Sittenkin

Se kevät tuli ja oikein lupaus kesästä! Kevään ihana viherrys eteni parissa päivässä valtavasti, kaikissa lehtipuissa ja -pensaissa jo huikeat hiirenkorvat!



Löysinpäs kaapista suloiset silkkinauhat ja nythän oli oiva aika kokeilla pitkästä aikaa kumihimoa. Jess, se sujui niin joutuisasti ja helposti - kädet muistivat :)

Olin aikonut tehdä isoista kukkahelmistä korvakorut, mutta nyt tällainen ihanuus päätyi herkäksi riipukseksi kumihimon rinnalle. Mua niin haluttais tilata lisää näitä ihania kukkasia, mutta lienenkö ainut kukka-höppänä!?

Ainut kelju osuus korussa oli taas noiden nauhanpäiden sovittaminen ja liimaaminen, onneksi sentään löytyi sopiva koko varastoista. Korussa on hopeinen lukko ja hopeaa muutkin osat, mutta juurikin nauhanpäät ovat hopeoidut. Hopeisia on kyllä vaikea löytää muita kuin aivan pieniä.


Silkkinauhoja täytyy saada lisää, on se niin ihanan pehmeää kaulalla!

*

Vai kukkutimurunen

Punoin eilenillalla kumihimonauhaa, luulin tekeväni punaista, mutta aamulla tämä kyllä osoittautui oranssimmaksi. Nauhasta tuli mukavan pehmoinen, sillä oikein yrittämällä yritin tehdä hiukan löysempää punosta. Kahta väriä nyöriä tuossa on, muutama säie punaisempaa ja suurempi määrä sitä muka-punaista eli oranssia.

Seurakseen etsiytyi ihanainen karneoliriipus, joka sai rinnalleen vielä pari pienempää karneolia ja pari Swarovskin hehkuvaa kristallia. Pitkulainen lasihelmi tuli jostakin  tilauksen mukana näytteenä ja yksinäisyyttään huutaneena etsiytyi tähän.

Iloinen koru sai iloisen nimen, Kukkutimurunen!


Kukkutimurusia on kuulemma lastenkirja, jokin hämärä mielikuva mulla oli, Marjaana kirjan mainitsi tässä eräänä päivänä. Jäi korvamadoksi mulle tuo sana, jospa se nyt tuli ulos ;-D

Ja: "Kukkutimuruset ovat asioita, joita keltamekkoenkelit keräävät säkkiinsä ja tyhjentävät tuikeitten ihmisten iloksi."

Luonto heräilee

Varjossa viileää, auringossa miellyttävää. Maaliskuu vaihtumassa huhtikuuhun niin kuin kuuluukin. Tuntuu, että jonkinlainen yleisväsynyt oloni on muuttumassa myös raikkaammaksi ja reippaammaksi.

Vedet on enimmäkseen sulat ja sulamassa. Rannan heinikot suhisevat keveässä tuulessa. Yritän unohtaa pöllyävät hiekat ja autojen hurinat takanani. Kuvittelen näkeväni vesiheinien seassa kiiltävän kyljen, särkikö vai muu pikkukala? Kauempana sulassa joutsenpariskunta.

Oli väistämätöntä, että teen hetihetiheti korun juuri näistä lamppuhelmistä, joihin ihastuin ensi näkemältä.

Olin tehnyt, taas sillä kumihimolla, nyörin sarisilkkisuikaleista. Se odotti jo innoissaan riipusta. Häkellyttävän kauniiden lehtien suonikiehkurat saivat seurakseen metallilankakierteitä, raidallisia kulmikkaita tsekkihelmiä ja mukavasti-sopivasti kuvioidun hopealukon.

Silkkikin hohtaa auringossa kilpaa lasilehtien kastepisaroiden kanssa!

Joko maaliskuu on lopussa!

Miten maaliskuu on mennyt näin kovaa vauhtia? Taitaa nämä aurinkoiset ja lämpimät säät saada ajan kulumaan nopeammin?


***

En ole viime päivinä paljoa koruja tehnyt; pyöräilin kirpputorille alkuviikosta ja parin tunnin kiertely siellä sekä hurja määrä katupölyä saivat nenäni tukkoon ja silmät kirvelemään pariksi päiväksi... Lähimetsä on onneksi vähemmän pöllyävä. Ai niin, ostin kirpparilta vanhoja nappeja purkillisen, ovat pesua odottamassa.

Aiemman lintukorun nauhavaihtoehto syntyi vaaleasta silkistä ja innostuin tekemään samalla mallilla toisenkin lintukorun.
Siinä on taas punottu kumihimo-nauha, samaa sävyä mitä tein johonkin toiseenkin koruun, tykkään tuosta luumunvärin sekaan pilkistävästä hopeanväristä. Tuota nauhaa on vielä kerässä paljon, joten näkyy jatkossakin :-D Punominen on vaan niin hidasta.

