Ketju-haaste 1/3

Täytyyhän minun tietenkin haastajana aloittaa tämä Korukoplan ketjuja koskenut haaste.
Koruja aiheeseen tulee kolmena perättäisenä sunnuntaina; kukin saa valita mieleisensä aikataulun, joten mukaan ehtii mainiosti!

Eli kaulakorua tarkoituksena itse muotoiltu ketju
("toisiinsa liitetyistä renkaista tms. osista koostuva nauhamainen tai köysimäinen taipuisa rakenne" sanakirjasta)
sekä lisähaasteena korussa tulee toteutua kolmen rivi seuraavasta ruudukosta

puu	jokeri	punainen
metalli	neliö	sininen
kivi tai lasi	jokeri	valkoinen
tekstiili	pyöreä	musta

Olipas aika hankala löytää omista helmistä mitään sopivaa!

Kuvittelin ensin tekeväni ketjua noista edellisen postauksen vasaroiduista hopealenkeistä hiukan enemmältikin, mutta en löytänyt mieleisiäni mustia helmiä, tai neliönmallisia sinisiä... Sattui sitten eteeni pari noita kaiverrettuja valkeita kukkahelmiä valmiiksi linkitettyinä, hmm... kaulakorua niistä olin ajatellutkin. Ja kappas, löytyi sopiva rivi: kivi, jokeri, valkoinen ;-)
Ja vaikka helmilinkit olisivat tietenkin vastanneet haasteen kuvausta ketjusta aivan sinälläänkin, halusin koruun lisäilmettä noilla eteen sijoittuvilla hopealenkeillä sekä niihin ripustetuilla pikku lasihelmillä - pääsin pitkästä aikaa tekemään myös korupiikkejä ohuemmasta hopealangasta. (Ne on niin nopsa tehdä, että ihmettelen, miksi edes tilaan valmiita korupiikkejä!)

Teen settiin myöhemmin vielä rannekorunkin, tässä kuitenkin korvakorut, hopeakoukuissa upotettuina kuutiollista zirkoniaa, bling!

Tästä linkistä pääset Korukoplaan ja sieltä kommenteista löydät tänään koruaan esittelevät (ei kyllä vielä ollut muita kuin allekirjoittanut...)

***

Korukaupassani myös tämän postauksen valkeat ihanaiset.

***

Pieniä askeleita

Jälleen kerran pitää aloitella pienistä osista mietiskely. Nimittäin tuon Korukoplan haasteen. Enpä tajunnut sitä ruudukkoa tekaistessa, että olisin varmistellut itselleni jonkun sopivan rivin :-o Ehei, samalla viivalla siis ollaan kaikki.

Pikkumustani on pitkään odotellut, josko hänelle olisi käyttöä. Ajattelin sitten juottaa muutaman hopealenkin, kun niitä tarpeita on kotona.

Paksusta hopealangasta neulepuikon ympärille kiersin renkaat ja juotin, liotin sitruunahapossa sekä vasaroin ja kuvioin litteämmiksi. Tiedän, toiset tykkää säännöllisistä, sileistä ja kiiltävistä, minä tykkään vähän reppanan näköisistä ja saatan noita vielä patinoidakin, ehkä.

(Aurinko värjää hopeaa punertavaksi.)

Yritin sitten Kaisan kirja-arvion innostamana kaivaa naftaliinista myös filigraani-langan. Noista piti tulla joko munuais- tai sydänkuvioita, mutta kovin on hakusessa... Katsotaan, saanko edes kahta samanlaista aikaiseksi :-D Täytyy kai minunkin ottaa se oma kirjani kauniiseen käteen ja hiukkasen harjoitella. Mutta kun filigraanilanka käyttäytyy aivan eri tavalla kuin normipyöreä hopealanka, niin kerrankin haluaisin heti onnistua! Ettei menis kallista lankaa aivan hukkaan. Ne mun joskus kauan sitten koruissani käyttämät ötökät oli tehty tuolla filigraanilangalla, siis siivet. Muutenkin tekisin mieluummin jotakin, mitä ei ole kirjassa, ehkä mä jotakin keksin.

Sunnuntain viettoa

Korukoplasta löytyy nyt sitten uusi haaste! Ai kun mahdollisimman moni lähtisi mukaan!



