Mietiskelyä

Korukoplan kuvasta koruksi -haasteessa oli kolme kuva-vaihtoehtoa aiheesta 'Lepo'. Valitsin tämän taiteilija Samuli Heimosen maalauksen (kuvaa klikkaamalla pääset kyseisen taiteilijan kuvagalleriaan)

Kun sain noita kaiverrettuja suden pää -helmiä ajoissa, saatoin toteuttaa korun sellaisena kuin ajattelinkin. (Saman sarjan 'valpas susi' oli tuolla aiemmin)

Sinikirjavat kyaniitti-rondellit ovat mukavan monisävyisiä kuten maalauksen taustakin; kyaniittipisarat markkeeraavat tämän 'Meditoivan Eläimen' sekä tassuja että taideteoksen valuvia maalijälkiä.
Eläimeni hännäksi (jota ei maalauksessa näy) löytyi lähes yksivärinen merisiilen piikki, joka sopii vaaleasta akaatista kaiverrettuun suden päähän. Pyöreät vaaleat helmet ovat helmiäistä, joissa voi erottaa maalauksen tapaan raitoja; ei sillä että olisin tekovaiheessa sitä huomannut, vasta aurinko toi ne esille. Lukko on tehty polymeerisavesta.
Kuvaaminen oli melkein ylivoimaista. Ehkä kaulatorso-kuvassa näkyy, että koru on kaulalla hyvinkin tasapainoinen ja levollinen.

'Mietiskelyä'

Kiertäkäähän myös toisten osallistujien korut katsomassa! Linkit blogeihin löytyvät täältä!

49ers tai päiväunta rantaverannalla

Ja 'fourty-niners' tarkoittaa nyt purjeveneitä eikä amerikkalaista jalkapallojoukkuetta ;-D

Potilaana sohvalla makaillessa puoliavoin silmä tavoitti senkin näyn, 49ers-purjeveneiden huumavaa pärskettä, en tiedä mikä kilpailu oli kyseessä. Mutta vesien ulapoita verhon raosta minä taas korun riipuksessa näin, hassu minä, kipeä taidan olla vieläkin. Päiväuneksin purjeveneen huimasta menosta ohi hiekka- ja kalliorantojen, tuulen suhistessa, veden pyyhkäistessä olan yli...


Kaulakorussa on erittäin erikoisen ja huikean hienon värinen riipus, jotakin jaspista se on, mutten tiedä mitä. Kavereikseen sai vetisiä akvamariineja, toistakin jaspista jonka nimeä en muista (nuo neliöt), makeanvedenhelmiä ja helmiäishelmiä, muutama pikkuinen lasifasetti. Hopeiset lenkit ja lukko, jossa hauskasti toistuu riipuksen raidallisuus.

Sielun säkeet

Vuosia sitten, no, tarkistin, vuonna 1996, elämässäni oli aika, jolloin luin hyvin paljon, erittäin paljon, hyvin erilaisia filosofis-sävytteisiä kirjoja.
Silloin hankin esimerkiksi kirjan 'Pimeä Yö', josta olen ennenkin tainnut mainita, se on espanjalaisen katolisen mystikon, Ristin Johanneksen (Juan de la Cruz, 1500-luvulla) sielun puhdistusta käsittelevä kirja. Ei mikään viihderomaani.
Vuotta myöhemmin silloin viimein luin kirjan, muistan muutenkin erityisen tarkasti elämästäni juuri kevään 1997, luin syvästi paneutuen, löysin jotakin. En ole tavannut vielä ketään toista, joka olisi kyseiselle kirjalle syttynyt kuten minä, edes tietoinen siitä tai lukenut sitä.

Lähes joka kerta rukousnauhaa tehdessäni ajattelen tuota kirjaa, joskus otan sen esille, luen pari säettä.
"...ulos lähdin pimeässä,
kun tyyntä oli jo kaikki talossa tässä..."
Ymmärrän, etteivät sanat voi kertoa juuri mitään sellaiselle, joka ei ole Ristin Johanneksen selityksiä lukenut. Minussa ne kuitenkin saavat aikaan kosketuksia, impulsseja.

Sielun säkeet -rukousnauhassa upeasti hohtavia helmiäis-helmiä, suloistakin suloisempaa viistehiottua ruusukvartsia, hopeaosat. Perinteinen, katolinen malli. Ehkä kaunein tekemäni rukousnauha, mitä en kyllä kuviin saanut.


***
Olen ollut kipeänä pari päivää, suorastaan 'vuoteen omana', nyt viimeinkin alkaa helpottaa; korujakin syntynee sitten ja saan kirjeenvaihdon ajan tasalle!