Tralaa

Oi miten mieli virkistyy auringosta!

Innostuin tekemään varsin 'orgaanisen' korusetin DesignMimin saksanpähkinähelmistä ja kookosrenkaista. Eikä niiden lisäksi tarvittu kuin muutama hopeoitu rengas, kaunis lukko ja allergisoimattomat niobium-korviskoukut. Ihanan kevyet korut!

Kaulakoru syntyi kun entinen riipus tästä nauhaosuudesta oli lähtenyt ties minne... Niskan taakse korussa sijoittuvat nuo pehmoiset nahkanauhat ja väliosassa on erilaisia lasihelmiä.
"Minä muutun" lienee sopiva nimi voimakorulle, jonka riipuksen kivet kaikki edesauttavat ja jotkut jopa lempeästi puskevat muuttumaan!

 

Riipuksessa on Othelin hienosta keramiikkalinkistä roikkumassa ihanat läpikuultava kyaniitti, sen serkku kunziittipisarainen, vielä hennon lila sugiliitti ja suloinen ruusukvartsi, siivekkään päänä on kaunis granaatti; aurinkokuvassa kyllä liiankin hailakkana nuo kivet.
Enkä minä noita Othel-keramiikkaosasia mitään hio, ne ovat niin mainioita juuri karheapintaisina ja himmeinä, tuntuvat ja näyttävät mukavalta.

***

Tunnetta vai järkeä

Vaikka koruni syntyvätkin tunteella, niin tämäkin lähti järkevästä ajatuksesta "mitä kiveä tai väriä käyttäisin, mitä ei ole ollut vähään aikaan esillä?" Ensimmäinen vastaukseni oli, että sinistä ainakin teen jatkuvasti ja itselle jotenkin vieraampi väri on vaaleanpunainen (johtuisko iästä?) Siispä mentiin vaaleanpunaisten kivien luokse.

Joku blingi-vaihe tosin on myös menossa, koskapa koruun valikoitui tuota Swarovskin kristalliketjua. Sitä on omassakin tämän hetken korussani pieni pätkä...
Korusta tuli kovin romanttinen ja jotenkin vain nousee mieleen Austenin kirjojen sankarittaret vaikka järkeni ei sitä sulattaisikaan ;-) Että siis olisin niitten ylitunteellisten hömppäjuttujen vietävissä...

Kiviksi löytyi muutama pikkuruinen ruusukvartsi tuonne lehtiketjun sekaan ja isompi kunziitti-helmi riipukseen. Riipuslinkkinä on tuo vintage-henkinen kristalliupotusihanuus.
Swarovskin kristallien sävy on vaaleanharmaa opaali, auringossa ne säihkyvät, täytyy ottaa lisäkuvia päivemmällä, jos aurinko paistelee. Näkyisi tuon kunziitin ihana vaaleanpuna-valkoinen värikin paremmin.

Kivienergioista: kaikki vaaleanpunaiset korukivet liittyvät tunteisiin ja niiden tasapainottamiseen, kunziitin sanotaan yhdistävän järjen ja tunteet ja tuovan hyvää tuulta ja iloa sekä vähentävän luulotautisuutta :-D Sanotaan siitä paljon muutakin, mutta tässä nyt nämä poiminnat.


(Edit: Palasin asioilta ja aurinkokin ilmestyi, joten sain paremmat kuvat!)

Otetaan rauhallisesti

Noin kuusikymmentätuhatta ekaluokkalaista aloittaa koulutiensä tänään. Kuvitelkaa sitä kuhinaa kodeissa, liikenteessä, koulujen pihoilla! Muistakaahan löysätä kaasujalkaa!
Muistatteko muuten, mitä ajattelitte ennen ekaa koulupäivää? Millaisen open saan... mihin joudun istumaan, jonkun pojanko viereen... tunnenko ketään... saanko kavereita... osaanko kävellä takaisin kotiin? Voi, varmaan monta, monta muutakin kysymystä oli mielessäni silloin.
Sen  ekaluokan jälkeen on ollut monta syksyä, monta koulun aloitusta, monia muita uusia alkuja, ja, monia uusia ystävyyksiä myös. Onneksi jokunen vanhakin ystävyys vain säilyy ja paranee!