Itse tunnen oloni jotenkin hyvin energiseksi tänään. Olisiko osuutta ihanalla kookoskahvilla, jota laitoin ripauksen aamukahvini sekaan? Pelkkä tuoksukin jo huumaa :-) 

Sain kyseisen maustekahvin eilen siskoltani. Hän toi myös noita annoskokoja haudutettavaa teetä. Varmaankin tänään tulee yksi niistäkin kokeiltua - jalankulkijoille on varoitus erittäin liukkaasta jalankulkusäästä ja meidän mäellä se todella tarkoittaa sitä! En siis aio suuremmin ulkoilla, ehkä aloitan Koplan haastekorua ja lueskelen erästä tiiliskivi-romaania... Kupponen teetä kuuluu lukunautintoon.


Jaa, teinpä muutaman parin lisää näitä yks ja kaks -korvakorujakin, ihanan säihkyviä Swarovskin kristalleja! Kuvasta voi saada liiankin säihkyvän mielikuvan, mutta kyllä nämä ovat ihan jokapäivän koruja! Ja mukaan tulee muuten tavallinenkin nappikorviksen tausta, joten tuota pikkunappia voi käyttää yksinäänkin. Kaupassa ovat.

Sielun peili

No uh-huh, ei helle helpota, tukalalta tuntuisi ilman tuuletinta...

On Korukoplan kesähaasteen julkaisupäivä, aihehan oli 'koru puusta' (täällä tarkemmin).

Ei ollut kyllä alun alkaen oikein mitään ideaa meikäläisellä, katselin ja katselin laatikoistani puuosia, helmiä, puuketjua... Vaikka mitä oli tarjolla, mut ei sytyttänyt.

Ihailin ohessa myös tätä ikivanhaa näppärää puukoteloa, täysin käsintehty, jostakin 1900-luvun alkupuolelta, otaksun, isän peruja. Samoilta ajoilta on myös entisöintiä(ni) odottava tuoli kuvausalustana.

Hirmu vähän tulee telkkaa katseltua, mutta sattui näinä päivinä kohdalle sellainen elokuva kuin "Katmandu, sielun peili". Siinä nuori mies esittelee nuorikolleen omaa 'sielun peiliään', vuoristomaisemaa ja kysyy tältä: "missä on sinun sielun peilisi?" Tietenkin sitten itse ajattelin omaani. Tulin siihen tulokseen, että minun sieluni maisemaan piirtyvät ainakin metsä ja ranta, rantakivet.

Ja muistin, siskon tuoman puunkappaleen isämme syntymäpaikalta (Pohjanmaalla, merenranta). Sisko ajatteli, että se on mun korutarkoituksiin ehkä liian iso. Ei ole, olin tosin kuvitellut tekeväni siitä ehkä jonkin sortin rintakorun, mutta nyt se saikin ajatukseni syttymään kaulakoruksi. Tuo ajopuun kappale on kooltaan jotakin 9x4 cm, silti olemattoman kevyt.

Taaskin kaikki osaset vaan putkahtivat käsiini; kuparinen kehys, hamppulankaa, iso nappi on äidin vanhasta takista. Nappeja on kätköissäni monenlaisia, monia äidin ja mummon vanhoista vaatteista, olin mielissäni, kun yksi löysi paikkansa.
Metallikehyksen keskelle laitoin oman kuvani merenrannalla, joskus... Olisin mieluusti lisännyt muutamia helmiä nauhaosuuteen, mutta tämä yksinkertaistettu ajatus on kait lähempänä sieluani. Halusin silti hitusen muka-blingiä ja löysin noita vesivalu-hopeita, toinen näyttää kukalta, toinen linnulta ;-D
Hamppulangasta lisäilin lopuksi vielä 'juuria', tarkoituksella löyhänlaisia.

Tässä vielä linkki Korukoplan postaukseen, josta löydät muut haasteeseen osallistuneet koruntekijät! Mukavaa heinäkuun loppua!

Pieni suuri helmivaihto

Korukoplan tarvikevaihtohaaste oli kyllä niin mukava! Valmista syntyi ja taisinkin käyttää melkein kaiken Suntsalta saamani materiaalin!

Saamassani tarvikepaketissa oli hurmaavia lamppuhelmiä, kaunis unikko-keramiikkahelmi, hempeitä ametriinihelmiä, mainioita mookaiitteja sekä hopealukko ja hopeahelmet. Ihanainen silkkinauha ei vielä päässyt koruihin, mutta sillekin on suunnitelma, kunhan sopivat helmet tulee vastaan.

