Uutta, vanhaa

Jatkan vielä edellisen postauksen aihepiirissä, ajasta ja sen tuomista muutoksista.

Kauan sitten, nuoruudessani, siinä 12-13 -vuotiaana, oli hyvin suosittua koulun kautta hankkia kirjeenvaihtokavereita. Jep, etanapostia :) Luulen, että harva nykynuori osaa edes kuvitella miten jännittävää oli ensin odotella kuukauden verran, että mistähän maasta sen penpalin saa, onko se tyttö vai poika... Ja sitten ensin kirjoittaa kirje ja ruveta odottamaan vastausta, viikkojahan siihen saattoi kulua. Kun nykyään instassa, facessa, whatsappissa ym. yhteydenottoon kuluu minuutteja tai sekunteja!

Pisin kirjeenvaihtokaveruus oli minulla aivan aikuisikään saakka, tapaamisiakin oli tämän yhden ihanan ihmisen kanssa. Mutta lasten syntymien jälkeen kirjoittelu harveni, hän sairastui... En saanut viimeisiin kirjeisiin vastausta.

Viime kesänä korukamuni Kaisli vinkkasi kansainvälisestä postikorttien lähettämisestä. Wau! Saat osoitteita ja lähetät kortteja tuntemattomille, aina uusille ihmisille ja kun oma kortti on perillä, se rekisteröidään ja sen jälkeen oma osoitteesi annetaan jolle kulle sivustoon liittyneelle.
Siis oikeesti, wau! Ei sitoutumista kirjoittelemaan jatkuvasti kenellekään, uuden osoitteen saa, jos haluaa, voi pitää taukoja, jos ei huvita ja ennen kaikkea, mitä mahtavia kortteja ja tekstejä onkaan tullut vuoden sisällä!
Omassa profiilissa (nimimerkillä) voi kertoa itsestään ja toiveistaan. Ja miten nautinkaan kortin valitsemisesta juuri sille henkilölle, jonka tiedot ruudulle pompsahtaa!
Tässä linkki sivustolle
ja tässä kuva viimeisimmistä postiluukusta ilmestyneistä korteista - Armeniasta, Kiinasta, Malesiasta, Usasta, Ruotsista ja vaikka mistä :)

Kaislista löytyy aasinsilta tähän eka koruun. Neiti on jo rippikouluiässä ja varmaankin teen hänelle sitten loppukesästä jonkun korun.
Tässä on ihanaisia makeanvedenhelmiä, mustia pikkuruisia spinellejä sekä musta korumetalliketju ja hopeiset pikkuhelmet, lukko ja risti. Erityisen sopiva aikuisuuden portilla olevalle, mutta aikas hurmaava myös aikuisemman naisen kaulalla. Risti on kooltaan vain reilun pari senttiä, sellainen yksinkertaisen vaatimaton, mutta sileä ja kaunis.

Tein myös yhden rukousnauhan viime viikon helteillä, kun löysin nuo vilvoittavat siniset :) akaatit. Tuntui aivan upealta kierittää hopeisia linkkejä. Ajatelkaas, että sormet vielä muistivat linkkien tekemisen parin vuoden tauon jälkeen.
Rukousnauhasta tuli raikas, taivaansininen, sen viimeviikkoisen aurinkopäivän, ei tämänpäiväisen sateisen värinen. Ehkä tätä sormeillessa muistaa, että murheiden ja huolien jälkeen sinitaivas taas pilkottaa, pilvet väistyy.
Risti ja ruusulinkki ovat hopeoituja, helmien linkkilanka ja välirenkaat hopeaa. Tämäkin on niin keveä ja raikas, että sopinee monenikäiselle.

Saan ja voin

Eipä nyt vielä hihkuta, mutta kyllä tuntuu hyvältä hiplailla helmiä ja tehdä koruja! Niin tavattoman pitkään oli päällä ajatus "en jaksa, en osaa, ei huvita..." ja paljon muitakin "esteitä". Ehkä nyt on jokin itse asetettu vaatimus väistynyt ja ilo koruista pikku hiljaa palaa.



