Parhaita hetkiä

Täällä minä taas hehkuttelen syksyä! Eilen metsäretkeltä palatessa ajattelin, että kyllä on onnea, että voi metsästä löytää ateriansa! Ja sieniä etsiskellessä saa samalla liikuntaa, silmien iloa syksyn väreistä ja mitkä upeat tuoksut nenä aistii sekä vielä ekstrana vaikkapa kostean sammalen hyväilevä tuntu iholla!

Yhtä ihanaa kuin sienimetsän hurmio on pyöräily kosteassa syysilmassa, siis kun vesisade ei ole sadetta lainkaan vaan vain ilmassa leijuva kostea vaippa. Sellaisessa säässä hengittäminen tuntuu moninkerroin miellyttävämmältä kuin kesähelteellä.
Oijoi, juuri sellaiselta tuntui tämän päivän fillarointi rantaraitilla. Ja miten upeasti rantojen ruskapuut kuvastuivat järven pintaan. Sellaiset ovat minulle parhaita hetkiä. 

Tässä korussa on riipuksena niin ihastuttava picassojaspis, että kun sen näin nettikaupassa, minun oli vain pakko se saada kotiin. Tajusin tänään, että siinähän on juurikin näkymä rantaraitilta, osmankäämien tummat tähkät rantakaislikossa. 

Pujottelin ja solmin helmet yksinkertaisesti helminyöriin, jotenkin tuo tumma nyörikin toistaa tämänhetkisen syysmaiseman kuihtuvia kukintoja. Isommat helmet ovat puufossiilijaspista mahtavin kuvioin, pienemmät maisemajaspista.
Alimmassa kuvassa näkyy picassojaspiksen nurja puoli, se on matta, mutta yhtä hieno kuin kiiltäväksi hiottu etupuolikin.

Lukiessa, tai...

Kirjojen: romaanien ja novellien, runojenkin, lukeminen on aina, aina, ollut rakas harrastukseni. Välillä tahti on ollut hitaampi, juuri nyt kirjat vievät taas mukanaan.
Ja lukiessa syntyy koruajatuksia enkä tiedä tulisiko koruista erilaisia ilman juuri meneillään olevaa kirjaa!

Sattuneista syistä tilasin Emmi Itärannan kirjan sekä suomenkielisenä että englanninkielisenä versiona, ne ovat tietääkseni ilmestyneetkin aivan yhtä aikaa: Memory of water ja Teemestarin kirja. Luin noita rinnakkain vaan sitten suomenkielinen vei mennessään ja englanninkielinen on kesken, mutta ei jää lukematta. Kirjan juonesta vain sen verran, että se kertoo maailmasta, jossa on loppumassa vesi... Uskomattoman kaunista kieltä, kiehtovaa.

***

Ja jokin salaperäisen tekstin alkumetreillä jo nosti mieleeni ammoin tilaamani riipuksen. Se on jonkinlaista fossiilikorallia, värjättynä vaaleanlilalla sävyllä, käy mainiosti noiden ihmeellisten lepidoliittihelmien seuraan. Pyöreissä lepidoliiteissa on kyaniittien ja serafiniittien tapaan ihmeellistä välkettä, kerrassaan jännittävä kivi kuten tuo riipuskin. Lisäsäihkettä kaulakorulle antaa pätkä Swarovskin kristallein koristeltua ketjua ja herkkyyttä puolestaan purppuraiset biwa-makeanvedenhelmet.
Hopealangalla kaikki helmet linkitin, kun olin ensin langan tummaksi patinoinut. Kiviriipuksen alareunassa on helminyörillä kiinni lamppuhelmi, lepidoliitti ja yksi säihkyvä swarovski.
(Kuvista tuli omalla näytöllä katsottuna jotenkin tunkkaisia, ei paista aurinko tänään.)

No, myöhemmin aurinkopäivänä kuvattu:

Korvakorutkin tämä kaulakoru sai parikseen, niissä biwa-helmet ja lepidoliitit sopivanvärisissä niobium-koukuissa :-)

***

Mulla on surkeesti kurkku kipeenä ja lievää lämpöä, hyvä syy siis pysytellä kotosalla ja lueskella...

***

Sielun peili

No uh-huh, ei helle helpota, tukalalta tuntuisi ilman tuuletinta...

On Korukoplan kesähaasteen julkaisupäivä, aihehan oli 'koru puusta' (täällä tarkemmin).

Ei ollut kyllä alun alkaen oikein mitään ideaa meikäläisellä, katselin ja katselin laatikoistani puuosia, helmiä, puuketjua... Vaikka mitä oli tarjolla, mut ei sytyttänyt.

