Aarteita tutkimusretkiltäni

Alusta asti korunteossani on ollut tärkeää löytää erilaisia ja juuri minun ajatuksiini eli koruihini sopivia helmiä, omanlaisiaan. Niinpä käytän paljon aikaa tutkimusretkiini nettimaailmassa - olisi upeaa voida reissata kivien lähtöpaikoissakin - enpä nyt silti tahtoisi Siperiaan lähteä, mistä seuraavan kaulakorun kivet ovat kotoisin... Mutta jo kuvien katselu on itselleni suuri nautinto, saati sitten, kun saan aarteet hyppysiini.

Tsaroiitti-helmet, voi mikä silkkinen hohto niissä onkaan.  Ensimmäisen raskauteni aikaan pidin violetteja ja iik-vaaleanpunaisiakin vaatteita ja asusteita! Toivoisin violetin sopivan minulle, mutta enää en niin kuvittele. Voi niitä onnellisia, joita violetti pukee, olen kade! Aion kyllä kokeilla, josko yksi tsaroiitti-helmi voisi silti ujuttautua johonkin omaan koruuni...

No, tässä pitkässä helminauhassa tsaroiitit saivat rinnalleen isoja harmaita makeanvedenhelmiä - kyllä, harmaita, mutta ympäristö antaa niillekin lilan sävyn, mainiota! - sekä pikkuruisia peacock-sävyn helmiä ja pari ametistisirua sekä paljon kirkasta hopeaa.

Korunteon alkuaikoina en kauheasti innostunut Swarovskin kristalleista ja jos niitä hankin välihelmiksi, ne olivat pikkuruisia, 4mm tai korkeintaan 6mm. No huh, hieman eri koko luokkaa ovat seuraavien korvisparien kristallit, 18mm (piikit) ja 13mm (kallot).

Yllä on yksi ja sama pari eri valaistuksessa, vasemmanpuoleinen on lähempänä totuutta, kristallien sävy on 'silver night'.

Ja pääkallot, en ole fani, mutta nämä nyt vaan halusivat tänne! Samaa 'silver night' -sävyä kuin edelliset.

Ja kyllä kallokin säihkyy auringossa eri lailla :-)

Tässä muuten yksi kotiutunut riipus - olin päättänyt, että en todellakaan tarvitse kokoelmiini enää yhtään kiviriipusta, mutta niin vain veikeä ketunpoika tänne ilmaantui, kutsuttuna ;-)

Aika, aika

Aika. Se on sana, jolla on jo itsessään monia ulottuvuuksia ja jokainen meistä voi antaa sille lisää merkityksiä, eri ikäisenä varmaankin erilaisin painotuksin.

Kaikki korukivet ovat syntyneet ajan, lyhyemmän tai pidemmän ajanjakson, muokkaamina, erilaisissa ulkoisissa olosuhteissa.

Turritellat, lempiakaattini, niissä näkyy pikkuruisia fossiileja 250 miljoonan vuoden takaa! Vielä vuosi pari sitten turritellaa ei juurikaan ollut saatavilla, nyt sitä on tarjolla paljon enemmän.

Jokaisessa helmessä on oma tarinansa; turritellan sanotaan auttavan muutoksissa, helpottavan väsymyksen ja yksinäisyyden tunteita.

Upean violettina säihkyvää tsaroiittia puolestaan saadaan vain Siperiasta, muualla sitä ei esiinny ja se onkin yksi vaikeimmin saatavista ja kalleimmista korukivistä, ensimmäiset löydettiin noin 30 vuotta sitten. Tsaroiittia ei pidä sekoittaa räikeämpään (mun mielipide) sugiliittiin, jota usein tsaroiitin nimellä näkyy tarjolla. Tsaroiitin sanotaan lievittävän pelkoja ja muuntavan kielteisiä ajatusmalleja.

