa, samoin jännät ruttuhelmet.

Ensin syntyi rannekoru, siihen tein sille sopivat korvakorut, onyksia ja Swarovskin helmihatut. En aikonut tehdä tuota kaulakorua nyt, mutta se vain vaati päästä tehdyksi.

Kauppaan menevät kaikki, kunhan ehdin... Hyvää sunnuntaita!

Tasapaino

Tuli vastaan sanonta 'olla sinut itsensä kanssa', mietin mitä sillä lopulta tarkoitetaan. Hyväksyä olemassaoleva vai viihtyä nykyisyydessä? Olla uskollinen omille ihanteille vai pyrkiä muuttumaan johonkin yleiseen kaavaan sopivaksi?
Päädyin siihen, että viihdyn kyllä nykyisyydessä, mutta haluan kehittyä paremmaksi, kaikin tavoin, olla tasapainossa ja sinut niin menneisyyden kuin nykyhetken sekä kohtaamieni ihmisten kanssa.

Monet kivet vahvistavat noita pyrkimyksiä, joitakin niistä tämän päivän koruissa.

Miesten koruja tulee tehdyksi aika vähän, melkein vain tilauksesta jotakin tiettyä tai sitten poikieni kanssa heille heidän mieltymyksiinsä sopivia. Tällä kertaa tiesin heti kivikauppiaan kuvan nähdessäni, että tällainen musta akaattilätkä päätyy mahdollisimman yksinkertaisesti nahkanauhaan. Tuo letitetty nauha on jämäkkää eikä liian nättiä miehenkään koruun. No tietenkin tämä käy myös naiselle. Itse asiassa mulla on toinen samanlainen riipus, jos joku sattuisi haluamaan unisex-korut.
Mustaan akaattiin on hioessa jätetty ihanat rouheat reunat, muuten lätkä on kevyt ja miellyttävä kaulalla.

Musta akaatti tasapainottaa kantajansa yin-yang -energioita, edistää uskollisuutta niin omia ihanteita kuin parisuhteen toista osapuolta kohtaan.


Toinen koru syntyi tilauksesta. Siinä on hopealangalla linkitetty ihanaisia kivihelmiä, suosikkejani, turritellaa, savukvartsia ja lumihiutaleobsidiaaneja. Koru on pitkä-pitkä ja oli kyllä hankala kuvata. Hopea jätettiin kirkkaaksi, siinä se ajan myötä patinoituu. Nimeksi koru sai "In good terms with the past". Turritella-akaattihan on yksi fossiilikivistä, mitenköhän monen miljoonan vuoden takaa se nyt olikaan...

Ja vimppana. Hmm... Jos joku on kuvitellut, että kaikki helmitilaukseni ovat onnistuneita, niin noup, eivät ole. Vaikka jo näin pitkään on helmiä tilaillut, niin joskus menee lankaan. Kun normaalisti hyvin kalliit helmet ovat 'vain' kalliita, niitä ei kannattaisi tilata.
Tuli todistetuksi näiden kultarutiilikvartsien kohdalla. Harmitti vietävästi epätasaiset pinnat, rumat reiät ja nauhassa oli myös monta rikkinäistä, käyttökelvotonta helmeä.  Päätinpä sitten kuitenkin noista möllyköistä tehdä lyhyen, aivan kaulanjuureen asettuvan nauhan. Tykkään tästä kyllä, sillä ilman lähitarkastelua helminugetit ovat kauniita ja sädehtiviä. Välihelmiksikin löysin saman lajin pieniä pyöreitä.

Aika namuja kuitenkin? Nauhassa oli tasan kolme virheetöntä helmeä, jotka jäivät nerik-laatikkoon.

Jollen olisi perjantaina saanut ihania uusia rillejäni, en varmasti olisi kyennyt sulattamaan noita kehnosti hiottuja helmiä malttia menettämättä. Noo, laitoin kyllä aika suoraa palautetta niistä.
Ehkäpä sitten jokaiselle tulee näissä helmiostoissa sekä huippuja että huteja ja kyllähän niiden määrä on mua miellyttävässä tasapainossa ollutkin, enempi sinne parempien suuntaan.

Hyvää viikonloppua piipahtajille!

