Syysiloja

Kävelin tuttua lenkkipolkua, jota reunustaa sekametsän koivut. Ei paistanut aurinko, mutta ei satanut eikä tuullutkaan lainkaan. Yhtäkkiä ilma oli täynnänsä keltaisia leijuvia lehtiä, sadunomainen tunne! Olin niin hurmaantunut, että hiukan pyörähdin kädet levällään :-) Ihana syysnäytös ja vain minulle?


Savukvartsit olivatkin jo kotona odottamassa pääsyä rannekoruun. Sain nämä viistehiotut hankituksi hyvin edulliseen hintaan, joten raaskin sitten tehdä kaksirivisenä tämän "Jungfrudans"-korun. Neidontanssi, tai, oikeastaan tuota ruotsinkielistä ilmausta käytetään jatulintarhoista, tiedättehän ne kivikehät, joita löytyy Suomessakin rannikkoalueilla. (kts.täältä)
Vaikka "minun" metsässäni ei tietenkään jatulintarhaa ole, niin risteävät polut tuntuvat joskus varsinaisilta labyrinteiltä ja kiertokäytäviltä... Aina löytyy silti tuttu pätkä, jota pääsee kotiin.

Rannekorussa on kauniita savukvartseja hopealangalla linkitettyinä, yksi kaksirivinen korunjakaja tuolla antaa korulle ryhtiä. Välilenkit ja sydänlukko ovat myös hopeiset.

Helmeilevän aurinkoinen päivä

Tilasin ennen joulua joitakin mielenpiristys-riipuksia kuten tämän päivän korun Mary Hardingin kuparisaviriipus. Se löysikin helposti paikkansa pikku sitriinien ja kaiverrettujen kultakivi-helmien rinnalle, muutama kaunis savukvartsikin mukaan.
Yksilöllisessä, käsintehdyssä riipuksessa on kuvattuna ihana kesäinen kukkanen, kuparia kullalla silattuna. Kyllä tuli hyvä mieli tätä korua tehdessä, taas niitä sitriinien iloisuus-energioita :-) ja savukvartsihan tasapainottaa levotonta mieltä.

Iloista päivää kamuset!

Huomatkaahan Korukoplan aivan uusi haaste!

Tänään aurinko

Tänään paistaa aurinko ja koko maisema hehkuu, vielä hetken siis ennen niitä loskakelejä, lumiräntäsateita ja tuulentuiverrusta. Mutta juuri nyt, tänään, läheisellä metsäpolulla nautin syksyn ihanuudesta.

Eilen ja tänään syntyi korusetti Fairy Garden, taas ollaan niin unelmoivalla mielellä, mutta sopii ajankohtaan ja olotilaani! Tällaisina päivinä pitää nauttia luonnosta!

Huomaatteko mitä aurinko tekee noille hurmaaville tsekkiläisille kukkahelmille! Korusetissä on käytetty linkityksiin hopealankaa ja ketjut ja lukot ovat myöskin kirkasta hopeaa. Ihanaiset lamppuhelmet ovat näiden lasikukkien keskellä kuin kotonaan.

Toinen rannekoru on aivan yhtä haaveilevainen vaikka onkin yksivärinen; siinä on korukivihelmiä hopeassa: savukvartsia himmeäpintaisella hionnalla ja Botswanan akaatteja, kiiltäviä palleroisia, säätöketjun päässä kaiverrettu savukvartsilehti.

