Sielun peili

No uh-huh, ei helle helpota, tukalalta tuntuisi ilman tuuletinta...

On Korukoplan kesähaasteen julkaisupäivä, aihehan oli 'koru puusta' (täällä tarkemmin).

Ei ollut kyllä alun alkaen oikein mitään ideaa meikäläisellä, katselin ja katselin laatikoistani puuosia, helmiä, puuketjua... Vaikka mitä oli tarjolla, mut ei sytyttänyt.

Ihailin ohessa myös tätä ikivanhaa näppärää puukoteloa, täysin käsintehty, jostakin 1900-luvun alkupuolelta, otaksun, isän peruja. Samoilta ajoilta on myös entisöintiä(ni) odottava tuoli kuvausalustana.

Hirmu vähän tulee telkkaa katseltua, mutta sattui näinä päivinä kohdalle sellainen elokuva kuin "Katmandu, sielun peili". Siinä nuori mies esittelee nuorikolleen omaa 'sielun peiliään', vuoristomaisemaa ja kysyy tältä: "missä on sinun sielun peilisi?" Tietenkin sitten itse ajattelin omaani. Tulin siihen tulokseen, että minun sieluni maisemaan piirtyvät ainakin metsä ja ranta, rantakivet.

Ja muistin, siskon tuoman puunkappaleen isämme syntymäpaikalta (Pohjanmaalla, merenranta). Sisko ajatteli, että se on mun korutarkoituksiin ehkä liian iso. Ei ole, olin tosin kuvitellut tekeväni siitä ehkä jonkin sortin rintakorun, mutta nyt se saikin ajatukseni syttymään kaulakoruksi. Tuo ajopuun kappale on kooltaan jotakin 9x4 cm, silti olemattoman kevyt.

Taaskin kaikki osaset vaan putkahtivat käsiini; kuparinen kehys, hamppulankaa, iso nappi on äidin vanhasta takista. Nappeja on kätköissäni monenlaisia, monia äidin ja mummon vanhoista vaatteista, olin mielissäni, kun yksi löysi paikkansa.
Metallikehyksen keskelle laitoin oman kuvani merenrannalla, joskus... Olisin mieluusti lisännyt muutamia helmiä nauhaosuuteen, mutta tämä yksinkertaistettu ajatus on kait lähempänä sieluani. Halusin silti hitusen muka-blingiä ja löysin noita vesivalu-hopeita, toinen näyttää kukalta, toinen linnulta ;-D
Hamppulangasta lisäilin lopuksi vielä 'juuria', tarkoituksella löyhänlaisia.

Tässä vielä linkki Korukoplan postaukseen, josta löydät muut haasteeseen osallistuneet koruntekijät! Mukavaa heinäkuun loppua!

Helle tulee, oletko valmis

For you, looking for BSBP 8 reveal, click -here-!
Everybody, thank you for visiting, thank you for leaving a comment!


Hellettä odotellessa malttaa vielä pysytellä sisällä, tänään hyvinkin kun satanut lähes koko ajan. Pitäisi kyllä ahkeroida kotitöitäkin??

On siis kiva tehdä uusia kokeiluja. Yllä oleva kaulakoru on viime syksyltä ja siihen mietittiin nyt rannekorua. Yksi pitsihelmi oli jäljellä, iso pyöreä lantti.
Minun kuopus auttoi äitienpäivänä kiertämään ihan käsipelillä pehmeästä hopealangasta kierteistä lankaa ja halusin tehdä tällaisen koeversion yksinkertaiseksi rannekoruksi.

Huom! Kyllä-kyllä, keskeneräinen on, täytyy vielä harjata juoton tummat jäljet pois ja hioa kiiltäväksi, muotoilla kauniiksi, ehkä naputtaa litteäksikin.

Oli tietenkin hiukan uskaliasta juottaa tuota lankaa niin, että helmi oli jo paikallaan, mutta eihän se muuten olisi mahdollistakaan saada renkaasta umpinaista. Helmi on läpimitaltaan neljä senttiä, mutta puuta ja kevyenkevyt. Asettuu kämmenselälle tosi kivasti.

