Hempeitä tuulia

Kyllä vaan, hempeitä ja lempeitäkin tuulia on ollut, mutta viime päivät ehkä hiukan tukaliakin hetkiä. Olen yrittänyt keskittää ne tärkeät asioinnit aamun ja illan viileämpiin hetkiin. Keskipäivän tienoot olen pyhittänyt sitten sekä oleiluun että erinäisten kaappien järjestelyyn, roinan poisheittämiseen ja siinä samalla olen kuunnellut kirjoja. Olen aika ihastunut lukemisen sijasta kuunteluun - näppärää!

Olin aikonut selvitä vain yhdellä kukka-amppelilla parvekkeella, ettei tarvisi harmitella reissaamisia kukkien kastelun kannalta. Pari päivää sitten kuitenkin hain kuin hainkin hiukan kesäkukkia silmien iloksi. Yllätyksekseni törmäsin vuosien takaiseen haaveeseeni!

Olkoonkin perenna, mutta halusin tämän taimen ilokseni! Tosin tämä yksilö selvästi vasta opettelee olemaan 'oikea' sinivaleunikko, jospa se luulee olevansa iiris... Ainakaan tämä eka kukka ei vielä jaksanut levittää terälehtiään täyteen leveyteen, mutta minulle tuo väri on kaikki kaikessa, mielettömän kaunis!

Jeps.
Sitten koruihin. Rannekorujakin pari näytille.

Ensimmäisessä kaikki osat hopeaa, pieniä lamppuhelmiä, makeanvedenhelmiä ja kauniisti hohteleva pikkukristaillen päällystetty helmi keskellä. Löysin nääs pussukan, jossa oli pari linkkiä valmiina ja samoja helmiä nätisti varattuna, sopivasti rannekoruun.

Hopeaosiakin on jonkin verran varastossa, mutta lukkoja ei hurjan paljon ole säästynyt, silti
seuraavankin rannekorun lukko on hopeinen.

Nuo kasmir-helmien 'hatut' ja kiva 'oksa' ovat hopeoitua korumetallia eli kokonaisuus on kyllä sellainen mixed-media. Kasmir-helmethän syntyvät niin, että helmien sisus on korumetallia, johon pikkuruiset lasihelmet on kiinnitetty polymeerisaven ja hartsin sekoituksella. Helmistä tulee näin yksilöllisiä ja persoonallisia - tekisi mieli lisää värejäkin niitä - ehkä nyt kummiskin pidättelen hinkumasta lisää ;)  Helmet ovat aika isoja, 15mm, mutta keveitä.

Sitten vielä yksi mun tyylinen korvispari, lamppuhelmet, niobium-koukut. Upeat värit ja nyt täytyy löytää itsellekin sopivampi väri, koska nämä on niin kesäisen ihanaiset, mutta menevät värinsä vuoksi jolle kulle toiselle.

Lempeitä tuulia ja kevyttä sadetta blogiin poikkeaville!

Uutta, vanhaa

Jatkan vielä edellisen postauksen aihepiirissä, ajasta ja sen tuomista muutoksista.

Kauan sitten, nuoruudessani, siinä 12-13 -vuotiaana, oli hyvin suosittua koulun kautta hankkia kirjeenvaihtokavereita. Jep, etanapostia :) Luulen, että harva nykynuori osaa edes kuvitella miten jännittävää oli ensin odotella kuukauden verran, että mistähän maasta sen penpalin saa, onko se tyttö vai poika... Ja sitten ensin kirjoittaa kirje ja ruveta odottamaan vastausta, viikkojahan siihen saattoi kulua. Kun nykyään instassa, facessa, whatsappissa ym. yhteydenottoon kuluu minuutteja tai sekunteja!

Pisin kirjeenvaihtokaveruus oli minulla aivan aikuisikään saakka, tapaamisiakin oli tämän yhden ihanan ihmisen kanssa. Mutta lasten syntymien jälkeen kirjoittelu harveni, hän sairastui... En saanut viimeisiin kirjeisiin vastausta.

