Ketju-haaste 1/3

Täytyyhän minun tietenkin haastajana aloittaa tämä Korukoplan ketjuja koskenut haaste.
Koruja aiheeseen tulee kolmena perättäisenä sunnuntaina; kukin saa valita mieleisensä aikataulun, joten mukaan ehtii mainiosti!

Eli kaulakorua tarkoituksena itse muotoiltu ketju
("toisiinsa liitetyistä renkaista tms. osista koostuva nauhamainen tai köysimäinen taipuisa rakenne" sanakirjasta)
sekä lisähaasteena korussa tulee toteutua kolmen rivi seuraavasta ruudukosta

puu	jokeri	punainen
metalli	neliö	sininen
kivi tai lasi	jokeri	valkoinen
tekstiili	pyöreä	musta

Olipas aika hankala löytää omista helmistä mitään sopivaa!

Kuvittelin ensin tekeväni ketjua noista edellisen postauksen vasaroiduista hopealenkeistä hiukan enemmältikin, mutta en löytänyt mieleisiäni mustia helmiä, tai neliönmallisia sinisiä... Sattui sitten eteeni pari noita kaiverrettuja valkeita kukkahelmiä valmiiksi linkitettyinä, hmm... kaulakorua niistä olin ajatellutkin. Ja kappas, löytyi sopiva rivi: kivi, jokeri, valkoinen ;-)
Ja vaikka helmilinkit olisivat tietenkin vastanneet haasteen kuvausta ketjusta aivan sinälläänkin, halusin koruun lisäilmettä noilla eteen sijoittuvilla hopealenkeillä sekä niihin ripustetuilla pikku lasihelmillä - pääsin pitkästä aikaa tekemään myös korupiikkejä ohuemmasta hopealangasta. (Ne on niin nopsa tehdä, että ihmettelen, miksi edes tilaan valmiita korupiikkejä!)

Teen settiin myöhemmin vielä rannekorunkin, tässä kuitenkin korvakorut, hopeakoukuissa upotettuina kuutiollista zirkoniaa, bling!

Tästä linkistä pääset Korukoplaan ja sieltä kommenteista löydät tänään koruaan esittelevät (ei kyllä vielä ollut muita kuin allekirjoittanut...)

***

Korukaupassani myös tämän postauksen valkeat ihanaiset.

***

Suukon odottelija

Mistä ihmeen elämänkäsityksestä ja -odotuksista ne kaikki lapsuussatujen juonet ja hahmot on syntyneet? Kurjiksi muutetut veljet, joille piti nokkosista neuloa nutut; kurpitsavaunut, myrkytetyt omenat jne! Ja voi hyvä ihme, miksi juuri sammakoksi oli noiduttu sadun prinssi?

Mutta kun katselen tätä koruni sammakkoa, niin sillepä juuri on annettu ilme, silmät, kuin kertomaan: Pussaa toki, prinssihän tässä!

Mary Lockwoodin upea taidelasihelmi taisi nyt löytää paikkansa, aiemmasta korusta olin tarvinnut helmet muuhun (ups, sellaista sattuu aina välillä!), niinpä oli sammakko kotia vailla. Nyt sitten nuo hauskat vinoneliöt, krysopraasia, ja, syksyä hehkuvat pienet mookaiittijaspikset ovat kuin tehtyjä riipushelmen seuraan. Vielä lisäsin muutaman tsekkiläisen lasilehden, joiden kultahippuset toistaa krysopraasin pyriittiä. 

Riipushelmen alapuoli on aivan ihastuttava läikikäs niitty täynnä siniunikkoja... Ei siis haittaa, jos riipus sattuisi kaulalla heilahtamaan ympäri.

Krysopraasi- ja mookaiittihelmet löysivät kyllä toisensa jo ennen sammakon esiin kömpimistä; rannekoru syntyi alkuun värikokeiluna, mutta kaulakorun myötä tykästyinkin liittoon. Kirkasta on hopea molemmissa koruissa, en olekaan nykyään niin hanakka patinoimaan hopeaa.

