Silmänruokaa

Kävinpä eilen "kaupungilla" s.o. keskustassa viettämässä kiinnostavia hetkiä Käsityön museossa. En ehtinyt aivan kaikkea aikomaani katsella, mutta otin poikkeuksellisesti käynnilläni myös kuvia. Poikkeuksellisesti siksi, että eihän minulla ole tapana edes kuljettaa kännykkää/kameraa mukana ;-)

Olipas virkistävää nähdä nuorten kotimaisten taiteilijoiden taidelasia. Tämä Horn Machine vastaanotti lasista kiinnostuneen  virkistävällä huumorilla, tekijä Johannes Rantasalo. (Voitte tuolta museon nettisivulta lukea hänestä ja muista näyttelyn lasintekijöistä.)

Ja alla samalta tekijältä Stranger in the night, vekkuli eikö vaan!

Olihan esillä pienempää ja sievempää, "perinteisempää lasitaidetta", muffinsseja ja kukkia, mutta nämä metallin ja lasin yhdistävät teokset ihastuttivat minua.

***

Pieni näyttelynsä oli koottu myös Taitoliiton muotoilukilpailun palkituista, hienoa kädentaitoa.

***

Aulagalleriassa oli niin, niin kiinnostava japanilaisen katumuodin ja cosplay-asujen näyttely! Kävelin siinä edestakaisin ihailemassa pieniä yksityiskohtia.

Ensin yläkerran suunnasta otettu yleiskuva näytillä olleista japanilaistyttöjen asuista, röyhelöä, rusetteja, pitsiä, paljon yksityiskohtia, hiuskoristeita, aina asuun muokatut kengät. Näitä näkyy todella paljon, kun katselen Japanin televisiolähetyksiä. Myös pojat, etenkin musiikkialalla, pukeutuvat näyttävästi etenkin mustiin Visual kei -tyylilajin asuihin.
 

Suomalaiset ovat menestyneet hienosti cosplay-asujen kilpailuissa - ei mikään ihme, kun katselee esillä olevien asujen huolellisia ja tarkkoja yksityiskohtia! Vaikka cosplay (= costume play, pukuilu, rooliasuihin pukeutuminen) ei olisikaan se oma juttu, niin näitä katselee mielikseen, suosittelen!

Tämä helmin kirjottu kaulus on Iris Rönkön puvusta (näyttelyssä Nagoyassa 2009) ja alla puolestaan Maija Melasen palkitun puvun (Praha 2013) yksityiskohtia.

***

Huom.huom. Perjantaisin kaikissa Jyväskylän museoissa ilmainen sisäänpääsy ja Käsityön museossa tammikuun ajan pääsee maksutta näyttelyihin paikallisella kirjastokortilla.


Aasinsiltaa; Tuota japanilaista NHK worldia katsellessa tarttui sellainenkin tieto, että joissakin Tokion kirjastoissa kokeillaan lukusalien taustamusiikkina luontoääniä, veden solinaa ja muuta rauhallista sekä annetaan asiakkaille myös tuoksuelämyksiä, esimerkiksi laventelia, eukalyptusta... Äänille sanoisin kiitos, mutta tuoksuille en! Lähes kaikissa vaatekaupoissa, kirjakaupoissa y.m. aivastelen pienimmistäkin tuulahduksista eli ei mitään ylimääräisiä tuoksuja yleisiin tiloihin.

*

Kaikenlaista

Mukavia päiviä. Eilen raivasin helmityöpöytääni, joka on samalla siis ruokapöytäni, tyhjemmäksi, että sain katetuksi kahvit - äiti ja sisko olivat tulossa käymään. Onhan minulla toki muitakin pöytiä, koruilupöydäksi sopivia, mutta juuri tuo iso pöytä on mukavin ja sopivin levittäytyä tarvikkeineni :-D

No siis, raivasin, olin jopa leiponut, se on minulle harvinaisempaa, itselle ei juurikaan leivo kuin sämpylöitä silloin tällöin. Vaikka katselenkin kyllä kaikenmaailman leipomisohjelmia! Kotimaisessa paras leipomo -sarjassa olikin viimeksi tehty korvapuusteja uudella twistillä, nappasin sieltä näiden täytteeseen lemon curdin; mun pullat ei menisi läpi leipurin tusinassa, kun ovat noin erikokoisia.

Suolaisena oli quiche, jonka täyte oli paprikaa, mozzarellaa ja pestoa - ei kuvaa, loput meni jo pakkaseen.