***

Ystävyys on aina muistamisen ja juhlistamisen arvoinen. Teinkin mielelläni ystäväkorut kahdelle aikuiselle naiselle.
Korukivien toivottiin ilmentävän tiettyjä ominaisuuksia ja niinpä rannekorujen helmiksi valikoituivat mm. akvamariini, morganitti, ruusukvartsi, vuorikide ja kultarutiilikvartsi. Pala ketjua symboloi jatkuvuutta; tummaksi patinoidut välilenkit kestävyyttä koettelemuksissa; rusettiriipus, jossa kuutiollista zirkoniaa yhteisiä juhlahetkiä jne.

Kuvissa näkyvät korut muuttuivat aivan hiukkasen vielä noiden hopeariipusten, korkokengän ja parfyymipullon, osalta, mutta korujen naisellinen voima välittyy kaikissa pienissä osasissaan.

Salaisuuksia

Salaisessa puutarhassa...
Värejä, tuoksuja, eksoottisia ja tuttuja hedelmiä ja siivekkäitä. Elokuun yltäkylläistä satoa.

Riipuksen taidelasihelmi on se ihanuus, jonka saajaksi Michaela minut arpoi taannoin (ja tässä linkki blogiin). Ajattelin osaltani aloittaa jonkinlaisen ÄHH-ponnistuksen tälle kesälle.
Älä hilloa helmiäsi on aika ajoin toteutettava projekti, jolloin olisi tarkoitus käyttää varastoon kertyneitä ihanus-helmiä eikä pantata niitä siellä piilossa. Yleinen salaisuushan on, että jokaisella korujen tekijällä on nerik-arkku (= näitä en raaski ikinä käyttää), jota raotetaan äärimmäisen harvoin. Kutsunkin kaikkia koruntekijöitä taas mukaan esittelemään myös niitä ihanimpia namuja!

Koruun pääsi myös palanen vahvaa (nerik-)hopeaketjua, jonka sisustin sarisilkillä, helminä on ruusukvartsia, kultarutiilikvartsia ja sitten tsekkiläisiä lasihelmiä paria mallia. Riipuksen taidelasihelmi on ympäröity hopeisilla kiekoilla ja alinna vielä lamppuhelmen perhosen sävyinen kvartsipisara.
Ylimmässä kuvassa näkyy taidehelmen 'nurja' puoli, joka on kylläkin aivan yhtä kaunis kuin tämä paraatipuolikin.

***
Ähh:sta ei kannata ottaa paineita; saattaa syntyä vain yksi ähh-koru tai muutama, vapaasti valittavissa!

Herkkää ja hempeää

Vaikka sanoinkin juuri tänä aamuna, että olen kyynikko, niin kyllä hempeänväriset kivet jaksaa aina uudelleen ihastuttaa. Ja vaikka välillä myös sydänkuviot tuntuu niin kuluneelta ajatukselta, niin kyllä ne vaan toimivat.



Pujottelinkin sitten rannekorun kaikista hempuloista, joita oli korupöydälläni muista projekteista esillä. Tässä on siis kunziittia, akvamariinia, ruusukvartsia, kuukiveä, vaaleanpunainen Perun opaali, vuorikidettä, savukvartsia, sydänriipus lukkona.
Tässä muistuttelen, että suloista vaaleanpunaista ruusukvartsia ja herkkää lilansävyistä kunziittia ei pidä jättää suoralle auringonvalolle alttiiksi, niiden väri silloin haalistuu. No, nythän ei sitä ongelmaa ole, mutta kesemmällä kannattaa varoa.

Kun niin on haluttanut jo pitkään tarttua juotosvälineisiin, niin aloittelin pienesti. Tein siis pikkuisen riipuksen. Juotin filigraanilangasta sydämen kiinni koristeelliseen pantalangan pätkään ja siitä tuli riipus kaulakoruun. Katkaistun pantalangan pää vaati enemmän hiomista kuin muistinkaan, mutta taidan kokeilla jotakin muutakin vastaavaa lähiaikoina. Kun olen viime aikoina viilaillut lähinnä kynsiä, niin hopean viilaaminen ja hiominen oli oikein hauskaa.

