Kuva-arvoituksia; Soups of Beads and something else, too

 ***

It is that time again, yes, bead soups are on their way! 

Kyllä vaan, helmikeitokset ovat matkallaan jälleen kerran!

My partner in the great international Bead soup blog party, 8th in row, is Nicole Valentine from Victoria BC Canada. She is a glass artist, she makes amazingly beautiful lampwork beads and has her Etsy-shop full of beauties!
Tällä kertaa parini kansainvälisessä helmivaihdossa (se järjestetään jo kahdeksatta kertaa) tulee Kanadasta. Hän on taitava lamppuhelmien tekijä, Nicole Valentine, jonka Etsy-kauppa on täynnään upeita, kauniita pienoistaideteoksia. Oi, ihastukaa! Nappasin tähän kuvan yhdestä suosikistani.

by Nicole Valentine

It is never easy to find the ingredients for the soup. I want to send lovely beads, tasty ones, and always something finnish. There is something little from Finland in my soup for Nicole and some beads and parts are european origin.
You see the soup down here, served on my grand-mother's silver plate:
Ja tietenkin oli jälleen kerran niin jännittävää ja vaikeaa laatia helmisekoitusta lähetettäväksi kaukomaille :-) Tälläkin kertaa mukana on jotakin suomalaista, vain pieni osa tosin, lisäksi myös joitakin eurooppalaisia osasia. Kas tässä, mummolta perityllä hopeisella lautasella tarjottuna:

Well, you know the rules! You'll see the beads when Nicole has got them :-)
Höö, eihän sitä nyt vielä voi näyttää, vasta sitten kun helmet ovat perillä!

***
Finnish beaders have their own swap circle, and having a swap at the moment.
Me suomalaiset koruntekijät, ainakin osa meistä, olemme välillä niin innokkaita, että laitamme omia haasteita pystyyn. Tällä kertaa muutaman parin voimin, Korukoplassa on meneillään aivan vastaava helmivaihto.
Minulla on parina Suntsa, jolle tuskin osasin valita kovin haastavaa keitosta, niin samanlainen maku meillä usein on! Tässä se keitos, hmm, Suntsa taisi saada sen jo eilen, tai saa viimeistään tänään.

***
And a mystery photo, quess what it is?
Lisäksi vielä kuva-arvoitus. Mitä tässä on?

No, it is not a shrunk deer head. I purchased some bulbs of anemone and ranunculus last weekend. They are waiting to be put in the soil.
Ei, ei se ole kutistettu hirvenpää. Kävimmepä vaan viikonloppuna äidin kanssa puutarhalla. En ollut tietoinen, millä perusteella noita pikku mukuloita pitää valita, niin innostuin muodoista, pinnatkin ovat mukavia :-) Saa nähdä, tuleeko näistä joskus vuokkoja ja leinikkejä.

Hiihtoloma, urheiluloma, lukuloma?

Oi autuutta, ettei tarvitse enää pähkäillä, mitä itse tai lapset puuhaisivat tällä talven/kevään lomaviikolla. Eikähän tämä viikko ole minulle 'lomaviikko', vaikka keskisessä Suomessa koululaisilla onkin. Mutta aattelinpahan kuitenkin viettää sen sellaisena, koskapa kohtalo ei nyt ole suosiollinen odottamani postin suhteen... Ja olen jumittunut siihen, että juuri se koru on seuraavana listalla.

No, sää on aivan kohtuullinen, melkein mukava, ulkoiluun, melkein aurinko pilkistää, valoisaa kuitenkin. Lukemista riittää, olen kasannut pinon korulehtiä (niinpä tietenkin) selailtavaksi ja muutama kirjakin on tyrkyllä.

1.Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä - Olen jo lukenut tämän, erittäin kiinnostuneena, mutta siinä on niin paljon omaksuttavaa, että palaan siihen tuon tuostakin, imeskelen palasia. Haluaisin tähän rinnalle luettavaksi tämän kirjan, olen satavarma että tykkäisin.

2.Cecelia Ahern: Tyttö peilissä - Ostin ale-kasasta vitosella, lukaisin, en tykännyt, tällaisessa tyylissä ei ole minulle mitään.

3.Vanessa: Kukkien kieli - Samasta ale-kasasta edellisen kanssa, melkein lukenut, ihastuin. Kuka nyt ei haluaisi olla perillä kukkien kielestä! Rehellisyyden nimissä, aivan siinä rajalla, onko makuuni liian imelä, mutta saa anteeksi juuri kiinnostavan kukkien symboliikan vuoksi.

