Linnuntietä

Linnuntietä matkat on lyhyempiä, voi kun ois siivet! Vois hetken mielijohteesta lähteä vaikka ... vaikka mihin ;-)

Eipä oo, haaveeksi jää omin voimin lentäminen. Mutta aurinkoisella säällä askel on jotenkin kevyempi ja ehtii tehdä enemmän kuin pimeinä päivinä, vai luulenko vaan?

***

Postia tulee, vaikka oon luvannut tilailla vain tarpeeseen. Kuorista sukeutuu ihanuuksia, tämän päivän lintukin.
Aluksi vain kokeilin, josko nahkanauha menisi kaiverretun linturiipuksen reiästä, menihän se yllätyksekseni. Huomasin, ettei lintu oikein paljon lisäkoristusta kaivannutkaan. Kokeilin nimittäin ensin Swarovskin silver night -kristalleja, mutta ne olivat liian koreat labradoriitin seuraan. Nuo apatiitti-möhkäleet olivat siinä lähellä, joten kokeilin seuraavaksi niiden sopivuutta. No jess, kahdessa oli tarpeeksi isot reiät ja pääsivät sitten linnun seuraan.

Tämä koru on aika erikoinen, se taitaa olla aivan unisex ja ikärajoitteitakaan ei ole! Sopii siis naiselle, miehelle, pojalle tai tytölle.

Metsän eläviä

Metsäpolkuja kulkiessa, ylivuotisten kuivien heinien kahahdellessa, tuulen puuskan työntäessä kahta puunrunkoa vastakkain, auringon valon osuessa johonkin kimmeltävään... silloin voi kuvitella näkevänsä, kuulevansa metsän asukkaita, joita ei välttämättä muutoin huomaa. Vielä löytää jonkin ison linnun sulan tai mielenkiintoisen muotoisen puunpalan eikä millään malttaisi jättää niitä paikalleen. Kotona sitten helmipöydän ääressä etsii niitä samoja tuntemuksia ja muotoja.

"Woman in the Woods"; luuriipukset, luuhelmiä, puuhelmiä, makeanvedenhelmiä, hamppunaruun solmittuna kaulakoruksi, rannekoru mokkanahkaa.

Sydän täynnä

Katselin Tampere-talon itsenäisyyspäivän juhlakonsertin, vaikka en ollut aikonut, mutta olipa upea kokonaisuus! Pitkin matkaa ja lopussa etenkin oli sydän täynnä, kiitollisuutta ja kunnioitusta aiempia sukupolvia kohtaan!

*

Korun tein jo eilen, mutta hämärinä päivinä kuvat ei luonnistuneet. Nämäkin on sitten sähkövalossa otettu. Uskomaton labradoriittisydän hehkuu kaikessa loistossaan; hopeoitu ja patinoitu ketju, nahkanauhaa, pieni lamppuhelmi ja vielä pienemmät ametistit.

*
(Vielä sen verran, että tuon konsertin oli dramatisoinut Marika Vapaavuori. Eikä kokonaisuus minusta ollut yhtään liian harras tai synkkä, sopi mun oloon just.)

Tralaa

Oi miten mieli virkistyy auringosta!

Innostuin tekemään varsin 'orgaanisen' korusetin DesignMimin saksanpähkinähelmistä ja kookosrenkaista. Eikä niiden lisäksi tarvittu kuin muutama hopeoitu rengas, kaunis lukko ja allergisoimattomat niobium-korviskoukut. Ihanan kevyet korut!

Kaulakoru syntyi kun entinen riipus tästä nauhaosuudesta oli lähtenyt ties minne... Niskan taakse korussa sijoittuvat nuo pehmoiset nahkanauhat ja väliosassa on erilaisia lasihelmiä.
"Minä muutun" lienee sopiva nimi voimakorulle, jonka riipuksen kivet kaikki edesauttavat ja jotkut jopa lempeästi puskevat muuttumaan!

