Huhtikuun viimeisiä

Huhtikuu aivan lopuillaan, eilen ainakin tuoksui jo, uskallanko sanoa, kesältä! Sellainen sateen jälkeinen ihana lempeä olotila kaikkialla, linnut konsertoivat tosi kovaa ja lentelivät aivan umpimähkään pyöräni ympärillä :-)

Joskus tilauskorut syntyvät kivuttomasti, toisiin menee aikaa kuin Iisakin kirkkoon, ne vain odottavat oikeaa palasta ja oikeaa hetkeä, niin se on.

Tämä koru on niitä kivuttomia; lähdettiin värimaailmasta ja koru syntyi nopsaan, nyt se on jo matkalla tilaajalle. Korun nimi Sweet Morning tuli siitä, että oli niin makee sinä aamuna herätä, tekemään korua, ihanalle tilaajalle.

Riipusviritelmä on ehkä erikoinen, mutta havaitsin niin toimivaksi, että tein samalla ajatuksella toiseenkin koruun. Allaoleva on kyllä vielä pikkuisen kesken, mutta tässä silti.

Tuli vastaan myös tällaisia, japanilaisia Miyukin puuvillahelmiä. Erittäin kevyitä, puuvillasta puristettuja, helmiäiskerroksella peitettyjä, unelmaisia ovat.
(Lisätty: linkki Miyukin sivulle, siis tuo pinta on oikeaa helmiäistä!)

Itseäni helmiäishohde aluksi hiukan arvelutti, mutta nämä olivatkin oiva pari kyaniitin hohteelle tässä korussa.

Lyhyehkössä kaulakorussa onkin nyt sitten reilusti kivihelmiä, vedensävyisiä pieniä kalsedonihelmiä sekä isompia akvamariineja, mukana yksi kaunis hopeinen helmi tuomassa hiukan tekstuuria sileään seuraan.

Tapani mukaan unelmoin korua tehdessä. Mietin sellaistakin, että haluaisin asua aivan veden äärellä - ehkä joen varressa, jossa olisi isoja kiviä, joilta istuen voisi varpaita vedessä lillutella ;-)

"Päivät ohi viipottaa"

Pian ollaan maaliskuussa! Olen ennenkin tehnyt näihin aikoihin vuodesta koruja akvamariinista. Onhan se maaliskuun kuukaudenkivi.

Olisi kyllä kohtuullisen mukava saada kuviin myös akvamariinin kaunis vaalea sinisävy oikeanlaisena. Melkein se tässä on, mutta ehkei vain ollut valoa riittävästi.

Tein helmilinkkien väleihin hopeisesta neliölangasta tuollaisia kierteisiä linkkipätkiä, sopivat mielestäni figaroketjun kanssa kivasti tähän kevyeen koruun.

Kokonaan hopeisen korun riipukseksi valikoitui nerik-loodasta varmaan upein käsissäni ollut avainriipus, hippasta vaille nelisenttinen. Se on täyteen upotettu kuutiollisia zirkonioita, aivan hurmaava yksilö. Korusta tuli niin mukavan pituinen, että en siihen yrittänyt väkisin lukkoa asetella, sujahtaa mainiosti pään yli ilmankin.

Akvamariinin kerrotaan suojelevan ja lohduttavan, kohottavan mielialaa. Yleisesti akvamariinia kutsutaan 'rohkeuden kiveksi'.



***
Korukoplan uuteen haasteeseen voi vielä ilmoittautua viikonlopun ajan! Kyseinen tarvikevaihto toteutuu vain, jos ilmoittautujia on vähintään 15!
***

Otetaan rauhallisesti

Noin kuusikymmentätuhatta ekaluokkalaista aloittaa koulutiensä tänään. Kuvitelkaa sitä kuhinaa kodeissa, liikenteessä, koulujen pihoilla! Muistakaahan löysätä kaasujalkaa!
Muistatteko muuten, mitä ajattelitte ennen ekaa koulupäivää? Millaisen open saan... mihin joudun istumaan, jonkun pojanko viereen... tunnenko ketään... saanko kavereita... osaanko kävellä takaisin kotiin? Voi, varmaan monta, monta muutakin kysymystä oli mielessäni silloin.
Sen  ekaluokan jälkeen on ollut monta syksyä, monta koulun aloitusta, monia muita uusia alkuja, ja, monia uusia ystävyyksiä myös. Onneksi jokunen vanhakin ystävyys vain säilyy ja paranee!