Joinakin aamuina on tuntunut jo niin kylmältä, alkaa tuntua tosiaan syksyltä. Puut ovat vähitellen vaihtaneet värejään, ehkä ehdin joitakin vaahteroita kuvatakin. Odotan nääs uutta puhelintani, jossa on hyväksi kehuttu kamera...

Kulkiessa katseltua

Ei ole mitään syksyn värien ilotulitusta minun kotimaisemissa. Hiukkasen punaisia vaahteroita, osassa koivuja kellanruskeaa, paljon vielä vihreää. Syksyntuoksuisia lehtikasoja tekee mieli pöyhäistä ohi kulkiessa...

Niistä maahan varisseista väreistä on tämän päivän korun väripaletti. Lamppuhelmiä, mokaiittia, kultasisus-lasihelmiä, korumetallia.

Voimakkaita kiviä

Senhän tiesittekin, että olen vakuuttunut kivien sisältämistä energioista ja enegiavaikutuksista. Se tulee itselleni selväksi aina kun aitoja kivihelmiä katselen ja koskettelen, hyväilen hellästi :-) Melkein sairaushan kivien hamstraaminen on, mutta ei mulla monia muita paheita sitten ole. Nerik-loodassa (= näitä en raaski ikinä käyttää) onkin vielä pitkäksi aikaa silmänruokaa.

Aina välillä toki raotan nerik-kätköjä ja olipahan taas opaalin vuoro!
Äsh, eihän se niin mennytkään ;-) Vaan olin ottanut esille tuon sirunauhan, aika erikoisia ja harvoin tarjolla olevia tansaniitteja. Tarkastelin niiden väriä pitkään. Olin aina ajatellut, että se on hiukan sinililaa, mutta tämä sävy näyttää kyllä melkein kyaniitin siniseltä, pieni ero siinä on siihen lilaan suuntaan.

No mutta niin erilainen sininen se on, että piti jonkin aikaa myös miettiä (ja haeskella) sopivaa riipuskiveä. Nuo tsekkiläiset kukkahelmet sen sijaan jo odottivat pöydällä kaiketi juuri tätä paikkaa ja niiden kirjava reunus toi mieleen opaalini.
Opaaliriipus on todella, todella kaunis boulder-opaali Australiasta. Sen maisema on niin kiehtova ja kivi on hiottukin tuon maiseman mukaan syvenemään, kuin vesiputous ja lampi vuoristomaisemassa! Tottakai tämä onkin yksi arvokkaimpia hankkimiani riipuskiviä.
Jos voimakorua etsii, niin tansaniitin sanotaan edistävän toiveiden muuttamista todellisuudeksi ja boulder-opaali kertoo, ettei mikään ole mahdotonta.

***

Miesten korujakin teen niin mielelläni, aina kun sellaista kysytään. Voimakoruun toivottiin etenkin turkoosia ja yhdistin himmeäksi hiottuun afrikanturkoosiin upeasti säihkyvän labradoriiti-sudenpään, pintakäsiteltyjä mustia akaatteja ja lasihelmiä. Edellinen koru oli pakko tehdä vaijeriin, kun tansaniittisirujen reiät olivat niin pikkuruisia ja tässä korussa tuli helmien paino vastaan, joten valitsin nyörin. Koru asettuu todella pehmeästi ja mukavasti kaulalle.

Tämän korun energiavaikutuksista muun muassa:

labradoriitti: vahva suojelija, itsensä hyväksyminen

turkoosi: ystävyys, mielenrauha, ”mestariparantaja”

Hiljaista ja hempeää

Hiljaisuus on minulle aika ajoin hyvin tarpeellista. Vaikka nykyinen elämäni onkin 'hiljaista', vailla suuria myllerryksiä ja muutoksia tai meteliä, niin useinkin sulkeudun omiin ajatuksiini, hiljaisuuteen. Tuon oman tilan voi saavuttaa vaikka metsäkävelyllä tai, hii, saunassa!