Yksi sysäys oli näiden ylioppilaille tulevien korujen sommittelu. Ja olin niin iloinen, kun toiveena oli makeanvedenhelmiä :) Näiden molempien settien mv-helmet ovat kaikki värjäämättömiä, Luontoäidin siveltimestä.

Hopealangalla linkitetty kaulakoru ja korvakorut, hopeaosia ja upeita viistehiottuja vuorikide-helmiä makeanvedenhelmien seurana. Kaulakorua voi pitää sekä ilman riipusta että sen kera.

Toisessa setissä aiemmin tehty kaulakoru sai seurakseen hurmaavat korvakorut, joissa ihanaisten kristallivöisten helmien seurana pienet turmaliinirondellit. Kaulakorussa on upea turmaliiniriipus ja sen lähellä kauniit pinkit ametistit viistehiottuina, hopeaa ja Swarovskin kristalleja.

Ketju-haaste 1/3

Täytyyhän minun tietenkin haastajana aloittaa tämä Korukoplan ketjuja koskenut haaste.
Koruja aiheeseen tulee kolmena perättäisenä sunnuntaina; kukin saa valita mieleisensä aikataulun, joten mukaan ehtii mainiosti!

Eli kaulakorua tarkoituksena itse muotoiltu ketju
("toisiinsa liitetyistä renkaista tms. osista koostuva nauhamainen tai köysimäinen taipuisa rakenne" sanakirjasta)
sekä lisähaasteena korussa tulee toteutua kolmen rivi seuraavasta ruudukosta

puu	jokeri	punainen
metalli	neliö	sininen
kivi tai lasi	jokeri	valkoinen
tekstiili	pyöreä	musta

Olipas aika hankala löytää omista helmistä mitään sopivaa!

Kuvittelin ensin tekeväni ketjua noista edellisen postauksen vasaroiduista hopealenkeistä hiukan enemmältikin, mutta en löytänyt mieleisiäni mustia helmiä, tai neliönmallisia sinisiä... Sattui sitten eteeni pari noita kaiverrettuja valkeita kukkahelmiä valmiiksi linkitettyinä, hmm... kaulakorua niistä olin ajatellutkin. Ja kappas, löytyi sopiva rivi: kivi, jokeri, valkoinen ;-)
Ja vaikka helmilinkit olisivat tietenkin vastanneet haasteen kuvausta ketjusta aivan sinälläänkin, halusin koruun lisäilmettä noilla eteen sijoittuvilla hopealenkeillä sekä niihin ripustetuilla pikku lasihelmillä - pääsin pitkästä aikaa tekemään myös korupiikkejä ohuemmasta hopealangasta. (Ne on niin nopsa tehdä, että ihmettelen, miksi edes tilaan valmiita korupiikkejä!)

Teen settiin myöhemmin vielä rannekorunkin, tässä kuitenkin korvakorut, hopeakoukuissa upotettuina kuutiollista zirkoniaa, bling!

Tästä linkistä pääset Korukoplaan ja sieltä kommenteista löydät tänään koruaan esittelevät (ei kyllä vielä ollut muita kuin allekirjoittanut...)

***

Korukaupassani myös tämän postauksen valkeat ihanaiset.

***

Pieniä askeleita

Jälleen kerran pitää aloitella pienistä osista mietiskely. Nimittäin tuon Korukoplan haasteen. Enpä tajunnut sitä ruudukkoa tekaistessa, että olisin varmistellut itselleni jonkun sopivan rivin :-o Ehei, samalla viivalla siis ollaan kaikki.

Pikkumustani on pitkään odotellut, josko hänelle olisi käyttöä. Ajattelin sitten juottaa muutaman hopealenkin, kun niitä tarpeita on kotona.