***

Ystävyys on aina muistamisen ja juhlistamisen arvoinen. Teinkin mielelläni ystäväkorut kahdelle aikuiselle naiselle.
Korukivien toivottiin ilmentävän tiettyjä ominaisuuksia ja niinpä rannekorujen helmiksi valikoituivat mm. akvamariini, morganitti, ruusukvartsi, vuorikide ja kultarutiilikvartsi. Pala ketjua symboloi jatkuvuutta; tummaksi patinoidut välilenkit kestävyyttä koettelemuksissa; rusettiriipus, jossa kuutiollista zirkoniaa yhteisiä juhlahetkiä jne.

Kuvissa näkyvät korut muuttuivat aivan hiukkasen vielä noiden hopeariipusten, korkokengän ja parfyymipullon, osalta, mutta korujen naisellinen voima välittyy kaikissa pienissä osasissaan.

Hei ihan tosi!

Illalla verhoja sulkiessa uskoin, ettei se lumisade nyt sitten meille tullutkaan.
Aamulla,
silmiä raottaessa ja katsetta ikkunaan kääntäessä
arvasin.
Tunsin,
että kun tästä nousen ja avaan verhot, niin maisema on luminen.
Kyllä, sade jatkuu edelleen.
Lupaavasti alkanut pyöräilykausi katkesi hetkeksi.

Heräsin aikaisin kuvatakseni vielä viimeiset kansainvälisen helmivaihdon korvakorut. Niiden korujen julkaisuhan siirtyi viime lauantailta ensi lauantaiksi, joten niistä enempi sitten.

Yhdet söpöset korvakorut syntyi, kun välillä pelkät helmet koukuissa tuntuu liian pikkuisilta; nuo tikkulisät melkein katoaa korvissa roikkuessa, mutta kuitenkin antavat hauskaa ilmettä ja jopa hiukkasen ääntelevät pään heilahtaessa. Erilainen kuvakulma antaa swarovskeillekin aina uuden ilmeen, saati helmihattusille.
Ja koukut tietenkin niobiumia, muut metalliosat pronssinsävykorumetallia.

Kaulakoru olikin jo pitkään mietinnässä, vaikka onkin aivan yksinkertainen malli. Pieniä suloisensinisiä akvamariinisoikioita, hopeaketjua, niskaan riippumaan pienenpieni mystinen kvartsi ja korun edessä 'dreams come true' -hopeariipus.

Akvamariini, suojeleva, 'rohkeuden kivi', lisää luovuutta


**

Suloista suojelusta

Voih, taas vain pyryttää, pikkuisen yrittelee aurinko pilkahdella.
Täytyy siis etsiä 'harmaaseen' elämään jotakin sulostuttajaa, tällä kertaa pikkuisia viistehiottuja akvamariineja ;-)  Koukut kauniisti kuvioitua hopeaa, lisäkoristeina Swarovskin kristallit ja hopeahelmet.
Akvamariini on hurmaava vedensininen ja läpikuultava kivi;
ominaisuuksia: suojeleva, rohkeuden kiveksi mainittu. Niin ja maaliskuun onnenkivi!

Mukavaa päivää, ihanaiset!

Tyyneys

Tyyneys oli ensimmäinen sana tai tunne, joka heräsi tämän päivän korulinkin saadessani. Olenkin aika lailla koukussa näihin Birgitta Lejonkloun keramiikkaosasten aiheuttamiin vahvoihin mielikuviin ja tuntemuksiin.

Linkki oli  alun pitäen ajateltu helmivaihdon riipukseksi, mutta parini (esittelen hänet myöhemmin!) on keramiikan tekijä, niin mietin sitten keitoksen uudelleen.