***

Siskot ja äiti on ihania, kun kannustavat tätä hullua (no välillä tuntuu siltä!) koruharrastustani. Sisko saikin eilen lahjaksi korvikset, niistä ei nyt kyllä tullut myöskään kuvaa, mutta korviinsa hän ne heti laittoi, luultavasti siis tykkäsi.
Äiti hoksasi lipastoni päältä kultaisen korun. Se oli tehty jo vuosia, ihan tosi, vuosia sitten, mutta olin aikeissa sitä ketjuosuudelta lyhentää, kenties itselleni. Minähän pidin ennen koruharrastustani vain kultaisia koruja ja olen tehnyt joitakin kullattuja koruja pitkin matkaa.
Äiti siis mallasi korua ja toivoi myöskin siihen lyhennystä. Tässä se sitten on. Hohtavia pikku makeanvedenhelmiä ja Swarovskin golden shadow -kristalleja kullatussa (14GF eli gold filled) langassa. Helmiosuus on yhteinäisessä kultalangassa ja koko osuudeltaan vielä ylikieputeltu eli se on jäykähkö, asettuu sitten mukavasti lyhyenä lähelle kaulaa. Äiti saa tämän syntymäpäivälahjakseen, vaikka oli minulla hälle kirjakin ajateltu.

Hämmästyttävintä on, että nuo kullatut osat säihkyvät kirkkaina ilman minkäänlaista käsittelyä varastoinnin jälkeen.


Huomasin, että on jäänyt esittelemättä tämä Lintu Vihreä -kaulakoru. Noita ihanaisia lamppuhelmikukkasia ja lehtiä sekä juurikin vihreä lintunen. On kaupassa.

Kuva-arvoituksia; Soups of Beads and something else, too

 ***

It is that time again, yes, bead soups are on their way! 

Kyllä vaan, helmikeitokset ovat matkallaan jälleen kerran!

My partner in the great international Bead soup blog party, 8th in row, is Nicole Valentine from Victoria BC Canada. She is a glass artist, she makes amazingly beautiful lampwork beads and has her Etsy-shop full of beauties!
Tällä kertaa parini kansainvälisessä helmivaihdossa (se järjestetään jo kahdeksatta kertaa) tulee Kanadasta. Hän on taitava lamppuhelmien tekijä, Nicole Valentine, jonka Etsy-kauppa on täynnään upeita, kauniita pienoistaideteoksia. Oi, ihastukaa! Nappasin tähän kuvan yhdestä suosikistani.

by Nicole Valentine

It is never easy to find the ingredients for the soup. I want to send lovely beads, tasty ones, and always something finnish. There is something little from Finland in my soup for Nicole and some beads and parts are european origin.
You see the soup down here, served on my grand-mother's silver plate:
Ja tietenkin oli jälleen kerran niin jännittävää ja vaikeaa laatia helmisekoitusta lähetettäväksi kaukomaille :-) Tälläkin kertaa mukana on jotakin suomalaista, vain pieni osa tosin, lisäksi myös joitakin eurooppalaisia osasia. Kas tässä, mummolta perityllä hopeisella lautasella tarjottuna:

Well, you know the rules! You'll see the beads when Nicole has got them :-)
Höö, eihän sitä nyt vielä voi näyttää, vasta sitten kun helmet ovat perillä!

***
Finnish beaders have their own swap circle, and having a swap at the moment.
Me suomalaiset koruntekijät, ainakin osa meistä, olemme välillä niin innokkaita, että laitamme omia haasteita pystyyn. Tällä kertaa muutaman parin voimin, Korukoplassa on meneillään aivan vastaava helmivaihto.
Minulla on parina Suntsa, jolle tuskin osasin valita kovin haastavaa keitosta, niin samanlainen maku meillä usein on! Tässä se keitos, hmm, Suntsa taisi saada sen jo eilen, tai saa viimeistään tänään.

***
And a mystery photo, quess what it is?
Lisäksi vielä kuva-arvoitus. Mitä tässä on?

No, it is not a shrunk deer head. I purchased some bulbs of anemone and ranunculus last weekend. They are waiting to be put in the soil.
Ei, ei se ole kutistettu hirvenpää. Kävimmepä vaan viikonloppuna äidin kanssa puutarhalla. En ollut tietoinen, millä perusteella noita pikku mukuloita pitää valita, niin innostuin muodoista, pinnatkin ovat mukavia :-) Saa nähdä, tuleeko näistä joskus vuokkoja ja leinikkejä.

Hiihtoloma, urheiluloma, lukuloma?

