Linnuntietä

Linnuntietä matkat on lyhyempiä, voi kun ois siivet! Vois hetken mielijohteesta lähteä vaikka ... vaikka mihin ;-)

Eipä oo, haaveeksi jää omin voimin lentäminen. Mutta aurinkoisella säällä askel on jotenkin kevyempi ja ehtii tehdä enemmän kuin pimeinä päivinä, vai luulenko vaan?

***

Postia tulee, vaikka oon luvannut tilailla vain tarpeeseen. Kuorista sukeutuu ihanuuksia, tämän päivän lintukin.
Aluksi vain kokeilin, josko nahkanauha menisi kaiverretun linturiipuksen reiästä, menihän se yllätyksekseni. Huomasin, ettei lintu oikein paljon lisäkoristusta kaivannutkaan. Kokeilin nimittäin ensin Swarovskin silver night -kristalleja, mutta ne olivat liian koreat labradoriitin seuraan. Nuo apatiitti-möhkäleet olivat siinä lähellä, joten kokeilin seuraavaksi niiden sopivuutta. No jess, kahdessa oli tarpeeksi isot reiät ja pääsivät sitten linnun seuraan.

Tämä koru on aika erikoinen, se taitaa olla aivan unisex ja ikärajoitteitakaan ei ole! Sopii siis naiselle, miehelle, pojalle tai tytölle.

Mitäs tein tänään?

No ihan vaikka mitä ja jos otetaan mukaan koko kulunut viikko, niin vielä enemmän. -Äitini kyllä on opettanut, että laiska se töitään luettelee, mutta siinä oon eri mieltä, minä oon ollut ahkera!

Tässä on kurkistuskuvaa muutamasta materiaalista, joita on käsissäni kulkenut.

Makeanvedenhelmiä solminkin yllättäen Tohon Amiet-langalla. Se on helmisilkkiin verrattuna napakkaa ja lähes joustamatonta, joten ehkä se kestää isompiakin helmiä. Yllättäen se tosiaan meni makeavetisten rei'istä vaikka reiät olivat normaalikokoisia (eli pieniä). Solmiminen sujui vahvemmalla langalla yllättävän sutjakkaasti, yhden langan tekniikalla.

Ja jihuu, minäpäs punoin ketjuakin, kuparilenkkejä kului jonkin verran tuohon Jens Pind -ketjuun. Oli ihan älyttömän mukavaa istua punomassa ulkosalla, linnunlaulussa. Aurinko lämmitti niskaa ;-) ja pääsin ihmeen äkkiä tuohon ketjun rytmiin kiinni - ohjeen kyllä kertasin Yukiolta.

Myös sterling-hopeaa ja vermeil-osia (vermeil on arvokasta kullattua hopeaa) olen hypistellyt, kun olen valmistanut koruja niistä kansainvälisen vaihdon helmistä. Kolme, ei kun neljä, kaulakorua on valmiina, yksi rannekoru. Taidan olla aikaisempiin vaihtoihin verrattuna etuajassa, sillä luulen, että olen valmis (ellen nyt enempää innostu tekemään) ja kuvatkin on otettu.


***

No sitten parit muutkin valmistuneet, ensimmäisissä korvakoruissa Swarovskin etsatut sydämet pikku kristallikoristeilla, hopeaa, vapaat.

Toinen pari niitä, tiedättehän, lamppuhelmiä, siskolle.

Mukavia hetkiä jokaiselle piipahtajalle!

Vihreitä tunnelmia

Ei sitä aina tiedä, mitä korusta lopulta tulee. Eilen kuvittelin, että huuhkaja tahtoo asua lehtimetsässä, mutta ei se tahtonutkaan tänään.

Eipä tahtoneet ihanaiset krysopraasityynyt tai lasilehdet myöskään hopeaa seurakseen, samaa vintaj-lankaa siis koko koru kuin tuossa linnunpesässä, välilenkeissä hopeaa.

Ei myöskään suunnittelemani ketju näyttänyt lainkaan kivalta korun niskaosuudessa, jotakin vahvempaa ja värikkäämpää kaipasin. No halleluja, onhan mulla kumihimo-levy ja sopivan värisiä nauhoja!