 

Riipuksessa on Othelin hienosta keramiikkalinkistä roikkumassa ihanat läpikuultava kyaniitti, sen serkku kunziittipisarainen, vielä hennon lila sugiliitti ja suloinen ruusukvartsi, siivekkään päänä on kaunis granaatti; aurinkokuvassa kyllä liiankin hailakkana nuo kivet.
Enkä minä noita Othel-keramiikkaosasia mitään hio, ne ovat niin mainioita juuri karheapintaisina ja himmeinä, tuntuvat ja näyttävät mukavalta.

***

Kiltisti kotona

Eipä tämä koruilija malta pysyä helmistä erossa, ei vaikka helmien etsiskely on nyt hiukkasen työläämpää, kun kaikki täytyy nostaa nenän eteen. Kärsivällisyys toki vaan kasvaa.


Otin sitten eilen kuitenkin joitakin kuvia kaulakoruista ja kun ei tämä päivä juuri kirkkaammalta näytä, sään puolesta, niin laitetaan sellaisina tänne. Ja nämähän ovat tällaisia musta-valko-harmaita koruja molemmat.

 

Ensimmäisessä korussa on keveyttä ja ilmaa, isoja helmiä ja säihkyviä kristalleja. Nuo pitsikuvioidut puuhelmet ovat hurmaavan keveitä, isoja myös, yli 3,5 cm! Kristallit tuntuvat pieniltä, vaikka nekin tosiasiassa ovat reilun kokoisia.
Ketjuosiin valitsin kristallin pariksi pyöreälenkkistä hauskasti viistekuvioitua ja todellisuudessa kiilteleväistä ketjua, pitsihelmien pariksi kuviotaottua soikeaa, himmeämpää ketjua. Koru on lukoton, metrin pituinen ;-)
Ketjut ovat hopeoitua, tummaksi patinoitua korumetallia.

Toisesta korusta näin untakin ajat sitten, ennen kuin olin helmiäkään siihen saanut. Enkä sitä paitsi edes saanut niitä mustia makeanvedenhelmiä, joita havittelin, ei sellaisia taida olla kuin unessa :-D
Riipus on Othelin käsialaa, ihanaa rouheaa keramiikkaa, näitä riipuksia täytyy nähdä läheltä voidakseen arvostaa kaikkia yksityiskohtia.

Valitsin sitten niiden unen mustien 'tilalle' valkoiset makeanvedenhelmet, ihanat kiiltäväiset, ja lisäksi kuvioituja luuhelmiä sekä hopeaupotuksin raidoitettuja puuhelmiä. Puuhelmissä toistuu mainiosti tuon keramiikka-riipuksen mustanruskea väritys. Helmet (kaikki tietenkin isoreikäisiä) on pujotettu nahkanyöriin, joka jatkuu jämäkällä ketjulla.

En tiedä, arvostaako kukaan, mutta itse saan melkein sisäisiä väristyksiä, kun havaitsen toisiinsa sopivia osasia työpöydältäni - sellaisia, joita en ole etukäteen mietiskellyt, jotka vaan löytävät toisensa! Niin kuin nyt tuo naamion yllä oleva pitkulainen luuhelmi ja hopeoitu koukkulukko, joiden kuvakieli on yllättävän samankaltainen. Ai, täytyyhän sitä hiukan itseään kehuskella edes joskus!

Aurinkopäiviä

Aurinkopäiviä on varsinaisten aurinkoisten lisäksi sellaiset, kun saan käyttää koruun sitriini-korukiviä ja muutenkin keltaista väriä, joista monet muut eivät kovin tykkää. Minä kyllä!

Kun siis sain sähköpostiini kuvan matkamuistoksi kerätystä simpukankuoresta ja toiveen sen yhdistämisestä rutiilikvartseihin korussa, innostuin kovasti!