Ruusukvartsi oli niin itseoikeutettu seuralainen kirkkaalle hopeiselle "taikasauvalle". Ja vaikka tämä tosiaan on näinkin herkkis, niin kyynikonkin kaulalla lyhyt koru on oikein sievä. Melkein voisin ajatella pitäväni vaaleanpunaista korua?

Rannekoruja

Tuntuu, että todella pitkästä aikaa punoin edes pienet pätkät hopeaketjua. Tekisin enemmänkin, jos hyvä haltija lahjoittaisi hopeaa ;-D

Ekassa rannekorussa siis hopeisista renkaista punottua kuningasketjua, mutta pääosassa kuitenkin kauniit ja herkät kivihelmet.
Keskimmäinen epäsäännöllisen muotoinen, sileä ja ihanainen helmi on kunziittia, sekin yksi enkelikiveksi mainittu, muut helmet kultarutiilein koristautunutta kvartsia ja ruusukvartsia. Kultarutiileillakin on monta nimeä, välillä ne ovat Venuksen hiuksia, välillä Amorin nuolia - voi valita vapaasti mikä miellyttää.
Kivihelmien välissä on pienet Hill tribe -hopeiset kuviohelmet.
Koruun oli tulossa säätöketjulenkkiin vielä turmaliinisydän, mutta ne leikkivät piilosta... Lisätään kun löytyy.

Toiseen rannekoruun tuli aiheeksi 'spiraali', sitä on hopealukossa ja hopeahelmissä. Symbolina spiraali merkitsee kasvua.
Kivihelminä vain kirkasta vuorikidettä, kaksi viistehiottua ja kaksi sileää rondellia. Helmet ovat pieniä, mutta sekä isolenkkinen ketjuosa että upea Karen Hill tribe -hopeinen putkihelmi tuovat näyttävyyttä.

Iloa päiviinne, huomiselle on luvattu jo hiukan auringonpaistettakin!

Korukoplan haastekoru

Ninni antoi hienoja inspiraatiokuvia Korukoplan haasteeseen. Kuin itsestään valikoitui tämä kuva oman koruni lähtökohdaksi.

Halusin löytää oikeita sävyjä ja hiuksethan siinä harmaantui! Ei täydellisiä vastineita löytynyt, mutta tunnelmaa sitten tavoittelin, talvista pakkastaivasta... Lumi ei (vielä) valaise, kuvat on sitten tänään taas tällaisia, harmahia.

Käytin ruusukvartsia kirkkaana ja himmeänä, mattaa vuorikristallia, siniharmaata kuukiveä, roosaharmaat fasettilasihelmet, sinisinä yksi swarovski ja kyaniittia, makeanvedenhelmi halusi muuten vaan mukaan. Hopeat on patinoitu talvenharmaaksi.

 

Tuo inspiraatiokuvan maisema oli niin ihanan tuttu ja suomalainen, että korustakin tuli sellainen vaatimaton, mutta salaperäisen vahva. Tulin yhdistäneeksi siis ruusukvartsia ja kyaniittia, jotka eivät normaalisti löytäisi toisiaan - kiitos, Ninni, mainiosta haasteesta!

Muistakaa käydä katselemassa näitä haasteeseen osallistuneita koruja, taas monta erilaista toinen toistaan ihanampaa luomusta!

Liekeissä

Nyt nuo isot ruusukvartsi-helmet ja hypersteenit ovat lopullisesti päässeet nerik-laatikon uumenista esille!


Ja olin heti liekeissä, kun näin tämän korun jaspis-riipuksen! Jo pelkkä kaupan kuva ihastutti, mutta aah, kun sain sen käsiini! Ihana sileä ja kiiltävä pinta! Hurmaava kukka tai perhonen tai molemmat, se lienee taas katsojan silmissä :-D Minä näin molemmat ja lisäsin siis ruusukvartsin vierelle pikkuisen Swarovski-kristalliperhosen.