Halusin tehdä tasapainoiset rannekorut, joissa kivet pääsevät yksilöinä esille, punoin hopearenkaita vahvistamaan näitä helmien omia kuvioita. Turritellat ovat viistehiottuja, mikä käykin hienosti kuvioihin ja piilottaa kivelle ominaisia epätasaisuuksia. Kuningasketjun vankat pätkät antavat kiville mukavan vastaparin.

Turritella-koruun pääsi riipukseksi yksi Swarovskin kristalli-kaunotar ja tsaroiitti-rannekorun riipuksena on pieni viistehiottu ametisti.
Sileiden, hurmaavien tsaroiitti-helmien välissä on hopealenkkejä hieman keveämmin sommiteltuina. No, yksi syy on, että vähemmällä hopealla korun hinta pysyy kohtuullisena.

***
Koruiksi muotoutumassa:

***

Uuudelleenmietintää

Aivan kaikkiin koruihinsa ei aina voi olla tyytyväinen. Ne korut sitten uinuvat laatikoissa ja odottavat parempaa päivää. Tänään oli sellainen :-)

Eka kuvassa tuo koru, joka ei sitten valmiina napannutkaan.

Riipuksen olin jo tehnyt uudelleen, hopealangalla, mutta ei se silti ollut paikkaansa löytänyt. Perhonenkin oli lentänyt toiseen koruun. No nythän minä punoin nyörejä :-D Tottakai yksi niistä halusi juurikin ihanan tsaroiitti-riipuksen luokseen.

Lisäsin muutaman pikkuhelmen samaa lajia ja nyt tykkään tästä korusta juuri tällaisena. Nuo isot tsaroiittikivet ovat niin mielettömän hienoja, kiiltäviksi hiottuina, täynnä salaperäisiä ja mielikuvitusta houkuttavia kuvioita. Ovathan ne tietysti arvokkaitakin, mutta mielestäni hintansa väärtejä kauneudessaan.
Nyörissä on ohuempien nauhojen mukana kulkemassa yksi paksumpi, se antaa mukavaa elävyyttä nyöriin.


........... osa tekstiä poistettu myöhemmin ..........................

J.k. Korutytöt, hoi, käykää ottamassa kantaa koplan uusimpaan haaste-ehdotukseen!

Ei enää niin tukossa

Mikä ihana päivä, tunnen itseni jo nuhaa ja yskää lukuunottamatta terveeksi ja kunhan tämä niistäminen loppuu niin olo on taas normaali.
Kävin tuolla viimassa ja pakkasessa posti- ja kauppalenkin, pyöräillen tietty. Tuli niin vilu, että laitoin riisipuuron kiehumaan!

Vaikka yritin ulkovalossa kuvat ottaa, niin joudutte tyytymään tänään huonolaatuisiin kuviin. Se kyllä harmittaa, kun korut on nätit. No, aivan niitä perus-armastus-ihastus-lemppari-kiviäni!

Ruskeassa savukvartsi-rannekorussa on kuultavien ihanien kivien lisänä vain tummia makeanvedenhelmiä ja hopeaa. Kai olen kertonut, että varastossani on pal-jon erilaisia savukvartseja. Olen niitä saanut ihanilta korukamuiltani, olen niitä tilaillut ja säilönyt paljon vuosien varrella - olen kyllä aika ahkerasti käyttänytkin koruissa. Savukvartsikoru käykin mielestäni kaikenlaisiin asuihin.

Violetissa korussa on kauniiden ametistien keralla yksi söpönen lamppulasihelmi, pari tsaroiittia ja pikkuinen makeanvedenhelmi säätöketjun päässä. Tuota hopeista kehystä olen säästellyt, mutta nyt kai oli sen aika.

Korut tein keskenään samalla idealla, keskelle isompi hopeahelmi, linkitykset, säätöketjut ja pikkuiset jousilukot.