Viime kesänä korukamuni Kaisli vinkkasi kansainvälisestä postikorttien lähettämisestä. Wau! Saat osoitteita ja lähetät kortteja tuntemattomille, aina uusille ihmisille ja kun oma kortti on perillä, se rekisteröidään ja sen jälkeen oma osoitteesi annetaan jolle kulle sivustoon liittyneelle.
Siis oikeesti, wau! Ei sitoutumista kirjoittelemaan jatkuvasti kenellekään, uuden osoitteen saa, jos haluaa, voi pitää taukoja, jos ei huvita ja ennen kaikkea, mitä mahtavia kortteja ja tekstejä onkaan tullut vuoden sisällä!
Omassa profiilissa (nimimerkillä) voi kertoa itsestään ja toiveistaan. Ja miten nautinkaan kortin valitsemisesta juuri sille henkilölle, jonka tiedot ruudulle pompsahtaa!
Tässä linkki sivustolle
ja tässä kuva viimeisimmistä postiluukusta ilmestyneistä korteista - Armeniasta, Kiinasta, Malesiasta, Usasta, Ruotsista ja vaikka mistä :)

Kaislista löytyy aasinsilta tähän eka koruun. Neiti on jo rippikouluiässä ja varmaankin teen hänelle sitten loppukesästä jonkun korun.
Tässä on ihanaisia makeanvedenhelmiä, mustia pikkuruisia spinellejä sekä musta korumetalliketju ja hopeiset pikkuhelmet, lukko ja risti. Erityisen sopiva aikuisuuden portilla olevalle, mutta aikas hurmaava myös aikuisemman naisen kaulalla. Risti on kooltaan vain reilun pari senttiä, sellainen yksinkertaisen vaatimaton, mutta sileä ja kaunis.

Tein myös yhden rukousnauhan viime viikon helteillä, kun löysin nuo vilvoittavat siniset :) akaatit. Tuntui aivan upealta kierittää hopeisia linkkejä. Ajatelkaas, että sormet vielä muistivat linkkien tekemisen parin vuoden tauon jälkeen.
Rukousnauhasta tuli raikas, taivaansininen, sen viimeviikkoisen aurinkopäivän, ei tämänpäiväisen sateisen värinen. Ehkä tätä sormeillessa muistaa, että murheiden ja huolien jälkeen sinitaivas taas pilkottaa, pilvet väistyy.
Risti ja ruusulinkki ovat hopeoituja, helmien linkkilanka ja välirenkaat hopeaa. Tämäkin on niin keveä ja raikas, että sopinee monenikäiselle.

Kesäisiä

Sanon ihan suoraan taas, että ihana, kun on viileämpi aamu ja päivä! Mulle kova helle on liikaa.

Siksipä nautinkin viime viikonloppuna, kun kesäteatteri-elämys sattui kohtuullisen lämpimään säähän ja ilmastoituun katsomoon! Jos vielä ennätätte, niin menkää toki kokemaan ilottelu "Kekkonen, syntymästä kuolemattomuuteen" - Kekkoslovakian löydätte Korpilahdelta! Nuoret harrastelijaesiintyjät vetävät lukuisia rooleja kukin, ihan huippua! (Ja siskonpoika ääni- ja valomiehenä, go Karri!)

Viileästä aamutuulestako johtuu vai mistä, mutta alkaa jo ajatuskin juosta, ja palata korujen pariin. Ei ole oikein mikään innostanut, mutta nyt ihastuneena kaivelin sarisilkkinauhoja. Ensimmäinen on ollut aarteena ehkä jo ensimmäisestä silkkierästä ja toisen korun kirjava nauha taisi tulla jonkun helmilähetyksen rasian ympärillä, ihastuin heti.

Turkoosit ja siniset kuuluu niin kesään, kuten myös kalat ja perhoset :-) Koruissa on siis sarisilkkiä, korumetalliketjua, kauniita tsekkilasihelmiä ja lamppuhelmiä, kalariipus kiveä ja sen ilmakuplat vuorikidettä.

Mukavia elokuun päiviä, sekä lomalaisille että työhön palanneille!

***

Sielun peili

No uh-huh, ei helle helpota, tukalalta tuntuisi ilman tuuletinta...

On Korukoplan kesähaasteen julkaisupäivä, aihehan oli 'koru puusta' (täällä tarkemmin).

Ei ollut kyllä alun alkaen oikein mitään ideaa meikäläisellä, katselin ja katselin laatikoistani puuosia, helmiä, puuketjua... Vaikka mitä oli tarjolla, mut ei sytyttänyt.

Ihailin ohessa myös tätä ikivanhaa näppärää puukoteloa, täysin käsintehty, jostakin 1900-luvun alkupuolelta, otaksun, isän peruja. Samoilta ajoilta on myös entisöintiä(ni) odottava tuoli kuvausalustana.

