Niitähän on maailma täynnä! Tutkimattomia rantoja...
Niistä haaveilen.
Että itse saisi poimia myrskyjen rantaan kuljettamia pikku aarteita, kimmeltäviä lasinpalasia, erilaisten eliöiden hylkäämiä kuoria, aaltojen hiomia puun palasia, silitellä meren hellimiä aarteita.
So often I find myself dreaming of undiscovered shores... How I would be wandering there all alone, finding most surprising tiny treasures on the sandy shoreline, brought by waves... Until I'll get to that forsaken island, I'm content with the stones and shells that other people found for me ;-)Sea glass, ammonite, smoky quartz, silk ribbon
No, kunnes joskus tuon ikioman piilosaareni yhytän, niin käytän koruissa näitä toisten tielleni taikomia löytöjä; tällä kertaa yksi merilasin kimpale ja yksi - tämä nyt taitaa todellakin olla varastoni viimeinen - ammoniitti.
Viimein raaskin myös avata savukvartsinauhan, jonka upeat sileät ja epäsäännöllisen malliset helmet ovat myös aikamoisia kaunottaria. Silkkinauha keventää ja antaa mahdollisuuden säätää korun pituutta.
Korusta tuli juuri niin rauhallinen kuin halusinkin, silti salaisista rannoista, löytymättömistä aarteista kuiskiva.