Laitoin ohuempien sekaan koivunlehtien väristä rattail-nauhaa, tykkään noista läiskistä. Kuvissa nuo kumihimo-nyörit jäykistelee, mutta kaulalla ovat oikein oivia.

Kuinkas ollakaan, korukamu MiunMaun lähetti ihanaisia lamppuhelmiään minulle, oi onnea, sieltä vain poimin nuo oikeanväriset! Rakastan tällaisia 'sattumia', että värit on tismalleen oikeat!

Aivan mahdoton saada välitettyä korun tunnelmaa kuvissa. Lasilehdet ovat kooltaan noin 15mm, krysopraasit 10x15mm. Ei siis mitään pikkuhelmiä, mutta ihanan kevyitä kaikki. Vaikka tuo kristalliupotteinen magneettilukkopallo sopii ulkonäöltään mainiosti koruun, niin sen paino askarruttaa, ehkä vaihtuu...
Mitä mieltä olette siitä, että oikean värin löytämiseksi, punoin itse 35 cm:n pätkän nyöriä, johon kului tällä kertaa nauhoja yhteensä reilut 15 metriä? Täytyy siis ottaa käsinpunominen nautinnon kannalta...

Olen tällä hetkellä aivan onneton... odottelen kiihkeästi erästä hopeaosalähetystä, että voisin pitää lupaukseni tehdä tietynlainen koru. Pelkään kovin, että kyseinen kirje on hukkunut matkalla, sillä samasta paikasta päiviä myöhemmin tilattu toinen lähetys on jo tullut. Harmittaa, niitä osasia kun ei kotimaisissa kaupoissa ole, ja, myös hopean kalleuden takia.

***

Positiivinen uutinen tähän loppuun: korukaupassani mukava ale helmikuun loppuun asti!

***

Hutista hurmaavaksi

Korukoplan haasteessa meidän piti kaivella 'arkiston kätköistä' hutiostoksiamme ja tehdä niistä, viimeinkin, koruja! Halusin korostaa sitä, että nyt eivät huteja ole mitkään kökkö-luokattomat-helmet, vaan sellaiset tilatut helmet, mitkä ovat kotiutuessaan yllättäneet koollaan, värillään tai muuten vaan. Minä olen vuosien saatossa useinkin yllättynyt, mutta toisaalta ajattelen, että kyllä kaikki ajallaan löytää paikkansa.

Esittelin tuolla aiemmin ne ohuet lirut nauhat, jotka eivät olisi millään yksinkertaisina kestäneet keveimpiäkään helmiä. Mutta niin kuin tiedetään, voimat yhdistämällä tapahtuu! Monesta ohuesta nauhasta punoin napakkaa nyöriä! 

Tuo toinenhan meni ametisti-koruun aiemmin ja toinen lyhyt pätkä, jossa on juurikin ne silkkinauhat, sai seurakseen suloisia makeanvedenhelmiä ja ihanaisen sinikello-riipuksen, kvartsia, sekin on paikkaansa hakenut moneen kertaan. Riipusta voi siirtää nauhaosuuden tai helmiosuuden keskelle, miten nyt vain huvittaa.

Tässähän iski varsinainen himo meikäläiseen!
Kumihimo on nimittäin nimeltään tuo levy, alkujaan japanilainen keksintö, jolla nyörin punominen sujuu kuin tanssi. Paitsi että kyllä siihen menee tuntikausia ennen kuin reilu 40 senttiä nauhaa on valmiina. No tarkalleen kahdeksan nauhaa ja yhteispituus kymmenen metrin luokkaa :-D tässä seuraavassa korussa, ja tunteja, en taida kertoa. Tässä punoksen läpimitta n.5-6mm.

Kashmir-helmet ovat niin hurmaavia! Ajatelkaas, mikä työ päällystää pienikin massahelmi lukuisilla (ehkä sadoilla?) pikkuruisilla lasihelmillä! Jokuhan nekin on tehnyt, tarkkasilmäinen ja tarkkakätinen. Välihelmet, nauhanpäät ja lukko ovat hopeiset, luulen että kashmir-helmien reunukset ovat vain hopeoituja, ei ole tallessa tietoja.

