Home is where your heart is

Otsikko taas tätä lajia - en halua kääntää tuota suomeksi, kun se enkuksi kuulostaa niin sujuvalta ja mukavalta.
Mullahan on monta lempikiveä, tiesittekin. On valtamerijaspis, on savukvartsi ja kyaniitti, sitten tietysti larimar, mutta aivan ykkönen on syntymäkuukautenikin kiveksi sanottu opaali. Minä en halua sitoa mitään kiviä kuukausiin tai horoskooppeihin, luulen että kivimieltymykset syntyvät muualta. Ja kivillä on paljon kerrottavaa, muillakin kuin nimikkokiviksi valituilla.

No, opaalejakin on vaikka minkälaisia, on vaaleanpunaisia ja jännittävän siniturkooseja Perun opaaleja, vaaleita ja hehkuvia jalo-opaaleja ym. Mulle rakkaimpia ehkä ovat ruskeaan emäkiveen sitoutuneet boulder-opaalit ja samoissa sävyissä tämäkin puuopaaliksi, fossilisoituneeksi puuksi kutsuttu, ehkä suomeksi mukavin käännös on kivettynyt puu, siltä se näyttääkin, vuosirenkaineen. Huikeaa ajatella, miten kauan on kestänyt, että puuaines on muuttunut kiveksi!

Ei kai voi olla kauniimpaa? Tämä sydänriipus on todella iso ja muhkea, hiukkasen on painoakin. Laitoin sen tosi simppelisti silkkinauhaan, jonka voi solmia haluamaansa pituuteen. Oijoi, niin puhutteleva kivi!

Tein nyt sydänteemalla yhden talokorunkin! Tein sen melkein kokonaan entisen purkaen ja uusin ajatuksin. Se oli aiemmin muilta helmiosuuksiltaan liian raskas, joten nyt keramiikkaisen riipusosuuden seuraksi valitsin risasilkkiletin väreihinkin sointuvaa violettia ametistia ja kimmeltävää sugiliittia, vihreät helmet jaspista ja kaikki hopealangalla linkitettynä. Ai niin, sydämenä hohtelee paua-simpukkaa.

 Pikku mökillä on suloisen ihmettelevä ilme :-)

Enhän nyt suurta rakkauttani vielä hylännyt. Opaalia piti toisenkin korun verran hypistellä.

Huomaattekos eron yllä ja alla olevien kuvien välillä?
-No oikeanpuoleisin soikeista helmistä väläyttää ihanan sinisen opaalihohteen!

Juuri tämä on yksi syy rakkauteeni: Tehdessä, edes helmiä valitessa, juuri tuo helmi ei kääntynyt kädessäni sellaiseen suuntaan, että olisin hoksannut tuota pistettä! Vasta korun ollessa valmis ja ryhtyessäni kuvaamaan, satuin asettelemaan korun sellaiseen kulmaan valoon nähden, että tuo salaperäinen aarre paljastui! Näin ne kivet puhuvat.

Ruskeassa löytyy niin monia upeita sävyjä. Melkein harmittaa, että se oli lähes 20 vuotta paitsiossa vaatteissani, asusteissa sentään joku laukku ja kengät oli (harvoin) ruskeaa.
Tämänkin on kivet opettaneet, kaikki värit ovat kauniita oikeassa yhteydessä, tai, oikein katsottuna. Ja myös kuhmuiset kivet ovat niin ihania - tuossa alakuvan kiven kuhmussa asuu opaali ;-) siinäkin.

Kuvakiviä

Viimein sain harjoitelluksi uuden puhelimeni käyttöä. Hmm... ei kai sen nyt pitäisikään niin vaikeaa olla, mutta muutosvastarintani tekee asioista joskus hiukan hankalampia. Puhelimen kamera oli se, mitä halusin ja nyt sitten opettelen!

Sammakko pääsi uuteen kuvaan :-)

Osmankäämit-kaulakoru sai parikseen rannekorun, jossa kirjavien kivien vierellä mustia. Harmi, ettei kuvaan tallennu noiden mustien puufossiilikivien kuviot, mustalla mattamustaa ja harmaata, vaikeaahan se on kait paremmallakin kameralla. Mutta niissäkin siis pilkkukuviota, ei pölyä.

Mustaa, ruskeaa, punaista, harmaata, hiekkaa... maiseman värejä ja syksyn kuvia.

