Joskus sitä

Joskus sitä vaan on tyytyväinen, nyt olen. Sään viileneminen sai minut rauhoittumaan hetkeksi paikalleni ja onnistuin saamaan palaset yhteen tähän koruun, eipä tämä naamioriipus odottanutkaan tällä kertaa kuin huhtikuusta asti seuralaisiaan :-) Luulin, että se halusi villiä ja vallatonta seuraa, mutta eipäs!

Riipushan on keramiikkaa ja tuollainen karheaneläväpintainen, samaa värimaailmaa ja tekstuuriakin löytyy isoista kuvioiduista keramiikkahelmistä ja pienistä käsintehdyistä kierrätyslasihelmistä, afrikkalaisia nämä. Naamion värileikkiä toistamaan valitsin pari kaiverrettua amatsoniitti-lehteä. Nyöri sopi käyttämiini helmiin hyvin ja kiinnityksenä on omenapuusta hiottu nappi.

**
Juuri nyt sataa, ikkunani on tässä kirjoituspöydän takana raollaan ja nenään tulee melkein ihanin tuoksu minkä tiedän! Oi onnea siis!

**

Väriä tai ei

Sisko kävi viime viikolla ja kaipasi turkoosiin puseroon korua.
Olin juuri tehnyt pienet korvakorut, joihin sitten soinnuttelin kaulakorunkin. Vaihtoehtojakin oli, mutta tiesin jo esille laittaessa, että tämänhän hän valitsee.
Kuvassa näyttää eri turkoosin sävyjen sekamelskalta, mutta livenä natsaa hyvin. Siipiriipus on keramiikkaa ja lamppuhelmet ovat kahdelta eri tekijältä, kivihelmet amatsoniittia, kaikki osat hopeaa.

Olin saanut tosiaan viestin systerin korutarpeesta ja (melkein) pakotin hänet sovittamaan myös tätä ilosta majaa. Se sopii tottakai turkoosiin, vastaväriinsä, aikas namusesti.

Täytyy myöhemmin kysellä, kumpaa on enemmän tullut pidetyksi ;-)


Tällä hetkellä tuntuu, että lamppuhelmet ovat aivan ykkössuosikkejani. Alla oleva koru on eräänlainen toisinto aiemmin tehdystä, mutta silti aivan omanlaisensa. Tai liekö kahdessa korussa muuta samaa kuin tuo ihana keramiikkahelmi riipuksessa?

Käytin koruun ihanan lamppuhelmiparin, joka tuli ausseista. En tiedä, miten nuo helmet syntyvät, jotenkin kerros kerrokselta varmaankin; mustan sisuksen ympärillä on kirkasta lasia ja hopeisia ja kultaisia hippusia. Lasihelmien rinnalla on valkoisia kivihelmiä ja riipuksessa hopeinen avain sekä kaunis keramiikkahelmi Golemilta. Tykkään siitä, miten avaimen yläosan kiekurat toistuvat keramiikkahelmen kuvioissa.

Kaikki metalliosat, myös ketju, ovat sterling-hopeaa, isommat renkaat 1,5mm:n langasta. Korussa ei ole lukkoa, mutta sellainen voidaan siihen laittaa, jos siltä tuntuu. Tämä menee kauppaan.

Herkkistuulella

Aika hempeällä linjalla tänään.

Ensin kaulakoru, jossa riipuksena suloista suloisempi simpukankuorilaattaan maalattu nuoren naisen hahmo. Jos jostakin voi käyttää japanin kielen ilmaisua 'kawaii' (=suloinen, söpö), niin tästä. Niinpä sitten koko koru syntyi samalla söpöstely-otteella. Meinasin ensin laittaa jotakin pinkkiä tuonne, mutta

sitten sattui käteen tämä simpukankuorisydän, paua-simpukkaa, ihanat kiilteet ja heijastukset! Turkoosisiniset pisarat ovat amatsoniittia, kristallein koristeltu valkea helmi akaattia ja hennonkeltaiset viistehiotut helmet ovat kristallia, kauniisti kiiltelevät nekin. Helmet on linkitetty hopeoidulla langalla, välilenkit ja lukko ovat hopeaa.

Vielä koko koru, näette, että simpukkahelmissä on aivan samat sävyt. Uskaltaakohan kukaan aikuinen nainen näin hempeillä, vai menneekö koru nuoren tytön kaulalle... ;-D

Tässä päivän teemassa sopii hyvin esitellä japanilaisen helmientekijän lamppuhelmet, korvakoruina nämä pääsevät parhaiten oikeuksiinsa, vaikka soisin kuvien olevan parempia - aurinko nyt vaan ei ole taas näyttäytynyt. Hopeaa, kirkasta hopeaa näissä osaset.

