Uutta, vanhaa

Jatkan vielä edellisen postauksen aihepiirissä, ajasta ja sen tuomista muutoksista.

Kauan sitten, nuoruudessani, siinä 12-13 -vuotiaana, oli hyvin suosittua koulun kautta hankkia kirjeenvaihtokavereita. Jep, etanapostia :) Luulen, että harva nykynuori osaa edes kuvitella miten jännittävää oli ensin odotella kuukauden verran, että mistähän maasta sen penpalin saa, onko se tyttö vai poika... Ja sitten ensin kirjoittaa kirje ja ruveta odottamaan vastausta, viikkojahan siihen saattoi kulua. Kun nykyään instassa, facessa, whatsappissa ym. yhteydenottoon kuluu minuutteja tai sekunteja!

Pisin kirjeenvaihtokaveruus oli minulla aivan aikuisikään saakka, tapaamisiakin oli tämän yhden ihanan ihmisen kanssa. Mutta lasten syntymien jälkeen kirjoittelu harveni, hän sairastui... En saanut viimeisiin kirjeisiin vastausta.

Viime kesänä korukamuni Kaisli vinkkasi kansainvälisestä postikorttien lähettämisestä. Wau! Saat osoitteita ja lähetät kortteja tuntemattomille, aina uusille ihmisille ja kun oma kortti on perillä, se rekisteröidään ja sen jälkeen oma osoitteesi annetaan jolle kulle sivustoon liittyneelle.
Siis oikeesti, wau! Ei sitoutumista kirjoittelemaan jatkuvasti kenellekään, uuden osoitteen saa, jos haluaa, voi pitää taukoja, jos ei huvita ja ennen kaikkea, mitä mahtavia kortteja ja tekstejä onkaan tullut vuoden sisällä!
Omassa profiilissa (nimimerkillä) voi kertoa itsestään ja toiveistaan. Ja miten nautinkaan kortin valitsemisesta juuri sille henkilölle, jonka tiedot ruudulle pompsahtaa!
Tässä linkki sivustolle
ja tässä kuva viimeisimmistä postiluukusta ilmestyneistä korteista - Armeniasta, Kiinasta, Malesiasta, Usasta, Ruotsista ja vaikka mistä :)

Kaislista löytyy aasinsilta tähän eka koruun. Neiti on jo rippikouluiässä ja varmaankin teen hänelle sitten loppukesästä jonkun korun.
Tässä on ihanaisia makeanvedenhelmiä, mustia pikkuruisia spinellejä sekä musta korumetalliketju ja hopeiset pikkuhelmet, lukko ja risti. Erityisen sopiva aikuisuuden portilla olevalle, mutta aikas hurmaava myös aikuisemman naisen kaulalla. Risti on kooltaan vain reilun pari senttiä, sellainen yksinkertaisen vaatimaton, mutta sileä ja kaunis.

Tein myös yhden rukousnauhan viime viikon helteillä, kun löysin nuo vilvoittavat siniset :) akaatit. Tuntui aivan upealta kierittää hopeisia linkkejä. Ajatelkaas, että sormet vielä muistivat linkkien tekemisen parin vuoden tauon jälkeen.
Rukousnauhasta tuli raikas, taivaansininen, sen viimeviikkoisen aurinkopäivän, ei tämänpäiväisen sateisen värinen. Ehkä tätä sormeillessa muistaa, että murheiden ja huolien jälkeen sinitaivas taas pilkottaa, pilvet väistyy.
Risti ja ruusulinkki ovat hopeoituja, helmien linkkilanka ja välirenkaat hopeaa. Tämäkin on niin keveä ja raikas, että sopinee monenikäiselle.

Sinne meni

Meni viileä juhannus. Lähinnä kotosalla, mitä nyt hiukan yritin koleassa säässä ulkoilla, tutkailin lähistön pihojen kukintaa. Niittykukkiakin on tällä hetkellä hurjasti kukintavaiheessa, pyöräilyreittieni varsilla.