Valmistelua

On syyskuu, mutta ei vielä aivan syksy, eihän! Sää on edelleen lempeä ja aurinkoinenkin. No, tunnustetaan, metsäpoluilla ja rannoilla tuoksuu muutos. Lehtien väri vaihtuu, niitä on jo kasoittain maassakin. Perhosia näin kyllä vielä lepattelemassa, hiukan risaisin siivin nekin kertovat, mitä on tulossa. Ei tämä ole synkistelyä, onpahan vain mielen valmistelua tulevaan, omasta mielestäni erityisen ihanaan vuodenaikaan :-D

Näissä ajatuksissa otin esille toisen elämänpuu-riipukseni, kieputtelin sen yhtaikaa sen ekan kanssa. Nyt puu halusi juuri tästä ajankohdasta kertovaan koruun.
Korussa on lähistön auringossa kylpevät vaahterat (keltainen fluoriitti), on rantakaislikot pyöräreitin varrelta (vaaleansiniset lasihelmet messinkilangassa), on aamu-usvainen metsä (savukvartsit) ja se kesän viime perhonen, Swarovskin pronssinsävyinen kristalliperhonen. Itselleni nuo isot siniset niobium-renkaat kuvaavat sitä kaiken yllä tuntuvaa raikasta henkäystä, tuulenvirettä.

Mukavaa alkanutta syyskuuta!

Vettä, taivasta, sinistä ainakin

Etelässä, siis Välimeren rannalla etelässä, käydessä on tullut useinkin ihailtua oliivipuulehtoja. Niissä on rauhoittava tunnelma, kuiva ja paahtava mutta samalla jotenkin raikas ja keveä - oletteko käyneet?

Koska poitsuni mielestä tästä korusta tuli mieleen Välimeri, niin omaan mieleen nousi tuo kuvaamani tunnelma.
Korussa on tummaksi patinoituun hopeoituun korumetalliin linkitettynä ihanaisia taivaansinisiä korukiviä, lisäksi pari kultarutiilikvartsia sekä pari herkkää larimar-helmeä. Riipuksessa on hennonsävyinen savukvartsipuikko seuranaan käsintehty keramiikkahelmi.

Minut, vanhan koruntekijänkin saa vielä jotkut korutarvikkeiden hinnat järkyttymään ;-) Nimittäin tämän korun isot välilenkit, niobiumia, ovat samanhintaisia kuin vastaavat hopeiset, hmm... Tilasin silti, koska tuota sinistä ei saa hopeaa patinoimalla. Lukko ja riipuksen iso taottu lenkki ovat patinoitua hopeaa.

Tänään sataa, on satanut koko päivän; pitäisi vielä jatkaa kellarin siivousta... Mukavia iltahetkiä muillekin!

Jokaiselle sellaista

säätä, mitä kukakin toivoo. Siis mulle viileämpää.
Eipä meinaa ajatuskaan kulkea. Ei tule paljon tekstiä, laitan monta kuvaa, jookos.

Kaksivärinen keramiikkariipus on aivan spesiaali, melkein salaa itseltäni tilasin... Tämän väri oli antique gold / mirror. Näette kuvista, että valon suunta muuttaa hienosti tuota peilikiiltävän pinnan olemusta!

Nancy Schindlerin upean riipuksen seurana on muutama lamppulasihelmi ja savukvartsilehdet, sekä korumetallinen pronssinsävyinen ketju, johon pujottelin hyvin kapeita ja pehmeitä silkkinauhoja.

Täytyy kai vielä yrittää virkistäytyä suihkulla ennen unia.

Pysytään teemassa

Tuon edellisen postauksen sudenkin jälkeen on tullut kyselyä sekä aiemmista että uusista vastaavista. Kun kerran kysytään, niin minä parhaani teen. Olin tilannut korukivistä kaiverrettuja päitä (suden nimellä, mutta en nyt tälläkään kertaa ota kantaa alati vellovaan, toki aiheelliseen, susi-keskusteluun) ja syntyi kaksi uutta korua.

Ensimmäisessä on kivenä amatsoniitti ja koru tehtiin nuorelle miehelle hänen toiveitaan mukaillen. Lukko ja korvanvierushelmet ovat hopeaa ja niskantausketju hopeoitu.
Muinaisten uskomusten mukaan susi oli tiennäyttäjä ja opastaja, korun nimi 'Pathfinder'.
Amatsoniitti puolestaan lupaa tuoda käyttäjälleen maailmankaikkeuden energiaa, miehistä ja naisellista olemusta tasapainottaen; se auttaa myös löytämään sielunkumppanin.