Päivän kaulakorun riipus on Robynin sarjasta 'silent bell'. Hänen keramiikkahelmiään on ollut ennenkin koruissani (esim. maja-korut) ja olen aivan ihastunut niiden rustiikkiin ja samalla herkkään tuntuun ja näköön, väreihin.

Vähän zeniläisittäin yritin ajatella, millaista ääntä hiljainen kello voisi kuuluttaa...
Minulle se soi näissä väreissä tällä kertaa, ehkä jo hieman syysviritteisissä. Pienet lasiset kellokukat ovat tsekkiläisiä helmiä, samoin nuo suosikkini, ns. ikkuna-helmet välihelminä.

Taaskin minulla on paljon koruajatuksia muhimassa! Selvästi tämä kuuma kesä ei sopinut minun korumuusalleni, joka palasi heti sateiden ja viileiden tuulien myötä :-D Tai voisiko pitkäksi venähtäneiden hiusten lyhentämisellä olla vaikutusta tähän seikkaan? No mut, lyhyt tukka, hyvä mieli!


Ja, esittelen vielä kesän viimeisiä kukkasia. Tätä paria toivottiin ja mielelläni viimeiset kukkatötteröt tähän Lemmikki-pariin käytin. Tulipas hempeä pari.

Arjen ilo

Paluu arkeen, ainakin koululaisille, mutta kait monelle aikuisellekin. Pidettävä kiinni taas jonkinlaisesta aikataulusta ja vähemmän sijaa päähänpistoille tai hulluttelulle. Tarkoitan sellaista, että "kaunis aamu, lähdetäänkö torille vai uimaan vai ajelulle".

Arki voi silti olla muutakin kuin tiukkaa ja tasaista vääntöä, hiukan väriä siihen pitää sisällyttää. Ehkä aamukahviin voi laittaa ripauksen tavallisesta poikkeavaa maustetta, ehkä minttua tai suolaa?


***
Ehkäpä makeanvedenhelmien ei tarvitse olla sitä parasta kolmea A:ta, ne voivat olla mukavan raidallisia ja malliltaan perunoita täydellisen sileyden ja pyöreyden sijaan! Hohto on kuitenkin helmien kaunein ominaisuus.
Sain hyvin kohtuuhintaisia makeanvedenhelmiä ja ajattelin niistä tällaisen vallattoman arkikorun, siinä on helmimollukoiden seurana lasihelmiä ja aurora borealis vuorikiteitä, pieniä farfalle-helmiä omana nauhanaan... Helminauhat kiinnittyvät hopeaosin muhkeaan nelisäikeiseen silkkilettiin. Nämä makeavetiset ovat isoja ja niillä on jonkinverran painoakin, mutta kiiltoa on kauniisti. Taas hehkutan, silkkinauha tuntuu suloiselta niskassa.

Valkoiset olivat edullisia eivätkä toisetkaan ylettömän kalliita olleet, mutta olen kertakaikkisen yllättyneen onnellinen näistä alakuvan kaunottarista. Kerrankin ihan oikeesti mustia helmiä, nam nam nam!! Ja muodoltaan lähes pyöreitä silopintaisia. Hmm... ainakin yritän olla piilottamatta näitä mihinkään - pöydällä odottavat jo piankin pääsevänsä koruiksi.

Joskus sitä

Joskus sitä vaan on tyytyväinen, nyt olen. Sään viileneminen sai minut rauhoittumaan hetkeksi paikalleni ja onnistuin saamaan palaset yhteen tähän koruun, eipä tämä naamioriipus odottanutkaan tällä kertaa kuin huhtikuusta asti seuralaisiaan :-) Luulin, että se halusi villiä ja vallatonta seuraa, mutta eipäs!

Riipushan on keramiikkaa ja tuollainen karheaneläväpintainen, samaa värimaailmaa ja tekstuuriakin löytyy isoista kuvioiduista keramiikkahelmistä ja pienistä käsintehdyistä kierrätyslasihelmistä, afrikkalaisia nämä. Naamion värileikkiä toistamaan valitsin pari kaiverrettua amatsoniitti-lehteä. Nyöri sopi käyttämiini helmiin hyvin ja kiinnityksenä on omenapuusta hiottu nappi.