Minulle tuli heti mielikuva hiukan boheemista ja vallattomasta korusta ja annoin tilaajalle vaihtoehdoiksi ruskeamman tai keltaisemman värimaailman. Ihana, ennakkoluuloton koru-entusiasti valitsi ilokseni keltaisen :-D

Koruun löytyi etsimättä hiukan lisää merihenkeä kierteisen simpukankuoren ja merisiilin piikkien muodossa. Nahkanauha-ripustukset antavat korulle sitä huoletonta ilmettä ja nauhanpäät on aivan tietoisesti jätetty sellaisiksi kuin sattuivat 'Sole-renkaiden' ympärille luontumaan.

Rutiilikvartsit ja sitriinit kaipasivat silti hiukan ryhtiä ja siihen nuo merellisiin elementteihin sointuvat jaspikset sekä korumetalliset helmihatut olivat paikallaan. Pitkän korun takaosa onkin sitten 'kilttejä' makeanvedenhelmiä hyvässä järjestyksessä ;-D
Jäikö jotakin mainitsematta? Yksi helmihattujen kätkemä helmi on punaista korallia, jonka luomalle väriläiskälle on pari kierteisen simpukan värityksessä.

Pitkä koru on aina niin vaikea saada kokonaan kuvaan, mutta yritin ainakin.

Mother Earth Challenge, reveal

Gaia ~ Mother Earth, Mother Nature;
Äiti Maa, Luontoäiti

Thanks for this challenge on 'Mother Earth' go to Finland's dear neighbour country, Sweden, to Birgitta Lejonklou, who is a skillful artist on ceramics. She challenged us to use a piece of her ceramics in our designs, celebrating Mother Earth.
Thank you, Birgitta, it has been most interesting and a real challenge!
-The list of participants at the end of this post.

Tämänkertaisen haasteen äitinä on taitava keramiikan tekijä rakkaasta naapuristamme, ruotsalainen Birgitta Lejonklou. Hän haastoi käyttämään keramiikkaosiaan teemana Mother Earth, Äiti Maa.
Pienenä lisätwistinä minä kutsuin mukaan Vikkityylin Leenan ;-D
-Osallistujalistan löydät tämän postauksen lopusta.



Kreikkalaisen taruston mukaan Gaia on itsensä kaaoksesta synnyttänyt maan jumalatar, jota nykyisin ns. uuspakanat pitävät koko maa-planeetan ekosysteemin ylläpitäjänä ja ajatusolentona kaiken takana. Äiti Maa synnyttää kaiken, Äiti Maa myös ottaa huomaansa kaiken kuolleen.
Luontoäiti kuulostaa omissa korvissani 'paremmalta', kotoisammalta ja se sisältää muissakin yhteyksissä käytettyjä fraaseja -Luonto paras lääkitsijä (A.Vogel, mikä mainio kirja!) -Luonto parantaa -Luonto viisain opettaja jne.
Maa on ollut tärkeä elämänantaja, terveyden ylläpitäjä, elävä ja kunnioitettu, palvottu olento monissa muinaisissa kulttuureissa, erilaisia symboleja on käytetty jo alkukantaisissa kulttuureissa kuvaamaan Maata, sen antimia, sen vastapareja Taivasta tai Kuuta.

Valitsin rannekoruosan, jonka värimaailma sitten laittoi minut tällaiselle polulle. Kiinnitin lukon sekä keramiikkalinkin että apatiitti-sirut nahkapohjaan keinojänne-nauhalla, jota käytin jo aiemmin esimerkiksi poppamies-korussa. Apatiitti kuvaa tässä mielestäni sekä vettä että taivasta, joita ilman ei olisi maatakaan.
Pyöreissä metalliriipuksissa on kuviona pöllö, viisauden vertauskuva; viisautta kai maapallomme eniten tarvitsee nykytilanteessa.

Pidän paljon tuosta Birgitan tekemästä keramiikkaosasta, se on rosoisuudessaan ja karheudessaan niin puhutteleva; Äiti Maa hiuksinaan lehtikuvioita.
Vaikka nahka tässä korussa on ihanan pehmeää ja mukautuvaa, luulen että vielä vaihdan sen tummempaan...

