Aika, meitä muuttaa...

Aika, sitä jaksaa ihmetellä, ajan kulua ja sen vaikutuksia. Ainakin peiliin katselessa, eikö niin ;)

Mutta iän karttuessa sitä huomaa myös, että moni asia tarvii aikaa. Kypsyminen, ymmärtäminen, mukautuminen.

Pari, kolme viimeistä vuotta ovat kuluneet vauhdilla; ehkä aika muutenkin kuluu huomattavasti nopeammin kuin joskus nuorena, kun sitä malttamattomana odotteli, uusia kokemuksia, uusia alkuja... Ja paljon muuta.


***


Aika on auttanut minua muuttamaan tärkeysjärjestyksiä, hiukan päästämään irtikin. Seuraavissa kuvissa on ihanuuksia, joista nyt päästän irti, ne löytyvät halukkaille korukaupasta (jos tänne blogiin joku eksyy ja huomaa).

Kyllä vaan, helmivarastoni ovat aivan liian runsaat, jotta kykenisin niitä kaikkia käyttämään, ikuna! Alan siis luopua monista hellimistäni aarteista ;)  Ja minulta voi vapaasti kysellä, josko varastostani löytyy sitä tai tätä, lähinnä korukivihelmiä, tavallisempia ja erikoisempia, olen valmis myymään niitä!

*

Silti, haluan vielä hypistellä ja nauttia helmien ja korujen tekemisen tuomasta onnesta - joitakin koruja olen pitkästä, pitkästä aikaa myös tehnyt. 

Päätin aloittaa simppelisti, koruvaijeriin, kaunista apatiittia ja amatsoniitti/ammoniittiriipus, jonka voi kiinnittää hopeiseen sydänlukkoon tai halutessa jättää pois.

Voi, jaksan aina ihmetellä ja ihailla apatiitin kaunista, omanlaistaan sinivihreää väriä! Siruinakin kiehtovaa.

Lisää jälkiä

- Bead Soup Blog Party 6 / reveal 2, my post here -click  -
- Bead Soup Blog Party 6 / reveal 3, Pretty things -

Hiukan samanlainen, silti omanlaisensa... aivan niin kuin näennäisesti samoja polkuja kulkevilla on kuitenkin oma tiensä ja kukin jättää erilaisia jälkiä.

Tässä korussa on messinkiä etsattuna, hopeaa lenkkeinä, vintaj-lankaa nauhanpäissä. Helminä tällä kertaa valkoista turkoosia, ammoniitteja, himmeäpintainen savukvartsi, makeanveden  hohtava keishi, vuorikristalli ja merisiilin piikki; kuten esikuvassa 'Jälkiä ajassa'; lisänä vielä yksi turritella ja pari vaaleaa simpukkaa. Nauhaosuuteen tuli nahkanauhan rinnalle sarisilkkisuikale, samaa silkkiä on myös riipuksen reunalla.

 

Tutkimattomia rantoja, shores unexplored

Niitähän on maailma täynnä! Tutkimattomia rantoja...
Niistä haaveilen.
Että itse saisi poimia myrskyjen rantaan kuljettamia pikku aarteita, kimmeltäviä lasinpalasia, erilaisten eliöiden hylkäämiä kuoria, aaltojen hiomia puun palasia, silitellä meren hellimiä aarteita.

So often I find myself dreaming of undiscovered shores... How I would be wandering there all alone, finding most surprising tiny treasures on the sandy shoreline, brought by waves... Until I'll get to that forsaken island, I'm content with the stones and shells that other people found for me ;-)
Sea glass, ammonite, smoky quartz, silk ribbon

No, kunnes joskus tuon ikioman piilosaareni yhytän, niin käytän koruissa näitä toisten tielleni taikomia löytöjä; tällä kertaa yksi merilasin kimpale ja yksi - tämä nyt taitaa todellakin olla varastoni viimeinen - ammoniitti.

Viimein raaskin myös avata savukvartsinauhan, jonka upeat sileät ja epäsäännöllisen malliset helmet ovat myös aikamoisia kaunottaria. Silkkinauha keventää ja antaa mahdollisuuden säätää korun pituutta.


Korusta tuli juuri niin rauhallinen kuin halusinkin, silti salaisista rannoista, löytymättömistä aarteista kuiskiva.

Tänään, tavallinen arki

Tavallinen arki.
Arki tarkoittaa minulle pelkästään hyvää. Olotilaa, jossa itsessään on salattua hohtoa ja mukavaa tasapainoa. Tiedostaa menneet menneiksi, viihtyy nahkoissaan, ei juuri siihen hetkeen toivo tai kaipaa mitään.
Siksipä riipuksista valitsin minulle kulkeutuneen hiukan elämää nähneen (=ei parasta A-luokkaa) riipuksen, labradoriittia. Löysin aivan 'väärästä' pussista vielä kaksi pientä ammoniittia ja korkkasin aivan uuden jaspisnauhan.

Today it is a very calm and 'usual' day. I'm in balance, I do not long for anything special to happen. Alas, the necklace today is a very balanced one too, although it is not symmetrically designed. The focal is a labradorite pendant, which has some scratches, but has some great flashes, too.
I still had two small ammonite-beads and chose some lovely jasper beads to go along. The small silver toggle is self-made, it has some hammered lines to go with the lines in ammonite beads.


Lukon vasaroin tarkoituksella hiukan kärsineen näköiseksi, siinä toistuu ammoniittien raidoitus.

Tästä tuli niin peruskoru, mutta itselleni siinä tuntuu kaikki olevan tasapainossa, vaikka se ei symmetrinen olekaan.