**
Juuri nyt sataa, ikkunani on tässä kirjoituspöydän takana raollaan ja nenään tulee melkein ihanin tuoksu minkä tiedän! Oi onnea siis!

**

Kesää, aurinkoa, vettä

Aah! Aurinko kimmeltää jo aika ihanasti veden pinnalla. Tosin tuuli tekee aikamoisia aaltoja, mutta hienojahan nekin ovat. Jos kesällä onkin hauska soudella rantaa hiljakseen, niin tämän päivän rannekorussa vesi pärskyy moottoriveneen keulassa ulapalla :-)

Upeita lamppuhelmiä on korussa kaksi erilaista paria, hopealenkeistä punoin selkeää muinaisketjua.
Pienet hopeisiin korupiikkeihin kiinnitetyt akvamariinirondellit ovat kuin kuultavia vesipärskeitä tuossa lamppuhelmien keskellä.

Turmaliinikvartseissa kirkkaan kvartsin sisällä on vankina mustia turmaliinipuikkoja tai 'hiuksia'.

***

Innostuin tekemään kesäisen korusetin hehkuvanpunaisista korallihelmistä. Kirkas punainen oli joskus aivan suosikkivärini, ympäri vuoden. Edelleenkin se saa aikaan lämpimiä tunteita. Tällä kertaa punainen koralli sai parikseen vedenturkoosia tsekkiläistä lasia. Koralli on kevyttä ja nämä helmet aika pienoisia, joten setti on keveä ja ilmava. Toisella sivulla korussa on korallikiekkojen sijaan suloinen lamppuhelmi-lintu.

Korvakoruissa on tuollaisissa kierteisissä hopeapohjissa kaiverretut koralliruusut, söpöt.

***

Korukoplassa on alkamassa uusi haaste! Tulkaa mukaan ekakertalaisetkin!

***

Summer is almost here

 Are you searching for the reveal of the BSBP 8!

You'll find it here!  Thank you everybody for your lovely comments on my soup creations!
I have visited more than half of the participants, and left very short comments, I feel my english is very feeble and dull nowadays!

Olen kiertänyt noita kansainvälisen helmivaihdon osallistujia ja ihaillut toinen toistaan luovempia koruja ja muitakin kädentöitä, aivan upeaa! Hieman yli puolet kierretty ja huh, aion jatkaa!





 
*********

Kesä lähestyy, ainakin jo viikonlopuksi lupaillaan helteitä!

I was asked to make a long, whimsical and fun necklace for summer. The weather forecast is promising very warm weather for weekend, so I just started this one.

Joten nyt tilauskoru, tämä odotteli valmistumista pitkään, kun en vaan saanut kiinni muusani kuiskeesta.
Toiveena oli piiitkä ja hiukan villikin kesäkoru. Aloittelin tuolla selkeällä niskan taa tulevalla helmiosuudella, sileät helmet tuntui parhaalta valinnalta, jaspista ja lasihelmiä, yksi väripilkku. Jossain vaiheessa olin päättänyt käyttää koruun ketjua ja myöskin halusin tähän koruun nuo pitkulat puikulat luuhelmet, joissa on kaiverrettuna norsun kuvat.

Sitä villiä ja vapaata, iloista ja meneväistä kesäilmettä hain lisäämällä ketjuun erilaisia osasia: pieniä vaaleita luuhelmiä, isompia riipuksia.

Tuo pikku koiruli-nappi oli taas niin varma mukaanpääsystään, että mikäs minä olin kieltämään! Kaikki korun luuhelmet ovat nepalilaisia, vapaalla kädellä kaiverrettuja. Korun nimi, "Koirani karkasi (nepalilaisen norsun mukaan!)" oli työnimi, mutta osoittautui, että korun tilaajalla todellakin on pieni vaalea koira, jolla on tuollaista karkailutaipumusta ollut, kunnes saatiin kunnon aita kulkemiskaipuun esteeksi!