Paksusta hopealangasta neulepuikon ympärille kiersin renkaat ja juotin, liotin sitruunahapossa sekä vasaroin ja kuvioin litteämmiksi. Tiedän, toiset tykkää säännöllisistä, sileistä ja kiiltävistä, minä tykkään vähän reppanan näköisistä ja saatan noita vielä patinoidakin, ehkä.

(Aurinko värjää hopeaa punertavaksi.)

Yritin sitten Kaisan kirja-arvion innostamana kaivaa naftaliinista myös filigraani-langan. Noista piti tulla joko munuais- tai sydänkuvioita, mutta kovin on hakusessa... Katsotaan, saanko edes kahta samanlaista aikaiseksi :-D Täytyy kai minunkin ottaa se oma kirjani kauniiseen käteen ja hiukkasen harjoitella. Mutta kun filigraanilanka käyttäytyy aivan eri tavalla kuin normipyöreä hopealanka, niin kerrankin haluaisin heti onnistua! Ettei menis kallista lankaa aivan hukkaan. Ne mun joskus kauan sitten koruissani käyttämät ötökät oli tehty tuolla filigraanilangalla, siis siivet. Muutenkin tekisin mieluummin jotakin, mitä ei ole kirjassa, ehkä mä jotakin keksin.

Lukiessa, tai...

Kirjojen: romaanien ja novellien, runojenkin, lukeminen on aina, aina, ollut rakas harrastukseni. Välillä tahti on ollut hitaampi, juuri nyt kirjat vievät taas mukanaan.
Ja lukiessa syntyy koruajatuksia enkä tiedä tulisiko koruista erilaisia ilman juuri meneillään olevaa kirjaa!

Sattuneista syistä tilasin Emmi Itärannan kirjan sekä suomenkielisenä että englanninkielisenä versiona, ne ovat tietääkseni ilmestyneetkin aivan yhtä aikaa: Memory of water ja Teemestarin kirja. Luin noita rinnakkain vaan sitten suomenkielinen vei mennessään ja englanninkielinen on kesken, mutta ei jää lukematta. Kirjan juonesta vain sen verran, että se kertoo maailmasta, jossa on loppumassa vesi... Uskomattoman kaunista kieltä, kiehtovaa.

***

Ja jokin salaperäisen tekstin alkumetreillä jo nosti mieleeni ammoin tilaamani riipuksen. Se on jonkinlaista fossiilikorallia, värjättynä vaaleanlilalla sävyllä, käy mainiosti noiden ihmeellisten lepidoliittihelmien seuraan. Pyöreissä lepidoliiteissa on kyaniittien ja serafiniittien tapaan ihmeellistä välkettä, kerrassaan jännittävä kivi kuten tuo riipuskin. Lisäsäihkettä kaulakorulle antaa pätkä Swarovskin kristallein koristeltua ketjua ja herkkyyttä puolestaan purppuraiset biwa-makeanvedenhelmet.
Hopealangalla kaikki helmet linkitin, kun olin ensin langan tummaksi patinoinut. Kiviriipuksen alareunassa on helminyörillä kiinni lamppuhelmi, lepidoliitti ja yksi säihkyvä swarovski.
(Kuvista tuli omalla näytöllä katsottuna jotenkin tunkkaisia, ei paista aurinko tänään.)

No, myöhemmin aurinkopäivänä kuvattu:

Korvakorutkin tämä kaulakoru sai parikseen, niissä biwa-helmet ja lepidoliitit sopivanvärisissä niobium-koukuissa :-)

***

Mulla on surkeesti kurkku kipeenä ja lievää lämpöä, hyvä syy siis pysytellä kotosalla ja lueskella...

***

Ikävään

Taaskin tuli tilanne, että olin tekemässä aivan muuta, kun riipuskivi kuiskaili ikäväänsä päästä koruksi.
Tämän opaalin epäidenttinen kaksonenhan jo lähti maailmalle "Make a wish" -korussa. Tämä on se b-vaavi, hiukkasen pienempi ja vähemmän värikäs, mutta aivan yhtä hurmaava ja persoonallinen! Nerik, nerik, mutta eihän lapsiakaan voi ikuisesti kotiin kahlita!