Tein pari korua heti kun Suntsan kirje tuli, mutta purin ne sitten uusien ajatusten tieltä ;-)
Oli nimittäin niin inspiroivat helmet, että niiden kanssa piti sitten kokeilla monia, monia vaihtoehtoja. Alla olevat syntyivät omaan tahtiinsa ja olen kyllä itse niihin tyytyväinen.

Kaulakoru 1, "Asioita, jotka..."

Ensimmäiseen kaulakoruun löysivät paikkansa lamppuhelmet ja saivat seurakseen yönsinisiä makeanvedenhelmiä, pienempiä violetteja makeavetisiä, muutaman ametriinipuikoista hopeiseen 'oksaan'. Oksan alla tummansininen keramiikkalintunen, juurikin makeanvedenhelmien kanssa samaa sävyä.

Riipuksena korussa on herkkä perhosensiipi, joka tuli postissa vasta muutama päivä sitten, sopivasti kun olin tätä korua rakentamassa! Sen vaaleat läiskät sitovat myös kermanväriset lamppuhelmet koruun.

Kumihimo-nauhan punominen ohuista nauhoista kesti jälleen "tovin", punoin siihen kaikkia korun värejä. Vintaj-langalla linkitettyjen helmien välilenkkeinä on vahvoja sinisiä niobium-renkaita.

Korussa on toden totta kaikkia niitä asioita, jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin! Myöskin tuo kuvien Miki-kirja on sekä ulkoasultaan että sisällöltään aivan mun, Japani-fanin, sieluun käypä.
Ja kuvien poppanaliina, sen on esikoiseni kutonut ala-asteen kesälomakurssilla, oi-oi :-) jo kauan sitten... 


Koskapa saamieni vaihtohelmien riipus, Golemin keraaminen unikkohelmi, vapautui edellisestä korusta (tosin jo ennen kuin tuo perhosensiipi oli tullutkaan), niin halusin sen ympärille rakentaa rannekorun. Muhkea helmi sai vierelleen muhkeat hopeaosuudet ja vielä automaattisesti mukaan hakeutuivat vapaana olevat läpikuultavat lamppuhelmet, lisänä myös kaksi omista kätköistä löytynyttä sopivan sävyistä.

Rannekoru, "Unikkoniityllä"

Sitten otin esille mookaiitit, ne olivat hienosti hyvin kirjavaa joukkoa, yksinään hiukan syksyisiä, joten huhuilin niiden seuraksi jotakin keväisen heleää. Hempeä ruusukvartsi ja hopealukkoon riipukseksi kiinnitetty lamppuhelmi-pöllö antoivat jo mukavasti vaaleutta koruun. Päätin ottaa mukaan vielä vuorikidettä ja sain kokonaisuudesta mielestäni hienon valoisan. 

Kaulakoru 2,"Huhuilu"

Vielä yhteiskuvakin.

Olipas mukava haaste, kiitos ihanalle parilleni Suntsalle hienosti inspiroineesta helmisekoituksesta! Tämän haasteen osallistujat löydätte tästä Korukoplan postauksesta, todellakin kannattaa kiertää ja katsella kaikki!

Keitoksia osa 1

Osa 1 siksi, että tulossa on sitten piakkoin se kansainvälinen ja tämänkertainen on kotimaisten koruntekijöiden helmisoppaa elikäs korutarvikevaihto Korukoplan nimissä.

Olen parina ihanan Suntsan kanssa, meillä on korukaveruus jo vuosia kestänyt ja taidamme kohtalaisen hyvin tuntea toisiamme.
No, Suntsa lähetti ihanuuksia, aah ja voih!
Hänen ottamansa kuva oli niin paljon kauniimpi kuin mun, että nappasin sen tähän:

 kuva Suntsan

Mookaiitteja viistehiottuina, suloisen siloisia ametriineja, Golemin unikkohelmi (jota olen himoinnut, mutta joka on aina ollut lopussa!), meidän yhteisiä ihailun kohteita, Marysen lamppuhelmiä, lukko ja helmet hopeeta!! ja vielä silkkinauha nimeltä 'withering rose', mikä tietysti saa romantikon sydämen värisemään :-D
Minun haaste on se, raaskinko mitään käyttää vai joutuvatko nerik-laatikkoon! No, riipus ja lukkohan oli pakko käyttää sääntöjen mukaan ja oikeesti - oon löytänyt näille jo niin ihanasti kavereita, että kaksi korua on melkein valmiina :-D