Halusin antaa korussa pääosan rauhantäyteisille kasvoille, en halunnut tällä kertaa etsiä isoja kivihelmiä sen tunnelman vahvistamiseksi. Yhdistin keramiikkaan täysin yllättäen (siis itseni yllättäen) Preciosan viistehiottuja lasihelmiä; luonnonkiven, ehkä punaisen graniitin, värit niissä.
Linkin väreistä poimin akvamariinin ja kirsikkakvartsin pikkuisiksi riipuksiksi. Hopeisen lukon kierrekuvio löytyy autuasilmeisen hahmon otsalta, mikä ihmeellinen sattuma taas! Hopeaa käytin tässä sekä kirkkaana että patinoituna.

 Serene

Tyyneyttä päiväänne!

Herkkää ja hempeää

Vaikka sanoinkin juuri tänä aamuna, että olen kyynikko, niin kyllä hempeänväriset kivet jaksaa aina uudelleen ihastuttaa. Ja vaikka välillä myös sydänkuviot tuntuu niin kuluneelta ajatukselta, niin kyllä ne vaan toimivat.



Pujottelinkin sitten rannekorun kaikista hempuloista, joita oli korupöydälläni muista projekteista esillä. Tässä on siis kunziittia, akvamariinia, ruusukvartsia, kuukiveä, vaaleanpunainen Perun opaali, vuorikidettä, savukvartsia, sydänriipus lukkona.
Tässä muistuttelen, että suloista vaaleanpunaista ruusukvartsia ja herkkää lilansävyistä kunziittia ei pidä jättää suoralle auringonvalolle alttiiksi, niiden väri silloin haalistuu. No, nythän ei sitä ongelmaa ole, mutta kesemmällä kannattaa varoa.

Kun niin on haluttanut jo pitkään tarttua juotosvälineisiin, niin aloittelin pienesti. Tein siis pikkuisen riipuksen. Juotin filigraanilangasta sydämen kiinni koristeelliseen pantalangan pätkään ja siitä tuli riipus kaulakoruun. Katkaistun pantalangan pää vaati enemmän hiomista kuin muistinkaan, mutta taidan kokeilla jotakin muutakin vastaavaa lähiaikoina. Kun olen viime aikoina viilaillut lähinnä kynsiä, niin hopean viilaaminen ja hiominen oli oikein hauskaa.

Ruusukvartsi oli niin itseoikeutettu seuralainen kirkkaalle hopeiselle "taikasauvalle". Ja vaikka tämä tosiaan on näinkin herkkis, niin kyynikonkin kaulalla lyhyt koru on oikein sievä. Melkein voisin ajatella pitäväni vaaleanpunaista korua?

Uneliasta

Pihan vierellä olevan mäntymetsikkö näyttää hiukan orvolta. Parissa päivässä se on menettänyt oksiltaan valkoisen kuorrutteen. Hiukan haikeaa, kun minä kyllä tykkään pakkasesta enemmän kuin tästä ennyttiedämitäpanispäälle-kelistä. Kohta nimittäin kääntyy pakkasen puolelle ja muuten jokakelin vaelluskenkäni eivät hurjan liukkaissa kohdissa pidä, alamäessä ainakaan.


Unielämä on ollut vilkasta viime aikoina - olen ollut erilaisissa hotelleissa myöhästymässä kotiinlähdöstä, lentänyt ja liidellyt 'omin siivin' pitkiä matkoja maasta toiseen, yhdessä pelottavassa unessa olin  CSI Miamin palveluksessa (ihailen sitä punapäätä...) ja pari yötä sitten sain tilauksen akvamariini-korusta.

No tietenkin minä sitten tein sen korun, katsotaan ilmoittautuuko unen nimettömäksi jäänyt soittaja.

Olen pihistellyt riipukseen laittamaani ISOA viistehiottua akvamariinia ja kyseisen nauhan muitakin helmiä. Taitaa olla vielä pari isompaa ja sitten pienempiä yksilöitä odottamassa. Mutta nyt halusin rouhean vuorikidepuikon kaveriksi hionnaltaan viimeistellyn ja kaunispintaisen kiven, tuon 15 mm:n ihanuuden siis.

