Kesäisiä

Sanon ihan suoraan taas, että ihana, kun on viileämpi aamu ja päivä! Mulle kova helle on liikaa.

Siksipä nautinkin viime viikonloppuna, kun kesäteatteri-elämys sattui kohtuullisen lämpimään säähän ja ilmastoituun katsomoon! Jos vielä ennätätte, niin menkää toki kokemaan ilottelu "Kekkonen, syntymästä kuolemattomuuteen" - Kekkoslovakian löydätte Korpilahdelta! Nuoret harrastelijaesiintyjät vetävät lukuisia rooleja kukin, ihan huippua! (Ja siskonpoika ääni- ja valomiehenä, go Karri!)

Viileästä aamutuulestako johtuu vai mistä, mutta alkaa jo ajatuskin juosta, ja palata korujen pariin. Ei ole oikein mikään innostanut, mutta nyt ihastuneena kaivelin sarisilkkinauhoja. Ensimmäinen on ollut aarteena ehkä jo ensimmäisestä silkkierästä ja toisen korun kirjava nauha taisi tulla jonkun helmilähetyksen rasian ympärillä, ihastuin heti.

Turkoosit ja siniset kuuluu niin kesään, kuten myös kalat ja perhoset :-) Koruissa on siis sarisilkkiä, korumetalliketjua, kauniita tsekkilasihelmiä ja lamppuhelmiä, kalariipus kiveä ja sen ilmakuplat vuorikidettä.

Mukavia elokuun päiviä, sekä lomalaisille että työhön palanneille!

***

Väripari

Ihastuin aika lailla siihen saamani kansainvälisen helmikeitoksen väripariin vihreä-turkoosi. Ne korut ovat vielä vaiheessa, näette sitten toukokuun kolmas, mitä syntyy.

Melkein samoilla väreillä, hieman heleämmillä, tein korusetin tilauksesta - koru syntyi tuon riipushelmen ympärille ja sen väreistä, sattuivat nyt tätä keväänvihreää ja olisiko taivaansininen oikea nimi tuolle siniselle?

Riipushelmestä sen verran, että sekä se että nuo setin isommat siniset helmet ovatkin kotimaisia, vieläpä täältä kotikaupungistani! Paikallisessa Taito-keskuksessa oli käsityöläisten esittely- ja myyntitilaisuus, josta bongasin ensin tuon pöllön ja sain tilata siihen sopivia helmiä, käsintehtyjä lamppuhelmiä siis kaikki.

Pienemmät siniset ovat Preciosan lasihelmiä ja tähän koruun valikoitui värjäämätön pehmeä silkkinauha.
Sekä kaula- että rannekoru on linkitetty hopealangalla ja muutkin osat ovat hopeaa.

Tänään on luvattu lämmintä, luvassa mukavia hetkiä luonnossa kävellen :-)

Paljonko haikara painaa?

If you happen to come by and might be looking for my BSBP-reveal (I was in group 2),
you'll find my creations and text in english -here- ! I thank you all for your kind comments :-)

***

***

***

Kadehdinko muuttolintuja? Kyllä ja en. Olisihan se aikamoista pari kertaa vuodessa vaihtaa maisemia muka miellyttävämpään, plussa siitä. Mutta mikä vaiva olisi ihmisen rahdata tavaraa ees sun taas, siitä miinusta muuttomatkoille.
Linnuthan eivät rahtaa kuin omaa kehoaan. Jaksan silti ihmetellä, että metriset linnut kuten kattohaikara, räpyttelee hirmuiset muuttomatkat vaikkapa Virosta Saharan taakse Afrikkaan, ja sitten keväällä toiseen suuntaan. Suomeen kattohaikaroita eksyy lämpimien virtausten mukana keväisin, mutta meidän peltomaisemat ei heille asuntonäkymiksi kelpaa. Harmillista, sillä kattohaikaran uskotaan tuovan onnea asuinlähiöönsä, vauvojakin?

Tällaisia ajatuksia täällä pienessä mielessä pyörittelen aina joskus.

Villa Haikaranpesä

Olin jo jonkin aikaa etsiskellyt tuolle linnulle sopivaa pesää, teinkin yhden metallilangasta, mutta en oikein siitä tykännyt. Sitten tulivat net ihanat keramiikat Brittein saarilta ja seassa oli juurikin sopiva pesä :-D Että mua taas onnisti! Ja nuo afrikkalaiset käsintehdyt lasihelmet tuovat tietenkin kattohaikaralleni tuttuja viboja. Silkkinauhan värjäsin itse, että sain oikeansävyisen.
Kattohaikara elelee vesistöjen lähellä, joten se sai riipukseenkin oman pikku lammen korumetallista ja pienistä lasihelmistä, tarpeeksi pientä sammakkoa en löytänyt lampeen, saatte kuvitella. Välilenkit korussa tällä kertaa sekä hopeaa että sinistä niobiumia.