Oi autuutta, ettei tarvitse enää pähkäillä, mitä itse tai lapset puuhaisivat tällä talven/kevään lomaviikolla. Eikähän tämä viikko ole minulle 'lomaviikko', vaikka keskisessä Suomessa koululaisilla onkin. Mutta aattelinpahan kuitenkin viettää sen sellaisena, koskapa kohtalo ei nyt ole suosiollinen odottamani postin suhteen... Ja olen jumittunut siihen, että juuri se koru on seuraavana listalla.

No, sää on aivan kohtuullinen, melkein mukava, ulkoiluun, melkein aurinko pilkistää, valoisaa kuitenkin. Lukemista riittää, olen kasannut pinon korulehtiä (niinpä tietenkin) selailtavaksi ja muutama kirjakin on tyrkyllä.

1.Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä - Olen jo lukenut tämän, erittäin kiinnostuneena, mutta siinä on niin paljon omaksuttavaa, että palaan siihen tuon tuostakin, imeskelen palasia. Haluaisin tähän rinnalle luettavaksi tämän kirjan, olen satavarma että tykkäisin.

2.Cecelia Ahern: Tyttö peilissä - Ostin ale-kasasta vitosella, lukaisin, en tykännyt, tällaisessa tyylissä ei ole minulle mitään.

3.Vanessa: Kukkien kieli - Samasta ale-kasasta edellisen kanssa, melkein lukenut, ihastuin. Kuka nyt ei haluaisi olla perillä kukkien kielestä! Rehellisyyden nimissä, aivan siinä rajalla, onko makuuni liian imelä, mutta saa anteeksi juuri kiinnostavan kukkien symboliikan vuoksi.

4.Joanne Harris: A cat, a hat and a piece of string - Esipuheen luin, ensimmäistäkään novellia en vielä, en tiedä pitääkö ne lukea järjestyksessä... Pidätteleekö minua se, etten oikeastaan tykkää Harrisin Suklaapuoti-sarjasta? En tiedä. Luultavasti kiinnostus englanninkieleen vie voiton ja tartun tähänkin.

5.Paulo Coelho: Alef - Tämä on ollut minulla hyllyssä yli puoli vuotta. Kaikkiin muihin hankkiimini Coelhoihin olen tarttunut oitis ja ahminut kerralla. Onko nyt tahkeaan alkuun syynä, etten pitänyt edellisestä lukemastani ('Portobellon noita')? No luin eilen ensimmäiset 40 sivua ja olenkin jo 'captivated' ~ pyydyksessä...

1, 4, 5 Adlibris-tilauksia (joululukemiseksi)

***

***

Tuunaillen

Nonni. Joskus vaan käy näin. Vaikka tykkääkin jostakin korusta, niin vähän ajan kuluttua, koekäytön jälkeen, hoksaa ja myöntää, että toisenlainen toteutus toimii paremmin. Näin kävi tälle omalle korulleni.

Siis tuolle. Olin kylläkin hyvin tyytyväinen alkuperäiseen, mutta kaulalla se yksinkertaisesti oli liian kevyt.

Onneksi tuli norjalaiselta Liseltä keramiikkaa, painavaa. Ja tämä rouhea ihanainen sydän sopi tähän oksan alle niin kooltaan kuin värimaailmaltaankin. Siinä on turkooseja lasitettuja pisteitä ja massassa myös hiukkasen tuota samaa harmaanvihertävää kuin lintusessa. Täy-del-li-nen rouheus tähän paikkaan.
Mun Oma.

***

Olin ajatellut kunnon kulttuuripläjäystä tähän päivään, mutta tuunataanpas sitäkin ajatusta...

Kävin männä viikonloppuna ihastumassa uudenlaiseen sirkukseen. Jo kesällä oli tarkoitus käydä, mutta nyt vasta toteutui ja olin aivan myyty tällaisen upean taituruuden ja kehonhallinnan edessä! Laitan linkkeinä ryhmän nettisivun ja facebook-sivun.

 

Samalla kehotan jyväskyläläisiä käyttämään viime hetken mahdollisuuden tämän produktion näkemiseen. Vain kaksi esitystä jäljellä, tämäniltainen täyteen buukattu, mutta sunnuntaille vielä paikkoja, kohtuuhintainenkin! Ei aivan lapsukaisille.

Oma ajatukseni esityksen jälkeen oli, että tämä täytyisi nähdä uudelleenkin, että saisi kaiken irti, jäi paljon ajatuksia kytemään, uniin asti. Vaikuttavaa ja kiehtovaa.

-Samaa en voi sanoa eilisestä kaupunginteatterin ohjelmistoesittelystä... Jäi tosi valju, valmistelemattoman esityksen tuntu, pettymys, vaikka sainkin Shrekin tulevaan esitykseen liput puoleen hintaan.