Ja vielä vaan piti kumihimottaa!
Kun olin seuraavan nyörin tehnyt, tuli heti mieleen mukahuti-riipus, hieno hopeaan istutettu jaspis, joka ei ollut asettunut mihinkään ketjuun tai koruun kokeiluista huolimatta. Tämä nyöri oli sen kadoksissa ollut, vastaansanomaton pari. Jaspiskivessä on taaskin niin kiehtovia kuvioita, kuin avaruudesta katsoisi tellusta?

Kiitos kaikille viime aikoina kommentteja jättäneille! Olen joissakin blogeissa huomannut, että kommentit kaikkoavat bittiavaruuteen, ja myönnän, että kahta kertaa enempää en jaksa kokeilla - mulla on pitkä lukulista ja vierailen kyllä ahkerasti ihastelemassa kuvianne ja töitänne! Iloa sunnuntaihin ja tulevaan viikkoon!

Kuka kaipaa etelään!

Oijoi, pakkanen ja lumi ihastuttaa, samoin öinen täysikuu. Aurinko on tällä viikolla hellinyt valollaan! Taidan usein aloittaa postaukset säätiedotteella ;-D Sitä tulee tarkkailtua.
Aika moni näihin aikoihin lähtee lämpimille reissuille, minulle tällä kertaa riittää trooppinen väriyhdistelmä, larimar + karneoli! Helmet ovat tietenkin ostosvapaan tammikuun ansiosta varastoni aarteita ;-)

Kaulakorussa on pitkä riipusosa ja kaikki helmet hopeaan linkitettyinä.
Karneoli kuvastaa elämäniloa ja larimar sellaista kypsää elämänviisautta, tukevat hyvin toisiaan. 

Toisessa korussa on ametistia, mahtavan iso riipus punotussa nyörissä ja vain pari pientä rondellia lisänä. Korun ketju on korumetallia, koska hopeiset olivat liian hentoja. Ei tuo tumma ketju ole paha, se jotenkin rimmaa ison kiven sulkeumiin. Ametisti on kooltaan noin kaks kertaa kuus senttiä.
Riipus tuli viimeisessä tilauksessa, mutta kun olin niin sopivan nyörin saanut aikaiseksi, niin pääsikin hetipaikalla koruksi!
Ametistia pidetään tietäjien syvällisenä neuvonantajana ja kyllä tämä suuri kivi huokuu salaperäistä viisautta! 

Sydän täynnä

Katselin Tampere-talon itsenäisyyspäivän juhlakonsertin, vaikka en ollut aikonut, mutta olipa upea kokonaisuus! Pitkin matkaa ja lopussa etenkin oli sydän täynnä, kiitollisuutta ja kunnioitusta aiempia sukupolvia kohtaan!

*

Korun tein jo eilen, mutta hämärinä päivinä kuvat ei luonnistuneet. Nämäkin on sitten sähkövalossa otettu. Uskomaton labradoriittisydän hehkuu kaikessa loistossaan; hopeoitu ja patinoitu ketju, nahkanauhaa, pieni lamppuhelmi ja vielä pienemmät ametistit.

*
(Vielä sen verran, että tuon konsertin oli dramatisoinut Marika Vapaavuori. Eikä kokonaisuus minusta ollut yhtään liian harras tai synkkä, sopi mun oloon just.)

Tralaa

Oi miten mieli virkistyy auringosta!

Innostuin tekemään varsin 'orgaanisen' korusetin DesignMimin saksanpähkinähelmistä ja kookosrenkaista. Eikä niiden lisäksi tarvittu kuin muutama hopeoitu rengas, kaunis lukko ja allergisoimattomat niobium-korviskoukut. Ihanan kevyet korut!

Kaulakoru syntyi kun entinen riipus tästä nauhaosuudesta oli lähtenyt ties minne... Niskan taakse korussa sijoittuvat nuo pehmoiset nahkanauhat ja väliosassa on erilaisia lasihelmiä.
"Minä muutun" lienee sopiva nimi voimakorulle, jonka riipuksen kivet kaikki edesauttavat ja jotkut jopa lempeästi puskevat muuttumaan!