Kattohaikaroiden eliniästä en löytänyt tietoa, harmaahaikara voi enimmillään elellä parikymmentä vuotta, mutta tavallisimmin alle kolme. Kattohaikara tulee sukukypsäksikin vasta nelivuotiaana, joten se kai on serkkuaan pitkäikäisempi. Se painaa 2,5-4,5 kiloa ja siipienvälinsä on parin metrin kieppeillä.

Mukavaa viikonloppua itsekullekin!

Rannalle kaukaiselle

If you are still hopping at Lori Anderson's BSBP 7, reveal 2, you'll find my creations -here- !
I thank you all for your friendly and darling comments :-)

But, now I'll continue in finnish language :-D Feel free to follow along, hope you get the feeling from photos!

***

Uskomatonta, että olin unohtanut tämän kaulakorun riipuksen olemassaolon tyystin! Se oli viime vuoden lopulla usalaisen helmikaupan poistotarjouksissa ja tilasin sen hetken mielijohteesta silloin ja laitoin 'talteen', koska sen viiden senttimetrin läpimitta pelotti.

Nyt uhkea riipus putkahti hopeiden joukosta ja koska olin juuri tehnyt allaolevan rannekorun, niin ihanat turbaanisimpukat olivat valmiiksi esillä (aivan niin, työpöydälläni on aivan se tavallinen kaaos, menneet ja tulevat suloisessa sekamelskassa; viimeksi löysin muuten puristushelmipihtini aterinlaatikosta!)

Niin tämä on hopeinen versio 'Rannalla kaukaisella' pronssisesta rannekorusta.

Kaulakoruun löytyi sitten nauhanloppu simpukankuori-heishejä ja laitoin niiden raidoiksi muutaman kuparikukkakiekon, omaa silmääni hivelevät tällaiset riipuksen ja helmien kuvioiden kaiut.
Jostain oudosta syystä minä, joka en turhaa blingiä harrasta, olen juuri nyt mieltynyt pieneen säihkeeseen; siksi tuo yksikkö, jossa pari pronssinkimalteista tsekkihelmeä kristallirondellin ympärillä :-D

"Faraway Beach"

Ihanainen himmeänhohtavasta 'crepe satin' -silkistä valmistettu nauha viimeisteli korusta jotenkin rauhoittavan ja unenomaisen.

Tuota nauhaa sormeillessa heräsi taas ajatus silkin maalaamisesta, se oli rakas harrastukseni "viime vuosituhannella" :-D Luovuin maalauskehyksistä viime muutossa, mutta maalit ja kankaat ovat olemassa.


Ihanaa viikkoa, sateella se alkaa, mutta aurinkoakin on luvattu!

Vaihtoehtoinen Joulu

Otsikko lupaa enemmän kuin postaus pitää sisällään. Vaikka aamuteeveessä käytiin vilkas keskustelu papin ja vapaa-ajattelijan välillä mm. peruskoulun tunnustuksellisesta opetuksesta liittyen myös  juhlien viettoon, en suuremmin ota kantaa.

Joulukalenteristani putkahti kuitenkin tänään niin sopivasti herra Buddha, jotta hän pääsi heti vaihtoehtoisen joulukoruni päähenkilöksi. Buddhalaiset mitään joulua vietä, heillä muistellaan Paranirvanaa helmikuussa ja Bodhin päivänä juhlavalaistaan vaikka viikunapuu, joulukuun kahdeksantena.
Piparkakkuja tuskin syödään, mutta meidän joulumme kunniaksi korussa on kaksi kaunista piparia, piiloutuvat mukavasti isompien helmien lomaan. Silkkinen nauhaosuus sopii niin tähän kuin nenä päähän.

Ja kiitos jälleen tonttutytöille! Buddhan ja akaatit sain Helmiäisestä, Sadulta ja silkkinauha on edelleen Saran aarteista. Hyväntuulinen Buddha on kiveä, mutta liekö sitten jadea vai aventuriinia, en tiedä. Ketjunpalat ovat pronssinsävykorumetallia, samoin emaloidut piparit omasta varastosta.

Makea sunnuntai

Jos tyttösen yhdeksi nimeksi on annettu Kerttuli, niin lintunen on mitä sopivin korunaihe. Onhan tämä muutenkin makee ja keväinen. Lintu ja munat polymeerisavea, silkkinauha solmitaan sopivalle pituudelle asun mukaan. Hyvää syntymäpäivää neitokaiselle!