Taidan olla aivan höppänä, kun mielikuvittelen ja kokeilen näitä juttuja ilman ohjeita - en malta tutoreita etsiä ja en kyllä tiedä, noudattaisinko kuitenkaan...

Iloa teillekin kokeiluihinne!

***

Keskikesän autuus

Keskikesässä on parasta varmaankin kaikki raskaanlämpimät ja kukkaiset tuoksut, hajutkin sekä rehevät ja kylläiset värit, jotka metsissä ja niittypoluilla tunkevat aisteihin. Siellä täällä näkyy jo kypsää kellanruskeaakin, pelottaa, että joko se kesä on hiipumassa...

Laiturilla loikoillessa voi tavoittaa silmiin ja korviin taas aivan toisenlaista maailmaa, keveää  sinisen ja vihreän leikkiä.

Laiturilla: fluoriittipulleroita ihanissa kuultavissa sävyissä, hieno jaspisriipus vetisine maisemineen sekä pitkään ja hartaasti viilattu ja siliteltävän silkinpehmeäksi hiottu puunkappale, jolla pieni hopeasta juotettu filigraaniperhonen. Sarisilkit sopivissa väreissä.

Mansikan maku: kylläisenpunaisia 'mansikoita' eli tsekkilasia, riipuksessa jaspiskurpitsa ja kotimainen lamppuhelmi, korumetallia eri muodoissa, sarisilkkinauhat helmiin soinnutettuina.

Vielä molemmat kesäiset yhdessä.

***

Edellisen postauksen kirja-arvontaan ehtii osallistua keskiviikkoon asti!

Kaupassa kesäale!

***

Helteen pelossa...

... elän minä! Jos ne trooppiset ilmanalat lähipäivinä toteutuu, niin minä vietän aikani viileässä kylpyhuoneessa suihkun alla. Kyllä lämpimästäkin tykkään, mutta mulle sopivin sää taitaa olla sellainen 15-18 plus-asteen pilvipouta pienellä tuulenvireellä maustettuna.

***
Tänä aamuna, nukuttuani liian pitkään, ei tapahdu usein, päätin viimeinkin tarttua erääseen riipusmalliin, joka ehkä jonkun mielestä on niin loppuunkaluttu, että sen saisi unohtaakin. Mutku, mutku, minä en ole sitä vielä kokeillut!
Olen vuosien saatossa tuijotellut juutuubista joitakin tutoriaaleja aiheesta. Katselin vielä tänä aamunakin yhden. Kyseessä on 'tree of life', elämänpuu. Senhän voi tehdä pienillä helmillä koristeltuna ja lähes minkäsävyisenä tahansa, metallilankojen vahvuudetkaan ei oo niin nökönuukia.

En halunnut 'tuhlata' vähiä paksuja metallilankojani, niin valitsin sitten pohjalle valmislinkin, se on kylläkin hopeaa, joten se siitä säästämisestä. Leikkasin ohuet hopeoidut langat juuria ja oksia varten ja aloin kieputella. Voi itku, kyllä kesti kauan saada langat ojennukseen ja riipus valmiiksi.
Moneen kertaan ajattelin, että jätän kesken ja en varmana tee tätä enää ikinä, niin suurilta ja kömpelöiltä omat sormet tuntuivat! Ohjeiden pyöreät pohjat ovat halkaisijaltaan noin 4- ja 5-senttisiä, minun pohja on 3x2 cm eli hitusta pienempi, ehkä suurempi olisi ollut sittenkin joutuisampi.

Valmistuihan se puu silti ja olen kyllä aika tyytyväinen riipukseen, tuo jämäkkä pohja olikin aika kiva, vaikka epäilin sopiiko sellainen puun taustaksi.

Koska linkissä oli reiät, niin eihän puuta itsekseen voinut mihinkään ketjuun ripustaa, piti tehdä koru ympärille.