Kuvakulmia ja taustoja täytyy alkaa miettiä niitäkin aivan alusta. Mutta kuvaaminen ei jostakin syystä vaan mulla nappaa, taidan olla liian kärsimätön säätämisiin yms.

Parhaita hetkiä

Täällä minä taas hehkuttelen syksyä! Eilen metsäretkeltä palatessa ajattelin, että kyllä on onnea, että voi metsästä löytää ateriansa! Ja sieniä etsiskellessä saa samalla liikuntaa, silmien iloa syksyn väreistä ja mitkä upeat tuoksut nenä aistii sekä vielä ekstrana vaikkapa kostean sammalen hyväilevä tuntu iholla!

Yhtä ihanaa kuin sienimetsän hurmio on pyöräily kosteassa syysilmassa, siis kun vesisade ei ole sadetta lainkaan vaan vain ilmassa leijuva kostea vaippa. Sellaisessa säässä hengittäminen tuntuu moninkerroin miellyttävämmältä kuin kesähelteellä.
Oijoi, juuri sellaiselta tuntui tämän päivän fillarointi rantaraitilla. Ja miten upeasti rantojen ruskapuut kuvastuivat järven pintaan. Sellaiset ovat minulle parhaita hetkiä. 

Tässä korussa on riipuksena niin ihastuttava picassojaspis, että kun sen näin nettikaupassa, minun oli vain pakko se saada kotiin. Tajusin tänään, että siinähän on juurikin näkymä rantaraitilta, osmankäämien tummat tähkät rantakaislikossa. 

Pujottelin ja solmin helmet yksinkertaisesti helminyöriin, jotenkin tuo tumma nyörikin toistaa tämänhetkisen syysmaiseman kuihtuvia kukintoja. Isommat helmet ovat puufossiilijaspista mahtavin kuvioin, pienemmät maisemajaspista.
Alimmassa kuvassa näkyy picassojaspiksen nurja puoli, se on matta, mutta yhtä hieno kuin kiiltäväksi hiottu etupuolikin.

Summer is almost here

 Are you searching for the reveal of the BSBP 8!

You'll find it here!  Thank you everybody for your lovely comments on my soup creations!
I have visited more than half of the participants, and left very short comments, I feel my english is very feeble and dull nowadays!

Olen kiertänyt noita kansainvälisen helmivaihdon osallistujia ja ihaillut toinen toistaan luovempia koruja ja muitakin kädentöitä, aivan upeaa! Hieman yli puolet kierretty ja huh, aion jatkaa!





 
*********

Kesä lähestyy, ainakin jo viikonlopuksi lupaillaan helteitä!

I was asked to make a long, whimsical and fun necklace for summer. The weather forecast is promising very warm weather for weekend, so I just started this one.

Joten nyt tilauskoru, tämä odotteli valmistumista pitkään, kun en vaan saanut kiinni muusani kuiskeesta.
Toiveena oli piiitkä ja hiukan villikin kesäkoru. Aloittelin tuolla selkeällä niskan taa tulevalla helmiosuudella, sileät helmet tuntui parhaalta valinnalta, jaspista ja lasihelmiä, yksi väripilkku. Jossain vaiheessa olin päättänyt käyttää koruun ketjua ja myöskin halusin tähän koruun nuo pitkulat puikulat luuhelmet, joissa on kaiverrettuna norsun kuvat.

Sitä villiä ja vapaata, iloista ja meneväistä kesäilmettä hain lisäämällä ketjuun erilaisia osasia: pieniä vaaleita luuhelmiä, isompia riipuksia.

Tuo pikku koiruli-nappi oli taas niin varma mukaanpääsystään, että mikäs minä olin kieltämään! Kaikki korun luuhelmet ovat nepalilaisia, vapaalla kädellä kaiverrettuja. Korun nimi, "Koirani karkasi (nepalilaisen norsun mukaan!)" oli työnimi, mutta osoittautui, että korun tilaajalla todellakin on pieni vaalea koira, jolla on tuollaista karkailutaipumusta ollut, kunnes saatiin kunnon aita kulkemiskaipuun esteeksi!

Muuten käytin korussa helmien kiinnitykseen metallilankaa ja lenkkejä, mutta koiralla on nyöristä hihna ja sitä vielä tuolla pitkälti irrallaan vauhtia antamassa.

Aika mahdoton taas saada näin pitkää korua kokonaan kuvaan, ainakaan järkevällä tavalla. Ehkä tästä jotakin ajatusta saa, isoimmat helmet ovat n. 5 cm.