On the bracelet Mother Earth, with her hair made of leaves; I used apatite-nuggets to describe both Water and Sky which are the natural antithesis of Earth. The metalcharms I embossed with the owl, symbol for wisdom, which is so much needed on our planet earth right now.  All the beads are stiched to a piece of leather with a ribbon of fake sinew.

I like so much of the rough beauty, wabi sabi, of this ceramic link by Birgitta! But, I think, I might remake this bracelet with a darker leather...

'Wisdom'

***

Myös kaulakorussa on saman tekijän keramiikkariipus; siinä on seesteisemmät kasvot, tyynet, hymyilevät, toiveikkaat? Käytin tässä korussa helminä opaalia, ametistia, savukvartsia ja himmeitä, ihania turritella-akaatteja. Linkitin helmet 'gunmetal'-sävyisellä vintaj-langalla ja ketjut korumetallia. Tämä kaulakoru syntyi viime yönä, jälleen kerran yhtenä unettomana yönä...

I just had to make another piece too with Birgitta's ceramic pendant, representing the Goddess,
eyes closed and smiling, so serene and so present, full of hope? The beads are smoky quartz, opal, amethyst, turritella agate... This necklace I made last night, not being able to sleep...

 'Hope'

***

Tässä lista haasteen osallistujista:

Birgitta Lejonklou our hostess of the challenge
Emma Todd       apolymerpenchant.blogspot.se
Inge Traud      http://www.ingetraud.wordpress.com
Sandra Wollberg   city-of-brass-stories.blogspot.se
Cece Courmier   thebeadingyogini.com 
Margareta     magsinhelmet.blogspot.se
Toltec Jewels  www.JewelSchoolFriends.com
Susan         http://libellulajewelry.com
Leena             vikkityyli.blogspot.se

Iloa!

Taidan aika usein meileissäni toivotella iloa. Se on itselleni aika tärkeää, löytää iloa pienistäkin asioista. Esimerkiksi tietenkin taas koruissakin! Ilahduin kun riipus mukautui toiveisiini.

Tein metallilangalla ja nahkanauhalla tuota 'square knot' -punontaa ja asettelin korallitikut sinne lomaan. Riipus on siis napakka, kun taas muu koru on ihanan 'pehmeä', punottu hamppunyöriin. Helminä on kauniita, aivan tumman ruskeita puuhelmiä, leppää sanoi kauppias. Iloiset helmet niitä aiemmin nähtyjä lamppulasihelmiä. Koru on aivan lyhyt ja asettuu kivannäköisesti kaulalle hukkumatta rinnuksiin.

Hyvää tyttöjenpäivää!

Ja sunnuntaina tulossa haastekorujen viimeinen osa sekä arvontaa!

*

Opetellaan uutta!

***************************************************************************

Syksyn alku kai on iskostunut mieleen koulun alkuna, aikuisenakin uudet asiat ja niiden opetteleminen kuuluu jotenkin juuri tähän vuodenaikaan.

Jo Bead Soup -helmivaihtoon yrittelin nauhan solmimista itselle uudella tavalla. Silloin oli varmaan intoa liikaa ja lisäilin perussolmuun omia twistejä, ei hyvä.

Eilen illalla kokeilin tätä 'square knot' -solmeilua uudelleen ja päätin pysyä aivan perusmallissa. Onnistuin omasta mielestä hyvin! 

 

Käytin nahkanauhaa ja valitsin värit, tumman sinisen ja luonnonvalkoisen, rannekorun keraamisen korulinkin mukaan. Nancy Schindlerin keraamista osasta oli nyt jemmattu riittävän kauan, sen kaveriksi löytyi toinen piilon vieressä ollut helmi, Jewlie Beadsin etsattu lamppulasihelmi. Metallirenkaat hopeaa, osa juotettu, osa avoimia. 

Koru on ranteessa mukavan pehmeä.

Ei varmaan pitäisi... mutta laitan epämääräisen kuvan siitä ensimmäisestä yrityksestä - heti kun saan tuota nahkanauhaa sopivan värisenä, tämäkin rannekoru pääsee uusintakierrokselle, tuon nappilenkin osasin tehdä sievästi. Sininen nahkanauha oli huono valinta vihreän vierelle. Mut hei, virheistä oppii!