Etusivu uusiks

Joo, otsikon keksiminen ei oo helppoa, sori!

Sen verran kuitenkin totuuden juurta otsikossa, että joskus tulee aiemmin tehtyjä koruja kaivetuksi esille uuteen käsittelyyn. Sellaista korua katsoessa mietin, voisiko koruun saada uuden ilmeen jollakin pienellä muutoksella, joka ei muuttaisi korun ajatusta ja alkuideaa, kuitenkin niin, että koru löytäisi kodin.

Olen huomannut, että rodoniitti on yksi niistä kivistä, joista joko tykätään kovasti tai ei ollenkaan, välimuotoja ei ole. Minä tykkään ;-)

Viime vuonna tehty koru 'Luodolla' alkuperäisessä asussaan tässä eka kuvassa, siinähän tuollainen vahva rodoniitti-riipus, josta korun muut osat saivat innoituksen.

Mutta...
Uuusissa riipuskivissä oli tällainen erikoinen kirjava jaspis, jossa seassa on paljon katinkultaa eli pyriittikiteitä ja tällä kertaa tuollaisena enemmän hopean- kuin kullanhohtoisena. Kiven maisemakin on kuin kallioluodolta. Tuo linnunpesä ja lehtiketju ovat jotenkin niin samaa sukua riipuskiven pyriittikuvioiden kanssa.

Kun korussa on tuo 'linnunpesäkin' munineen, mietin, voisiko koruun lisätä sen lintusenkin? Tein muutaman polymeerisavisen linnun eilen, mutta tämä lilavoittoisen paikka on vielä harkinnassa.


Mitäs tuumitte? Vaihdanko riipuksen? Lisäänkö linnun? Vai onko sittenkin alkuperäinen asu parempi? Kiitos, jos jaksatte katsella ja kertoa!

Veden alla

Kuuntelen Emma Salokoskea.

Kääntelen kädessäni kiveä.
Näen vedenalaisia maisemia.

Ahvenruohoja, pohjakiviä, kalojakin.


Kiven silittely silmät kiinni, musiikin edelleen soidessa, tuo mieleen kauniita kesämuistoja, aallon liplatuksen, hellän puhalluksen auringon kuumentamalle iholle...



Yritän löytää uusia tapoja tuoda esille riipuskivien yksilöllisyys ja karheakin kauneus. Haluaisin korostaa kiven itselleni kertomaa tarinaa.

Tänään punoin riipuksen lähistölle 'kalaverkkoa'.



Korua voi käyttää aivan lyhyenä tai alemmas rinnalle laskeutuvana, nauha vain solmitaan halutusti; vihreä silkkinauha sopi koruun yllättävästi paremmin kuin siniset, johtuu tietenkin kivien sävyistä.


Ostin kiven valtamerijaspiksena, mutta toinen puoli näyttää käsittämättömästi labradoriitilta!

Kirkuvaa!

Pinkkiä! Ihan tosi! Olin aivan tolkussani tilannut pinkit jadet, mutta niiden tultua en osannutkaan niille tehdä mitään, ne olivat pelottavan imeliä!

Jätinkin helminauhan vaan pöydälle, esille, ja toivoin, että joku idea pilkahtaisi. Eipäs pilkahtanut, vaikka tuli myöhemmin tuo samansävyinen silkkinauhakin.

Tarvittiin kummityttö kyläilemään ja hän halusi itselleen piit-kän-pitkän korun juuri näistä pinkeistä karamelleista. Ja minä sitten lisäsin hiukan säihkettä, pikku kristallirondelleja, ja kesytin helmiä vielä vintage-langalla.

Koru onkin todella napa-pituutta ja uskokaa tai älkää - kokeilin omaankin kaulaan eikä tämä väri tunnu enää ollenkaan hullummalta! Ainakaan aurinkoisena päivänä ;-)


Suuri viisaus siis tuo suomalainen kansanlasku: "Aika tavaran kaupihtee".

Tutkimattomia rantoja, shores unexplored

Niitähän on maailma täynnä! Tutkimattomia rantoja...
Niistä haaveilen.
Että itse saisi poimia myrskyjen rantaan kuljettamia pikku aarteita, kimmeltäviä lasinpalasia, erilaisten eliöiden hylkäämiä kuoria, aaltojen hiomia puun palasia, silitellä meren hellimiä aarteita.

So often I find myself dreaming of undiscovered shores... How I would be wandering there all alone, finding most surprising tiny treasures on the sandy shoreline, brought by waves... Until I'll get to that forsaken island, I'm content with the stones and shells that other people found for me ;-)
Sea glass, ammonite, smoky quartz, silk ribbon

No, kunnes joskus tuon ikioman piilosaareni yhytän, niin käytän koruissa näitä toisten tielleni taikomia löytöjä; tällä kertaa yksi merilasin kimpale ja yksi - tämä nyt taitaa todellakin olla varastoni viimeinen - ammoniitti.