Ihailin ohessa myös tätä ikivanhaa näppärää puukoteloa, täysin käsintehty, jostakin 1900-luvun alkupuolelta, otaksun, isän peruja. Samoilta ajoilta on myös entisöintiä(ni) odottava tuoli kuvausalustana.

Hirmu vähän tulee telkkaa katseltua, mutta sattui näinä päivinä kohdalle sellainen elokuva kuin "Katmandu, sielun peili". Siinä nuori mies esittelee nuorikolleen omaa 'sielun peiliään', vuoristomaisemaa ja kysyy tältä: "missä on sinun sielun peilisi?" Tietenkin sitten itse ajattelin omaani. Tulin siihen tulokseen, että minun sieluni maisemaan piirtyvät ainakin metsä ja ranta, rantakivet.

Ja muistin, siskon tuoman puunkappaleen isämme syntymäpaikalta (Pohjanmaalla, merenranta). Sisko ajatteli, että se on mun korutarkoituksiin ehkä liian iso. Ei ole, olin tosin kuvitellut tekeväni siitä ehkä jonkin sortin rintakorun, mutta nyt se saikin ajatukseni syttymään kaulakoruksi. Tuo ajopuun kappale on kooltaan jotakin 9x4 cm, silti olemattoman kevyt.

Taaskin kaikki osaset vaan putkahtivat käsiini; kuparinen kehys, hamppulankaa, iso nappi on äidin vanhasta takista. Nappeja on kätköissäni monenlaisia, monia äidin ja mummon vanhoista vaatteista, olin mielissäni, kun yksi löysi paikkansa.
Metallikehyksen keskelle laitoin oman kuvani merenrannalla, joskus... Olisin mieluusti lisännyt muutamia helmiä nauhaosuuteen, mutta tämä yksinkertaistettu ajatus on kait lähempänä sieluani. Halusin silti hitusen muka-blingiä ja löysin noita vesivalu-hopeita, toinen näyttää kukalta, toinen linnulta ;-D
Hamppulangasta lisäilin lopuksi vielä 'juuria', tarkoituksella löyhänlaisia.

Tässä vielä linkki Korukoplan postaukseen, josta löydät muut haasteeseen osallistuneet koruntekijät! Mukavaa heinäkuun loppua!

Summer is almost here

 Are you searching for the reveal of the BSBP 8!

You'll find it here!  Thank you everybody for your lovely comments on my soup creations!
I have visited more than half of the participants, and left very short comments, I feel my english is very feeble and dull nowadays!

Olen kiertänyt noita kansainvälisen helmivaihdon osallistujia ja ihaillut toinen toistaan luovempia koruja ja muitakin kädentöitä, aivan upeaa! Hieman yli puolet kierretty ja huh, aion jatkaa!





 
*********

Kesä lähestyy, ainakin jo viikonlopuksi lupaillaan helteitä!

I was asked to make a long, whimsical and fun necklace for summer. The weather forecast is promising very warm weather for weekend, so I just started this one.

Joten nyt tilauskoru, tämä odotteli valmistumista pitkään, kun en vaan saanut kiinni muusani kuiskeesta.
Toiveena oli piiitkä ja hiukan villikin kesäkoru. Aloittelin tuolla selkeällä niskan taa tulevalla helmiosuudella, sileät helmet tuntui parhaalta valinnalta, jaspista ja lasihelmiä, yksi väripilkku. Jossain vaiheessa olin päättänyt käyttää koruun ketjua ja myöskin halusin tähän koruun nuo pitkulat puikulat luuhelmet, joissa on kaiverrettuna norsun kuvat.

Sitä villiä ja vapaata, iloista ja meneväistä kesäilmettä hain lisäämällä ketjuun erilaisia osasia: pieniä vaaleita luuhelmiä, isompia riipuksia.

Tuo pikku koiruli-nappi oli taas niin varma mukaanpääsystään, että mikäs minä olin kieltämään! Kaikki korun luuhelmet ovat nepalilaisia, vapaalla kädellä kaiverrettuja. Korun nimi, "Koirani karkasi (nepalilaisen norsun mukaan!)" oli työnimi, mutta osoittautui, että korun tilaajalla todellakin on pieni vaalea koira, jolla on tuollaista karkailutaipumusta ollut, kunnes saatiin kunnon aita kulkemiskaipuun esteeksi!

Muuten käytin korussa helmien kiinnitykseen metallilankaa ja lenkkejä, mutta koiralla on nyöristä hihna ja sitä vielä tuolla pitkälti irrallaan vauhtia antamassa.

Aika mahdoton taas saada näin pitkää korua kokonaan kuvaan, ainakaan järkevällä tavalla. Ehkä tästä jotakin ajatusta saa, isoimmat helmet ovat n. 5 cm.