Olisin halunnut laittaa korun takaosaan ketjua, mutta eipä ollut varastossa sopivaa - voi siis olla, että tuo tsekkihelmiosuus vielä vaihtuu patinoiduksi ketjuksi.

***

Tänä viikonloppuna saattaa valmistua vielä muutakin, joskin odottelen kiihkeästi eräitä sopivia helmiä; odottaessa aika matelee ja viikonloppu tuntuu piit-käl-tä.

Liian hempeää?

Joskus vaaleanpunainen tuntuu liian hempeältä, mitäs koruntekijä silloin tekee? No patinoi tietenkin, johan tulee nuoresta vanhaa ja hempeästä rouheampaa.

Ihanat isot madagaskarin ruusukvartsit ovat herkullisuudessaan vertaansa vailla. Tavallisista kaupan olevista ruusukvartseista poiketen, ne ovat todellakin vaaleanpunaisia, eivät mitään valjuja ja haaleita muka-ruusuisia.

Laitan tähän vanhan kuvan ihanoista, niin tulee tuo väriasia selväksi :-D Kirkkaitakin ovat, ei juurikaan sulkeumia. Ovat olleet siellä nerik-laatikon perimmäisinä!


Mutta aivan oikeesti, aloitin korun teon patinoimalla hopeaketjua ja -lankaa sekä lenkkejä. Mielessäni olivat kyllä jo kivivalinnatkin, mutta malli syntyi sitten ihan tunnelmoidessa ;-)


Ruusukvartsiahan pidetään hempeän, herkän rakkauden kutsujana ja myös sydänsurujen korjaajana. Uskon, että tällainen iso, puhdas kivi toimiikin.
Pari pikkuista turmaliinisydäntä valitsin kyllä kauniin värisävyn vuoksi, mutta suloisiahan ne ovat juuri tuon mallisina, pieninä viistehiottuina sydäminä. Turmaliini puolestaan yhdistää tunteita ja järkeä, ettei kumpikaan vie ylivaltaa.
Ovaalit kivihelmet ovat pinkkiä ametistia, sileänä ja viistehiottuna, pikkurondellit ruusukvartsia kuten tietysti tuo riipus.

Söpöstellen

Vaikka mieluusti käytän vahvoja värejä ja pidän erityisesti rouheistakin kivistä ja helmistä, niin varastossani on runsaasti myös romantiikkaa ;-D

Muusanikin kuiski tänään jo aamusta vienosti! Niinpä olikin niin ihana tehdä aiempaan hempeän hoivaavaan kaulakoruun kaveriksi rannekoru ja korvakorut, suloisista ja hempeistä kivihelmistä, hennon naisellisista sävyistä.


Rannekorussa sädehtii ja loistaa ruusukvartsia, akvamariinia, vuorikristallia, sitriiniä ja ametistia; osa viistehiottuina ja osa sileinä kaunottarina. Tähän koruun piti ehdottomasti saada mukaan sydän, enkeli ja hiukan naisellista jujua, siis tuo tupsu :-) Tupsu asettuu hauskasti kämmenselälle pienine ruusukvartseineen ja akvamariineineen.

Korvakorut ovat pienet ja kevyet, vaikka kuva saa ne näyttämään niin isoilta. Helmet ovat niissä kuitenkin vain 2-3mm:n kokoisia.


Korukamut ovat varmaan jo siinä 101 korvakorut -projektissa loppusuoralla, minä taidan olla nippanappa puolivälissä...