Viimein raaskin myös avata savukvartsinauhan, jonka upeat sileät ja epäsäännöllisen malliset helmet ovat myös aikamoisia kaunottaria. Silkkinauha keventää ja antaa mahdollisuuden säätää korun pituutta.


Korusta tuli juuri niin rauhallinen kuin halusinkin, silti salaisista rannoista, löytymättömistä aarteista kuiskiva.

Makeanveden helmiä, romantiikkaa

Ehkei aivan pääsiäiskoru, mutta eihän tämä tänään olekaan tehty; pääsiäispyhät menevät rauhoittuessa ja ulkoilmasta nauttiessa.

Makeanvedenhelmet ovat yksittäisiä herkkuja lukuunottamatta jääneet melkein paitsioon koruissani tänä vuonna, mutta tähän niitä nyt tuli nerikin kätköistä - kaikkein suurimmat ja kaikkein pienimmät valkoiset helmeni, 13mm ja 2mm.

Riipukseen paistoin kuvan polymeerisavelle. Taisin sen kanssa vähän liioitella. Kun siirretyssä kuvassa näkyi korvakoru liian himmeänä, niin korostin sitten kunnolla teemaa 'tyttö ja helmi-korvakoru' ;-D
Hopealankaan linkitettyjen helmien lisänä korussa on vain yksi Swarovskin kristalli ja, tietenkin, ihanaa silkkinauhaa!




***********************************************************************************

Nii-iin 20-lukua!!

Jäi nuo kristallit pöydälle säihkymään, silkkinauhatkin oli levällään pinkkien akaattien vierellä ja sittein onnistuin kohtuuhyvin paistamaan yhden pimatsun polymeerisavelle ;-D
Eihän tuo joukko kaivannut kuin vähän vintage-lankaa fölijyyn, repäisty paperinpala ranskankielen sanoineen (kaunottaren selkäpuolella) täydentää 20-luvun tunnelmaa.

Tapion Tytär

Odotin aika kiihkeästi, mitä Helmitarhan Jana taikoo toiveistani:
Lähetin hänelle BeadSoupParty'in yhteydessä valtamerijaspiskapussin, josta toivoin taiteilijan tekevän minulle goddess-riipuksen samaan tyyliin kuin vaikkapa nämä.

Tässä linkki Janan kuvaan, josta näette nuo ihanat inspiraatio-maisemat, joita hän käytti suunnitellessaan minun Metsän jumalatarta. Aiemmin hän on tehnyt jumalattaristaan rintakoruja, mutta minä halusin riipuksen, mikä ei teknisesti ollut aivan helppo toteuttaa. Päädyimme yhdessä tuollaiseen unelmoivaan lepoasentoon ;-D

Olin puhunut suomalaisista metsistä, syksystä, metsäpurosta, rauhasta ja kiireettömyydestä... Sain viime perjantaina ihastuttavan riipuksen, jossa oli kaikki pyydetty, myös se Metsän mystinen tunnelma, joka vanhoista metsistä löytyy!


Oma suunnitelmani muuttui tehdessä. Olin kuvitellut käyttäväni koruuni patinoitua hopeaa, mutta Vintaj-lanka käy sävyltään todella kauniisti kehystetyn riipuskiven värimaailmaan. Siitä pyörittelin myös lehtikiekuroita, koska en halunnut lasilehdillä lisäpainoa koruun.


Metsän puita ja muuta kasvillisuutta on ihanan kirjavissa, reilunkokoisissa valtamerijaspiksissa. Metsäpurooni kuuluu tietenkin kauniit akvamariinit, puroa kuvaa myös itse värjäämäni habotai-silkki.

Itselle tehty koru sai nimen Tapion Tytär, sellainen tunnehan metsässä vaellellessa parhaimmillaan syntyy.

I got my forest goddess from my very appriciated bead soup partner Jana on friday.
I had sent her the ocean jasper for the body and she had captured everything I asked in this lovely goddess pendant: the finnish woods, autumn, forest brook, peace and quiet of the landscape. I love her! Yes, my goddess, but Jana as well ;-D

I made the necklace of ocean jasper rondelles, aquamarine beads, Vintaj wire and habotai silk, which I dyed myself. This necklace came out so, so mine!

And. look! There is a little owl on my necklace, too :-)

Pakko oli lisätä vielä tämäkin kuva, siinä on pikkuinen pöllö, valtamerijaspista hänkin ;-)