Puun juuret on tukevasti saippuakuplassa kiinni :-D ja lehtiketju jatkaa puun kurotusta kohti unelmia ja taivaita. Eikö niin, että unelmissa pitää olla mukana koko olemus; sydän, sielu, mieli ja fysiikka! Magneettilukon ja tekstiriipuksen vastakkaisella puolella on ihanainen kuviokoristeltu hopeahelmi; se kuvaa mielestäni aurinkoa, kuuta, tähtiä, maailmankaikkeutta.
Korun niskaosuus on pieniä mattamustia ja hematiitin värisiä siemenhelmiä ja koru on melko lyhyt.

Korun nimi on muuten 'Öisin unelmoin'.


***

J.k. Voi miten ihanaa palautetta: koruni tilaaja otti kuvia korustaan, joka mulla sitten jäi kunnolla kuvaamatta, olin kovin kiireinen sillä viikolla! Katsokaahan täältä :-D Kiitos, Mamma A., otit kyllä edustavat kuvat!

***

Jussi meni

Niin ne juhlapyhät vilahtelee ohi ja melkein ollaan taas arjessa.

Juhannuspäivän aamuna kävin pyöräillen tutustumassa tulevaan Jyväskylän asuntomessualueeseen.
Vuoden päästä sitten valmiita asuntoja on katseltavana. Nyt ei vielä ollut kovin paljon nähtävillä, perustuksia ja sellaista, mutta kyllä info-kyltitkin on mielenkiintoisia, kun niissä oli pohjapiirustukset pähkäiltävinä.

Tuonne aamun vilakassa ajellessa korviin kantautui vieno tuulikellojen helinä. Sellaisina pieninä ja herkkä-äänisinä ne ovat mielestäni viehättäviä, mutta kovin isot ja kumeat ovat liian hallitsevia, vaativia.

Minun koruuni tietenkin tuli sellainen vienoääninen yksilö.
Tosin koru lähti liikkeelle tästä rantaan ajautuneesta oksankappaleesta, joka oli aika luja vastus poranterälle. Iloinen yllätys, koska niitä hauraita puunkappaleitakin on tullut kokeiltua, eihän niistä ole koruiksi sitten ollut.

Kaulakorun kivinä on todella jännittäviä soikeita ja litteitä helmiä, kivettynyttä puuta. Niille on ominaista erilaiset reiät ja rosot ja kuviot.

'Tuulikellon' rakensin pronssisensävyisen kehyksen ympärille metallilangan pätkistä, joissa pieniä lasihelmiä. Koskapa tuulikello minun mielikuvissani heiluu ja kilkkaa sydämellisen ja lämminhenkisen kodin ovenpielessä, tahi parvekkeella, niin lisäsin pikkuisen pronssisydänriipuksen, sen on tehnyt Lesley Watt.

Tottakai minun piti laittaa tähän koruun sarisilkkinauha, kun löysin juuri oikean värisen. Nauhan ja kivihelmien välissä on pienet ketjunpätkät, ne antavat korulle mukavaa soljuvuutta.

Viime yönä mollotti komea täysikuu, sekin haluaisi koruksi, mutten tiedä millaiseksi, täytyy vielä kuulostella...

Hyviä pyhiä!

Ihan pari luukkua vain olen etukäteen availlut... koska nyt on raivattava pöydiltä korutarvikkeet pyhäpäivien alta - tein siis hiukan etukäteen :-D

Pussukoista numeroilla 3 ja 6 (lähettäjinä Meke ja Sole, kiitos-kiitos :-D) löytyi monia ihanuuksia... Kaulakorussa sitriinejä, amatsoniitteja, bodhi-helmiä, Sole-osasia, taidehelmi. Riipuksena miellyttävä poikkeus lamppuhelmien ihanassa maailmassa, mattapintainen kuviollinen lamppuhelmi (Ikuyo Yamanaka), joka sai seurakseen pitkään varastossa odotelleen labradoriitin; sekin on lahja jolta kulta korukamulta, mutta en enää tiedä keneltä, ei pysy nuo lappuset aina matkassa, joita sinne laittelen. Kiitos siis tuntemattomalle lahjoittajalle ;-)

Lamppuhelmen kuvioita ja värejä halusin toistaa tuolla vihreällä Swarovskin kristallilla ja kuparisella kukkasella, omaa sydäntä tällaiset pienet yksityiskohdat lämmittää.
Solen tekemässä 'tikussa' on riimu Gebo (=lahja; siis sopii mainiosti tällaiseen lahjamateriaali-koruun!) ja viimeisissä kuvissa näette, että se sai vierelleen vielä ketjun pätkän.