Keramiikkalinnun ja -lehden välissä tässä on jälleen yksi ihanainen lamppuhelmi, siinä on tarkalleen samat sävyt kuin keramiikan koristemaalauksissa. Hopealankaan linkitetyt vaaleat helmet ovat fossiilikiveä ja lilansävyiset herkät lamppuhelmet Miunmaun käsialaa. Tämän korun kaikki metalliosat ovat hopeaa, myös nauhanpäät.

***

Vihreitä tunnelmia

Ei sitä aina tiedä, mitä korusta lopulta tulee. Eilen kuvittelin, että huuhkaja tahtoo asua lehtimetsässä, mutta ei se tahtonutkaan tänään.

Eipä tahtoneet ihanaiset krysopraasityynyt tai lasilehdet myöskään hopeaa seurakseen, samaa vintaj-lankaa siis koko koru kuin tuossa linnunpesässä, välilenkeissä hopeaa.

Ei myöskään suunnittelemani ketju näyttänyt lainkaan kivalta korun niskaosuudessa, jotakin vahvempaa ja värikkäämpää kaipasin. No halleluja, onhan mulla kumihimo-levy ja sopivan värisiä nauhoja!

Laitoin ohuempien sekaan koivunlehtien väristä rattail-nauhaa, tykkään noista läiskistä. Kuvissa nuo kumihimo-nyörit jäykistelee, mutta kaulalla ovat oikein oivia.

Kuinkas ollakaan, korukamu MiunMaun lähetti ihanaisia lamppuhelmiään minulle, oi onnea, sieltä vain poimin nuo oikeanväriset! Rakastan tällaisia 'sattumia', että värit on tismalleen oikeat!

Aivan mahdoton saada välitettyä korun tunnelmaa kuvissa. Lasilehdet ovat kooltaan noin 15mm, krysopraasit 10x15mm. Ei siis mitään pikkuhelmiä, mutta ihanan kevyitä kaikki. Vaikka tuo kristalliupotteinen magneettilukkopallo sopii ulkonäöltään mainiosti koruun, niin sen paino askarruttaa, ehkä vaihtuu...
Mitä mieltä olette siitä, että oikean värin löytämiseksi, punoin itse 35 cm:n pätkän nyöriä, johon kului tällä kertaa nauhoja yhteensä reilut 15 metriä? Täytyy siis ottaa käsinpunominen nautinnon kannalta...

Olen tällä hetkellä aivan onneton... odottelen kiihkeästi erästä hopeaosalähetystä, että voisin pitää lupaukseni tehdä tietynlainen koru. Pelkään kovin, että kyseinen kirje on hukkunut matkalla, sillä samasta paikasta päiviä myöhemmin tilattu toinen lähetys on jo tullut. Harmittaa, niitä osasia kun ei kotimaisissa kaupoissa ole, ja, myös hopean kalleuden takia.

***

Positiivinen uutinen tähän loppuun: korukaupassani mukava ale helmikuun loppuun asti!

***

Uuudelleenmietintää

Aivan kaikkiin koruihinsa ei aina voi olla tyytyväinen. Ne korut sitten uinuvat laatikoissa ja odottavat parempaa päivää. Tänään oli sellainen :-)

Eka kuvassa tuo koru, joka ei sitten valmiina napannutkaan.

Riipuksen olin jo tehnyt uudelleen, hopealangalla, mutta ei se silti ollut paikkaansa löytänyt. Perhonenkin oli lentänyt toiseen koruun. No nythän minä punoin nyörejä :-D Tottakai yksi niistä halusi juurikin ihanan tsaroiitti-riipuksen luokseen.

Lisäsin muutaman pikkuhelmen samaa lajia ja nyt tykkään tästä korusta juuri tällaisena. Nuo isot tsaroiittikivet ovat niin mielettömän hienoja, kiiltäviksi hiottuina, täynnä salaperäisiä ja mielikuvitusta houkuttavia kuvioita. Ovathan ne tietysti arvokkaitakin, mutta mielestäni hintansa väärtejä kauneudessaan.
Nyörissä on ohuempien nauhojen mukana kulkemassa yksi paksumpi, se antaa mukavaa elävyyttä nyöriin.


........... osa tekstiä poistettu myöhemmin ..........................

J.k. Korutytöt, hoi, käykää ottamassa kantaa koplan uusimpaan haaste-ehdotukseen!

