Kyllä sitten jaksan ihailla joitakin kivilajeja! Niinkuin tänään ihastelen tätä fossiilikiveä, joka on täynnä valkeita kukkia, kuin voikukan haituva-kukintoja.
"Kai lapsuudestasi muistat, voikukkien untuvat.
Nuo pallot minua silloin, joka puolelta saartivat.
Ja äkkiä vallaton kiihko, minut yllätti,
puhalsin sen pallon hajalle..." (Oiva Paloheimoa)
Minäkin yritin kiveä puhaltaa, mutta onneksi kukat ei minnekään lentäneet, siinä ne ovat sievästi paikoillaan.
Mutta kaunis kivi taas suorastaan vaati päästä koruksi. En halunnut siitä perinteiseen tapaan kärjestä tai kannasta riippuvaa riipusta vaan päädyin asettamaan riipuksen kallelleen.
Kivi itse kyllä, samoin kuin vieressään oleva pienempi granaatti, odottavat lopullista istutusta, koska en tiedä, onko korun nauhaosuus vielä lopullisessa muodossaan.
Olisin nimittäin halunnut noita nauhaosuuden granaattihelmiä linkitellä hopeaan, mutta niistä ei mennyt kuin nollavitonen lanka läpi, joten eivät olisi käytössä kestäneet.
Suunnitelmassa b on tässä platinanvaaleita keishi-helmiä ja granaatteja sekä yksi vaalea fossiiliovaali. Ja joku suunnitelma c siis harkinnassa.
Erityisen harmillista on se, että kuvissa tuohon isoon kivikapussiin tulee sinertäviä/lilahtavia sävyjä, kun se todellisuudessa on aivan kermanvaalea, 'platinanvaalea' kuten ruttuset, lutuset makeanvedenhelmetkin.
Yritin vielä pohjoisen puolella kuvaa ja tässä onkin väri nyt lähes ok.
**
Sain eilen myös pronssinsävyistä, ei siis sitä ruskeaa vaan juuri pronssinsävyistä, vintaj-lankaa ja päädyin siihen nyt aivan kustannussyistä - vastaava hopealanka on tällä hetkellä hinnaltaan kymmenkertainen tähän verrattuna! Kapussin kehyksessähän on tietenkin vain hopeaa, mutta korun muu metalli on nyt sitten tätä vintaj-lankaa, tahraamatonta väripinnoitettua 99,9% kuparilankaa (erotuksena halvemmalle artistic wirelle, mikä on emalipäällysteistä sekoitekuparia ja käytössä vielä 'löysempää' ja oman vähäisen kokemukseni mukaan helposti pinnaltaan murtuvaa). Vintaj-lanka ei pihdeillä käsittelystä näytä kärsivän lainkaan.
Tästä korusta täytyy yrittää saada kaulakuva, en tehnyt korusta pitkää vaan koko riipuskin jää mukavasti esille ja näkyville.
Riipusta voi pitää kumminkin päin.
Mitä tuoksuja elokuu kantaakaan nenään? Ei, en tarkoita nyt niitä harmaita savuja vaan näitä 'lähituoksuja'. Omilla kävelyretkillä bongattua: ohikukkineiden kasvien raskaita kirjavia tuoksuja, tienvarren vastaniitetyn heinikon vahvoja vihreitä tuoksuja, jostakin keveitä marjaisia tuoksuja (joku keitti mehua?), ruskeiksi palaneiden katkenneiden korsien kylläistä maantuoksua, varjoisien rantavesien ajatonta lempeää tuoksua.
