Aarteita tutkimusretkiltäni

Alusta asti korunteossani on ollut tärkeää löytää erilaisia ja juuri minun ajatuksiini eli koruihini sopivia helmiä, omanlaisiaan. Niinpä käytän paljon aikaa tutkimusretkiini nettimaailmassa - olisi upeaa voida reissata kivien lähtöpaikoissakin - enpä nyt silti tahtoisi Siperiaan lähteä, mistä seuraavan kaulakorun kivet ovat kotoisin... Mutta jo kuvien katselu on itselleni suuri nautinto, saati sitten, kun saan aarteet hyppysiini.

Tsaroiitti-helmet, voi mikä silkkinen hohto niissä onkaan.  Ensimmäisen raskauteni aikaan pidin violetteja ja iik-vaaleanpunaisiakin vaatteita ja asusteita! Toivoisin violetin sopivan minulle, mutta enää en niin kuvittele. Voi niitä onnellisia, joita violetti pukee, olen kade! Aion kyllä kokeilla, josko yksi tsaroiitti-helmi voisi silti ujuttautua johonkin omaan koruuni...

No, tässä pitkässä helminauhassa tsaroiitit saivat rinnalleen isoja harmaita makeanvedenhelmiä - kyllä, harmaita, mutta ympäristö antaa niillekin lilan sävyn, mainiota! - sekä pikkuruisia peacock-sävyn helmiä ja pari ametistisirua sekä paljon kirkasta hopeaa.

Korunteon alkuaikoina en kauheasti innostunut Swarovskin kristalleista ja jos niitä hankin välihelmiksi, ne olivat pikkuruisia, 4mm tai korkeintaan 6mm. No huh, hieman eri koko luokkaa ovat seuraavien korvisparien kristallit, 18mm (piikit) ja 13mm (kallot).

Yllä on yksi ja sama pari eri valaistuksessa, vasemmanpuoleinen on lähempänä totuutta, kristallien sävy on 'silver night'.

Ja pääkallot, en ole fani, mutta nämä nyt vaan halusivat tänne! Samaa 'silver night' -sävyä kuin edelliset.

Ja kyllä kallokin säihkyy auringossa eri lailla :-)

Tässä muuten yksi kotiutunut riipus - olin päättänyt, että en todellakaan tarvitse kokoelmiini enää yhtään kiviriipusta, mutta niin vain veikeä ketunpoika tänne ilmaantui, kutsuttuna ;-)