Tralaa

Oi miten mieli virkistyy auringosta!

Innostuin tekemään varsin 'orgaanisen' korusetin DesignMimin saksanpähkinähelmistä ja kookosrenkaista. Eikä niiden lisäksi tarvittu kuin muutama hopeoitu rengas, kaunis lukko ja allergisoimattomat niobium-korviskoukut. Ihanan kevyet korut!

Kaulakoru syntyi kun entinen riipus tästä nauhaosuudesta oli lähtenyt ties minne... Niskan taakse korussa sijoittuvat nuo pehmoiset nahkanauhat ja väliosassa on erilaisia lasihelmiä.
"Minä muutun" lienee sopiva nimi voimakorulle, jonka riipuksen kivet kaikki edesauttavat ja jotkut jopa lempeästi puskevat muuttumaan!

 

Riipuksessa on Othelin hienosta keramiikkalinkistä roikkumassa ihanat läpikuultava kyaniitti, sen serkku kunziittipisarainen, vielä hennon lila sugiliitti ja suloinen ruusukvartsi, siivekkään päänä on kaunis granaatti; aurinkokuvassa kyllä liiankin hailakkana nuo kivet.
Enkä minä noita Othel-keramiikkaosasia mitään hio, ne ovat niin mainioita juuri karheapintaisina ja himmeinä, tuntuvat ja näyttävät mukavalta.

***

Kiltisti kotona

Eipä tämä koruilija malta pysyä helmistä erossa, ei vaikka helmien etsiskely on nyt hiukkasen työläämpää, kun kaikki täytyy nostaa nenän eteen. Kärsivällisyys toki vaan kasvaa.


Otin sitten eilen kuitenkin joitakin kuvia kaulakoruista ja kun ei tämä päivä juuri kirkkaammalta näytä, sään puolesta, niin laitetaan sellaisina tänne. Ja nämähän ovat tällaisia musta-valko-harmaita koruja molemmat.

 

Ensimmäisessä korussa on keveyttä ja ilmaa, isoja helmiä ja säihkyviä kristalleja. Nuo pitsikuvioidut puuhelmet ovat hurmaavan keveitä, isoja myös, yli 3,5 cm! Kristallit tuntuvat pieniltä, vaikka nekin tosiasiassa ovat reilun kokoisia.
Ketjuosiin valitsin kristallin pariksi pyöreälenkkistä hauskasti viistekuvioitua ja todellisuudessa kiilteleväistä ketjua, pitsihelmien pariksi kuviotaottua soikeaa, himmeämpää ketjua. Koru on lukoton, metrin pituinen ;-)
Ketjut ovat hopeoitua, tummaksi patinoitua korumetallia.

Toisesta korusta näin untakin ajat sitten, ennen kuin olin helmiäkään siihen saanut. Enkä sitä paitsi edes saanut niitä mustia makeanvedenhelmiä, joita havittelin, ei sellaisia taida olla kuin unessa :-D
Riipus on Othelin käsialaa, ihanaa rouheaa keramiikkaa, näitä riipuksia täytyy nähdä läheltä voidakseen arvostaa kaikkia yksityiskohtia.

Valitsin sitten niiden unen mustien 'tilalle' valkoiset makeanvedenhelmet, ihanat kiiltäväiset, ja lisäksi kuvioituja luuhelmiä sekä hopeaupotuksin raidoitettuja puuhelmiä. Puuhelmissä toistuu mainiosti tuon keramiikka-riipuksen mustanruskea väritys. Helmet (kaikki tietenkin isoreikäisiä) on pujotettu nahkanyöriin, joka jatkuu jämäkällä ketjulla.

En tiedä, arvostaako kukaan, mutta itse saan melkein sisäisiä väristyksiä, kun havaitsen toisiinsa sopivia osasia työpöydältäni - sellaisia, joita en ole etukäteen mietiskellyt, jotka vaan löytävät toisensa! Niin kuin nyt tuo naamion yllä oleva pitkulainen luuhelmi ja hopeoitu koukkulukko, joiden kuvakieli on yllättävän samankaltainen. Ai, täytyyhän sitä hiukan itseään kehuskella edes joskus!