Kaulakorun nauhaosuudessa on akvamariinia vielä kahdessa muodossa, epäsäännöllisiä viipaleita ja pienempiä viistehiottuja ja kuultavankauniita helmiä koristeelliseen kierrettyyn metallilankaan linkitettyinä. Korun takaosa on keveitä, veikeänmallisia Preciosan 'perhosia'. Lisäilmeenä korussa on Solen tekemä kuparilinkki ja filigraaniketjun palaset.

Akvamariinin uskotaan mm. suojelevan ja lohduttavan, kohottavan mielialaa. Yleisesti akvamariinia kutsutaan myös 'rohkeuden kiveksi' ja se kuulemma parantaa puheenlahjoja ja luovuutta :-D

Akvamariini on kaikissa variaatioissaan yksi oma suosikkikiveni.

Haikeus

Syksyssä on aina hieman haikeutta. Täytyy sanoa monia hyvästejä; kesän lämpimille (?), luonnon kukoistukselle, muuttolinnuille, ehkä myös konkreettisemmin, opiskelemaan lähteville lapsilleen, haikeaahan se on. Haluaisi pitää hiukan kiinni myös valoisista öistä, veden liplatuksesta, lämpimästä maasta varpaiden alla.

Hei, enhän mä melkein kuukauteen koskenutkaan silkkiin! Eikä silkkinauha tähänkään koruun ollut heti tulossa, mutta vuorikristalli ja hempeän siniset akvamariinit alkoivat näyttää liian valjuilta keskenään! Se kuuluisa sattuma tai vahinko oli jättänyt pöydälle turkoosimollukan ja sen napattuani muistin juuri tuon sarisilkin palasen ;-) Riipuksessa on vahvatahtoinen vuorikristalli-puikko ja sillä seurana satiinipintainen hopeahelmi sekä amatsoniittinugetti. Ja niin, tein tämän hopealangalla, koska en sitten millään tule sinuiksi sen hopeoidun langan kanssa.

Earth hour, tunti maailmalle

Earth hour = tunti maailmalle, maan tunti - tänä iltana kannetaan huolta maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen vaikutuksista, pieni ihminen voi edes näin osallistua: sammuttamalla valot tunniksi illalla klo puoli yhdeksän paikallista aikaa. Voihan sitä rauhoittua tunniksi miettimään omia valintojaan nyt ja tulevaisuudessa!




Annoin tämän aamun korulle yksinkertaisesti tuon nimen - Toivon, että korusta välittyy se, ettei läheskään aina kaivata kaikkein pisimmälle vietyä viimeistelyä, hiontaa, kiveen, jotta se olisi kaunis ja silmää miellyttävä.

Korun kivihelmet ovat viimeistelyltään osa karkeita, himmeitä, osa vain sileiksi rummutettuja. Värivalinnallakin halusin tuoda esiin sen, että luonnollisissa sävyissään kivet ovat todella kauniita, näistä helmistä mitkään eivät ole keinotekoisesti värjättyjä. Korukivistä on edustettuna akvamariini, vuorikristalli (iso kirkas karkea ja himmeät vaaleat), ametriini, apatiitti, kunziitti, karneoli ja ruusukvartsi, pieni labradoriitti. Vuorikristallia on runsaasti, sillä sen sanotaan yhdistävän muiden kivien energioita.

Kun tuulee

Tuuli, suosikki-luonnonilmiöni :-D Kai niin voi sanoa?

Niin, tykkään monenlaisista tuulista.
Hiljaisesta, pehmeästä kesäaamun tuulesta, joka lupaa lämmintä. Sitten tykkään siitä reippaasta, raikkaasta tuulesta, joka kaikkina vuodenaikoina lupaa kuivattaa pyykit ripeästi hyväntuoksuisiksi :-) Ja tykkään myös siitä sisuskaluksiakin puhdistavasta tuulesta, joka kuljettaa mukanaan virkistäviä ja uudistavia sateita. Myrskytuulikin on kiehtova, mutta saisi jättää ne tuhonsa tekemättä.