 

Riipuksessa on Othelin hienosta keramiikkalinkistä roikkumassa ihanat läpikuultava kyaniitti, sen serkku kunziittipisarainen, vielä hennon lila sugiliitti ja suloinen ruusukvartsi, siivekkään päänä on kaunis granaatti; aurinkokuvassa kyllä liiankin hailakkana nuo kivet.
Enkä minä noita Othel-keramiikkaosasia mitään hio, ne ovat niin mainioita juuri karheapintaisina ja himmeinä, tuntuvat ja näyttävät mukavalta.

***

Aurinkopäiviä

Aurinkopäiviä on varsinaisten aurinkoisten lisäksi sellaiset, kun saan käyttää koruun sitriini-korukiviä ja muutenkin keltaista väriä, joista monet muut eivät kovin tykkää. Minä kyllä!

Kun siis sain sähköpostiini kuvan matkamuistoksi kerätystä simpukankuoresta ja toiveen sen yhdistämisestä rutiilikvartseihin korussa, innostuin kovasti!

Minulle tuli heti mielikuva hiukan boheemista ja vallattomasta korusta ja annoin tilaajalle vaihtoehdoiksi ruskeamman tai keltaisemman värimaailman. Ihana, ennakkoluuloton koru-entusiasti valitsi ilokseni keltaisen :-D

Koruun löytyi etsimättä hiukan lisää merihenkeä kierteisen simpukankuoren ja merisiilin piikkien muodossa. Nahkanauha-ripustukset antavat korulle sitä huoletonta ilmettä ja nauhanpäät on aivan tietoisesti jätetty sellaisiksi kuin sattuivat 'Sole-renkaiden' ympärille luontumaan.

Rutiilikvartsit ja sitriinit kaipasivat silti hiukan ryhtiä ja siihen nuo merellisiin elementteihin sointuvat jaspikset sekä korumetalliset helmihatut olivat paikallaan. Pitkän korun takaosa onkin sitten 'kilttejä' makeanvedenhelmiä hyvässä järjestyksessä ;-D
Jäikö jotakin mainitsematta? Yksi helmihattujen kätkemä helmi on punaista korallia, jonka luomalle väriläiskälle on pari kierteisen simpukan värityksessä.

Pitkä koru on aina niin vaikea saada kokonaan kuvaan, mutta yritin ainakin.

Vaihtoehtoinen Joulu

Otsikko lupaa enemmän kuin postaus pitää sisällään. Vaikka aamuteeveessä käytiin vilkas keskustelu papin ja vapaa-ajattelijan välillä mm. peruskoulun tunnustuksellisesta opetuksesta liittyen myös  juhlien viettoon, en suuremmin ota kantaa.

Joulukalenteristani putkahti kuitenkin tänään niin sopivasti herra Buddha, jotta hän pääsi heti vaihtoehtoisen joulukoruni päähenkilöksi. Buddhalaiset mitään joulua vietä, heillä muistellaan Paranirvanaa helmikuussa ja Bodhin päivänä juhlavalaistaan vaikka viikunapuu, joulukuun kahdeksantena.
Piparkakkuja tuskin syödään, mutta meidän joulumme kunniaksi korussa on kaksi kaunista piparia, piiloutuvat mukavasti isompien helmien lomaan. Silkkinen nauhaosuus sopii niin tähän kuin nenä päähän.

Ja kiitos jälleen tonttutytöille! Buddhan ja akaatit sain Helmiäisestä, Sadulta ja silkkinauha on edelleen Saran aarteista. Hyväntuulinen Buddha on kiveä, mutta liekö sitten jadea vai aventuriinia, en tiedä. Ketjunpalat ovat pronssinsävykorumetallia, samoin emaloidut piparit omasta varastosta.

Iloa!

Taidan aika usein meileissäni toivotella iloa. Se on itselleni aika tärkeää, löytää iloa pienistäkin asioista. Esimerkiksi tietenkin taas koruissakin! Ilahduin kun riipus mukautui toiveisiini.

Tein metallilangalla ja nahkanauhalla tuota 'square knot' -punontaa ja asettelin korallitikut sinne lomaan. Riipus on siis napakka, kun taas muu koru on ihanan 'pehmeä', punottu hamppunyöriin. Helminä on kauniita, aivan tumman ruskeita puuhelmiä, leppää sanoi kauppias. Iloiset helmet niitä aiemmin nähtyjä lamppulasihelmiä. Koru on aivan lyhyt ja asettuu kivannäköisesti kaulalle hukkumatta rinnuksiin.