***

Ja höh, olinpa sitten hävittänyt ottamani kuvat tuosta omasta tarvikesatsista, niin jouduin nämäkin lainaamaan Suntsan kuvat! 'punastelee' 

  kuva Suntsan

Lähetin Suntsalle ison simpukankuori-riipuksen ja mielestäni siihen sointuvia valtamerijaspiksia, lamppuhelmi-lehdet, minivuorikristalleja, pieniä preciosan lasihelmiä ja isompia bling-kristalleja sekä magneettilukon, jossa siinäkin kristalliupotukset. Vaihtosatsiin kuului vielä tuo tummanvihreä verkkotuubi-nauha, nuo punasävyt oli sellaisia muuten vaan lähetettyjä ;-)

 kuva Suntsan

Valmiita koruja esitellään 13.4. Ehkä joitakin kurkistuskuvia tulee sitä ennen.

Hutista hurmaavaksi, kierros 2

Korukoplalla jatketaan - viime sunnuntaina esiteltiin ensimmäisiä ja tänään sitten lisää koruja ajatuksella 'hutista hurmaavaksi' - tilatut helmet tai osaset eivät kotiutuessaan olleetkaan sitä mitä odotin ja jäivät varaston unohduksiin...

Koko kuluneen viikon olin sen kumihimon kourissa... Eilen päätin tehdä jotakin muuta.

Tunnustan tässä, että korulehtiä on tullut tilatuksi paljon, mutta en osaa mallin mukaan tehdä, aina pitää saada omaa otetta koruihini. Onko lehdet siis huteja? En ole varma.
Makeanvedenhelmistä pidän todella paljon, mutta niiden saaminen koruiksi, oh no! Ja johonkin aikaan tilasin myös paljon ohutta hopealankaa kieputuksia varten, joo, suurin osa siitä on myyty eteenpäin, mutta pari pätkää vielä oli ;-)
Kuvan makeanvedenhelmet ovat mielettömän ihania ja kiiltäviä lehdykäis-keishejä. Niiden ylläri oli se, että reiät olivat vielä pienemmät kuin tavallisesti ja myös tuo reiän sijainti oli ei-niin-kätevä.

Uusimmassa Wire jewellery -lehdessä oli jälleen kerran eräs korvakorukoukkujen kaunistusohje ja päätin nyt sitten saada myös viimeiset ohuen hopealangan pätkät ja nuo lehtikeishit käyttöön.
Tällaiset tuli... Koukut ovat violettia niobiumia.

Toisessa parissa vähän hillitympi versio, jossa ei varsinaisia huteja olekaan muuten kuin tuo lanka.

Mukavaa sunnuntaita, iloisia ulkoiluhetkiä!

*

Hutista hurmaavaksi

Korukoplan haasteessa meidän piti kaivella 'arkiston kätköistä' hutiostoksiamme ja tehdä niistä, viimeinkin, koruja! Halusin korostaa sitä, että nyt eivät huteja ole mitkään kökkö-luokattomat-helmet, vaan sellaiset tilatut helmet, mitkä ovat kotiutuessaan yllättäneet koollaan, värillään tai muuten vaan. Minä olen vuosien saatossa useinkin yllättynyt, mutta toisaalta ajattelen, että kyllä kaikki ajallaan löytää paikkansa.

Esittelin tuolla aiemmin ne ohuet lirut nauhat, jotka eivät olisi millään yksinkertaisina kestäneet keveimpiäkään helmiä. Mutta niin kuin tiedetään, voimat yhdistämällä tapahtuu! Monesta ohuesta nauhasta punoin napakkaa nyöriä! 

Tuo toinenhan meni ametisti-koruun aiemmin ja toinen lyhyt pätkä, jossa on juurikin ne silkkinauhat, sai seurakseen suloisia makeanvedenhelmiä ja ihanaisen sinikello-riipuksen, kvartsia, sekin on paikkaansa hakenut moneen kertaan. Riipusta voi siirtää nauhaosuuden tai helmiosuuden keskelle, miten nyt vain huvittaa.

Tässähän iski varsinainen himo meikäläiseen!
Kumihimo on nimittäin nimeltään tuo levy, alkujaan japanilainen keksintö, jolla nyörin punominen sujuu kuin tanssi. Paitsi että kyllä siihen menee tuntikausia ennen kuin reilu 40 senttiä nauhaa on valmiina. No tarkalleen kahdeksan nauhaa ja yhteispituus kymmenen metrin luokkaa :-D tässä seuraavassa korussa, ja tunteja, en taida kertoa. Tässä punoksen läpimitta n.5-6mm.