Lisää jälkiä

- Bead Soup Blog Party 6 / reveal 2, my post here -click  -
- Bead Soup Blog Party 6 / reveal 3, Pretty things -

Hiukan samanlainen, silti omanlaisensa... aivan niin kuin näennäisesti samoja polkuja kulkevilla on kuitenkin oma tiensä ja kukin jättää erilaisia jälkiä.

Tässä korussa on messinkiä etsattuna, hopeaa lenkkeinä, vintaj-lankaa nauhanpäissä. Helminä tällä kertaa valkoista turkoosia, ammoniitteja, himmeäpintainen savukvartsi, makeanveden  hohtava keishi, vuorikristalli ja merisiilin piikki; kuten esikuvassa 'Jälkiä ajassa'; lisänä vielä yksi turritella ja pari vaaleaa simpukkaa. Nauhaosuuteen tuli nahkanauhan rinnalle sarisilkkisuikale, samaa silkkiä on myös riipuksen reunalla.

 

Vieläkin se tykkää!

... tyttö turkoosista nimittäin ;-)

Kansainvälisyys on niiiiin kivaa, kun näkee niin monenlaista uutta ja usein myös mieltä kiehtovaa korutekniikkaa ja koruntekijää. I write a short 'translation' of this post in the end of text :-)

Tuo helmikeitos-haaste on jo niin laaja, että se tosiaan on jaettu kolmeen osaan, viimeiset korut esitellään kahden viikon päästä. Ensimmäinen kierros oli jo heinäkuussa ja silloin bongasin tällaisen idean

jota oli tehnyt Renetha S. blogissaan Lamplight Crafts.
Sen jälkeen olen nähnyt pari muutakin korua tuolla 'sik-sakilla'. Oman harjoitelmani tein vaijeriin, mutta varsinaisen korun kuitenkin solmin nahkanauhaan tuolta sik-sakin osuudelta. Tässä on jälleen myös uutta rakkauttani sarisilkkiä, jotenkin tuo tehtaan jäännöspaloista revitty risareuna-nauha kiehtoo pehmeydellään, kiillollaan, hienoilla väreillään.
Avainriipus on nytkin värjätty helmien sävyyn; helminä 'afrikan turkoosia' ~ turkoosin sävyistä jaspista; yksi mosaiikkiturkoosi, yksi siniopaali, yksi mystinen kvartsi. Jotenkin halusin koruun lisätä muutakin kuin sävy-sävyyn väriä, mutta mystinen kvartsi sitten valikoitui ainoana poikkeavana helmenä.

 

 

I found the zic-zac pattern by Renetha at Lamplight Crafts blog on the first reveal of the Bead soup party blog hop. I wanted to give a try to that technique and made a rehearsal piece with stringing wire and freshwater pearls. 

It will be a bracelet later but for the necklace of today I took the thin leather cord. I also found a piece of my new love, sari silk ribbon, in a perfect rich colour matching to the turquoise jasper beads, as well as one mosaic turquoise bead and one peruvian blue opal. To break this too harmonious company I thought first to look for some bright coloured parts. Well, the mystic crystal bead was the only one volunteering for the job. The key is again patinated with vintajpatina.

Jälkiä ajassa

Jokainen hetki on kallis. Jokainen meistä on kallisarvoinen. Jokaisella meistä on tärkeitä ja rakkaita henkilöitä elämässämme. Jokainen meistä jättää jälkiä läheisten ja satunnaistenkin tuttavuuksien elämään.

Erilaisten henkilökohtaisen elämän tapahtumien ja uutisten kohdalla, joutuu miettimään näitä jälkiä. Jättääkö pelkkä ajatukseni joitakin jälkiä kanssaihmisiin tai jopa universumiin, millaisia jälkiä puhutut tai kirjoitetut sanat jättävät? Ennen kaikkea, millaisia haluan niiden jälkien olevan? Mikä nousee tärkeimmäksi eron hetkellä?