 

Eläimellistä

Enpä voi väittää kauheasti esittäviä eläinaiheita koruissa suosivani, vaikka luonto onkin sydäntäni lähellä. Tällä kertaa tulee poikkeus. Nappasin tämän riipuksen oitis (virtuaaliseen) ostoskärryyn, kun se kohdalle sattui!
Kilpi on konnalla kaunista raita-akaattia ja sen helmassa kristalleja, ihanan äitelää :-D Ei ne kristallit liiaksi loistele, mutta ihana tietää, että ne on siellä. Kilpikonna on myös aika iso, neljä ja puoli senttiä pitkä.

Korun muina helminä 'moss ocean jasper' eli sammaleista valtamerijaspista, hmm, namuja. Ketju on kirkasta hopeaa, vaikka kuvissa punastuukin. Tämä menee lahjaksi aivan erityiselle henkilölle.

(Energiakeskus Indigon mukaan: "Kilpikonna on yleismaailmallinen maaäidin symboli, jumalatarvoiman ruumiillistuma. Kilpikonna edustaa omaa sisäistä keskittyneisyyttä ja pohjattomuutta. Kilpikonna on kontaktissa maan kanssa, se on aina tasapainossa ja sitä on vaikea horjuttaa."
Itse olen liittänyt kilpikonnan symbolina viisauteen, harkitsevuuteen ja pitkäikäisyyteen.)


Eläimistä vielä: lintuja kyllä koruissani on ollut ja tulee olemaankin aivan riittämiin! Pöydällä on nytkin, esimerkiksi tämä ISO kyaniitti-huuhkaja. Oi, en tiedä vielä, teenkö korusta näin runsaan, vai sittenkin sitä omempaa karua tyyliä. Nähtäväksi jää. Vihreät sävyt houkuttavat tällä hetkellä todella paljon!

Tautia vastaan

Jaa, kuvittelin että kiukustumalla saisin flunssa pysyttelemään kaukana minusta. Ei onnistunut. Kolmatta päivää pidän palelevan takaraivoni suojana villamyssyä, siis sisätiloissa! Eipä oo ennen tällaisia oireita ollut. Tänään annoin tavoilleni periksi ja otin särkyyn ja lämpöilyyn lääkettä, yleensä annan kehon itse selviytyä taudeista. Nyt piti rakentaa suojaa palelevalle.

Pariin päivään en siis saanut tehdyksi mitään ja harmitti, kun ajatuksissa kuitenkin surrasi. Nyt on jo melkein hyvä olo, kun sain hipelöidä helmiäni :-D


Lamppuhelmiä ja keramiikkaa olin päättänyt taloriipusten seurana käyttää ja pysyttelinkin yllättäen aivan sävy-sävyyn värimaailmoissa.

Vihreässä Majassa; pyöreitä ja pyöreähköjä muotoja, kaikenlaisia 'kurpitsoita' tahi muita hedelmiä, erikoisissa jaspispisaroissa on varmaan viidakon tiheikköä, lamppuhelmissä vihreitä ikkunoita salaperäiseen maisemaan.
Kaulakorussa käytin hopeoitua lankaa ja niskaosuutena mukavannäköistä teräsketjua.

Rauhan tyyssija; mökin etupihalla on harmaat betonilaatat ja pikkuinen sinisten kukkien ympäröimä lampi. Talon emännän mielestä siniturkoosi on aivan paras väri ja takapihakin kukkii näissä sävyissä, siellä on myös kristallein koristettu taideveistos.
Tässäkin korussa pieni pätkä teräsketjua ja niskaosuutena sarisilkkiä ja toho-nauhaa.

**

Mukavaa tätä viikkoa blogivieraani! Toivottavasti pysytte terveinä!

**

Jai, jai

Aurinko pilkahti, muutaman hetken. Nappasin kuvia.

Ensin vielä kesken mietinnän oleva kaulakoru; mietin jätänkö sen tällaiseksi peruskoruksi ja lisään vain niskaan jousilukon vai laitanko salpalukon ja jonkinlaisen riipuksen korun eteen... Aurinko muuttaa tsekkiläisten lasihelmien luonteen ja melkein värinkin!
Muina helminä kauniita viistehiottuja valtamerijaspiksia ja hematiittiviisteisiä. Valtamerijaspis on edelleenkin yksi suosikkikiveni, mitä ihania kuvioita ja värejä!