 ***

Voi hyvänen aika! On ollut pieniä tonttuja liikkeellä! Niistä lisää huomenna, jolloin on kait se oikea pikkujoulu :-) Ainakin joulukalenterin ensimmäinen luukku avataan!

Naistenpäivää!

Naisellisia, romanttisia ja intohimoisia elementtejä ;-D Helminä makeanvedenhelmet, ametisti, granaatti, tsaroiitti ja turmaliini. Parempia kuvia myöhemmin, jos ennätän... Muoks. Otin uudet kuvat, mutmut...


Iloista ja hurmaavaa naistenpäivää kaikille Naisille!
Ollaanpa toisillemme kannustavia ja reiluja <3

***
Hei, käykääpä ottamassa kantaa Korukoplan uuteen haaste-ehdotukseen!

En keksi otsikkoa.

Lumen ja jään sulaessa, hiekan alkaessa sulapaikoissa ratista kengän alla, ajatus lentää, lentää... Melkein ei malttaisi pysyä paikallaan ja korut muuttavat aiottua suuntaansa aivan omin päin. Tänään kaulakorun riipusosasta tuli luultavasti aivan erilainen kuin olin ajatellut; luultavasti, koska en muista :-D


Tsaroiitti on varmaan yksi taianomaisimmista kivistä, mitä vastaani on tullut. Samassa kivessä violettia ja suklaanruskeaa, oikeastaan kummastakin väristä lukuisia eri sävyjä ja, jotakin kiillettä on tähänkin kiveen eksynyt. Kivilajin löytöpaikka on muuten Siperiassa.

Enpä ihmettele, että tsaroiitista on tullut useita korutoiveita. Kun sitä kerran on nähnyt, ei sen salaperäinen hohde ja kiehtovuus päästä otteestaan.
Kaulakorussa on pronssinsävyisiä ketjupalasia, helminä hypersteeniä, tsaroiittia pyöreänä, yksi Swarovskin mokanruskea kristalli ja riipuksen alapuolella herkullinen savukvartsi, sileä, kuultavankaunis.
Itse tsaroiitti-riipus on vain aivan uskomattoman mystinen, siksi monta kuvaa.

Uusiin koitoksiin

Hei!
Sääksen kaikki neljä poikasta ovat kuoriutuneet :-) ja minä maltoin olla aika paljon poissa netistä viikonloppuna enkä tehnyt eilen enkä tänään yhtään korua! Vähän äsken aloittelin muokata kierrätyskoru-haasteen 'tarviketta'... Jos joku vielä haluaakin ilmoittautua mukaan siihen Korukoplan haasteeseen, niin eikun mukaan vaan!

***
Esittelyssä yksi tilauskoru.

Olen aina yhtä mielissäni, kun saan tehdä lahjakoruja, milloin tilaajien parhaille ystäville, milloin läheisille työtovereille tai muille tärkeille ihmisille. Aina kuitenkin lahjan tilaaja kertoo kauniisti saajasta ja yritän virittyä oikealle aaltopituudelle. Onneksi useimmiten värikoodi on selvillä ja tiedän, mistä kivistä sitten lähden liikeelle.


Tällä kertaa kaivattiin korua elämänmuutokseen ja lila värimaailma oli toiveissa. Useista kauniista riipuskivistä valittiin tämä todella kaunis ja ihastuttavan sileäksi hiottu fluoriitti, jossa fluoriitille ominainen kirjavuus, raidallisuus on aika hillittyä.


Muina helminä on tsaroiittia, kirjavaa ja pinkkiä ametistia, rodoniittia, makeanvedenhelmiä ja vuorikristallia. Olin innoissani kun löysin tismalleen riipuksen muotoon stemmaavat hopealinkit sekä ketjun.
Korusta tuli runsaan hopean kera hyvin naisellinen ja ilmava; kivien energiat rohkaisevat muutokseen ja makeanvedenhelmethän tekevät hyvää kaikille naisille, tuovat kauneutta ja vaurautta :-D

Haahkan pesällä

Joskus viime vuonna näin tv-dokumentin saaristolaisyhteisöstä, jossa oli tartuttu toimeen haahkojen pesimisen elvyttämiseksi. Harmi kyllä kaikki tekstit jäivät entiselle hajonneelle koneelle, joten en muistinvaraisesti pysty enempää kertomaan, missä ja milloin tuo tapahtui.

