Vihreitä tunnelmia

Ei sitä aina tiedä, mitä korusta lopulta tulee. Eilen kuvittelin, että huuhkaja tahtoo asua lehtimetsässä, mutta ei se tahtonutkaan tänään.

Eipä tahtoneet ihanaiset krysopraasityynyt tai lasilehdet myöskään hopeaa seurakseen, samaa vintaj-lankaa siis koko koru kuin tuossa linnunpesässä, välilenkeissä hopeaa.

Ei myöskään suunnittelemani ketju näyttänyt lainkaan kivalta korun niskaosuudessa, jotakin vahvempaa ja värikkäämpää kaipasin. No halleluja, onhan mulla kumihimo-levy ja sopivan värisiä nauhoja!

Laitoin ohuempien sekaan koivunlehtien väristä rattail-nauhaa, tykkään noista läiskistä. Kuvissa nuo kumihimo-nyörit jäykistelee, mutta kaulalla ovat oikein oivia.

Kuinkas ollakaan, korukamu MiunMaun lähetti ihanaisia lamppuhelmiään minulle, oi onnea, sieltä vain poimin nuo oikeanväriset! Rakastan tällaisia 'sattumia', että värit on tismalleen oikeat!

Aivan mahdoton saada välitettyä korun tunnelmaa kuvissa. Lasilehdet ovat kooltaan noin 15mm, krysopraasit 10x15mm. Ei siis mitään pikkuhelmiä, mutta ihanan kevyitä kaikki. Vaikka tuo kristalliupotteinen magneettilukkopallo sopii ulkonäöltään mainiosti koruun, niin sen paino askarruttaa, ehkä vaihtuu...
Mitä mieltä olette siitä, että oikean värin löytämiseksi, punoin itse 35 cm:n pätkän nyöriä, johon kului tällä kertaa nauhoja yhteensä reilut 15 metriä? Täytyy siis ottaa käsinpunominen nautinnon kannalta...

Olen tällä hetkellä aivan onneton... odottelen kiihkeästi erästä hopeaosalähetystä, että voisin pitää lupaukseni tehdä tietynlainen koru. Pelkään kovin, että kyseinen kirje on hukkunut matkalla, sillä samasta paikasta päiviä myöhemmin tilattu toinen lähetys on jo tullut. Harmittaa, niitä osasia kun ei kotimaisissa kaupoissa ole, ja, myös hopean kalleuden takia.

***

Positiivinen uutinen tähän loppuun: korukaupassani mukava ale helmikuun loppuun asti!

***

Ei ihan mutta melkein

No. Kyllä minusta viikko kerrallaan eroa blogista on sopivaa lomanviettoa! Joten en enää edes aio sen pidempiä taukoja täällä tarkoituksella pitää. Teen kuitenkin omaan tahtiin eli kaikessa rauhassa.


Siskon mökillä oli laiturilla makaillen niin mukava katsella järvellä viihtyviä joutsen- ja kuikkaparia, että väkisinkin heräsi romanttisia mietteitä. Ihana oli siellä luonnon keskellä kuunnella hiljaisia liplatuksia ja suhinoita, toki ukkonenkin välillä viihdytti. Sopiva pätkä oli tämä, ei aivan ehtinyt tulla ikävä korupöytää, vaikka mitään tarvikkeita ei ollut mukana.


Mutta melkein kuitenkin iski ikävä viime metreillä, ikävä pihtejä ja helmiä ja kieputuksia! Niinpä kotiin tultua heti kieputtelin makeanvedenhelmi-puikkoja vintaj-lankaan ja ujutin tähän koruun romanttishenkistä pitsimäistä ketjua sekä todella hurmaavan upeita turmaliinikvartsihelmiä - katsokaa noita ihania turmaliinisäikeitä kirkkaan kvartsin sisällä!

