Auringosta ja valosta huolimatta mua kiehtoo juuri nyt tummat kivet, esimerkiksi mietiskelen näitä sinisiä tiikerinsilmiä! Kuvassa on kyllä myös mietinnän kohteena olevat siivet ja höyhenet ja sen sellaiset, tuossa luuta ja puuta, tai, kaiverrettua luuta ja kivettynyttä puuta.
Viime viikkoina on tullutkin paljon enemmän mietityksi kuin tehdyksi. Olen oikein tietoisestikin yrittänyt antaa itselleni vapaata kun ranteita välillä vihloo. Vaan ajatus viipyy jatkuvasti kivissä ja sitten koruja syntyy unissa :-)
Tämänkertainen sudenpää-korukin sai alkunsa unesta, tosin sitä oli toivottu muistokoruksi koiransa menettäneelle, mutta sysäys naiselliseen koruun tuli unessa. Koirankuonolainen siis tässä, valkoista akaattia ja kuten sanoin, halusin tietoisesti viedä korua naisellisempaan suuntaan kuin aiemmat voimakorut.
Vahvat kivet kuitenkin valitsin surua ja kaipausta lievittämään, voimaa uhkuva onyks ja lempeämpää energiaa hehkuvat lumijade sekä kirkas vuorikide, sydänlukko hopeaa. Vesielementtiä kuvastaa siniset kristallirondellit.