Hirmu vähän tulee telkkaa katseltua, mutta sattui näinä päivinä kohdalle sellainen elokuva kuin "Katmandu, sielun peili". Siinä nuori mies esittelee nuorikolleen omaa 'sielun peiliään', vuoristomaisemaa ja kysyy tältä: "missä on sinun sielun peilisi?" Tietenkin sitten itse ajattelin omaani. Tulin siihen tulokseen, että minun sieluni maisemaan piirtyvät ainakin metsä ja ranta, rantakivet.

Ja muistin, siskon tuoman puunkappaleen isämme syntymäpaikalta (Pohjanmaalla, merenranta). Sisko ajatteli, että se on mun korutarkoituksiin ehkä liian iso. Ei ole, olin tosin kuvitellut tekeväni siitä ehkä jonkin sortin rintakorun, mutta nyt se saikin ajatukseni syttymään kaulakoruksi. Tuo ajopuun kappale on kooltaan jotakin 9x4 cm, silti olemattoman kevyt.

Taaskin kaikki osaset vaan putkahtivat käsiini; kuparinen kehys, hamppulankaa, iso nappi on äidin vanhasta takista. Nappeja on kätköissäni monenlaisia, monia äidin ja mummon vanhoista vaatteista, olin mielissäni, kun yksi löysi paikkansa.
Metallikehyksen keskelle laitoin oman kuvani merenrannalla, joskus... Olisin mieluusti lisännyt muutamia helmiä nauhaosuuteen, mutta tämä yksinkertaistettu ajatus on kait lähempänä sieluani. Halusin silti hitusen muka-blingiä ja löysin noita vesivalu-hopeita, toinen näyttää kukalta, toinen linnulta ;-D
Hamppulangasta lisäilin lopuksi vielä 'juuria', tarkoituksella löyhänlaisia.

Tässä vielä linkki Korukoplan postaukseen, josta löydät muut haasteeseen osallistuneet koruntekijät! Mukavaa heinäkuun loppua!

Kesän keskellä

Jai-jai! Ihanat kesäsäät senkun jatkuu :-) Sain taas olla pitkän pätkän mökillä, hiljaisuudessa, metsän tuoksussa, kesätuulen huminassa. (Eikä ollut nimeksikään inisijöitä!)

Minusta tuntuu, että olen viime päivinä nähnyt poikkeuksellisen paljon erilaisia korentoja lentelemässä metsän reunustalla ja kaislikoissa. Luulen, että unissanikin niitä on ollut. Lienee siis itsestään selvää, että kaulakoruunkin sellainen lennähti.

Krysopraasihelmissä on hienoja kesäisen luonnon vihreitä sävyjä ja helmet ovat sileitä ja kauniita katsella ja tunnustella. Hopeisella korennolla on suloinen ihmettelevä ilme ;-) Koru asettuu mukavasti kaulalle.
Kaulakoru on lyhyt ja korvakorut puolestaan piit-kät. Hopeisissa korulinkeissä on kolmessa rivissä ketjua, jotka yhdistyvät sitten krysopraasihelmen lenkkiin, olen tehnyt tällä mallilla ainakin yhdet korvakorut aiemminkin. 

Tein toisetkin pitkät korvakorut, heiluvaiset ja herkät, Nuppuset! Korumetalliketjua, viistehiotut suloiset 'ikkuna-helmet' ja helmihatut niiden ympärillä terälehtinä. Koukut niobiumia sopivan värisiniä.

Mukavia kesähetkiä itse kullekin!

Huhtikuun viimeisiä

Huhtikuu aivan lopuillaan, eilen ainakin tuoksui jo, uskallanko sanoa, kesältä! Sellainen sateen jälkeinen ihana lempeä olotila kaikkialla, linnut konsertoivat tosi kovaa ja lentelivät aivan umpimähkään pyöräni ympärillä :-)

Joskus tilauskorut syntyvät kivuttomasti, toisiin menee aikaa kuin Iisakin kirkkoon, ne vain odottavat oikeaa palasta ja oikeaa hetkeä, niin se on.

Tämä koru on niitä kivuttomia; lähdettiin värimaailmasta ja koru syntyi nopsaan, nyt se on jo matkalla tilaajalle. Korun nimi Sweet Morning tuli siitä, että oli niin makee sinä aamuna herätä, tekemään korua, ihanalle tilaajalle.

Riipusviritelmä on ehkä erikoinen, mutta havaitsin niin toimivaksi, että tein samalla ajatuksella toiseenkin koruun. Allaoleva on kyllä vielä pikkuisen kesken, mutta tässä silti.