Ja tuulellahan on monia värejä. Joitakin niistä löysin tähän rannekoruun, jonka kivihelmissä löytyy akvamariinia, labradoriittia, aurinkokivi, akaatti, sardonyx, kyaniittia... Mukana hurmaava petrolinsininen makeanvedenhelmi ja hiukan hopeaa.

Korusta tuli mukavan muhkea, ei aivan heiveröiseen ranteeseen.

Olipas ahdistavaa!

Nettitauko nimittäin!
Olin jo epätoivon partaalla, olen kyllä täysin netti-riippuvainen ja yleensä luen netissä uutiset ja monet muutkin jutut päivittäin.
Tulipa sitten katsottua televisiosta monta ohjelmaa, joita en ilman tätä yhteyden katkeamista olisi millään lailla huomioinut. Esmes Ruotsin euroviisun valinta viime viikonloppuna. Olivatpa muuten ovelia! Käyttivät edustajansa valinnassa muiden maiden raateja osana äänten antajina... Varmaan suomalaiset ensi kevääksi matkii tämän. Eipä kyllä jäänyt mieleeni laulun nimi, laulajastakaan muuta kuin että esiintyi paljain varpain liehuvassa vaatteessa. Enkä sitäkään tiedä, onko Suomen viisua vielä valittu??

Harrastin myös hiukan paperiaskartelua, yritin värjätä kangasta, en löytänyt edelleenkään ompelukoneen poljinta ja johtoja, joten ompelin jotakin pientä käsin...

**
Onneksi saan tätä nyt jo naputella kotikoneella - yritin välillä kirjastossakin käydä, mutten osannut siellä keskittyä ja eihän siellä ollut mun lempisivuja kirjanmerkeissä ;-D

**
Ihanaa, kiitos kaikista kommenteista joita olette sillä aikaa jättäneet! Yritän vähitellen ottaa kiinni ja käydä kamujen teoksia katsomassa!

**
Tein joitakin koruja, jee!

Tässä Pikku Prinssi, en voinut vastustaa tuota riipusta, mukana Ruusu (pinkki aventuriini) ja Kettu (makeanvedenhelmi), savukvartsi-siruja.


"Aika, jonka olet antanut ruusullesi, tekee siitä aivan erityisen kaikkien samannäköisten ruusujen joukossa", kertoi yksinäinen kettu Pikku prinssille tämän kesytettyä sen. "Tärkeimpiä asioita ei voi nähdä silmillä, ne näkee sydämellään" (Antoine de Saint-Exupéry)

**
Rannekoru on samoista kivistä kuin edellisen postauksen kaulakoru, siis perunopaaleista ja akvamariinista. Tein yhtenä iltana myös muutaman uuden hopeisen perhosen, joista yksi patinoitu lensi tähän koruun, päänä sillä on pienoinen kaunis turmaliinikvartsi.



**
J.k. Korukoplan uusi haaste on nyt ilmoilla! Ilmoittautumisaikaa viikko!

Rajoja vai ei

Oiskohan syytä huolestua, kun lähes kaikkien kivien kohdalla ajattelen: oo, tämä on kyllä suosikkini! Noo, en anna tuollaisen pikkuseikan rajoittaa. Ja suosikeista kaksi kärki-sellaista ovat tänään opaalit ja akvamariini.

Kaulakorussa on siis noita suosikki-kiviäni eri mallisina helminä ja arvokkaammat kivet vaativat mielestäni hopeaosat. Tein nuo huolettomat juotetut kehykset hopealangasta, hiukan vasaroin, mukavasti patinoin samassa liemessä kuin ketjun, lukon ja linkkien langan.

Koru on lyhyehkö ja sen lukko on niskassa kauniisti kahden siloisen akvamariinin välissä.





Riipuskivenä, tai riipuksen molemmat kivet itse asiassa, boulder-opaalia ja alemmassa tuota ihanata sinistä opaalihohdetta. Kivi on kooltaan n.3 cm.

***

Vielä ehtii antaa mielipiteensä seuraavan koruhaasteen aiheeseen Korukoplan blogissa :-)