Tästä tuli taas kaulakoru, josta en ilmeisesti raaski luopua, vaikka koruvarasto onkin aika täynnä :-D Mieltä kohottava sitriini tuntuu nimittäin niin lohduttavalta ja seesteiseltä.

Samanhenkinen rannekorukin syntyi, lukkoa lukuunottamatta, lahjahelmistä, joista osa jo aiemmin saatuja Kommervenkkilästä. Kiitos myös Niina!

Huomasitteko eilen julkaistun uuden Korukoplan haasteen, pikaisen sellaisen ?

Huomenna en postaile, joten

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Aurinko saa leikkimään

Aamuna tänä kylmä tuntui nenännipukassa... mutta aurinko tällä hetkellä lämmittää suloisesti, se tekee ihmisen leikkisäksi.


Minä leikin korumateriaaleilla. Itse kaipaan jatkuvasti kevyitä koruja ja silti haluan korun myös näkyvän.
Valitsin kevyitä tarpeita. Ensiksi letitin sarisilkkejä.

Sitten etsin kevyttä puuta... ja kaikenlaista muuta sopivaa.

Kivihelmiä koruun tarvitaan, että painoa olisi sen verran, jotta koru pysyy matkassa. Nyt tuollainen ihana tekstiili-helmi pääsi koruun myös.

Korua voi kieritellä kaulalla kunnes löytää optimaalisen paikan, sillä hetkellä tulee hymy huulille.

Tiedän, tästä pitäisi saada kaulalla kuva, että yhtään hiffais millainen se todella on.
**

Vaellus, korukoplan nappihaaste

Sarjassa parhaimpia retkiä vuosien takaa ;-D on syksyinen ruskaretki Saariselälle. Olin erään ryhmän mukana viikon matkalla, mutta useana päivänä retkeilin yksikseni.

Kiipesin Kaunispäälle ja suuntasin kohti Kuukkelilampea. Reipastahtinen kävely merkityillä poluilla, komea maaruska parhaimmillaan... sellainen vie meditatiiviseen tilaan. Paluureitin hyppelehtiminen suomättäillä, sukkien ja kenkien kastuminen kun pitkospuita puuttui... reitin vaiheiden vertautuminen omaan elämään...

Toisena päivänä Rumakurun kautta Luulammelle... istuskelu puronvarressa ja luonnon kuuntelu silmät kiinni... Sain onneksi monia yksinäisiä ja hiljaisia hetkiä, joista sielu tuli monin verroin ravituksi. Silloisessa elämänvaiheessa teinipoikien yksinhuoltaja oli tottunut vilkkaaseen, äänekkääsenkin kotielämään.

Vaikken itse kalasta, niin se kuuluu monen Lapin kävijän harrastuksiin. Korun riipusosassa on ystäväni käsittelemää mateennahkaa helmen pinnalla, korussa on myös samaisen Helenan puhdistamat muistaakseni hauen nikamat, joita itse hiukan värjäsin tummemmaksi. Sarvinapin ympärillä on Sole-renkaat.
Tarkkaavainen voi löytää korusta myös pöllönsilmät, kuukkelin lehahduksen, kiirunan kesäpuvun, karhun jätöksen, pitkospuut, kultaisena hohtavaa hiekkaa ja kirkkaan puroveden, suon ja tunturin tuoksun...

 

Koru on kunnon pitkä, takaosa ketjua, enkä saanut järkevää kuvaa kokonaisuudesta...

Ja pöh. 'Kurun vartta' -koruun ei sitten kertakaikkiaan halunnut mikään muu nappi tulla, joten tein toisenkin korun, johon käytin kaksi Outiriinan lähettämistä napeista.