Muuten käytin korussa helmien kiinnitykseen metallilankaa ja lenkkejä, mutta koiralla on nyöristä hihna ja sitä vielä tuolla pitkälti irrallaan vauhtia antamassa.

Aika mahdoton taas saada näin pitkää korua kokonaan kuvaan, ainakaan järkevällä tavalla. Ehkä tästä jotakin ajatusta saa, isoimmat helmet ovat n. 5 cm.

 

Lisää lintusia

 Nämä keramiikkalintuset vaan on niin iloisia visertäjiä! On niitä vielä jokunen tulossa...

Keramiikan seurana kiillotettua korallia, pullukoita kuviollisia lasihelmiä ja linnun alla yksi MiunMaun tekemä lamppuhelmi, oli taas niin passelin värinen.

Niskaosuuteen letitin sarisilkkiä, jonka värisävyt olivat 'madly monet' ja 'wild iris'. 

Onhan mulla aivan kaulakorujen kuvaamista varten hankittu torsokin! Nimetön on vielä ja pukematta eikä nämä kuvat mielestäni oikein onnistu, mutta kyllähän siitä jonkun yleisilmeen näkee.

Kiva kun

... on mukavaa! Siskontyttöni Kaisli oli pitkästä aikaa luonani yökylässä ja eilen ehdimme monenlaista. Pelasimme Aku Ankka peliä, jonka akkis-tietoa vaativiin kysymyksiin neito vastasi suvereenisti, minen tiennyt mitään. Silti voitin, kun onnistuin valtaamaan kultarahan loppumetreillä :-)
Kävimme myös mummon kanssa pienellä kävelyllä ennen kuin sitten rauhoituimme koruntekoon, sehän se on meidän yhteinen juttu! Toki katselimme illasta telkkaa, pingviinit piilokamerassa ja voice of finlandia, meillä oli samat suosikitkin siellä.

My niece, Kaisli, visited me for weekend and we always have so fun!  Our favourite passtime is to make jewelry :-D We have different styles but, hey! she is 10 years young and more open to new colour combinations than her older (not old!) aunt.
Time flies, usually we don't have time for taking photos but now we decided we just have to.


No koruihin!

Kaisli tekee mieluiten korviksia, kun ne on niin nopeita :-D
Kaisli prefers to make earrings, they are so quick :-)

Taustakuvan kukkien päälle sommiteltiin Afrikantähdikki-leikkokukan pudokkaita. Sö-pö-ä! Korvakoruissa on isot lasilehdet ja Swarovskin bling-tähtilinkit.

Large glass leaves were paired with Swarovski star-links, quite bold or what!
For the bracelet she chose a big glass heart she has been saving for quite a long time. Earlier her favourite colours were pink and lilac, this time she wanted to use more green and blue shades.

Ranekoruun tekijä valitsi omista helmisekoituksistaan mahdollisimman keväisiä värejä ja sai viimeinkin sijoitetuksi oman nerikkinsä, ihanaisen lasisydämen. Tähän saakka lilasta ja pinkistä pitänyt neiti on kuulemma kallistumassa siniseen ja vihreään. Teini-ikä lähestyy.

***

My starting point for the bracelet was an orphan lampworked flower in plum colour. I found some japanese lampwork beads in my stash to go with it. They had the turqoise pattern in them, so fresh, always pleasant to my eyes. The other half of the bracelet is sterling silver chain.

Minä taas halusin tehdä rannekorun yksinäisen lamppuhelmi-kukkasen ympärille. Onneksi oli samaa luumunpunaista noissa japanilaisen tekijän lamppuhelmissä ja niiden turkoosi oli tietenkin ihanan pikantti lisä koruun. Vuorikidehelmissä on miellyttävä harmaasävy-pinnoite, ei sellainen ylen kirkas ja kimaltava vaan rauhoittava.
Ketjuosuus on vankkoja juotettuja lenkkejä ja pituus sen avulla säädettävissä, myös lukko on hopeaa.