Keramiikkahelmet ovat namuja!

Äsken huomasin, että vehreys on kiivennyt lehtipuissa sellaiseen korkeuteen, että järvinäkymäni on mennyttä! Taas syksyyn asti. Jotenkin se pieni sininen kaistale maisemassa hivelee sielua. Näinä päivinä onneksi sinitaivas on kaunista katsella.

Pari tilattua korua on syntynyt. Onneksi muutkin on ihastuneet hankkimiini keramiikkahelmiin. Luulen, että ne livenä ja omissa käsissä vasta antavat koko upeutensa ihailtaviksi.

Korento-kaulakorussa on noita Golemin ihanuuksia useammanlaisia, suloisin sinisävyin, hopeoiduissa materiaaleissa. Korento on Hill tribe -hopeinen, silminään sininen lasihelmi. Amatsoniittihelmien tasainen väri rauhoittaa keramiikan kirjavuutta. Tuota lehtiketjua olen hiukan säästellyt, mutta tähän se sopi mielestäni mainiosti, tuon riipuksen kukan terälehtien kaveriksi.

Punainen mökki oli varattu jo ennen kuin se oli minulla! Hiukan paineita vai? Punavalkoiset keramiikkahelmet olin tilannut melkein tätä ajatellen ja sävy olikin just eikä melkein. Vähän piti leikitellä lisäväreillä ja turkoosi kukkanen näytti mukavalta valinnalta. Olen nyt suosinut magneettilukkoja, ne ovat helppoja käytössä ja valitsemani mallit ovat olleet hyvinkin napakoita.

"Sydämeni Punatupa"

Eilinen päivä meni päänsäryn kanssa, mutta nythän elämä taas näyttää kirkkaalta ja mukavalta!
Korukoplan pätkäkorut ovat taas liikahtaneet seuraaville ja melkein kaikki jo saaneet lisäpituutta taas seuraavaa lähetystä varten, mukava projekti!

Mukavia hellepäiviä, älkää käräyttäkö nahkaanne!

Pysytään teemassa

Tuon edellisen postauksen sudenkin jälkeen on tullut kyselyä sekä aiemmista että uusista vastaavista. Kun kerran kysytään, niin minä parhaani teen. Olin tilannut korukivistä kaiverrettuja päitä (suden nimellä, mutta en nyt tälläkään kertaa ota kantaa alati vellovaan, toki aiheelliseen, susi-keskusteluun) ja syntyi kaksi uutta korua.

Ensimmäisessä on kivenä amatsoniitti ja koru tehtiin nuorelle miehelle hänen toiveitaan mukaillen. Lukko ja korvanvierushelmet ovat hopeaa ja niskantausketju hopeoitu.
Muinaisten uskomusten mukaan susi oli tiennäyttäjä ja opastaja, korun nimi 'Pathfinder'.
Amatsoniitti puolestaan lupaa tuoda käyttäjälleen maailmankaikkeuden energiaa, miehistä ja naisellista olemusta tasapainottaen; se auttaa myös löytämään sielunkumppanin.

Tässä kuten edellisessäkin miesten korussa sudenpää on kooltaan viitisen senttiä korvineen.
Seuraava naisellinen 'tulikettu' on puolta pienempi.

Sanon korua tuli/puna-ketuksi vaikka ihmeellisestä maailmastamme löytyy myös punaisia susia (klik). Ai niin, tiesittekö, että 'tulikettu' -nimitystä on ainakin ennen käytetty revontulista ;-) Minä en sitä aiemmin tiennyt.

Korukivenä on koralli, muina helminä erilaisia jännittäväkuvioisia tummia jaspiksia, riipuksessa iso viistehiottu kuukivi, iso makeanvedenhelmi ja kaunissileäihana savukvartsipiikki.  Kaikki vaaleammat helmet ovat kuukiveä, pienenpieniä.

-Tämä hentoinen koru on toistaiseksi vapaa, otan huomioon aikaisemmin vastaavaa korua tiedustelleet.

.

Namusia!

Ei, en ollut keräilemässä penkkari-namuja viime viikolla, vaan huolimatta helmikuun 'en tilaa helmiä' -tempauksesta postiluukusta saattaa tipahdella namuja! Nämä oli tilattu jo tammikuussa ;-)

Amatsoniitit tilasin aivan eri mallisina, mutta sain kylläkin arvokkaamman nauhan loppuneiden tilalle.

Rutiilikvartsit kultaisine Venuksen hiuksineen sen sijaan ylittivät odotukseni. Kuvat eivät oikein päästä ihania energioita läpi...

Iloa viikkoonne! Kyllä niitä korujakin kohta tulee taas...