Tuli vastaan myös tällaisia, japanilaisia Miyukin puuvillahelmiä. Erittäin kevyitä, puuvillasta puristettuja, helmiäiskerroksella peitettyjä, unelmaisia ovat.
(Lisätty: linkki Miyukin sivulle, siis tuo pinta on oikeaa helmiäistä!)

Itseäni helmiäishohde aluksi hiukan arvelutti, mutta nämä olivatkin oiva pari kyaniitin hohteelle tässä korussa.

Lyhyehkössä kaulakorussa onkin nyt sitten reilusti kivihelmiä, vedensävyisiä pieniä kalsedonihelmiä sekä isompia akvamariineja, mukana yksi kaunis hopeinen helmi tuomassa hiukan tekstuuria sileään seuraan.

Tapani mukaan unelmoin korua tehdessä. Mietin sellaistakin, että haluaisin asua aivan veden äärellä - ehkä joen varressa, jossa olisi isoja kiviä, joilta istuen voisi varpaita vedessä lillutella ;-)

Kesämuistoja

Terveisiä Aigeianmeren rannoilta, vaikken juuri nyt olekaan siellä itse käynyt ;-) Silti se turkoosinsininen värimaailma aina vaan houkuttaa helmisivuja selatessa ja sieluni sopukoihin löytää! Väri tuo mieleen paljon muistoja matkoista aiemmilta ajoilta.

Metalliosat ovat kreikkalaisia, kauniisti patinoituja osasia ja helmiryppäässä avaimen yläpuolella on hurmaavia lasikukkasia.

Koruissani on nyt vuoden verran esiintynyt tätä sarisilkkinauhaa ja tänä kesänä tuntuu siltä, että se on löytänyt myös muiden kuin itseni suosioon; siskoni ovat molemmat halunneet nauhallisen korun, äitinikin on jo muutamaa kehaissut ;-) Ja yhden nauhakorun tilattuaan moni on innostunut lisää, ehkä se nauha täytyy itse kokea, kuva ei kerro kaikkea sittenkään.

Nuo sarisilkkiset nauhathan ovat myyjän ilmoituksen mukaan tehtaan jäännöspaloista revittyjä suikaleita ja kaikki eivät ole täyttä silkkiä vaan niissä saattaa esim. koristeena olla myös muita kuituja. Yhtä kaikki, itseäni ihastuttaa erityisesti nauhojen värit, pehmeys ja keveys.

Jussi meni

Niin ne juhlapyhät vilahtelee ohi ja melkein ollaan taas arjessa.

Juhannuspäivän aamuna kävin pyöräillen tutustumassa tulevaan Jyväskylän asuntomessualueeseen.
Vuoden päästä sitten valmiita asuntoja on katseltavana. Nyt ei vielä ollut kovin paljon nähtävillä, perustuksia ja sellaista, mutta kyllä info-kyltitkin on mielenkiintoisia, kun niissä oli pohjapiirustukset pähkäiltävinä.

Tuonne aamun vilakassa ajellessa korviin kantautui vieno tuulikellojen helinä. Sellaisina pieninä ja herkkä-äänisinä ne ovat mielestäni viehättäviä, mutta kovin isot ja kumeat ovat liian hallitsevia, vaativia.

Minun koruuni tietenkin tuli sellainen vienoääninen yksilö.
Tosin koru lähti liikkeelle tästä rantaan ajautuneesta oksankappaleesta, joka oli aika luja vastus poranterälle. Iloinen yllätys, koska niitä hauraita puunkappaleitakin on tullut kokeiltua, eihän niistä ole koruiksi sitten ollut.

Kaulakorun kivinä on todella jännittäviä soikeita ja litteitä helmiä, kivettynyttä puuta. Niille on ominaista erilaiset reiät ja rosot ja kuviot.

'Tuulikellon' rakensin pronssisensävyisen kehyksen ympärille metallilangan pätkistä, joissa pieniä lasihelmiä. Koskapa tuulikello minun mielikuvissani heiluu ja kilkkaa sydämellisen ja lämminhenkisen kodin ovenpielessä, tahi parvekkeella, niin lisäsin pikkuisen pronssisydänriipuksen, sen on tehnyt Lesley Watt.

Tottakai minun piti laittaa tähän koruun sarisilkkinauha, kun löysin juuri oikean värisen. Nauhan ja kivihelmien välissä on pienet ketjunpätkät, ne antavat korulle mukavaa soljuvuutta.

Viime yönä mollotti komea täysikuu, sekin haluaisi koruksi, mutten tiedä millaiseksi, täytyy vielä kuulostella...

Juhannusta

No nyt toivottelen vain jokaiselle blogissa piipahtajalle hyvää, levollista ja iloista keskikesän juhlaa!