Mieleeni jäivät vain erittäin tarkasti ne värit ja kuviot, joita lintujen pesissä ja höyhenpeitteissä oli. Siitä lähtien olen pitänyt silmiä auki ja etsiskellyt, kiviä ;-)

Löysin, montakin, tässä kaksi ensimmäistä.

Pyöreä kivi on tsaroiittia, väreinä samassa kivessä hienosti ruskeaa ja violettia, luonnon omia sekoituksia! Toinen kivi on sitten sekoitus lämpimiä ruskeita.
Molemmat heti halusivat luokseni, kun ne näin...


Tsaroiitti-riipuksen seuraksi laitoin vain täysin samansävyisen samettinauhan ja hiukan heleyttä tuo vaaleat lilat kunziitit, joiden ympäriillä pienemmät syvänvioletit tsaroiitit. Metalliosissa päädyin jahkailun jälkeen vintaj-lankaan.


Ruskeasävyisen kiven seuraan en halunnut ruveta mätsäilemään kiviä, vaan laitoin tähän 'lintuemon' seuraksi naisellisia makeanvedenhelmiä, yhden swarovskin ja vielä pikkuisen puisen lehden. Kirkas hopea asettui luonnostaan mukaan.



Molemmat korut ovat lyhyehköjä ja vaikka pyöreä kivi on reilunkokoinen, niin lyhyen nauhaosan kanssa se asettuu kaulalle varsin mukavasti.

Yksi haahka-koru on kesken, sen synnyttäminen ei mennyt yhtä helposti kuin näiden.



**

Harmoniaa

Yllättävästi, tämä pyörryttävän kaunis nerik-riipus päätyi koruun käymättä lainkaan aarteiden arkussa! Aloin muka tekemään värikästä kaulakorua, mutta yhtäkkiä vaan syntyi tämä rauhallinen kokonaisuus. Koruhan on melkein symmetrinenkin - noo, yksi pieni lamppuhelmi tuolla sekoittamassa pakkaa.

Riipus on hyvin erikoisesti kaiverrettu rutiilikvartsi, jossa rutiilisykerö on kuin noiden kalojen kutupesä?! En nyt kuitenkaan nimennyt korua tuon sykerön mukaan ;-D

Arvokkaan riipuksen seurana arvokkaita helmiä, kunziittia, tsaroiittia, turmaliinia.
Tämä onnistui omasta mielestäni yli odotusten, en uskonut riipuksen löytävän seuraa näin äkkiä.

Pidelkää tuolistanne! Ähh 4

Hei joskus aikuinen ihminen vaan heittäytyy hupsuksi!
You just get whimsical once in a while, n'est pas!

Olin päättänyt tässä kuussa käyttää varastojen syövereistä myös nauhoja, mutta nerik-ruusukvartsin rinnalle ilmestyi asiallisen nahkanauhan lisäksi naisellista tehostetta 'plyymilangan' muodossa. No huh! Tietenkin roosat makeanvedenhelmet kuuluvat tähän seuraan ja pinkit ametistit sekä tsaroiittihelmi sitten värikavereina.


Tiedän, kaulallahan tämä olisi kiva nähdä - yritän viikonloppuna saada sisareni sulokaulaa mallintöihin. Korussa ei ole lukkoa vaan se on sopivanpituinen pujottaa pään yli.
Voihan se olla, että nauhaosuus korvautuu ketjulla??