Hutista hurmaavaksi

Korukoplan haasteessa meidän piti kaivella 'arkiston kätköistä' hutiostoksiamme ja tehdä niistä, viimeinkin, koruja! Halusin korostaa sitä, että nyt eivät huteja ole mitkään kökkö-luokattomat-helmet, vaan sellaiset tilatut helmet, mitkä ovat kotiutuessaan yllättäneet koollaan, värillään tai muuten vaan. Minä olen vuosien saatossa useinkin yllättynyt, mutta toisaalta ajattelen, että kyllä kaikki ajallaan löytää paikkansa.

Esittelin tuolla aiemmin ne ohuet lirut nauhat, jotka eivät olisi millään yksinkertaisina kestäneet keveimpiäkään helmiä. Mutta niin kuin tiedetään, voimat yhdistämällä tapahtuu! Monesta ohuesta nauhasta punoin napakkaa nyöriä! 

Tuo toinenhan meni ametisti-koruun aiemmin ja toinen lyhyt pätkä, jossa on juurikin ne silkkinauhat, sai seurakseen suloisia makeanvedenhelmiä ja ihanaisen sinikello-riipuksen, kvartsia, sekin on paikkaansa hakenut moneen kertaan. Riipusta voi siirtää nauhaosuuden tai helmiosuuden keskelle, miten nyt vain huvittaa.

Tässähän iski varsinainen himo meikäläiseen!
Kumihimo on nimittäin nimeltään tuo levy, alkujaan japanilainen keksintö, jolla nyörin punominen sujuu kuin tanssi. Paitsi että kyllä siihen menee tuntikausia ennen kuin reilu 40 senttiä nauhaa on valmiina. No tarkalleen kahdeksan nauhaa ja yhteispituus kymmenen metrin luokkaa :-D tässä seuraavassa korussa, ja tunteja, en taida kertoa. Tässä punoksen läpimitta n.5-6mm.

Kashmir-helmet ovat niin hurmaavia! Ajatelkaas, mikä työ päällystää pienikin massahelmi lukuisilla (ehkä sadoilla?) pikkuruisilla lasihelmillä! Jokuhan nekin on tehnyt, tarkkasilmäinen ja tarkkakätinen. Välihelmet, nauhanpäät ja lukko ovat hopeiset, luulen että kashmir-helmien reunukset ovat vain hopeoituja, ei ole tallessa tietoja.

Ja vielä vaan piti kumihimottaa!
Kun olin seuraavan nyörin tehnyt, tuli heti mieleen mukahuti-riipus, hieno hopeaan istutettu jaspis, joka ei ollut asettunut mihinkään ketjuun tai koruun kokeiluista huolimatta. Tämä nyöri oli sen kadoksissa ollut, vastaansanomaton pari. Jaspiskivessä on taaskin niin kiehtovia kuvioita, kuin avaruudesta katsoisi tellusta?

Kiitos kaikille viime aikoina kommentteja jättäneille! Olen joissakin blogeissa huomannut, että kommentit kaikkoavat bittiavaruuteen, ja myönnän, että kahta kertaa enempää en jaksa kokeilla - mulla on pitkä lukulista ja vierailen kyllä ahkerasti ihastelemassa kuvianne ja töitänne! Iloa sunnuntaihin ja tulevaan viikkoon!

Kuka kaipaa etelään!

Oijoi, pakkanen ja lumi ihastuttaa, samoin öinen täysikuu. Aurinko on tällä viikolla hellinyt valollaan! Taidan usein aloittaa postaukset säätiedotteella ;-D Sitä tulee tarkkailtua.
Aika moni näihin aikoihin lähtee lämpimille reissuille, minulle tällä kertaa riittää trooppinen väriyhdistelmä, larimar + karneoli! Helmet ovat tietenkin ostosvapaan tammikuun ansiosta varastoni aarteita ;-)

Kaulakorussa on pitkä riipusosa ja kaikki helmet hopeaan linkitettyinä.
Karneoli kuvastaa elämäniloa ja larimar sellaista kypsää elämänviisautta, tukevat hyvin toisiaan. 

Toisessa korussa on ametistia, mahtavan iso riipus punotussa nyörissä ja vain pari pientä rondellia lisänä. Korun ketju on korumetallia, koska hopeiset olivat liian hentoja. Ei tuo tumma ketju ole paha, se jotenkin rimmaa ison kiven sulkeumiin. Ametisti on kooltaan noin kaks kertaa kuus senttiä.
Riipus tuli viimeisessä tilauksessa, mutta kun olin niin sopivan nyörin saanut aikaiseksi, niin pääsikin hetipaikalla koruksi!
Ametistia pidetään tietäjien syvällisenä neuvonantajana ja kyllä tämä suuri kivi huokuu salaperäistä viisautta!