Eihän se auttanut kuin juottaa ja kiinnittää kiveen tuo ripustuslenkki ja etsiskellä kyaniitit, joista osa oli jo valmiiksi hopealangalla linkitettyinä, onpas loistavan sopiva värikaveri tälle boulder-opaalille. Pikkuruiset vaaleat ja sinertävät kivihelmet keventävät lyhyttä korua, samoin ohut hopeaketju.

Tällä kertaa opaalin maisema on varsin jäinen ja minun silmissäni tuo valkea osuus näyttää kuin iglulta, siitä siis nimi korulle. Näettekö muuten jäiset vuoret ja hyisen tuulen ja pöllyävän lumen niin kuin minä näen?

Sinne meni

Meni viileä juhannus. Lähinnä kotosalla, mitä nyt hiukan yritin koleassa säässä ulkoilla, tutkailin lähistön pihojen kukintaa. Niittykukkiakin on tällä hetkellä hurjasti kukintavaiheessa, pyöräilyreittieni varsilla.

Se oli pakollinen sääosuus. Katsoin muuten yhden jalkapallo-ottelunkin, loppuosan. Siinä oli Costa Rica, vastustajaa en muista, mutta niin hyvä maalivahti oli noilla, että pakko oli seurata sen ottelun loppu, wau!
Enkä ole ollut edes futis-äiti, vaikka kuopus hetken pelasikin.

Hö, tuleepas lörpöteltyä, oonko ollut liikaa omassa seurassani ;-D

***

Rippiristejä kesäisin kysellään, tein pari sellaiseksi ajateltua korua valmiiksi, ainakin toiveiden pohjaksi nämä.

Kaulaan lyhyt koru, siinä muutama tummasävyinen korukivi hopealla silattuna, ketju ja lukko ovat hopeaa, krusifiksi on hopeoitu.
 

Rannekoru on omasta mielestäni ihan huikeen söötti. Ajatus oli kyllä ensin tuohonkin makeanvedenhelmi-jonoihin lisätä ketjua kaulakoruksi, mutta mutta. Työpöydällä oleskellut pantalangan valmiiksi pätkästy ja kuvioitu palanen houkutteli kokeilemaan uutta lukotonta rannekorumallia - asettuu omaan ranteeseeni mukavasti, täytyy vielä testata siskolla ainakin ennen kuin liikaa kehuskelen.

Laitan vähän hammasta purren kuvan kädestäni, nyrkissä, kun muuten oli niin kauheen ryppynen, vaikka käsivoidettakin kuluu... Saatte ehkä paremmin ideasta kiinni. Jäykkä hopeaosuus pysyy kivasti paikallaan ja myös nuo helmiosuudet ovat yhdessä langassa napakasti. Siis ei lukkoa, Tuhkimon tapaan joko sopii tai ei.

(Vielä ehdit mukaan arvontaan!)

Kun...

Kun liikkuminen ja paikalle jääminen on samanarvoista...

Kun kuuma aurinko tuntuu jo liian raskaalta...

Kun varjo ja pienikin tuulenvire ovat hartaimmat toiveesi...

Kun odotat sadetta, sateen jälkeistä raikasta ja kevyttä olotilaa...

Ja sitten... mikä helpotus!

"Scent from Orient" - korulla oli nimi jo ennen kuin aloitin sitä. Hassua, miten tuo painostava sää teki korustakin ensin 'raskaamman' (yläkuva). Isoja helmiä oli kuitenkin liikaa ja mietin uudelleen...

Alla sitten koru lopullisessa muodossa, kevyempänä; kuin kertoen tuulen tuomasta häivähdyksestä jostakin kaukaisesta ja salaperäisestä, pieninä hippusina, joita ovat nuo pikkuiset helmet Orientin kaunottaren alapuolella.