Hämärätä ja harmaata

Juu ei. En valita, totean vain. Sen, että päivät ovat taas niin harmaita ja hämäriä, että valokuvista ei tule mitään.
Sen sijaan eilen ja tänään nautin pyöräilyn ilosta raikkaassa sateessa ;-D Joo, jos nauttii siis siitä, että ehtii vauhdissa hypätä pois pyörän selästä, kun huomaakin, että polkaistessa rengas ei pyöri vaan liukuu... hui! Onneksi oli hyväpohjaiset kengät. Mutta kun toisissa paikoissa ei kuitenkaan ole sitä luntajäätä, niin nappasin pyörän kauppareissulle, kevyempi sillä on raahata muutama kilo vihanneksiahedelmiäjauhojayms kuin apostolinkyydillä. Autoni nimittäin ihmettelee talvea hiljaisena. Ja joo, en harrasta talvipyöräilyä, joten ei ole nastoja alla :-)

***

Tämäkin koru, sydänsurua lievittämään, uusia ovia aukomaan ja iloa antamaan, lähti tilaajalleen. Helminä on ruusukvartsia, akvamariinia ja vuorikristallia, muutama Swarovskin kristalli myös ja hopeisia osasia. Koru ON hennon värinen, mutta voih, jotensakin heleämpi luonnossa.


Luulen, että tilaaja siis kuoren avattuaan yllättyy hiukkasen korun sädehdintää, minkä kuvasta vain aavistaa! - Usein silti ihmettelen, miten kukaan uskaltaa kummallisten kuvieni perusteella luottaa saavansa sievän, toisinaan aivan kauniinkin, korun. Mutta kun saan niin upeaa palautetta korujen uusilta omistajilta (suurkiitos kaikista kauniista sanoista!!), niin aina vaan käyn korutarvikkeisiin kiinni, kuuntelen niitä pieniä supatuksia, joita korupöytäni ääressä leijailee. Sellaisesta inspiraatiosta tuokin koru syntyi ja sai parantavan nimen, Healing.

Toinen hämäränhyssyssä kuvattu tilaus, mustista akaateista ja hematiitista hopealankaan punottu rukousnauha, Vakaa kallio.



J.k. Myönnän auliisti, että kuvaustaidoissani on iso aukko enkä uskalla luvata siihen parannusta ;-D

Sielun säkeet

Vuosia sitten, no, tarkistin, vuonna 1996, elämässäni oli aika, jolloin luin hyvin paljon, erittäin paljon, hyvin erilaisia filosofis-sävytteisiä kirjoja.
Silloin hankin esimerkiksi kirjan 'Pimeä Yö', josta olen ennenkin tainnut mainita, se on espanjalaisen katolisen mystikon, Ristin Johanneksen (Juan de la Cruz, 1500-luvulla) sielun puhdistusta käsittelevä kirja. Ei mikään viihderomaani.
Vuotta myöhemmin silloin viimein luin kirjan, muistan muutenkin erityisen tarkasti elämästäni juuri kevään 1997, luin syvästi paneutuen, löysin jotakin. En ole tavannut vielä ketään toista, joka olisi kyseiselle kirjalle syttynyt kuten minä, edes tietoinen siitä tai lukenut sitä.

Lähes joka kerta rukousnauhaa tehdessäni ajattelen tuota kirjaa, joskus otan sen esille, luen pari säettä.
"...ulos lähdin pimeässä,
kun tyyntä oli jo kaikki talossa tässä..."
Ymmärrän, etteivät sanat voi kertoa juuri mitään sellaiselle, joka ei ole Ristin Johanneksen selityksiä lukenut. Minussa ne kuitenkin saavat aikaan kosketuksia, impulsseja.

Sielun säkeet -rukousnauhassa upeasti hohtavia helmiäis-helmiä, suloistakin suloisempaa viistehiottua ruusukvartsia, hopeaosat. Perinteinen, katolinen malli. Ehkä kaunein tekemäni rukousnauha, mitä en kyllä kuviin saanut.


***
Olen ollut kipeänä pari päivää, suorastaan 'vuoteen omana', nyt viimeinkin alkaa helpottaa; korujakin syntynee sitten ja saan kirjeenvaihdon ajan tasalle!