 

Hutista hurmaavaksi

Korukoplan haasteessa meidän piti kaivella 'arkiston kätköistä' hutiostoksiamme ja tehdä niistä, viimeinkin, koruja! Halusin korostaa sitä, että nyt eivät huteja ole mitkään kökkö-luokattomat-helmet, vaan sellaiset tilatut helmet, mitkä ovat kotiutuessaan yllättäneet koollaan, värillään tai muuten vaan. Minä olen vuosien saatossa useinkin yllättynyt, mutta toisaalta ajattelen, että kyllä kaikki ajallaan löytää paikkansa.

Esittelin tuolla aiemmin ne ohuet lirut nauhat, jotka eivät olisi millään yksinkertaisina kestäneet keveimpiäkään helmiä. Mutta niin kuin tiedetään, voimat yhdistämällä tapahtuu! Monesta ohuesta nauhasta punoin napakkaa nyöriä! 

Tuo toinenhan meni ametisti-koruun aiemmin ja toinen lyhyt pätkä, jossa on juurikin ne silkkinauhat, sai seurakseen suloisia makeanvedenhelmiä ja ihanaisen sinikello-riipuksen, kvartsia, sekin on paikkaansa hakenut moneen kertaan. Riipusta voi siirtää nauhaosuuden tai helmiosuuden keskelle, miten nyt vain huvittaa.

Tässähän iski varsinainen himo meikäläiseen!
Kumihimo on nimittäin nimeltään tuo levy, alkujaan japanilainen keksintö, jolla nyörin punominen sujuu kuin tanssi. Paitsi että kyllä siihen menee tuntikausia ennen kuin reilu 40 senttiä nauhaa on valmiina. No tarkalleen kahdeksan nauhaa ja yhteispituus kymmenen metrin luokkaa :-D tässä seuraavassa korussa, ja tunteja, en taida kertoa. Tässä punoksen läpimitta n.5-6mm.

Kashmir-helmet ovat niin hurmaavia! Ajatelkaas, mikä työ päällystää pienikin massahelmi lukuisilla (ehkä sadoilla?) pikkuruisilla lasihelmillä! Jokuhan nekin on tehnyt, tarkkasilmäinen ja tarkkakätinen. Välihelmet, nauhanpäät ja lukko ovat hopeiset, luulen että kashmir-helmien reunukset ovat vain hopeoituja, ei ole tallessa tietoja.

Ja vielä vaan piti kumihimottaa!
Kun olin seuraavan nyörin tehnyt, tuli heti mieleen mukahuti-riipus, hieno hopeaan istutettu jaspis, joka ei ollut asettunut mihinkään ketjuun tai koruun kokeiluista huolimatta. Tämä nyöri oli sen kadoksissa ollut, vastaansanomaton pari. Jaspiskivessä on taaskin niin kiehtovia kuvioita, kuin avaruudesta katsoisi tellusta?

Kiitos kaikille viime aikoina kommentteja jättäneille! Olen joissakin blogeissa huomannut, että kommentit kaikkoavat bittiavaruuteen, ja myönnän, että kahta kertaa enempää en jaksa kokeilla - mulla on pitkä lukulista ja vierailen kyllä ahkerasti ihastelemassa kuvianne ja töitänne! Iloa sunnuntaihin ja tulevaan viikkoon!

Kuka kaipaa etelään!

Oijoi, pakkanen ja lumi ihastuttaa, samoin öinen täysikuu. Aurinko on tällä viikolla hellinyt valollaan! Taidan usein aloittaa postaukset säätiedotteella ;-D Sitä tulee tarkkailtua.
Aika moni näihin aikoihin lähtee lämpimille reissuille, minulle tällä kertaa riittää trooppinen väriyhdistelmä, larimar + karneoli! Helmet ovat tietenkin ostosvapaan tammikuun ansiosta varastoni aarteita ;-)

Kaulakorussa on pitkä riipusosa ja kaikki helmet hopeaan linkitettyinä.
Karneoli kuvastaa elämäniloa ja larimar sellaista kypsää elämänviisautta, tukevat hyvin toisiaan. 

Toisessa korussa on ametistia, mahtavan iso riipus punotussa nyörissä ja vain pari pientä rondellia lisänä. Korun ketju on korumetallia, koska hopeiset olivat liian hentoja. Ei tuo tumma ketju ole paha, se jotenkin rimmaa ison kiven sulkeumiin. Ametisti on kooltaan noin kaks kertaa kuus senttiä.
Riipus tuli viimeisessä tilauksessa, mutta kun olin niin sopivan nyörin saanut aikaiseksi, niin pääsikin hetipaikalla koruksi!
Ametistia pidetään tietäjien syvällisenä neuvonantajana ja kyllä tämä suuri kivi huokuu salaperäistä viisautta!