Kaulakorussa on hopealla linkitettyinä kauniit lamppuhelmet, yksi upea aito turkoosi, hennonvihreitä prasioliitteja ja hurmaava riipushelmi, paperitaiteilijan käsistä; pikkuhelmet ovat kuukiveä, labradoriittia ja apatiittia.

Häivähdys Itämailta on vapaa, mutta allaoleva 'kukikas pesä' lähti jo omistajalleen, siinä sama värimaailma kuin aiemmassa kukka-lamppuhelmen ympärille tehdyssä korussa.

Antaa sataa, tänään; who minds the rain!

For you, looking for BSBP 8 reveal, click -here-!
I still have some blogs to hop to, I'll try my best to visit them this weekend!
Everybody, thank you for visiting, thank you for leaving a comment!



Mitäs me sateesta, kun on onneksi helmiä :-)  Who minds the rain, when having some beads!

Ensimmäinen esittelemistäni kukkatötteröistä pääsikin lyhyeen kaulakoruun, sai seurakseen naisellisia makeanvedenhelmiä ja hienoja raita-akaatteja (tai onyksia kenties).

Toivon kyllä todella, että loppuviikko olisi poutainen; on kummipojan - tietysti aika monen muunkin - ylioppilasjuhlat ja olisihan se kiva oleskella ulkosalla.

Ihania toukokuun lopun päiviä teille, jotka ehditte piipahtaa blogissani!





*

Helle tulee, oletko valmis

For you, looking for BSBP 8 reveal, click -here-!
Everybody, thank you for visiting, thank you for leaving a comment!


Hellettä odotellessa malttaa vielä pysytellä sisällä, tänään hyvinkin kun satanut lähes koko ajan. Pitäisi kyllä ahkeroida kotitöitäkin??

On siis kiva tehdä uusia kokeiluja. Yllä oleva kaulakoru on viime syksyltä ja siihen mietittiin nyt rannekorua. Yksi pitsihelmi oli jäljellä, iso pyöreä lantti.
Minun kuopus auttoi äitienpäivänä kiertämään ihan käsipelillä pehmeästä hopealangasta kierteistä lankaa ja halusin tehdä tällaisen koeversion yksinkertaiseksi rannekoruksi.

Huom! Kyllä-kyllä, keskeneräinen on, täytyy vielä harjata juoton tummat jäljet pois ja hioa kiiltäväksi, muotoilla kauniiksi, ehkä naputtaa litteäksikin.

Oli tietenkin hiukan uskaliasta juottaa tuota lankaa niin, että helmi oli jo paikallaan, mutta eihän se muuten olisi mahdollistakaan saada renkaasta umpinaista. Helmi on läpimitaltaan neljä senttiä, mutta puuta ja kevyenkevyt. Asettuu kämmenselälle tosi kivasti.

Taidan olla aivan höppänä, kun mielikuvittelen ja kokeilen näitä juttuja ilman ohjeita - en malta tutoreita etsiä ja en kyllä tiedä, noudattaisinko kuitenkaan...

Iloa teillekin kokeiluihinne!

***

Väripari

Ihastuin aika lailla siihen saamani kansainvälisen helmikeitoksen väripariin vihreä-turkoosi. Ne korut ovat vielä vaiheessa, näette sitten toukokuun kolmas, mitä syntyy.

Melkein samoilla väreillä, hieman heleämmillä, tein korusetin tilauksesta - koru syntyi tuon riipushelmen ympärille ja sen väreistä, sattuivat nyt tätä keväänvihreää ja olisiko taivaansininen oikea nimi tuolle siniselle?

Riipushelmestä sen verran, että sekä se että nuo setin isommat siniset helmet ovatkin kotimaisia, vieläpä täältä kotikaupungistani! Paikallisessa Taito-keskuksessa oli käsityöläisten esittely- ja myyntitilaisuus, josta bongasin ensin tuon pöllön ja sain tilata siihen sopivia helmiä, käsintehtyjä lamppuhelmiä siis kaikki.