Kirkasta, värillistä, kristallia

Vuorikristalli on varmaankin monen, monen koruntekijän suosikki. Sitä saa hyvin vaihtelevan mallisena, erilaisilla hionnoilla, täysin sileistä erittäin moninaisiin viistehiontoihin, jopa erisävyisinä, esim. mystinen kvartsi on useimmiten pintakäsiteltyä vuorikidettä.
Saman kirkkaan kvartsin muunnoksia erilaisilla epäpuhtauksilla ovat ametistit, sitriinit, savukvartsit. Tuo epäpuhdas kvartsin lisä esimerkiksi savukvartsissa on alumiini, mistä aiheutuu siis ruskea väri.No se oli päivän tietoisku!
Sitten koruihin, joissa on tietenkin tätä kirkasta kvartsia. Jos edellisen postauksen korut olivat muhkeammista pitävälle, niin tänään on näytillä pientä ja sievää.


Kaulakorun keskellä on kerrassaan hellyttävä, erikoisen mallinen, erikoisen kuviollinen solar-kvartsi, se saa nimensä tuosta kehä-kuviosta. Kiven toisella puolella kuvio on pisaran mallinen, siksi valitsin nauhaan sileiden pyöreiden kolikkojen rinnalle pisaran mallisia viistehiottuja kaunokaisia.
Solar-kvartsille väripariksi löytyi samansävyinen fluoriitti ja sitten leikin värillä vielä tuolla vaijerinsuojus-vieterilläkin (eipä sattunut näihin kuviin se).



Niin pitkään kummitteli unissani alapuolella olevan ruusukvartsikorun riipus-systeemi, että se oli tauon jälkeen ensimmäinen juttu, jota piti kokeilla.
Korussa on aivan hennon vaaleanpunaisia ruusukvartseja (kirkkaan kvartsin muunnos siis tämäkin), mutta kuvat, no, ne ovat tänään tällaisia. Sydämet ketjuineen asettuvat kaulalla sivulle ja ketju liukuu sydämineen ylös alas. Tätä pidän omana uni-ideana, lieneekö ;-D


Ruusukvartsikorvikset ovat reilun pituiset, niiden seurana napit kuutiollista zirkoniaa, ja, niissä nuo rondelliketjut myös liukuvat vapaasti.
Vuorikristallikorvikset ovat aivan pikkuruiset, vuorikristalleilla Swarovskin kristallihatut.

We need love

Herkkää ja lempeää vaaleanpunaista rakkausenergiaa tähän päivään: isot sileät ja ihastuttavat ruusukvartsit, valkopohjainen pandora-helmi, isot sileät vuorikristallit ja tummapohjainen pilkullinen lamppuhelmi, hopeista verkkoketjua ja hopeisia helmiä ja hattuja sekä tietenkin, sydämet.



************
Poistin tästä myynti-pätkän ;-)

Pidelkää tuolistanne! Ähh 4

Hei joskus aikuinen ihminen vaan heittäytyy hupsuksi!
You just get whimsical once in a while, n'est pas!

Olin päättänyt tässä kuussa käyttää varastojen syövereistä myös nauhoja, mutta nerik-ruusukvartsin rinnalle ilmestyi asiallisen nahkanauhan lisäksi naisellista tehostetta 'plyymilangan' muodossa. No huh! Tietenkin roosat makeanvedenhelmet kuuluvat tähän seuraan ja pinkit ametistit sekä tsaroiittihelmi sitten värikavereina.


Tiedän, kaulallahan tämä olisi kiva nähdä - yritän viikonloppuna saada sisareni sulokaulaa mallintöihin. Korussa ei ole lukkoa vaan se on sopivanpituinen pujottaa pään yli.
Voihan se olla, että nauhaosuus korvautuu ketjulla??

Rosada ja vaaleaa punaista

Rosada-rannekoru syntyi kyllä jo tammikuun puolella, mutta siinä meni erän viimeiset ihanat fasettihiotut nerik-ametisti-rondellit sekä pari upeaa hopeahelmeä. Ketjuosuus on tietenkin itse punottu, mukaeltua kuningasketjua.
Rosada-bracelet with fascinating amethyst and lovely printed silverbeads.

Suloista vaaleanpunaista on toki tiedossa jatkossakin, Madagascarin ruusukvartsia, nämä ovat parisenttisiä ihanuuksia!
And more of sweet pink is coming, Madagascar rose quartz, these are huge 20-25mm.