Tässä kuten edellisessäkin miesten korussa sudenpää on kooltaan viitisen senttiä korvineen.
Seuraava naisellinen 'tulikettu' on puolta pienempi.

Sanon korua tuli/puna-ketuksi vaikka ihmeellisestä maailmastamme löytyy myös punaisia susia (klik). Ai niin, tiesittekö, että 'tulikettu' -nimitystä on ainakin ennen käytetty revontulista ;-) Minä en sitä aiemmin tiennyt.

Korukivenä on koralli, muina helminä erilaisia jännittäväkuvioisia tummia jaspiksia, riipuksessa iso viistehiottu kuukivi, iso makeanvedenhelmi ja kaunissileäihana savukvartsipiikki.  Kaikki vaaleammat helmet ovat kuukiveä, pienenpieniä.

-Tämä hentoinen koru on toistaiseksi vapaa, otan huomioon aikaisemmin vastaavaa korua tiedustelleet.

.

Herkkää ja hempeää

Vaikka sanoinkin juuri tänä aamuna, että olen kyynikko, niin kyllä hempeänväriset kivet jaksaa aina uudelleen ihastuttaa. Ja vaikka välillä myös sydänkuviot tuntuu niin kuluneelta ajatukselta, niin kyllä ne vaan toimivat.



Pujottelinkin sitten rannekorun kaikista hempuloista, joita oli korupöydälläni muista projekteista esillä. Tässä on siis kunziittia, akvamariinia, ruusukvartsia, kuukiveä, vaaleanpunainen Perun opaali, vuorikidettä, savukvartsia, sydänriipus lukkona.
Tässä muistuttelen, että suloista vaaleanpunaista ruusukvartsia ja herkkää lilansävyistä kunziittia ei pidä jättää suoralle auringonvalolle alttiiksi, niiden väri silloin haalistuu. No, nythän ei sitä ongelmaa ole, mutta kesemmällä kannattaa varoa.

Kun niin on haluttanut jo pitkään tarttua juotosvälineisiin, niin aloittelin pienesti. Tein siis pikkuisen riipuksen. Juotin filigraanilangasta sydämen kiinni koristeelliseen pantalangan pätkään ja siitä tuli riipus kaulakoruun. Katkaistun pantalangan pää vaati enemmän hiomista kuin muistinkaan, mutta taidan kokeilla jotakin muutakin vastaavaa lähiaikoina. Kun olen viime aikoina viilaillut lähinnä kynsiä, niin hopean viilaaminen ja hiominen oli oikein hauskaa.

Ruusukvartsi oli niin itseoikeutettu seuralainen kirkkaalle hopeiselle "taikasauvalle". Ja vaikka tämä tosiaan on näinkin herkkis, niin kyynikonkin kaulalla lyhyt koru on oikein sievä. Melkein voisin ajatella pitäväni vaaleanpunaista korua?

Miltä näyttää, miltä tuntuu, miltä kuulostaa?

Ihmisen ulkonäön ja iän voi päätellä äänen perusteella. Jos on uskominen prismastudion ohjelmaan. Ehkä se pitää paikkansa, ainakin radioäänille olen itsekin antanut selkeät hahmot kuvitelmissani.


Vaikka kivestä ennen tilaamista näkee nettikuvan ja saa tietoonsa nimen tai koon, ei voi tietää vielä edes puolta totuudesta.
Kivi täytyy nääs saada käsiinsä, tunnusteltavaksi, silitettäväksi, vähän haisteltavaksikin. Kun kirjeestä kaivettu kivi on kämmenelläni, suljen hetkeksi silmäni ja yritän aistia lämpötilaa, hivelen kiven pintaa, kuuntelenkin josko kivi sanoo jotakin. Joissakin helmissähän on tunnetusti suolaisen meriveden haju.