Kun tällaiset painavat ja tärkeät ajatukset ja kysymykset mylläävät mielessäni, tartun helmiin. Voi mikä lohtu! Ja mikä taika niissä onkaan? Onko se väri, vai muoto, vai materiaalin sisältämä energia, vai jonkinlainen tekemisen synnyttämä vana ajassa? En tiedä, mutta rauhoittavaa se puuhailu on, ajatukset soljuvat pätkän kerrallaan, joitakin vastauksiakin löytyy kysymyksiin, miksi nyt? miksi hän? mitä voin tehdä?

Kaulakorussa on iso liettualainen printti-puuhelmi, valkoista turkoosia, ammoniitit, makeanvedenhelmi ja vuorikristalli, mattapintainen savukvartsi, iso vaalea merisiilen piikki, nahkanauhaa ja hopeaa. Pitkä, kevyt, neutraali, silti vahvatunnelmainen koru, 'Jälkiä ajassa'.

Rannekoru syntyi samassa hengessä, kirkkaita ja tummia hetkiä, polkuja pisteestä pisteeseen, tummien hetkien keskellä kirkkaita vyöhykkeitä, sydän, solmut; en halua selittää puhki.
Korussa on pikkuisia makeanvedenhelmiä, iso kashmir-helmi sekä puuhelmiä ja hopeaa.

Vaellus, korukoplan nappihaaste

Sarjassa parhaimpia retkiä vuosien takaa ;-D on syksyinen ruskaretki Saariselälle. Olin erään ryhmän mukana viikon matkalla, mutta useana päivänä retkeilin yksikseni.

Kiipesin Kaunispäälle ja suuntasin kohti Kuukkelilampea. Reipastahtinen kävely merkityillä poluilla, komea maaruska parhaimmillaan... sellainen vie meditatiiviseen tilaan. Paluureitin hyppelehtiminen suomättäillä, sukkien ja kenkien kastuminen kun pitkospuita puuttui... reitin vaiheiden vertautuminen omaan elämään...

Toisena päivänä Rumakurun kautta Luulammelle... istuskelu puronvarressa ja luonnon kuuntelu silmät kiinni... Sain onneksi monia yksinäisiä ja hiljaisia hetkiä, joista sielu tuli monin verroin ravituksi. Silloisessa elämänvaiheessa teinipoikien yksinhuoltaja oli tottunut vilkkaaseen, äänekkääsenkin kotielämään.

Vaikken itse kalasta, niin se kuuluu monen Lapin kävijän harrastuksiin. Korun riipusosassa on ystäväni käsittelemää mateennahkaa helmen pinnalla, korussa on myös samaisen Helenan puhdistamat muistaakseni hauen nikamat, joita itse hiukan värjäsin tummemmaksi. Sarvinapin ympärillä on Sole-renkaat.
Tarkkaavainen voi löytää korusta myös pöllönsilmät, kuukkelin lehahduksen, kiirunan kesäpuvun, karhun jätöksen, pitkospuut, kultaisena hohtavaa hiekkaa ja kirkkaan puroveden, suon ja tunturin tuoksun...

 

Koru on kunnon pitkä, takaosa ketjua, enkä saanut järkevää kuvaa kokonaisuudesta...

Ja pöh. 'Kurun vartta' -koruun ei sitten kertakaikkiaan halunnut mikään muu nappi tulla, joten tein toisenkin korun, johon käytin kaksi Outiriinan lähettämistä napeista.

Noista napeista tuli heti mieleeni tsaroiitti-kivi ja tuo sydän sattui olemaan kotona. Lisähempeyttä koruun sain vielä yhdellä makeanvedenhelmellä ja ihanaisella ametisti-kimpaleella.

Pyörittelin alunpitäen napeista kaikenlaisia rinkuloita, niistä toisella kertaa... ;-D


Kyseessähän on jälleen Korukoplan haaste, nappipeliä! Linkit toisille osallistujille löytyvät sieltä, kannattaa kierrellä!