Riipuksen tummaksi patinoidussa hopeoidussa korulinkissä on pieniä kristalliupotuksia, samoin makeanvedenhelmi-pisarassa säihkyy kristallivyö.

Korvakoruissakin on turmaliinikvartsit ja niiden seurana kaulakorun riipuslinkin sukulaiset, kristalliupotuksin koristellut, hopeoidut ja tummaksi patinoidut rondellit, Swarovskin kristallit vielä alimmaisina. Taas sellaiset ei-niin-pienet-ja-huomaamattomat vaan ihan kivan kokoiset korut, niobium-koukuin.

Vielä lähikuvaa noista kauniisti koristelluista rondelleista, joissa säihkyy pieniä kristalleja salmiakkikuvioiden keskellä.

Aurinko saa leikkimään

Aamuna tänä kylmä tuntui nenännipukassa... mutta aurinko tällä hetkellä lämmittää suloisesti, se tekee ihmisen leikkisäksi.


Minä leikin korumateriaaleilla. Itse kaipaan jatkuvasti kevyitä koruja ja silti haluan korun myös näkyvän.
Valitsin kevyitä tarpeita. Ensiksi letitin sarisilkkejä.

Sitten etsin kevyttä puuta... ja kaikenlaista muuta sopivaa.

Kivihelmiä koruun tarvitaan, että painoa olisi sen verran, jotta koru pysyy matkassa. Nyt tuollainen ihana tekstiili-helmi pääsi koruun myös.

Korua voi kieritellä kaulalla kunnes löytää optimaalisen paikan, sillä hetkellä tulee hymy huulille.

Tiedän, tästä pitäisi saada kaulalla kuva, että yhtään hiffais millainen se todella on.
**

Lahjontaa

Vietin äskettäin syntymäpäivää. Sain ihania kukkia monta kimppua! Kiitos vieläkin myös niistä!
Monen koruntekijän lailla lahjon itseäni helmiostoksilla ja joskus jopa teen korujakin itselle :-D

Näissä korvakoruissa on kaksi kaunista lahjahelmeä. Sininen ei läheskään aina minulle sovi, mutta näiden helmien kohdalla ihastuin totaalisesti!
Torvikukan on tehnyt taituri Sara ja perinteisemmän mallin sain Luxemburgista lahjaksi ostohelmien kylkiäisenä, nam! Ja kiitos-kiitos molemmille, nii-iin paljon tykkään näistä!
Käytin pronssinsävyisiä vintaj-osia ja koukuiksi valikoitui sinisävyistä niobiumia. Laitoin heti korviini nämä eripariset keikkumaan, sopivat mun mielenliikkeisiin ja lyhyeen tukkaan tosi hyvin.
No sen verran otin pois, että mittasin, näähän on reilunpituiset eli lähes viisi senttiä koukkuineen!

Hetken taika

Olen lukenut kirjaa nimeltä 'Magic' ja olen jokseenkin lumoutunut. Kirja muistutti minua yksinkertaisista asioista, luonnollisista, jokapäiväisistä. Siitäkin, että ulkoasu usein pettää, oudon kuoren alta voi puhjeta jotakin merkittävää. Niin, oikeastaan, taika on jokaisen ulottuvissa joka hetki niin halutessamme.
Tämän päivän metsäpolulla näin kiehtovia värejä, kosteat lehdet, sammalet ja oksat muodostivat kauniita sommitelmia katseltavikseni.

Olen vakuuttunut siitä, että en pelkästään hyvällä tuurilla löydä kauniita tai kertovia kiviä. Minähän tietenkin hyvin usein aivan tarkoituksella etsin niitä. Nettikauppojen kuvia katsoessani annan kivien puhua minulle, niiden jotka kohdalleni sysätään. "En ehkä näytä tässä kuvassa parhaita puoliani, mutta ota sinä tehtäväksesi esitellä minut oikein!" "Tiedän, en ole mielestäsi juuri oikean värinen, mutta ehkä saat muutoksen aikaan." "Ai olen tylsän mallinen? Kehystä minut edustavammaksi!"
Myös kotona yksittäiset kivet kehottavat katsomaan lähemmin, pyörittelemään ja katsomaan valoa kohti, miltä kuviointi näyttäisi näin päin, kävisikö joku aivan toinen laji juuri tähän koruun. Tai voisiko nämä muka-kummalliset värit yhdistää.