Onko tämä rannekorun polkuja ja verkkokuvioita täynnä oleva kivi ollut muinoin jollakin kaukaisella rannalla? Onko sen pinnan meri hionut vaiko vieruskivet? Onko se viipynyt kalastajan ahavoituneessa kädessä vai onko se sittenkin tullut esiin jostakin erämaan perukoilta?

Tarinoita sillä ainakin oli ja niiden perusteella valikoitui seuraa; fossiilijaspista, vuorikidettä, Perun opaali ja pari lamppuhelmeäkin; olihan 'hän' karavaanin matkassa nähnyt niin herraa kuin rahvastakin; kulkenut sitten matkansa viimeisen pätkän keramiikkahelmen kera kauppiaan suuressa tavarasäkissä.
Hopeiset lenkit ja lukon patinoin ja hiukkasen murjoinkin, onhan karavaanimatka niin pitkä, ettei siitä aivan silkoisena selviä.

Riipuskiven lajinmääritys ei ole selvillä. Se saattaa näyttää kuvissa enemmän joltakin siemeneltä, mutta kyllä se on kivi, kova ja ei höyhenenkevyt. Mutta pinnan verkkokuvio on todellakin vertaansa vailla ja näin rannekorussa helposti hiplattavissa :-)

***

Ei enää niin tukossa

Mikä ihana päivä, tunnen itseni jo nuhaa ja yskää lukuunottamatta terveeksi ja kunhan tämä niistäminen loppuu niin olo on taas normaali.
Kävin tuolla viimassa ja pakkasessa posti- ja kauppalenkin, pyöräillen tietty. Tuli niin vilu, että laitoin riisipuuron kiehumaan!

Vaikka yritin ulkovalossa kuvat ottaa, niin joudutte tyytymään tänään huonolaatuisiin kuviin. Se kyllä harmittaa, kun korut on nätit. No, aivan niitä perus-armastus-ihastus-lemppari-kiviäni!

Ruskeassa savukvartsi-rannekorussa on kuultavien ihanien kivien lisänä vain tummia makeanvedenhelmiä ja hopeaa. Kai olen kertonut, että varastossani on pal-jon erilaisia savukvartseja. Olen niitä saanut ihanilta korukamuiltani, olen niitä tilaillut ja säilönyt paljon vuosien varrella - olen kyllä aika ahkerasti käyttänytkin koruissa. Savukvartsikoru käykin mielestäni kaikenlaisiin asuihin.

Violetissa korussa on kauniiden ametistien keralla yksi söpönen lamppulasihelmi, pari tsaroiittia ja pikkuinen makeanvedenhelmi säätöketjun päässä. Tuota hopeista kehystä olen säästellyt, mutta nyt kai oli sen aika.

Korut tein keskenään samalla idealla, keskelle isompi hopeahelmi, linkitykset, säätöketjut ja pikkuiset jousilukot.

 ***

Voi hyvänen aika! On ollut pieniä tonttuja liikkeellä! Niistä lisää huomenna, jolloin on kait se oikea pikkujoulu :-) Ainakin joulukalenterin ensimmäinen luukku avataan!

Aina vaan erilainen

Siltä tuntuu. Että oon erilainen. Monet koruntekijät on niin hip ja muodin harjalla; tietävät senkin, mitkä värit on koruun valittava minäkin kautena ja mistä kuhistaan.

Mut en minä. En juurikaan seuraa noita valtavirtoja siinä mielessä, että toteuttaisin niiden sanelemaa 'muotia'.
Minä vaan tilaan silmääni sattuvia kiviä ja lumoudun hassuista pikku asioista. Niin kuin nyt tämän korun kvartsikivien sisällä olevista 'rutiileista', sulkeumista, neulasista, 'veenuksen hiuksista', jotka auringossa ja valoa vasten ja muutenkin läheltä katseltuna tarjoavat uskomattomia maailmoja. Saavat uneksimaan kesästä ja rantakaislikon salaperäisestä vedenalaisesta elämästä.