Kashmir-helmet ovat niin hurmaavia! Ajatelkaas, mikä työ päällystää pienikin massahelmi lukuisilla (ehkä sadoilla?) pikkuruisilla lasihelmillä! Jokuhan nekin on tehnyt, tarkkasilmäinen ja tarkkakätinen. Välihelmet, nauhanpäät ja lukko ovat hopeiset, luulen että kashmir-helmien reunukset ovat vain hopeoituja, ei ole tallessa tietoja.

Ja vielä vaan piti kumihimottaa!
Kun olin seuraavan nyörin tehnyt, tuli heti mieleen mukahuti-riipus, hieno hopeaan istutettu jaspis, joka ei ollut asettunut mihinkään ketjuun tai koruun kokeiluista huolimatta. Tämä nyöri oli sen kadoksissa ollut, vastaansanomaton pari. Jaspiskivessä on taaskin niin kiehtovia kuvioita, kuin avaruudesta katsoisi tellusta?

Kiitos kaikille viime aikoina kommentteja jättäneille! Olen joissakin blogeissa huomannut, että kommentit kaikkoavat bittiavaruuteen, ja myönnän, että kahta kertaa enempää en jaksa kokeilla - mulla on pitkä lukulista ja vierailen kyllä ahkerasti ihastelemassa kuvianne ja töitänne! Iloa sunnuntaihin ja tulevaan viikkoon!

Kurkistusta

Korukoplassa on meneillään uusi haaste, kurkistakaahan, vielä ehtii mukaankin!

Tammikuun teemani mukaisesti olen kaivellut varastoja! Esimerkeiksi hutiostoista kelpaavat nämä ohuenohuet silkkinauhat, ostettu ainakin kaksi vuotta sitten. (Hutilla minä tarkoitan aivan laadukkaita tuotteita, jotka vaan ovat yllättäneet tullessaan joko koon/värin tms. puolesta ja jääneet siksi käyttämättä.)

Kuvassa on noiden ohuiden nauhojen rinnalla sarisilkkinauhaa, jotta tuo kokoero selviäisi. Sarisilkithän syrjäyttivät hetkohta nuo lirunauhat, mutta täytyyhän nekin saada käyttöön! Suunnitelmaa on ja jotakin valmista myös.

Ja toisessa kuvassa joku ammoin alekorista napattu kerä, materiaali keinokuitua ja metallia. Hmm...

Sitten muutama helmi, jotka myös aivan hurmiossa aikoinaan tilattuja, mutta niinpä vaan ovat pitkään odotelleet paikkaansa. Eikä niille kaikille vieläkään ole sitä omaa korua löytynyt, mutta ehkä koplan haasteen julkaisupäiväksi, sunnuntaiksi, saan jotakin valmista :-)

Korukoplan haaste, vastavärejä

Vastavärit oli Korukoplan haasteen aiheena tällä kertaa ja väriympyröitä tuli tutkiskeltua jonkin verran.

Mulle oli vissiin jäänyt tuo vaalea punainen väri jotenkin päälle, tai, oikeastaan tämän korun kunziitti-riipus saapui sellaisena hetkenä, että se nyt vaan joutui tähän haasteeseen. Onkin hassua, että vaaleanpunaisia on todella erilaisia; on vaikkapa herkkää ja imelääkin ruusukvartsinpunaista ja sitten toisaalta tätä kunziitin utuista, valkeansekaista, silkinkiiltoista väriä.
Kunziitti ja sinisävyinen kyaniitti ovat jollakin lailla (ehkä vain minun mielessäni) sisaruksia, yhteistä niille on tuo värilliseen kiviainekseen sekoittunut vaalea silkinhohto, samankaltaisia silikaattimineraaleja ne kyllä ovatkin. Tämä oli vain välihuomautus kiinnostuneille... Ja vielä sekin tieto, että kunziittia on hyvin vähän tarjolla.

Kunziitille vastaväriä etsiessä haeskelin monista monista turkooseista kivistä sopivinta. Ehkä joku vihreämpi olisi ollut täydellisen oikea vastaväri, mutta tähän koruun valikoitui sopivammaksi enemmän sinivihreä turkoosi, jossa on tuota mustaa hämähäkinseittiä sekä pari laikkua ruskeaakin.