Tähän väliin on melkein pakko lisätä kuva korukaveristani Kaislista, joka harrastaa oikeiden heppojen ohella myös keppareita :-D (Kuva on siskon puhelimellaan ottama.)
Tästä kuvasta välittyy kyllä elämänriemu, eikö vaan?

Palataan sitten koruihin.
Minussa maailma menettää varmaan jonkin tilastohirmun? mutta harrastan taulukointia ja hintavertailuja lähinnä omaksi ilokseni, myös koruilussa.
Olen aivan kuvitellut, että koruvaijeriin pujoteltu koru olisi tarvikkeiltaan edullisempi kuin metallilankaan linkitetty. Usein olen aikonut, mutta nyt vasta otin asiaksi toteuttaa aikomuksen tehdä vastaava koru kahdella tavalla.

Nämä rannekorut on nyt tehty samoista namuista makeanvedenhelmistä ja toinen on vaijerissa ja toinen sitten hopealangassa.

Vaijerikorun lukko on kalliimpi, molemmissa on samoja helmihattuja, kummassakin säätömahdollisuus pituudelle. En halunnut kuitenkaan tehdä tismalleen samoista värkeistä, niin ehkä vaijerikoruun sitten valikoitui noita hopeahelmiä pari sekä Swarovskin kristalliperhonen, jotka hiukkasen nostavat sen hintaa. Tosin vaijerikoru vaatii aina enemmän helmiä ja myös niitä välihelmiä. Hopeaan linkitetyssä puolestaan jo hopealangan lenkit muodostavat koristeelliset välit helmille.

Mutta kuulkaahan, lopputulemaksi muodostui koruille sama hinta! Tekemiseenkin meni saman verran aikaa. Että ulkonäkökysymykseksi sitten menee lopulliset mieltymykset.


Noo, piti sitten tehdä toinenkin aikomani vertailu saman tien.
Nytkin käytin makeanvedenhelmiä, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli vertailla hopealankan ja pinnoitetun korumetallilangan vaikutusta hintaan. (Nykyisin käyttämäni korumetallilangat ovat itselleni mieleen, tykkään tummasta langasta ja olen vastaavia koruja käyttänyt nyt niin pitkään, että mahdolliset allergiat varmaankin olisivat tulleet esille.)

(Korujen helmet eivät ole aivan näin pinkkejä luonnossa vaan selvästi syvemmän punaisia.)

Keskushelmiksi valitsin keskenään samanarvoiset 'yksiköt', kirkkaaseen versioon kristallein upotetun makeanvedenhelmen swaro-helmihatuin ja tummaan koruun Swarovskin kristallikuution hopealisin. Muuten helmet ovat yksinkertaisesti lankaan linkitettyinä ja välilenkeillä yhdistettyinä. Molemmissa on hopealukot. Tässä kokeilussa eri metallien käyttö kyllä näkyi lopullisessa hinnassa selvästi.

Kaikki nämä makeanvedenhelmistä tehdyt rannekorut ovat kaupassa hiukan normaalia edullisemmin :-)
Iloa päiväänne!

Pysytään teemassa

Tuon edellisen postauksen sudenkin jälkeen on tullut kyselyä sekä aiemmista että uusista vastaavista. Kun kerran kysytään, niin minä parhaani teen. Olin tilannut korukivistä kaiverrettuja päitä (suden nimellä, mutta en nyt tälläkään kertaa ota kantaa alati vellovaan, toki aiheelliseen, susi-keskusteluun) ja syntyi kaksi uutta korua.

Ensimmäisessä on kivenä amatsoniitti ja koru tehtiin nuorelle miehelle hänen toiveitaan mukaillen. Lukko ja korvanvierushelmet ovat hopeaa ja niskantausketju hopeoitu.
Muinaisten uskomusten mukaan susi oli tiennäyttäjä ja opastaja, korun nimi 'Pathfinder'.
Amatsoniitti puolestaan lupaa tuoda käyttäjälleen maailmankaikkeuden energiaa, miehistä ja naisellista olemusta tasapainottaen; se auttaa myös löytämään sielunkumppanin.

Tässä kuten edellisessäkin miesten korussa sudenpää on kooltaan viitisen senttiä korvineen.
Seuraava naisellinen 'tulikettu' on puolta pienempi.

Sanon korua tuli/puna-ketuksi vaikka ihmeellisestä maailmastamme löytyy myös punaisia susia (klik). Ai niin, tiesittekö, että 'tulikettu' -nimitystä on ainakin ennen käytetty revontulista ;-) Minä en sitä aiemmin tiennyt.