Noista napeista tuli heti mieleeni tsaroiitti-kivi ja tuo sydän sattui olemaan kotona. Lisähempeyttä koruun sain vielä yhdellä makeanvedenhelmellä ja ihanaisella ametisti-kimpaleella.

Pyörittelin alunpitäen napeista kaikenlaisia rinkuloita, niistä toisella kertaa... ;-D


Kyseessähän on jälleen Korukoplan haaste, nappipeliä! Linkit toisille osallistujille löytyvät sieltä, kannattaa kierrellä!

Keveyttä, kevään odotusta

Tästähän se korun kokoaminen lähtee; palasista, värien sommittelusta.
Sain postissa suloisen perhosen siipi -riipuksen , joka tahtoi heti kavereita ja koruksi.
Monikin kivi ilmoittautui, mutta viimeinkin pääsin valitsemaan muutaman ihanan akaattini, joita viime kuussa esittelin! Puisessa riipuksessa (Marie Voyer-Cramp) on tavattoman monta, ihastuttavaa, pehmeää sävyä, jotka löytyvät noista kivistä: metsänvihreää, sumunsinistä, härmänharmaata, hennon keltaista ja persikkaa, vahvempaakin oranssia.
Niissä uusissa korumetallisissa ketjuissa oli tämä hentoinen, jonka kierretty malli toistaa tuota perhosen siiven kärkihuituloiden muotoa, grafiitinharmaa värikin samaa.


Riipuksesta pidän, koska se on mattapintainen, siitä nuo mattaonyksi-laatat löysivät koruun tiensä. Riipuksen alla on kaunis pronssinen käsintehty korunosa (Kristi Bowman), joka mielestäni on sekin kuin lupaus keväästä - lehti ja aurinko ja lämpö samassa osasessa.


Koru on lukoton ja oikein reilun pituinen, napaa tavoitteleva :-D
Kuvausalustana kirjansivu, lähikuva perhosen Papilio demodocus siivestä.

Aamulla aloin kyllä tehdä korvakoruja, mutta näin se taas meni... eri suuntaan.

Lämmön lähteitä

No mulla ainakin mielikuvitus voi viedä vaikka kuinka kaukaisiin lämpimiin näin pyryn keskellä.

Tosin joskus käy niin, että vaikka visio lämmöstä tai korusta, on selvä, niin toteutus vie aikaa, kuten moni muukin on viime aikoina todennut!

Joten en ole aivan varma, lähtikö tämä koru muotoutumaan tästä siskon syksyn Liettuen reissulta tuomasta tuliaishelmestä, printtimaalattua puuta...

...vai jo sitä ennen loppukesästä tulleesta maxi-kokoisesta ketjusta, puuta sekin!


Alun alkaen oli mulle selvää, että turkoosi värinä pääsee edellisten seuraan, nämä 'kivimunat' on toisen helmeilijän myynnistä ;-)


Mutta kun hokasin Helmiliinan myymät hienon sävykkäät 'maatiaisopaalit' männä viikolla, niin aloin viimeinkin saada kokonaisuutta haluamanilaiseen kasaan. Sanon maatiaisopaalit, koska näissä ei ole sitä opaleiden hehkua, mutta kaunista kiveä joka tapauksessa.

Vielä löysin mukavansävyiset puukiekot omasta purkukorupussista ja kiusallani laitoin hiukan keltaista howliitti-aurinkoa mukaan :-D Se on melkein piilossa niin kuin aurinko meillä nyt, mutta mehän tiedetään, että se ON!!


Koru on siis massiivinen, pidin sen kuitenkin lyhyehkönä ja etuosan puuhelmien ansiosta se ei paina juurikaan mitään. Metalliosat ovat vintaj-lankaa.

Vielä mittojen hahmottamiseksi, kuviollinen puuhelmi on kooltaan 3 cm ja puuketjun lenkit 2,5 x 3,5 cm!

muoks.Poistin sittenkin edestä sen roikkuvan lasihelmen
ja korun ilme muuttui miellyttävämmäksi ;-)

Omat ajatukset tämä vei hiukan Afrikan suuntaan, mutta kaikki muukin mielikuvittelu on luvallista!