 

Kaulakorun 'Taikaa' riipuksessa on punainen akaatti ja keraaminen käsintehty helmi sekä pieni avain etsatussa kuviotaotussa Sole-renkaassa, josta nauhaosuus lähtee kauniiden sileiden vuorikristallien kautta. Nauhan toisena osana puuhelmet pienillä välihelmillä, toisena osana musta banaanikuitu-lanka. Kaulakorun toisella puolella on jono sinimustia kyaniittirondelleja. Metallilinkit vintaj-lankaa.

Rukousnauha-mallisessa korussa on silver quartz -helmiä viistehiottuina sekä jobin kyynel -siemeniä. Ristinä tuollainen ihastuttava, hopeoitu sydänmedaljonki risti-kuviolla.

Arki kimaltaa!

Tällaisena päivänä,
kun herää kutkuttavaan auringonpaisteeseen jo kuuden jälkeen,
kun oma rakas lapsi on käymässä,
kun korutilaaja kirjoittaa: Mags, oot tosi hyvä :-) ja
kun vielä muutenkin tuntuu kivalta,
kun ei satu mihinkään,
niin ajattelin poiketa kaavasta ja tehdä a) symmetrisen korun ja b) arkikorun, joka kimaltaa!

Kaulakorussa on syvänpunaista granaattia lähes hiomattomina lohkareina ja makeanvedenhelmiä kristallein, suosikki-vintageketjuani sekä todella kaunis pronssinen käsintehty salpalukko (Lesley Watt). Koru on muuten lyhyt, mutta tuo häntä helmineen ulottuu sitten ehkä juurikin poven piiloon.

Granaatin sanotaan mm. olevan omiaan, jos tunnet olevasi kovin yksin; granaatti auttaa tuomaan uusia alkuja, jopa rakkautta elämääsi...

Lisää jälkiä

- Bead Soup Blog Party 6 / reveal 2, my post here -click  -
- Bead Soup Blog Party 6 / reveal 3, Pretty things -

Hiukan samanlainen, silti omanlaisensa... aivan niin kuin näennäisesti samoja polkuja kulkevilla on kuitenkin oma tiensä ja kukin jättää erilaisia jälkiä.

Tässä korussa on messinkiä etsattuna, hopeaa lenkkeinä, vintaj-lankaa nauhanpäissä. Helminä tällä kertaa valkoista turkoosia, ammoniitteja, himmeäpintainen savukvartsi, makeanveden  hohtava keishi, vuorikristalli ja merisiilin piikki; kuten esikuvassa 'Jälkiä ajassa'; lisänä vielä yksi turritella ja pari vaaleaa simpukkaa. Nauhaosuuteen tuli nahkanauhan rinnalle sarisilkkisuikale, samaa silkkiä on myös riipuksen reunalla.

 

Vaellus, korukoplan nappihaaste

Sarjassa parhaimpia retkiä vuosien takaa ;-D on syksyinen ruskaretki Saariselälle. Olin erään ryhmän mukana viikon matkalla, mutta useana päivänä retkeilin yksikseni.

Kiipesin Kaunispäälle ja suuntasin kohti Kuukkelilampea. Reipastahtinen kävely merkityillä poluilla, komea maaruska parhaimmillaan... sellainen vie meditatiiviseen tilaan. Paluureitin hyppelehtiminen suomättäillä, sukkien ja kenkien kastuminen kun pitkospuita puuttui... reitin vaiheiden vertautuminen omaan elämään...

