Suukon odottelija

Mistä ihmeen elämänkäsityksestä ja -odotuksista ne kaikki lapsuussatujen juonet ja hahmot on syntyneet? Kurjiksi muutetut veljet, joille piti nokkosista neuloa nutut; kurpitsavaunut, myrkytetyt omenat jne! Ja voi hyvä ihme, miksi juuri sammakoksi oli noiduttu sadun prinssi?

Mutta kun katselen tätä koruni sammakkoa, niin sillepä juuri on annettu ilme, silmät, kuin kertomaan: Pussaa toki, prinssihän tässä!

Mary Lockwoodin upea taidelasihelmi taisi nyt löytää paikkansa, aiemmasta korusta olin tarvinnut helmet muuhun (ups, sellaista sattuu aina välillä!), niinpä oli sammakko kotia vailla. Nyt sitten nuo hauskat vinoneliöt, krysopraasia, ja, syksyä hehkuvat pienet mookaiittijaspikset ovat kuin tehtyjä riipushelmen seuraan. Vielä lisäsin muutaman tsekkiläisen lasilehden, joiden kultahippuset toistaa krysopraasin pyriittiä. 

Riipushelmen alapuoli on aivan ihastuttava läikikäs niitty täynnä siniunikkoja... Ei siis haittaa, jos riipus sattuisi kaulalla heilahtamaan ympäri.

Krysopraasi- ja mookaiittihelmet löysivät kyllä toisensa jo ennen sammakon esiin kömpimistä; rannekoru syntyi alkuun värikokeiluna, mutta kaulakorun myötä tykästyinkin liittoon. Kirkasta on hopea molemmissa koruissa, en olekaan nykyään niin hanakka patinoimaan hopeaa.

Joinakin aamuina on tuntunut jo niin kylmältä, alkaa tuntua tosiaan syksyltä. Puut ovat vähitellen vaihtaneet värejään, ehkä ehdin joitakin vaahteroita kuvatakin. Odotan nääs uutta puhelintani, jossa on hyväksi kehuttu kamera...

Vihreitä tunnelmia

Ei sitä aina tiedä, mitä korusta lopulta tulee. Eilen kuvittelin, että huuhkaja tahtoo asua lehtimetsässä, mutta ei se tahtonutkaan tänään.

Eipä tahtoneet ihanaiset krysopraasityynyt tai lasilehdet myöskään hopeaa seurakseen, samaa vintaj-lankaa siis koko koru kuin tuossa linnunpesässä, välilenkeissä hopeaa.

Ei myöskään suunnittelemani ketju näyttänyt lainkaan kivalta korun niskaosuudessa, jotakin vahvempaa ja värikkäämpää kaipasin. No halleluja, onhan mulla kumihimo-levy ja sopivan värisiä nauhoja!

Laitoin ohuempien sekaan koivunlehtien väristä rattail-nauhaa, tykkään noista läiskistä. Kuvissa nuo kumihimo-nyörit jäykistelee, mutta kaulalla ovat oikein oivia.

Kuinkas ollakaan, korukamu MiunMaun lähetti ihanaisia lamppuhelmiään minulle, oi onnea, sieltä vain poimin nuo oikeanväriset! Rakastan tällaisia 'sattumia', että värit on tismalleen oikeat!

Aivan mahdoton saada välitettyä korun tunnelmaa kuvissa. Lasilehdet ovat kooltaan noin 15mm, krysopraasit 10x15mm. Ei siis mitään pikkuhelmiä, mutta ihanan kevyitä kaikki. Vaikka tuo kristalliupotteinen magneettilukkopallo sopii ulkonäöltään mainiosti koruun, niin sen paino askarruttaa, ehkä vaihtuu...
Mitä mieltä olette siitä, että oikean värin löytämiseksi, punoin itse 35 cm:n pätkän nyöriä, johon kului tällä kertaa nauhoja yhteensä reilut 15 metriä? Täytyy siis ottaa käsinpunominen nautinnon kannalta...

Olen tällä hetkellä aivan onneton... odottelen kiihkeästi erästä hopeaosalähetystä, että voisin pitää lupaukseni tehdä tietynlainen koru. Pelkään kovin, että kyseinen kirje on hukkunut matkalla, sillä samasta paikasta päiviä myöhemmin tilattu toinen lähetys on jo tullut. Harmittaa, niitä osasia kun ei kotimaisissa kaupoissa ole, ja, myös hopean kalleuden takia.

***

Positiivinen uutinen tähän loppuun: korukaupassani mukava ale helmikuun loppuun asti!

***