Pienemmät siniset ovat Preciosan lasihelmiä ja tähän koruun valikoitui värjäämätön pehmeä silkkinauha.
Sekä kaula- että rannekoru on linkitetty hopealangalla ja muutkin osat ovat hopeaa.

Tänään on luvattu lämmintä, luvassa mukavia hetkiä luonnossa kävellen :-)

Joko maaliskuu on lopussa!

Miten maaliskuu on mennyt näin kovaa vauhtia? Taitaa nämä aurinkoiset ja lämpimät säät saada ajan kulumaan nopeammin?


***

En ole viime päivinä paljoa koruja tehnyt; pyöräilin kirpputorille alkuviikosta ja parin tunnin kiertely siellä sekä hurja määrä katupölyä saivat nenäni tukkoon ja silmät kirvelemään pariksi päiväksi... Lähimetsä on onneksi vähemmän pöllyävä. Ai niin, ostin kirpparilta vanhoja nappeja purkillisen, ovat pesua odottamassa.

Aiemman lintukorun nauhavaihtoehto syntyi vaaleasta silkistä ja innostuin tekemään samalla mallilla toisenkin lintukorun.
Siinä on taas punottu kumihimo-nauha, samaa sävyä mitä tein johonkin toiseenkin koruun, tykkään tuosta luumunvärin sekaan pilkistävästä hopeanväristä. Tuota nauhaa on vielä kerässä paljon, joten näkyy jatkossakin :-D Punominen on vaan niin hidasta.

Keramiikkalinnun ja -lehden välissä tässä on jälleen yksi ihanainen lamppuhelmi, siinä on tarkalleen samat sävyt kuin keramiikan koristemaalauksissa. Hopealankaan linkitetyt vaaleat helmet ovat fossiilikiveä ja lilansävyiset herkät lamppuhelmet Miunmaun käsialaa. Tämän korun kaikki metalliosat ovat hopeaa, myös nauhanpäät.

***

Ja silti

Harvoin, mutta kuitenkin toisinaan korun tekeminen valmiiksi kestää ja kestää, viikkoja, useita viikkoja.
Näin kävi tämän setin kohdalla.

Ensin minulla ei ollut oikeanlaista hopeaa noihin linnunpesiin.

Sitä sain pitkän odottelun jälkeen. Sitten minulla oli ideakin hukassa.

Sen jälkeen puuttui helmiä. Ja kun oli sopivia helmiä, niissä ei ollut sopivia reikiä.

Ja sitten oli taas vääränvärisiä helmiä eikä hopeista siipeäkään meinannut löytyä.

Ja vielä kertaalleen sain rikkinäisiä helmiä.

Ja muusahan piti tuon tuostakin lomaa, kun minä turhauduin vastoinkäymisiin.

Mutta tiedättekö - ihana korujen tilaaja jaksoi uskoa minuun ja korujen valmistumiseen!



Ja nyt korusetti on valmis. Keväinen ja hehkeä, runsas ja säihkyvä, flirttailevan iloinen ja pilkettä silmässä, naisellista hohdetta ja helinää. Sellaiseksi kuvittelen korujen saajankin :-D

Kevään airut: lamppulasihelmiä, lasilehtiä, makeanvedenhelmiä ja hopeaa, hopeaa, kirkasta hopeaa.

Eripariset korvakorut, joista tilaus ja toive lähti liikkeelle; malli on viime vuodelta, tässä.

Kaulakoru on lyhyt, takaosa on tehty isoista paksuista hopearenkaista, sillä valmisketjut olivat aivan liian heiveröisiä kannattamaan etuosan kukkarunsautta.

Olenpa iloinen, kun koru on nyt valmis ja tilaajan hyväksymäkin :-)


***
Iloisia hetkiä itse kullekin!