Hyvää tyttöjenpäivää!

Ja sunnuntaina tulossa haastekorujen viimeinen osa sekä arvontaa!

*

Harjoitusta, harjoitusta

No edelleenkin kokeilen näitä squareknot-viritelmiä. Tällä kertaa hamppunaruilla, jotka on mukavan pehmeitä ja napakoita samalla kertaa.

Mikäs tällä kertaa meni vikaan? No ei varsinaisesti mikään! Ja sen vuoksi harmittaa, että valitsin tuohon sisusnaruksi tuon vaalean - kuvittelin niin vaan harjoittelevani jälleen. Nyt tuo vaalea paksumpi naru sitten paistaa harmittavasti.

No, voin tätä nyt kuitenkin omassa ranteessa pitää ja seuraavaa tehdessä oon sitten taas viisaampi.  Kahdella eri värillä toteutettuna saa kivasti erilaiset samanlaiset oikean ja nurjan puolen. Lamppuhelmi on supersöpö japanilainen. Salpanappina muuten punaista tiikerinsilmäkiveä, sanotaanko sitä häränsilmäksi, muistelen.

Sunnuntaina sitten taas niitä vaihtoringin haastekoruja!

Polkuja

Kulkea omia polkujaan. Joskus uskallus riittää, joskus pelottaa ja on seisahduttava hetkeksi, tarkennettava katsetta, valittava sumun seasta se polku, jonka päässä valo siintää.

Materiaalit: vintage-ketju, lamppulasihelmi messinkisisuksella, sarisilkki, simpukankuorisydämet, karneoli, hypersteeni, koralli, gf-lanka

Opetellaan uutta!

***************************************************************************

Syksyn alku kai on iskostunut mieleen koulun alkuna, aikuisenakin uudet asiat ja niiden opetteleminen kuuluu jotenkin juuri tähän vuodenaikaan.

Jo Bead Soup -helmivaihtoon yrittelin nauhan solmimista itselle uudella tavalla. Silloin oli varmaan intoa liikaa ja lisäilin perussolmuun omia twistejä, ei hyvä.

Eilen illalla kokeilin tätä 'square knot' -solmeilua uudelleen ja päätin pysyä aivan perusmallissa. Onnistuin omasta mielestä hyvin! 

 

Käytin nahkanauhaa ja valitsin värit, tumman sinisen ja luonnonvalkoisen, rannekorun keraamisen korulinkin mukaan. Nancy Schindlerin keraamista osasta oli nyt jemmattu riittävän kauan, sen kaveriksi löytyi toinen piilon vieressä ollut helmi, Jewlie Beadsin etsattu lamppulasihelmi. Metallirenkaat hopeaa, osa juotettu, osa avoimia. 

Koru on ranteessa mukavan pehmeä.

Ei varmaan pitäisi... mutta laitan epämääräisen kuvan siitä ensimmäisestä yrityksestä - heti kun saan tuota nahkanauhaa sopivan värisenä, tämäkin rannekoru pääsee uusintakierrokselle, tuon nappilenkin osasin tehdä sievästi. Sininen nahkanauha oli huono valinta vihreän vierelle. Mut hei, virheistä oppii!

Lisää jälkiä

- Bead Soup Blog Party 6 / reveal 2, my post here -click  -
- Bead Soup Blog Party 6 / reveal 3, Pretty things -

Hiukan samanlainen, silti omanlaisensa... aivan niin kuin näennäisesti samoja polkuja kulkevilla on kuitenkin oma tiensä ja kukin jättää erilaisia jälkiä.

Tässä korussa on messinkiä etsattuna, hopeaa lenkkeinä, vintaj-lankaa nauhanpäissä. Helminä tällä kertaa valkoista turkoosia, ammoniitteja, himmeäpintainen savukvartsi, makeanveden  hohtava keishi, vuorikristalli ja merisiilin piikki; kuten esikuvassa 'Jälkiä ajassa'; lisänä vielä yksi turritella ja pari vaaleaa simpukkaa. Nauhaosuuteen tuli nahkanauhan rinnalle sarisilkkisuikale, samaa silkkiä on myös riipuksen reunalla.