Se oli pakollinen sääosuus. Katsoin muuten yhden jalkapallo-ottelunkin, loppuosan. Siinä oli Costa Rica, vastustajaa en muista, mutta niin hyvä maalivahti oli noilla, että pakko oli seurata sen ottelun loppu, wau!
Enkä ole ollut edes futis-äiti, vaikka kuopus hetken pelasikin.

Hö, tuleepas lörpöteltyä, oonko ollut liikaa omassa seurassani ;-D

***

Rippiristejä kesäisin kysellään, tein pari sellaiseksi ajateltua korua valmiiksi, ainakin toiveiden pohjaksi nämä.

Kaulaan lyhyt koru, siinä muutama tummasävyinen korukivi hopealla silattuna, ketju ja lukko ovat hopeaa, krusifiksi on hopeoitu.
 

Rannekoru on omasta mielestäni ihan huikeen söötti. Ajatus oli kyllä ensin tuohonkin makeanvedenhelmi-jonoihin lisätä ketjua kaulakoruksi, mutta mutta. Työpöydällä oleskellut pantalangan valmiiksi pätkästy ja kuvioitu palanen houkutteli kokeilemaan uutta lukotonta rannekorumallia - asettuu omaan ranteeseeni mukavasti, täytyy vielä testata siskolla ainakin ennen kuin liikaa kehuskelen.

Laitan vähän hammasta purren kuvan kädestäni, nyrkissä, kun muuten oli niin kauheen ryppynen, vaikka käsivoidettakin kuluu... Saatte ehkä paremmin ideasta kiinni. Jäykkä hopeaosuus pysyy kivasti paikallaan ja myös nuo helmiosuudet ovat yhdessä langassa napakasti. Siis ei lukkoa, Tuhkimon tapaan joko sopii tai ei.

(Vielä ehdit mukaan arvontaan!)

Vapaat vedet kutsuu

Going for a holiday, silence on my blog for some weeks!


Jep! Nyt mä sen sanon: Blogi hiljenee muutamaksi viikoksi! Otan 'kesälukemiseksi' yllä olevan tarjottimen, mutta senkin vasta heinäkuun puolella :-)

Kauppaan on lisätty nämä ristikorut, toinen hyvin kesäinen hempeine kuultavine prehniitteineen, toinen ajaton rukousnauhatyylinen pienillä helmillä.

Kaupassa ale voimassa vielä tämän viikon - myös kauppa sulkeutuu pariksi viikoksi juhannukselta.


**
Korukoplan haaste julkaistaan siis 30.päivä, laitan omani koplablogin puolelle.
**
Sähköpostilaatikkoa tutkailen parin päivän välein ja pyrin vastaamaan reippaasti.
**
Kamut, käyn harvakseen blogeissanne kommentoimassa, omaani laitan tekstitunnistuksen loma-ajaksi.
**

Ja tietenkin, Hyvää Juhannusta
ja iloisia kesähetkiä!

Rippilahjaksi

Rippijuhlat lähestyvät kesän korvalla kun ollaan! Äimistelin jonkun aikaa näitä ristejä, mutta päätin kokeilla kuitenkin tällaista hiukan modernimpaa versiota rippikorusta.


Hempeää, herkkää tässä ensimmäisessä; käytin Vintaj-lankaa valkoisena ja itse ihastuin kyllä. Pyöreät lantit ovat talvella hankittuja keramiikkahelmiä ja miten kummassa olivatkin riipuksen sävyisiä taas. Pikkuiset valkoiset helmet ovat helmiäistä.

Toisessa koruista mustat onyksit ja kuultava opaali toistavat ristin sävyjä. Hopeisin osin, ilman lukkoa.

Martha Easonin riipuksissa on se ihastuttava ominaisuus, että myös nurjat puolet on viehättävästi koristeltu!