Toisena päivänä Rumakurun kautta Luulammelle... istuskelu puronvarressa ja luonnon kuuntelu silmät kiinni... Sain onneksi monia yksinäisiä ja hiljaisia hetkiä, joista sielu tuli monin verroin ravituksi. Silloisessa elämänvaiheessa teinipoikien yksinhuoltaja oli tottunut vilkkaaseen, äänekkääsenkin kotielämään.

Vaikken itse kalasta, niin se kuuluu monen Lapin kävijän harrastuksiin. Korun riipusosassa on ystäväni käsittelemää mateennahkaa helmen pinnalla, korussa on myös samaisen Helenan puhdistamat muistaakseni hauen nikamat, joita itse hiukan värjäsin tummemmaksi. Sarvinapin ympärillä on Sole-renkaat.
Tarkkaavainen voi löytää korusta myös pöllönsilmät, kuukkelin lehahduksen, kiirunan kesäpuvun, karhun jätöksen, pitkospuut, kultaisena hohtavaa hiekkaa ja kirkkaan puroveden, suon ja tunturin tuoksun...

 

Koru on kunnon pitkä, takaosa ketjua, enkä saanut järkevää kuvaa kokonaisuudesta...

Ja pöh. 'Kurun vartta' -koruun ei sitten kertakaikkiaan halunnut mikään muu nappi tulla, joten tein toisenkin korun, johon käytin kaksi Outiriinan lähettämistä napeista.

Noista napeista tuli heti mieleeni tsaroiitti-kivi ja tuo sydän sattui olemaan kotona. Lisähempeyttä koruun sain vielä yhdellä makeanvedenhelmellä ja ihanaisella ametisti-kimpaleella.

Pyörittelin alunpitäen napeista kaikenlaisia rinkuloita, niistä toisella kertaa... ;-D


Kyseessähän on jälleen Korukoplan haaste, nappipeliä! Linkit toisille osallistujille löytyvät sieltä, kannattaa kierrellä!

Järki ja mieli

Otsikko taas kaukaa haettu, mutta toisaalta, kyllä koruja tehdessä useinkin miettii, onko mielekästä, onko lainkaan järkevää...
Siis esimerkiksi käyttää  k o r v a koruihin metrikaupalla lankaa tai kymmeniä helmiä!

Ja silti niin tekee. Koska lopputulos miellyttää ainakin omaa silmää.


Hortensia-korvakorut tällä kertaa mustista, säihkyvistä ja viistehiotuista spinelleistä; pariin kului 34 helmeä ja puolitoista metriä hopealankaa :-D Lopputulos: ilman koukkua 1,5cm:n pituinen kukka.
Jos äitini käyttäisi korvakoruja, hän saisi nämä lahjaksi, mutta kun ei käytä, niin jonkun muun omat sitten.

Herringbone-korvakoruissa vedensiniset hemimorfiitit ja näihin upposi vintaj-lankaa metrin verran. Eihän niihin olisi pakko noin pitkästi kieputella, mutta tämä malli on mielestäni hauskempi mahdollisimman monella kierroksella. 

Lähimetsässä, mäntyvaltaisessa sellaisessa, on viime päivinä ollut suorastaan kuuma. Mutta samoilu ja kiipeily jyrkillä poluilla on niin voimaannuttavaa, että sinne vaan mieli palaa luontoa tutkailemaan. Harmi vaan, että koko alue on ollut hakkuutyömaana viime kuukaudet ja sitä jätettä on roimasti korjaamatta, siksi osa poluista niin hankalia.

Voimaeläimenä valpas susi

Huomaan usein ajattelevani varsin stereotyyppisesti eri asioista, käsitteistä, ihmisryhmistä... Tosin, esimerkiksi monet opettavaiset sadut ja tarinat ovat luoneet pohjan ihmisten mieliin syöpyneisiin ennakkokäsityksiin, esimerkkinä vaikkapa Aisopoksen eläinsadut puhumattakaan niitä vanhemmista tai uudemmista kansantarinoista. Mikä voima onkaan ollut omalla perheellä, koululla, elokuvilla...