Korukivenä on koralli, muina helminä erilaisia jännittäväkuvioisia tummia jaspiksia, riipuksessa iso viistehiottu kuukivi, iso makeanvedenhelmi ja kaunissileäihana savukvartsipiikki.  Kaikki vaaleammat helmet ovat kuukiveä, pienenpieniä.

-Tämä hentoinen koru on toistaiseksi vapaa, otan huomioon aikaisemmin vastaavaa korua tiedustelleet.

.

Tenho

Olkoonkin miehen etunimi, niin tenhon merkitys on hyvin naisellinen; "lumo, viehätysvoima, lumous, viehätys, hurmata, charmi" kertoo synonyymisanakirja.

Tämän päivän kaulakorun riipus toikin itselleni mieleen aikaisemmat japanilaishenkiset koruni, se sai käännöksenä nimen Sharumu (=lumo, tenho).


Sain tannoin tilaajalahjana pieniä, pieniä, vaaleanpunaisia swarovskeja. No, vaaleanpunainen ei ole minulle helppo eikä ensimmäinen valinta minkään korun välihelmiksi. Mutta nyt aloitin korun niistä. Mitä kaveriksi, millä hävittää yletön hempeys ;-D

No, kun muistin tuon sedimentti-jaspisriipuksen, niin onyks olikin aika selvä valinta. Tässä erästä tilauskorua tehdessä ja onykseja etsiskellessä olivat tulleet vastaan ihanat puikulat, aivan vastaansanomattomasti ne kuuluivat tähän koruun. Vielä mukaan nuo pikkuruiset onykspallerot ja riipuksesta poimittu violetti ihastuttavan viistehiotun ametistin muodossa.


Hitsit, olen kyllä hämmästynyt kuinka pienillä eväillä se hempeys muuttui voimaksi. Kristallit sädehtii naisellista viehkeyttä ja musta onyks vetää voimia universumista, jaspis tasapainottaa.

Kaunis patinoitu ja kierrekuvioinen hopealukko tulee korun eteen, riipus onkin lukon lenkkiin kiinnitetty.

Vaeltajan sydän

Millainen on vaeltajan sydän? Levoton ja vapaako? Vai halukas oppimaan kokemuksistaan, valmis tarttumaan uusiin mahdollisuuksiin, lähtemään uusille teille?

Tilauskoruun toivottiin tiettyjä elementtejä, jotka toteutin omavaltaisesti näin. Vaeltaja-kaulakorussa vahvoja ja kooltaankin keskimääräistä isompia kivihelmiä: nefriittijadea, Perun opaalia, jaspista, hopeaa, lamppuhelmiä.

***

Aurinkopäiviä

Aurinkopäiviä on varsinaisten aurinkoisten lisäksi sellaiset, kun saan käyttää koruun sitriini-korukiviä ja muutenkin keltaista väriä, joista monet muut eivät kovin tykkää. Minä kyllä!

Kun siis sain sähköpostiini kuvan matkamuistoksi kerätystä simpukankuoresta ja toiveen sen yhdistämisestä rutiilikvartseihin korussa, innostuin kovasti!

Minulle tuli heti mielikuva hiukan boheemista ja vallattomasta korusta ja annoin tilaajalle vaihtoehdoiksi ruskeamman tai keltaisemman värimaailman. Ihana, ennakkoluuloton koru-entusiasti valitsi ilokseni keltaisen :-D

Koruun löytyi etsimättä hiukan lisää merihenkeä kierteisen simpukankuoren ja merisiilin piikkien muodossa. Nahkanauha-ripustukset antavat korulle sitä huoletonta ilmettä ja nauhanpäät on aivan tietoisesti jätetty sellaisiksi kuin sattuivat 'Sole-renkaiden' ympärille luontumaan.

Rutiilikvartsit ja sitriinit kaipasivat silti hiukan ryhtiä ja siihen nuo merellisiin elementteihin sointuvat jaspikset sekä korumetalliset helmihatut olivat paikallaan. Pitkän korun takaosa onkin sitten 'kilttejä' makeanvedenhelmiä hyvässä järjestyksessä ;-D
Jäikö jotakin mainitsematta? Yksi helmihattujen kätkemä helmi on punaista korallia, jonka luomalle väriläiskälle on pari kierteisen simpukan värityksessä.

Pitkä koru on aina niin vaikea saada kokonaan kuvaan, mutta yritin ainakin.