Lajinsa viimeinen

Mitähän ajatuksia otsikko taas herättää... Tarkoitan kuitenkin näitä kiviupotus-riipuksia. Tämä on tällä kertaa viimeinen laatuaan ja kohta kai onyksiakin on tässä blogissa saatu yliannostus? Sekin on vaan niin moni-ilmeinen kivi, että ei aina uskoisikaan.

Japonais-koru on samanhenkinen kuin aiempi Sayuri, mutta vähemmän kiihkeä. Käytin paljon samoja materiaaleja, kiiltävää onyksia monessa muodossa, makeanvedenhelmiä, muina kivinä lilansävyiset tsaroiitti ja lepidoliitti.
Riipuskivi on siis onyksilla kehystetty jaspis, sen hurmaavasta kuvioinnista itselle tulee mieleen kirsikankukkien huntu.
Hillitynsävyinen Japonais käy jokapäivään, Sayurihan oli juhlavampi.

Välillä pikku rinkuloita

Huh, minä kyllä sanon, että jollen pian pääse jonnekin laiturinnokkaan, niin ylikuumeneminen on lähellä!!

Oon odotellut sellaista normaalia kesän iltaviileää, jolloin voisi tohon kanssa hiukan suihkia, mutta eipä ole tullut. Siispä juotokset ovat pieniä niinkuin tuotoksetkin ;-)

Edelleen harjoittelen sormuksien tekoa, lähinnä kivien istumista kauniisti renkaaseen. Vaihtelevin tuloksin.
Taannoinen lapis lazuli (sininen) -sormus onnistui hyvin ja itse asiassa samaan aikaan tein nämä kaksi pikku sormusta, joille on molemmille rinnalle myös kapeat paljaat renkaat. Toisessa kivenä turkoosi ja toisessa aivan käsittämättömän kaunis jalo-opaali, en taas tajua miten satuin saamaan noin kauniin yksilön! Kuva on otettu auringossa, jotta tuo opaalin 'palo' näkyisi oikein hyvin.
Saman istunnon satoa on myös luumunpunainen, paksuun kuvioituun lankaan istutettu mokaiitti-sormus. Kuvasta ei niinkään rinkula näy, mutta kivi ainakin on parhaimmillaan.
Tänään sitten ajattelin viimeinkin toteuttaa suunnittelemani 'kuppisormuksen', se on ollut ajatuksissa siitä lähtien, kun muinoin kurssilla niitä prikkoja tuli leikattua ja kuvioitua. Tänään posti toi sitten juuri sopivat granaatit, todella kauniit yksilöt, joten eikun hopealankaa pätkimään ja tohon ääreen.
Hmm... eihän se kuppi tietty ole suorassa eikä kivi siellä aivan keskellä, mutta voinhan yrittää väittää, että 'just noin mää sen ajattelin'. No en. Tuli siis sellainen taiteellinen, mutta tuo yksinkertaisempi versio onnistui kyllä paljon paremmin ja siinä näkyy kuvassakin tuo granaatin hurmaava sävy, ei niitä liian tummia, melkein mustia, vaan kauniskaunis punainen.


**
Tunnustetaan nyt vielä se yksikin hullutus; odotin näitä järkevämpiä sormuksia, että voin kertoa sen 'oi ihana toukokuun' -korukilpailun Anemonen olevan minun tekosia.
Täysin taiteen sääntöjen vastaisesti muotoiltu, mutta kun kerran sain päähäni vähän rypyttää hopeaa :-) Kivenä on todella muhkea tsaroiitti (18mm), jossa hieno violettia anemonen kukkaa muistuttava kuvio.

**
Pari näistä harjoitussormuksista myyn hyvin edullisesti 'koekäyttöön', tietenkään en itse ehdi kaikkia pitää :-)
Turkoosisormus onkin jo pikkusiskolla ja opaali omassa käytössä, lähinnä mietin näissä miten hyvin tuo ohut rengas kestää jokapäiväistä käyttöä.