No, lisään yhden korukuvan, kun oli pakko vaihtaa tuohon riipuskiveksi kaunis uudenuutukainen rutiilikvartsi! (Koru löytyy kaupasta.)

Haikeus

Syksyssä on aina hieman haikeutta. Täytyy sanoa monia hyvästejä; kesän lämpimille (?), luonnon kukoistukselle, muuttolinnuille, ehkä myös konkreettisemmin, opiskelemaan lähteville lapsilleen, haikeaahan se on. Haluaisi pitää hiukan kiinni myös valoisista öistä, veden liplatuksesta, lämpimästä maasta varpaiden alla.

Hei, enhän mä melkein kuukauteen koskenutkaan silkkiin! Eikä silkkinauha tähänkään koruun ollut heti tulossa, mutta vuorikristalli ja hempeän siniset akvamariinit alkoivat näyttää liian valjuilta keskenään! Se kuuluisa sattuma tai vahinko oli jättänyt pöydälle turkoosimollukan ja sen napattuani muistin juuri tuon sarisilkin palasen ;-) Riipuksessa on vahvatahtoinen vuorikristalli-puikko ja sillä seurana satiinipintainen hopeahelmi sekä amatsoniittinugetti. Ja niin, tein tämän hopealangalla, koska en sitten millään tule sinuiksi sen hopeoidun langan kanssa.

Linnulla pesä, tuunaus

Taas tulin tuunanneeksi yhden korun. Joskus jää häiritsemään pienikin asia, tällä kertaa se oli väärän värinen lintu, muuten olen koruun edelleen ihan tyytyväinen :-D

1. Koru 'Linnulla pesä' entisessä asussaan, hiukan vääränsävyinen oli lintu.

2. Tässä uusi ja vanha lintu vierekkäin.

3. Ja tässä koru uudella linnulla :-) Näkyneekö kuvasta, mutta oikeesti sävy on nyt just eikä melkein.

Tuli sitten 'paistettua' pari muutakin lintua, katsotaan pääsevätkö minnekään, ainakaan tänään. On niin ihanata pihalla, tuomet tuoksuu liiankin huumaavasti, ensimmäiset kielot puhjenneet nupulle... ulos siis!

Iloa!

Lintu sanoo 'huit'

Amatsoniitti on yksivärinen, sinivihreän lukuisisssa sävyissä esiintyvä silikaattimineraali. Usein se esiintyy yhdessä valkoisen maasälvän, albiniitin sekä mustan turmaliinin kanssa. Tietämäni mukaan amatsoniittia löytyy myös Suomesta vaikka nimensä se on saanut Amazon-joesta, esiintyy siis runsaammin siellä.

Tämän päivän rannekorussa on sekä yksiväristä amatsoniittia että tuota sekoittunutta kerroskiveä. Kauniita molemmat. 

Tein rannekoruun linkitykset uudenlaisesta silver filled eli hopeoidusta kuparilangasta. Myyjän mukaan "1/10 hopeakerros on niin paksu että ei käytössä kulu pois". Koska lanka on huikeasti sterling-hopeaa edullisempaa, niin kokeilen nyt muutaman korun tästä ja testailen, miten hyvin kestää. (Voit myös tilata linkitetyn korun tästä langasta ja haluamistasi helmistä edullisesti, koska haluan käyttäjäkokemuksia.)

Ketju, lukko ja välilenkit tässäkin korussa ovat sterling-hopeaa.

Ranekoruunkin lisäsin pikkuruisen raidallisen onyksin, joten korvakoruissa samoja helmiä. Ja koukuissa olen siirtynyt toistaiseksi niobiumiin, koska saamani palaute on ollut pelkästään hyvää!

101 korvakorut -haasteessa tämä pari on nro 60.

Ai mikä lintu sanoo 'huit'? No, luhtahuitti. Näihin aikoihin muniva lintu on kuulemma utelias ja saattaa ääntelyn lisäksi näyttäytyäkin kärsivälliselle odottajalle.

Minä odottelen kärsivällisesti lisää osallistujia Korukoplan nappihaasteeseen :-D

Apuva!

Ei ollut lainkaan tarkoitus tänään tehdä koruja, odotan hiihtolomalaisiakin, mutta...

Kun posti toi Martha Easonin ihanat riipukset, joita varten eilen tein niitä lintusia, niin sormeni eivät pysyneet kurissa. Sen sijaan, että ne olisivat tarttuneet imuriin tahi kauhan varteen, ne nappasivat laatikosta korupihdit yms. Senkin tottelemattomat sormet! Ei riittänyt yhden korun teko, kaksi syntyi, tässä ensiksi yhteiskuvassa ;-D


Eka korussa makeanvedenhelmiä ja pari kiveä, lehti ja ruusu, sekä lintunen.