Kunziitti-riipuskivi on iso ja täydellisen hurmaava! Pidän siitä, että siinä on noita mustia vierasaineviiruja mukana, eihän elämäkään ole täydellisen silkoista, yksiväristä, vaan mukaan mahtuu monenlaisia hetkiä. Korussa on lisäksi pienempiä kunziitti-helmiä, kaksi ihanaa-ihanaa hopealla silattua lamppuhelmeä, noita mystisiä aurora borealis -käsiteltyjä vuorikiteitä ja tietenkin tuo turkoosi sekä pari pikkuhelmi-riipusta ison riipuksen vierellä. Metalliosissa hopeoitua, tummaa sävyä.

Koru sai nimekseen "Utua" ja löysin siihen mätsäävän kuvankin, yhdestä suosikkiblogistani, jonka kuvien aiheet ja kokonaisuus saa aina valtoihinsa, tutustukaahan Kaarnikan otoksiin.

Lähellä sydäntä

Tällä kertaa Korukoplan aiheena oli 'lähellä sydäntäni', tarkoituksena tehdä koru, jossa voi kertoa todellisesta itsestään ja jota voisi pitää yllään tilanteessa kuin tilanteessa.
Löydät osallistujalistan koplan blogista, täältä.


Oma pyrkimykseni, kaikissakin koruissani, on tehdä koruun pienikin osanen itse. Aina se ei toteudu, mutta nyt halusin sellaisen ottaa mukaan. Siispä koru lähti liikkeelle tästä hopeaosasista juotetusta siivekkäästä ja sen 'yöpuusta'.
Toukkien järsimät luonnonoksat ovat koruissa lähes parasta mitä tiedän! Nyt olen taas voittanut (hiukan) pelkoani poraa kohtaan, joten oksanpätkä sai reiät ja metallilangasta linkityksen.

Tietysti koruun aina löytyy ja mahtuu kiviä, sekä ihanuusjaspiksia että läpikuultavia vuorikiteitä, tässä vuorikiteillä on ab-käsittely harmaasävyisenä.
Hmm... jostakin syystä myöskin säihkyvät kristallit hakeutuvat nykyisin koruihini, patinalla tummennettuna ne eivät ole liian bling kenellekään :-D

Useimpiin koruihini etsin eri komponenteille parin. Siksipä jaspiksia on kaksi, myös noita säihke-komponentteja on kaksi ja korussa on tällä kertaa myös kaksi siivekästä. Keraaminen lintu on minua ihastuttavan sävyinen, hiukan sameanvihreä. Lintu pääsi koruun aivan viime hetkellä, mutta se sattui olemaan täydelleen samaa värimaailmaa kuin sarisilkki, ah silkin tuntua kaulalla, silkkihän pääsee jokaiseen suinkin mahdolliseen paikkaan koruissani!

No eihän tämä koru täytä kaikkia haasteen kriteereitä, ei se ole juhlakoru! Mutta tärkein täyttyy: kaikki valitut osat ovat minulle koruntekijänä rakkaita!

Koplan haaste, metalli

Korukoplan kesähaasteen osallistujalistan ja linkit löydät täältä.

Koplan kesähaasteella oli runsaasti aikaa - minulle taas liian kanssa, koska esittelin jo aiemmin sekä elämänpuu-riipukseni että tuon edellisen postauksen kolikkojutun, jossa myös oli metalli pääosassa. 

Haasteen esittelyssä minulla oli kuva alkutekijöissä olevasta riipuksesta; kapussista joka odotti kaunista hopeasta punottua kehystä sekä korua ympärilleen, idea oli mielessä...

Teinkin kehyksen jo heti silloin kesäkuussa. Ei voi kehua, että olisi erinomaisen onnistunut, mutta kivi pysyi verkossaan oikein nätisti :-D

 

Saatuani kehyksen tehtyä, ajattelin siirtää korun tekoa myöhemmäksi. Enkä todellakaan pitänyt kiirettä. Vielä tämän viikon alussa mietiskelin, että onhan tässä aikaa, kun muutakin tekemistä tuntui olevan.
Keskiviikkoon päästessä etsiskelin jo kiihkeästi riipusta. Ei löytynyt, ei löytynyt torstaihin mennessä, kun lähdin mökkeilemään. Ei löytynyt eilen lauantaina, kun palasin kotiin. Eikä löytynyt tänä aamuna, kun aloin kirjoittaa koplan postausta ja lisätä osallistujien linkkejä. Eikä ole löytynyt vieläkään.

Kapussi on kaunista sammalakaattia ja lapseni reissuiltaan tuoma, joten etsintä jatkuu ja koru syntyy, kun riipus löytyy... Nolottaa silti myöntää, että korun alkuja ja tarvikkeita on niin hujan hajan, että etsiminen on melkein hakuammuntaa.