Ja aasinsiltaa saavumme käsityksiini intiaaneista, mielikuviin tai esineisiin, joita pelkkä sana 'intiaani' nostaa mieleen. Niitä ovat sulkapäähine, toteemipaalu ja voimaeläimet, hevoset, viuhuvat nuolet, vuoristo, nuotiot, tiipiit, koruissa linnunkynnet ja turkoosi-kivet... Oho, mielikuvitukseni tuottaisi enemmänkin, mutta lopetanpa jo.


Kun näin nettikaupassa kivestä kaiverrettuja koiraeläimen päitä, en mitenkään innostunut niistä. Kuitenkin tilasin pari kappaletta. Ne ovatkin yllättäen hyvin puhuttelevia!
Tästä korusta sitten tuli 'intiaanikoru', voimakoru, johon käytin noita huurrettuja (luulen, että etsattuja) vuorikristalli-nugetteja, upean oranssinsävyisen kivisulka-riipuksen, karneoli-nugetin ja pari kirjavaa turkoosihelmeä. Pääosassa, vaikkakin kaulalla sivuun asettuen, on voimaeläin susi, kivenä siinä iki-ihana fossiilikoralli (laitan kuvan myös nurjalta).
Koskapa nuo susi ja sulka sekä käytetyt helmetkin, ovat arvokkaita, niin valitsin linkkilangaksi ja ketjuksi pronssinsävymetallit hopean sijasta.


Mulla oli kova kiusaus lisäillä tähän koruun enemmänkin elementtejä, mutta päädyin tähän rauhallisempaan versioon, koru sai nimen 'valpas susi' ;-)

Päiväkävelyllä

Päivittäisen kävelyreittini varteen osuu paljon kiinnostavia pihoja, joita ihailen kaikkina vuodenaikoina. Lauantain päiväkävelyllä - ee, tarkoitan kauppareissulla, sillä koko päivän kestänyt räntäsade ei mihinkään lokoisaan päiväkävelyyn houkuttanut - no, ihastelin rivitalon reunuksen angervoja, joiden hennoissa ja polveilevissa oksissa pienet jähmettyneet vesipisarat (siis jääpisaratko?) kimalsivat niin hurmaavasti. Jossain pienessä puussa näin saman ilmiön. Ja harmittelin hiukan, etten kanniskele mukanani kameraa ja etten ole erikoistunut valokuvaukseen kaikissa säissä, no en siis luontokuvaukseen lainkaan ;-)

Ikuistaahan tuo näkymä kuitenkin piti ja iltamyöhällä pätkin vintaj-lankaa ja etsiskelin laatikkoa, josta piti löytyä vesipisaroita, kirkkaita ja kuultavia. Löysinkin ja päätin kokeilla korvakorut visiostani.Korvakorut ovat ultrakevyet ja kuitenkin reilunkokoiset ja hauskan heiluvaiset. Ja haa, ei tarvii olla tismalleen samanlaiset :-)


Valmistui viikolla myös yksi musta rukousnauha ja lyhyempi toisinto mookaiitti-korusta, siinä patinoitu hopeaketju.


Ja vielä yksi, tuunausta tällä kertaa.
Ninni esitteli nappamansa morsetus-korun idean ja hetihän mun piti päästä kokeilemaan :-D

Alla itsekeskeisesti oma nimeni aiemmin tehdyssä korussa, jonka tuunasin nyt käyttäen savukvartsia kyaniitin lisänä. Riipuskiven molemmin puolin on sama 'koodi'.
Tällaisia salaisia viestejä voikin jatkossa olla koruissani runsaasti, idea on ihana ja luulen, että moni muukin tähän koukuttuu! Tätä ideaa saa toivoa myös tilauskoruihin, se on kohtuullisen helppo toteuttaa.