Kaislakattoisessa majassa, tänäänkin Japanissa

Odottamattomat tapahtumat 1000-luvun Kiotossa pakottavat "sädehtivän Genjin", keisarin ja jalkavaimon aviottoman pojan maanpakoon Suman autiolle rannikolle. Kaislakattoisessa majassa, erossa ystävistä ja rakkaista, Genji näppäilee koto-soitinta, kirjoittaa kaihoa täynnä olevia runoja ja kirjeitä Kaipuun saarelle (=Kioto), saa yhtä haikeita vastauksia kirjeisiin.

"Miten mahtanet voida Kaipuun saarella?
Suman rannalla kastelin vaatteeni: ne tihkuvat suolavettä."

*
Hassu kun olen ja satuin juuri lukemaan tätä kirjaa Genjistä, niin tuntui kuin Kohtalo olisi lähettänyt minulle allaolevan kuvan kirjeen. En nyt luullut sen Japanista asti tulevan, leimassa luki Lappeenranta, sitä kautta kai puolet Suomen postista kulkee.
Sisältö vaan oli kuin tervehdys kaukaiselta rannalta sillä totuuden nimissä, kyllä kirje jossakin oli uinut, Asta-myrskyn kourissa, katsokaa liuennutta kuorta ja tekstiä :-D

Kirjeessä oli tuo iso jaspisläpyskä ja kehotus ja toive etsiä sille sopivia seuralaisia sekä näyttää, millainen koru kiven ympärille syntyy. Eihän hupsua tarvii monta kertaa kehottaa. Vaihtoehtoja löytyi aikalailla, mutta kaikki eivät mahtuneet samaan koruun.
Halusin mukaan noita Genjin tarinan, Suman rannan elementtejä, jokikiveä kuin vaaleaa pehmeää rantahiekkaa, ammoniitit ja aquaterra-jaspikset liittävät korun mereen, mukana vielä 'lasi-ikkuna'helmiä, joiden pienet akkunat kertovat majasta, pari savukvartsia tuovat sellaista pehmeää toiveikkuutta kaipuuseen, mukana vielä pari vaaleavoittoista opaalineliötä ja iso käärmeennahkajaspis, niiden kuviot kuin kaisloja.
Huomatkaa muuten kuvissakin näkyvä ammoniittien opaali-hohde, ihanat oranssit ja vihreät välähdykset rosoisissa fossiileissa!


Olin todella innoissani tästä haasteesta, kiitos Vikkiseni :-D
Oli ilo tehdä koru niin kauniiden kehotustesi saattelemana hienon kiven ympärille! Kyllä tästä tuli erilainen kuin sulla ;-)

Ja Pulleriini-kaulakoru

Täytyihän settiin kaulakorukin saada. 'Löysin' vielä pieniä akvamariini-rondelleja, niitä hiukka rustiikkeja myös :-) eli epätasaisia kooltaan, viimeistelyltään ja värisävyltään. Juuri sellaisia ryppääseen katoavia pikku kauneusvirheitä.
Ja tietenkin kaulakorussakin on savukvartsia pulleiden akvamariini-ovaalien seurana, riipuksessa minirondellien alla ammoniitti kuten rannekorussakin. Kaulaorusta tuli sellainen kallioisia rantoja ja vähän tuulisiakin säitä muistava koru.


Kunhan ilta viilenee (??) niin voi ajatella juottamista, siis hopean; oma masu on pullollaan vettä, mehua, piimää, teetä...

Tekemisen riemu

Inkku se tuossa edellisen postauksen kommentissa sanoi osuvasti - tämänkertainen korvisten tekoon yllyttänyt ähh-rupeama alkaa kyllä hiljakseen herättää muutakin tekemisen iloa. Ja sehän ON välillä kadoksissa, niin paljon kuin helmiä rakastaakin ja korujen tekemisestä nauttiikin!
Niinpä kun jo vihjaisin tekeväni akvamariineista rannekorun, niin tämä syntyi helposti. Rustiikkien (eli kirjavien) akvamariinien seurassa on yksi pienoinen ammoniitti ja vaaleita söpöjä savukvartseja. Ne ovat kaikki niin hyvää pataa keskenään :-D

Valmiit lukkoni olivat liian siloisia, joten piti sitten kokeilla itse tehdä. Lukon salpa on mallia koralli tahi oksa ja rinkula puolestaan joku ameeba. Olipa hauskaa tämän korun tekeminen kokonaisuudessaan eikä edes aikaa tuhraantunut hurjasti; juotokset tein äidin kanssa puhelimessa jutellessa - hui, saako tällaista tunnustaa?
Korun lukko ja ammoniitti on tarkoitettu näkymään somasti vierekkäin.

Laitan poikkeuksellisesti monta kuvaa 'Pulleriinista' (=pullea akvamariini), tarkennukset hiukka eri kohdissa. Saan kai itsekin tykätä tästä :-D

Lauantain toivotut

Kaulakoruun tuon ihanana ammoniitin seuraksi valikoitui riipuksen sävyyn sopivia seuralaisia: käärmeennahkajaspista, ruskeaa antiikkijaspista, pari värjättyä howliittimöllykkää ja pari vihreää granaattia. Ammoniitti on kuvassa turhankin siloisen näköinen, luonnossa nämä fossiilit ovat aika 'rosoisia' ja ikäisensä, miljoonia vuosia vanhojen, näköisiä ;-D
Nautilus-koru näytti nuoren miehen kaulassa oikein mukavalta ja hän tykästyi siihen itse erittäin paljon.

Rannekoruun käytin (melkein) viimeiset isot ja sileät savukvartsi-nugetit, tiedätte-kyllä-mistä-laatikosta, ja savukvartsin lisänä on vain patinoitua hopeaa. Yhden pikkuperhosistanikin patinoin tummaksi tätä Edith-korua varten.