On Korukoplan kesähaasteen julkaisupäivä, aihehan oli 'koru puusta' (täällä tarkemmin).
Ei ollut kyllä alun alkaen oikein mitään ideaa meikäläisellä, katselin ja katselin laatikoistani puuosia, helmiä, puuketjua... Vaikka mitä oli tarjolla, mut ei sytyttänyt.
Ihailin ohessa myös tätä ikivanhaa näppärää puukoteloa, täysin käsintehty, jostakin 1900-luvun alkupuolelta, otaksun, isän peruja. Samoilta ajoilta on myös entisöintiä(ni) odottava tuoli kuvausalustana.
Hirmu vähän tulee telkkaa katseltua, mutta sattui näinä päivinä kohdalle sellainen elokuva kuin "Katmandu, sielun peili". Siinä nuori mies esittelee nuorikolleen omaa 'sielun peiliään', vuoristomaisemaa ja kysyy tältä: "missä on sinun sielun peilisi?" Tietenkin sitten itse ajattelin omaani. Tulin siihen tulokseen, että minun sieluni maisemaan piirtyvät ainakin metsä ja ranta, rantakivet.
Ja muistin, siskon tuoman puunkappaleen isämme syntymäpaikalta (Pohjanmaalla, merenranta). Sisko ajatteli, että se on mun korutarkoituksiin ehkä liian iso. Ei ole, olin tosin kuvitellut tekeväni siitä ehkä jonkin sortin rintakorun, mutta nyt se saikin ajatukseni syttymään kaulakoruksi. Tuo ajopuun kappale on kooltaan jotakin 9x4 cm, silti olemattoman kevyt.
Taaskin kaikki osaset vaan putkahtivat käsiini; kuparinen kehys, hamppulankaa, iso nappi on äidin vanhasta takista. Nappeja on kätköissäni monenlaisia, monia äidin ja mummon vanhoista vaatteista, olin mielissäni, kun yksi löysi paikkansa.
Metallikehyksen keskelle laitoin oman kuvani merenrannalla, joskus... Olisin mieluusti lisännyt muutamia helmiä nauhaosuuteen, mutta tämä yksinkertaistettu ajatus on kait lähempänä sieluani. Halusin silti hitusen muka-blingiä ja löysin noita vesivalu-hopeita, toinen näyttää kukalta, toinen linnulta ;-D
Hamppulangasta lisäilin lopuksi vielä 'juuria', tarkoituksella löyhänlaisia.
Tässä vielä linkki Korukoplan postaukseen, josta löydät muut haasteeseen osallistuneet koruntekijät! Mukavaa heinäkuun loppua!
Aivan ihana, niin sielukas!
ReplyDeleteJa mikä tarina sillä on kerrottavanaan sielun maisemasta ja menneisyydestäsi.
(Mullakin nykyään katoaa aina ensimmäinen kommentti taivaan tuuliin. Olen opetellut nappaamaan sen ctrl-c:llä talteen ja sitten voin tällätä sen uudelleen ctrl-v:llä paikalleen. Mutta ärsyttävää se on!)
Onpa kaunis, paljon puhuva koru :-). Tarinat korujen takana ovat aina ihanaa luettavaa!
ReplyDeleteEn käsitä. Tämä postaus tai koru tai molemmat koskettivat minua jotenkin tosi kovasti, en ymmärrä miksi. Kyynel taisi vierähtää poskelle lukiessa.
ReplyDeletesinä se teet kauniin korun materiaalista kuin materiaalista.Ajopuu ei näytä yhtään liian isolle ja kehys istuu siihen kuin nakutettu.Harva saa koruihin niin paljon tunnetta kuin sinä:)
ReplyDeleteHerkkä koru, ihastuttavaa laittaa tuo nappi äitisi takista mukaan<3
ReplyDeleteTodella koskettava muistojen koru, samoin tarina sen takana. Puhallat kyllä ihmeesti hengen koruusi. Tämä on taatusti sun ikioma.
ReplyDeletePuhutteleva toteutus, eri materiaalisten elementtien yhdistelmä on oikein onnistunut. Ja nappi <3
ReplyDeleteKiitos, kävijät, kommenteistanne :-)
ReplyDeletevoi miten kaunis, meri tuoksuu nenässäni tätä katsoessa. ja ihana idea tuo kuparinen "valokuvakehys", noita taitaa minunkin laatikoista löytyä... pistänpä idean korvan taakse, ei haitanne ;)
ReplyDeleteHieno oivallus tuo kuparikehys puun päällä :) upea koru kaikkinensa. Kiitos hienosta haastetehtävästä :)
ReplyDeleteKiva koru, boheemin rustiikkinen, taiteilijakoru :)
ReplyDeleteJa nappi on kans kiva, niissä on jotain, mikä minua viehättää ;)
Ihanan rouheinen ja sopivalla tavalla elämää nähnyt. :) Pitäisin!!!
ReplyDeleteJestas, juuri olen miettinyt, voiko suomalaista ajopuuta käyttää koruihin, kun tuolla suuressa maailmassa sitä näkee. Mags, jälleen trendien aallonharjalla!
ReplyDelete