Joskus sitä vaan on tyytyväinen, nyt olen. Sään viileneminen sai minut rauhoittumaan hetkeksi paikalleni ja onnistuin saamaan palaset yhteen tähän koruun, eipä tämä naamioriipus odottanutkaan tällä kertaa kuin huhtikuusta asti seuralaisiaan :-) Luulin, että se halusi villiä ja vallatonta seuraa, mutta eipäs!
Riipushan on keramiikkaa ja tuollainen karheaneläväpintainen, samaa värimaailmaa ja tekstuuriakin löytyy isoista kuvioiduista keramiikkahelmistä ja pienistä käsintehdyistä kierrätyslasihelmistä, afrikkalaisia nämä. Naamion värileikkiä toistamaan valitsin pari kaiverrettua amatsoniitti-lehteä. Nyöri sopi käyttämiini helmiin hyvin ja kiinnityksenä on omenapuusta hiottu nappi.
**
Juuri nyt sataa, ikkunani on tässä kirjoituspöydän takana raollaan ja nenään tulee melkein ihanin tuoksu minkä tiedän! Oi onnea siis!
**
Tämä on todella upea koru ja pakkohan se oli klikata omaksi :D
ReplyDeleteKiitos, korusi lähti postiin, höyhenten kera ;-))
DeleteAivan upea, täydellinen kokonaisuus! Ihanat värit ja kaikki natsaa yhteen.
ReplyDeleteOnpa varsin viehättävä koru!
ReplyDeleteKiitos, Sole ja Kirsema!
ReplyDelete♥Todella hieno teos! Tykkään!
ReplyDeleteVoi v...eljet. Täydellinen, aivan kertakaikkiaan.
ReplyDeleteOi, ihanainen! <3 <3 <3
ReplyDelete