***

Ja ettei tule kuvatonta postausta, niin liitän kuvan päivittämästäni larimar-korusta.  
Vaihdoin tähän siipimedaljongin tilalle yksinkertaisen hopeoidun siiven ja larimar-helmi sai hopeisen helmihatun. Koru korvakoruineen löytyy kaupasta. Larimar-helmet ovat tuota rosoisempaa ja tummalaikkuista mallia, silti tosi viehättäviä ainutlaatuisine sinisävyineen.

***

Ai niin, laitanpa vielä kuvan siitä vihreästäkin linnunpesä-kaulakorusta, se on toki hieman erilainen kuin aiemmat punainen ja sininen. Suntsahan tämän jo mainitsi tuolla sinisen version kommenteissa ;-D
Samoja materiaaleja, korumetalliketjua, sarisilkkiä, tsekkilasia; tässä tuo kaunis lasilehti riipuksen alla ja linnunmunat kaiketi jotakin akaattia. Vihreä taisi olla omakin suosikkini.

Palaillaan joskus ensi viikolla! Iloja! Opettelen pitkästä aikaa tuon porakoneen saloja...

Kesäterveisiä!

Tervehdys kaikille kesälomalaisille, myös sen alkamista odottaville!

Siniset ja turkoosit on niin lomavärejä, kesävärejä ja ikiaikaisia suosikkeja. Aiemman punasävyisen sisarkoruksi valmistui tämä yhtä kesäinen!
Sarisilkkiä, korumetalliketjua, vintaj-lankaa, tsekkiläistä lasia, yksi swarovskikin piilossa ja suloiset pikku apatiittihelmet juurikin silkin värisinä.

Ja korukaupassani kesäkuun loppuun asti ilmainen lähetys!

Pienessä pesässä

Pieneen pesään mahtuu vain yksi kaunis sininen ;-)

Tajusin tässä eräänä päivänä, että korvakorut on melkein jääneet paitsioon, ei ole oikein sytyttänyt niiden tekeminen.
Kun aloittelin koruntekoa, kuinka monta lie vuotta sitten, olin paljon ennakkoluulottomampi korvakorujen suhteen ja niitä syntyi paljon, kaikille kaulakoruille varmaankin omansa. Taitaa olla niin, että monikin pitää kyllä näyttäviä ja erikoisempia kaulakoruja, mutta korvakoruista moni toivoo pienet ja 'huomaamattomat'.
Kesäaika on hiukan poikkeus, kun ei tarvi huiveja ja hattuja pitää.

Siispä, taidan kesän kuluessa tarjota myös näitä eriparisia ja reilumman kokoisia korvatuksia. Tässä parissa pienempi pesä on alle puolitoista senttiä ja isompi hiukka yli 2 senttiä läpimitaltaan, vintaj-lankaa, lasihelmet, niobium-koukut.

Oon kait lähdössä

... pois koneen äärestä viikon päästä.
Sitä ennen nyt ehtii vielä esitellä monta korua ;-D Tänään olikin ihana istuksia ulkosalla tarvikkeiden kanssa, kun aurinko oli pilvessä; koruntekoa haittasi vain mieletön määrä siitepölyä! Luultavasti mäntyjen.


Innostuin parin vuoden tauon jälkeen kokeilemaan metallilangasta linnunpesää. Onhan tämä nyt koruissa jo niin nähty, mutta jokin tässä vetoaa niin paljon, että tehtävä on. Munina helmiäishelmiä, ihanan valkoisia.

 

Ja tein siis pesän ja halusin ripustaa pesän hedelmäpuun kukkaoksaan koruksi! 

Koru on aika yksinkertainen versio, vain muutama lasikukkanen, ketjua pätkät ja sarisilkkinauha.

Päivän toinen korukin on punasävyinen. Siinä syntyi korun keskiosa ensiksi, nuo tsekkihelmi-linkitykset ja ketju Swarovski-lisäkkeineen. Toki perhonenkin jo seuraili vierestä, millaiseen seuraan joutuu! Lätkässä lukee "Well behaved women rarely make history". Niinköhän se on?

 

 

Perhosen kera riipuksessa on Amorosan tekemä lamppulasihelmi ja niskaosuus on tässäkin korussa sarisilkkiä kolmeväri-lettinä.

***
Korukoplassa meillä on jo lähes valmiit korut! Ne lähtevät ensi maanantaina omistajilleen ja sitten esittelemmekin valmiit korut - tulette ihastumaan, vannon sen!