Materiaalit: kultarutiilikvartsi, hopealukko patinoituna, savukvartsi, lasihelmet, korumetalliketju

 ***

Odotin aika lailla eilen alkaneelta kotimaiselta ohjelmalta 'Muotitietoinen'. Katsoitteko? Eka osa ei kovin vakuuttanut. En pitänyt siitä, että ohjelman jälkeen olisi pitänyt vielä vaivautua nettiin nähdäkseen ne kiinnostavimmat asut... Katson kyllä jatkossakin, koska kuvittelen, että kotimaisilla tekijöillä olisi paljon annettavaa meille katsojille.

Enenmmän olen innostunut taas tänä iltana nähtävästä 'Asustemuodin huipulle'-sarjasta. Vaikka siinä näkyy kaikenlaista sohellusta ja niin yliampuviakin juttuja, niin silti siitä jää jollain tasolla ideoita itämään. Vaikka en kyllä tiedä, eteneekö niistä ideoista mikään toteutukseen asti.

Mother Earth Challenge, reveal

Gaia ~ Mother Earth, Mother Nature;
Äiti Maa, Luontoäiti

Thanks for this challenge on 'Mother Earth' go to Finland's dear neighbour country, Sweden, to Birgitta Lejonklou, who is a skillful artist on ceramics. She challenged us to use a piece of her ceramics in our designs, celebrating Mother Earth.
Thank you, Birgitta, it has been most interesting and a real challenge!
-The list of participants at the end of this post.

Tämänkertaisen haasteen äitinä on taitava keramiikan tekijä rakkaasta naapuristamme, ruotsalainen Birgitta Lejonklou. Hän haastoi käyttämään keramiikkaosiaan teemana Mother Earth, Äiti Maa.
Pienenä lisätwistinä minä kutsuin mukaan Vikkityylin Leenan ;-D
-Osallistujalistan löydät tämän postauksen lopusta.



Kreikkalaisen taruston mukaan Gaia on itsensä kaaoksesta synnyttänyt maan jumalatar, jota nykyisin ns. uuspakanat pitävät koko maa-planeetan ekosysteemin ylläpitäjänä ja ajatusolentona kaiken takana. Äiti Maa synnyttää kaiken, Äiti Maa myös ottaa huomaansa kaiken kuolleen.
Luontoäiti kuulostaa omissa korvissani 'paremmalta', kotoisammalta ja se sisältää muissakin yhteyksissä käytettyjä fraaseja -Luonto paras lääkitsijä (A.Vogel, mikä mainio kirja!) -Luonto parantaa -Luonto viisain opettaja jne.
Maa on ollut tärkeä elämänantaja, terveyden ylläpitäjä, elävä ja kunnioitettu, palvottu olento monissa muinaisissa kulttuureissa, erilaisia symboleja on käytetty jo alkukantaisissa kulttuureissa kuvaamaan Maata, sen antimia, sen vastapareja Taivasta tai Kuuta.

Valitsin rannekoruosan, jonka värimaailma sitten laittoi minut tällaiselle polulle. Kiinnitin lukon sekä keramiikkalinkin että apatiitti-sirut nahkapohjaan keinojänne-nauhalla, jota käytin jo aiemmin esimerkiksi poppamies-korussa. Apatiitti kuvaa tässä mielestäni sekä vettä että taivasta, joita ilman ei olisi maatakaan.
Pyöreissä metalliriipuksissa on kuviona pöllö, viisauden vertauskuva; viisautta kai maapallomme eniten tarvitsee nykytilanteessa.

Pidän paljon tuosta Birgitan tekemästä keramiikkaosasta, se on rosoisuudessaan ja karheudessaan niin puhutteleva; Äiti Maa hiuksinaan lehtikuvioita.
Vaikka nahka tässä korussa on ihanan pehmeää ja mukautuvaa, luulen että vielä vaihdan sen tummempaan...