Toka korussa Marthan sydänriipus hurmaavine linnunpesineen, helminä amatsoniittia, makeanvedenhelmi-perhoset sekä polymeerisavi-lintu.

Niin hiljaista

Tekis mieli kiljaista! Hih, ei nyt sentään.
Eilenillalla hämärässä metsämaisemassa - eipä ollut muita samalla polunpätkällä liikkeellä - muutamia lumihiutaleita leijaili ja vallitsi ihana hiljaisuus. Muistin nämä helmet.


Läpikuultavissa akaateissa on mielestäni hienoja lumisen maiseman sävyjä. Toisaalta niissä on myös syyskesän illan souturetken kaislikon väritystä :-D Valkoista, hentoja siniharmaita, vaaleaa hiekkaa, aavistus mustia, ruskeita.

Kuvassa helmet ovat vielä nauhassaan, kun en osannut päättää, laitanko koruun mitään muita helmiä. Siis vielä harkinnassa.

Jotenkin viime viikkoina on koruilutahti niin hidastunut, että välillä pelottaa, onko 'muusani' minut kokonaan jättänyt... Olen kyllä huomannut, että monilla muilla on samanlaiset olot. Taidamme odottaa auringon pilkahduksia!

***

Allaolevat rannekoru ja korvakorut lähtivät setin kaulakorun kanssa tilaajalleen. Korviksiin tosin muutettiin tappikiinnitys patinoidusta hopeasta. Helmet ovat niitä ihastus-jaspiksia, minit turkoosia ja isommat turkoosinsävyiset helmet ovat amatsoniittia.

Long time, no...

***

Aivan niin, eipä ole vähään aikaan nähty vetisen sumuisen sinertäviä sävyjä täällä. Ihastuin tavattomasti kun korukamu myi 'ylijäämiään', tilasin häneltä kaksi nauhaa namusia labradoriitteja! Lähes jokaisessa helmessä on tuota ihanaa sinisäihkettä :-) joka tunnetusti vastahakoisesti suostuu kuviin.


Kun joku koru ei löydä omistajaansa, se toisinaan tulee puretuksi. Sellaisesta korusta pätkä hakeutui labradoriittien seuraan ja heistä tuli oivat kumppanit vuorikristallilla ryyditettyinä; nuo pikkurondellit vintage-ketjussa ovat hemimorfiittia ja korun takaosan nugetit 'maitoista' akvamariinia. Etuosan kaksirivisyydestä huolimatta koru on malliltaan lyhyt ja kevyt, sillä kauniisti viistehiotut labradoriittityynytkin ovat kooltaan vain 7x7mm.

Labradoriitin ominaisuuksista kerrotaan: se auttaa luopumaan vanhasta ja siirtymään kohti uutta, kuuntelemaan sisimmästä kumpuavia viestejä.

***

Toiselta jäänyt on toisen aarre. Sama teema toistuu hiukan seuraavassakin korussa, kun sarjaan 'Menneisyyden taika' kaivattiin uutta yksilöä. Onneksi olin tilannut lisääkin ihania turritelloja ja melkein entisellä kaavalla toteutui uusi, Salattu maa.
Sen tilaaja kertoi pitävänsä kaulakoruista, jotka "eivät ole aivan mitättömiä" :-D Tulikin tietenkin todella näyttävä ja pitkä koru tästä.
Tälläkin kertaa turkoosin ja turritellan seurassa savukvartsia, ihanat isot pallerot sekä paljon, paljon pienehköjä.

Suorakulmainen turkoosi-riipus oli aiemmassa korussa vaihdettu isoon turritellaan, mutta tämän korun tilaaja oli nimenomaan ihastunut riipukseen :-D -Kuten minäkin, etsiskelen nyt itsellekin yhtä upeaa riipuskiveä, taas...


Turkoosi on monipuolinen parantava kivi, sitä kutsutaan 'mestariparantajaksi'.

***

Ja vielä toinenkin toisinto aiemmin tehdystä korusta. Avaimet ovat jotenkin salaperäisen mainioita riipuksia ja korunosia, hopeiset vaan ovat kovin harvassa. Tässä korussa kuitenkin reilunkokoinen hopeinen sydänmedaljonki-avain, jonka sisus on tyylikkäästi emaloitu. Siinä aiemmin tehdyssä kaksosessaan oli hiukan vähemmän vuorikristallia ja tästä tuli asettelultaan muutenkin pikkuisen erilainen, tietenkin.

Jälleen kerran huomasin myös, että onpas amatsoniitti ihastuttava kivi!

Amatsoniitti hoitaa ja tasapainottaa ja pitää energiatason korkealla. Vuorikristalli kirkastaa ajatuksia ja vahvistaa toisten kivien ominaisuuksia.