On the bracelet Mother Earth, with her hair made of leaves; I used apatite-nuggets to describe both Water and Sky which are the natural antithesis of Earth. The metalcharms I embossed with the owl, symbol for wisdom, which is so much needed on our planet earth right now.  All the beads are stiched to a piece of leather with a ribbon of fake sinew.

I like so much of the rough beauty, wabi sabi, of this ceramic link by Birgitta! But, I think, I might remake this bracelet with a darker leather...

'Wisdom'

***

Myös kaulakorussa on saman tekijän keramiikkariipus; siinä on seesteisemmät kasvot, tyynet, hymyilevät, toiveikkaat? Käytin tässä korussa helminä opaalia, ametistia, savukvartsia ja himmeitä, ihania turritella-akaatteja. Linkitin helmet 'gunmetal'-sävyisellä vintaj-langalla ja ketjut korumetallia. Tämä kaulakoru syntyi viime yönä, jälleen kerran yhtenä unettomana yönä...

I just had to make another piece too with Birgitta's ceramic pendant, representing the Goddess,
eyes closed and smiling, so serene and so present, full of hope? The beads are smoky quartz, opal, amethyst, turritella agate... This necklace I made last night, not being able to sleep...

 'Hope'

***

Tässä lista haasteen osallistujista:

Birgitta Lejonklou our hostess of the challenge
Emma Todd       apolymerpenchant.blogspot.se
Inge Traud      http://www.ingetraud.wordpress.com
Sandra Wollberg   city-of-brass-stories.blogspot.se
Cece Courmier   thebeadingyogini.com 
Margareta     magsinhelmet.blogspot.se
Toltec Jewels  www.JewelSchoolFriends.com
Susan         http://libellulajewelry.com
Leena             vikkityyli.blogspot.se

Päiväkävelyllä

Päivittäisen kävelyreittini varteen osuu paljon kiinnostavia pihoja, joita ihailen kaikkina vuodenaikoina. Lauantain päiväkävelyllä - ee, tarkoitan kauppareissulla, sillä koko päivän kestänyt räntäsade ei mihinkään lokoisaan päiväkävelyyn houkuttanut - no, ihastelin rivitalon reunuksen angervoja, joiden hennoissa ja polveilevissa oksissa pienet jähmettyneet vesipisarat (siis jääpisaratko?) kimalsivat niin hurmaavasti. Jossain pienessä puussa näin saman ilmiön. Ja harmittelin hiukan, etten kanniskele mukanani kameraa ja etten ole erikoistunut valokuvaukseen kaikissa säissä, no en siis luontokuvaukseen lainkaan ;-)

Ikuistaahan tuo näkymä kuitenkin piti ja iltamyöhällä pätkin vintaj-lankaa ja etsiskelin laatikkoa, josta piti löytyä vesipisaroita, kirkkaita ja kuultavia. Löysinkin ja päätin kokeilla korvakorut visiostani.Korvakorut ovat ultrakevyet ja kuitenkin reilunkokoiset ja hauskan heiluvaiset. Ja haa, ei tarvii olla tismalleen samanlaiset :-)


Valmistui viikolla myös yksi musta rukousnauha ja lyhyempi toisinto mookaiitti-korusta, siinä patinoitu hopeaketju.


Ja vielä yksi, tuunausta tällä kertaa.
Ninni esitteli nappamansa morsetus-korun idean ja hetihän mun piti päästä kokeilemaan :-D

Alla itsekeskeisesti oma nimeni aiemmin tehdyssä korussa, jonka tuunasin nyt käyttäen savukvartsia kyaniitin lisänä. Riipuskiven molemmin puolin on sama 'koodi'.
Tällaisia salaisia viestejä voikin jatkossa olla koruissani runsaasti, idea on ihana ja luulen, että moni muukin tähän koukuttuu! Tätä ideaa saa toivoa myös tilauskoruihin, se on kohtuullisen helppo toteuttaa.