4.Joanne Harris: A cat, a hat and a piece of string - Esipuheen luin, ensimmäistäkään novellia en vielä, en tiedä pitääkö ne lukea järjestyksessä... Pidätteleekö minua se, etten oikeastaan tykkää Harrisin Suklaapuoti-sarjasta? En tiedä. Luultavasti kiinnostus englanninkieleen vie voiton ja tartun tähänkin.

5.Paulo Coelho: Alef - Tämä on ollut minulla hyllyssä yli puoli vuotta. Kaikkiin muihin hankkiimini Coelhoihin olen tarttunut oitis ja ahminut kerralla. Onko nyt tahkeaan alkuun syynä, etten pitänyt edellisestä lukemastani ('Portobellon noita')? No luin eilen ensimmäiset 40 sivua ja olenkin jo 'captivated' ~ pyydyksessä...

1, 4, 5 Adlibris-tilauksia (joululukemiseksi)

***

***

Korukoplan haaste, vastavärejä

Vastavärit oli Korukoplan haasteen aiheena tällä kertaa ja väriympyröitä tuli tutkiskeltua jonkin verran.

Mulle oli vissiin jäänyt tuo vaalea punainen väri jotenkin päälle, tai, oikeastaan tämän korun kunziitti-riipus saapui sellaisena hetkenä, että se nyt vaan joutui tähän haasteeseen. Onkin hassua, että vaaleanpunaisia on todella erilaisia; on vaikkapa herkkää ja imelääkin ruusukvartsinpunaista ja sitten toisaalta tätä kunziitin utuista, valkeansekaista, silkinkiiltoista väriä.
Kunziitti ja sinisävyinen kyaniitti ovat jollakin lailla (ehkä vain minun mielessäni) sisaruksia, yhteistä niille on tuo värilliseen kiviainekseen sekoittunut vaalea silkinhohto, samankaltaisia silikaattimineraaleja ne kyllä ovatkin. Tämä oli vain välihuomautus kiinnostuneille... Ja vielä sekin tieto, että kunziittia on hyvin vähän tarjolla.

Kunziitille vastaväriä etsiessä haeskelin monista monista turkooseista kivistä sopivinta. Ehkä joku vihreämpi olisi ollut täydellisen oikea vastaväri, mutta tähän koruun valikoitui sopivammaksi enemmän sinivihreä turkoosi, jossa on tuota mustaa hämähäkinseittiä sekä pari laikkua ruskeaakin.

Kunziitti-riipuskivi on iso ja täydellisen hurmaava! Pidän siitä, että siinä on noita mustia vierasaineviiruja mukana, eihän elämäkään ole täydellisen silkoista, yksiväristä, vaan mukaan mahtuu monenlaisia hetkiä. Korussa on lisäksi pienempiä kunziitti-helmiä, kaksi ihanaa-ihanaa hopealla silattua lamppuhelmeä, noita mystisiä aurora borealis -käsiteltyjä vuorikiteitä ja tietenkin tuo turkoosi sekä pari pikkuhelmi-riipusta ison riipuksen vierellä. Metalliosissa hopeoitua, tummaa sävyä.

Koru sai nimekseen "Utua" ja löysin siihen mätsäävän kuvankin, yhdestä suosikkiblogistani, jonka kuvien aiheet ja kokonaisuus saa aina valtoihinsa, tutustukaahan Kaarnikan otoksiin.

Koivuissa isot lehden alut, perhoset kisailee

No niin jatkuu Korukoplan riipustemme matka, tänään lähtevät taas uusiin käsiin :-)
Tässä pieni kurkkaus Outiriinan koruun, joka nyt lähti luotani Korallin jatkettavaksi...

***

Odottelen taas kerran kiihkeästi eräitä tiettyjä helmiä, tuntuu että kaikki tekeminen seisahtuu, kun olen jumittunut näihin etukäteisajatuksiin ja odotuksiin - usein käy niinkin, että ne tulevat helmet eivät sitten olekaan ne parhaat seuralaiset kaavailemaani koruun. Tällä kertaa eräs helmilähetys joutui tulliin. Tulee kun ehtii.


Lämpö on saanut jo koivun lehdet reilusti vihertämään ja nurmikoitakin jo ajellaan!
Taitaa muuten tuo aurinko ja lämpö herättää minutkin, kirkkaampien värien pariin. Ihastuin kovasti näihin puristettuihin keramiikkahelmiin, niissä on kaikki kesän värit ja sattumoisin samoja värejä löytyi pienistä lamppulasihelmistä. Magneettilukko on näppärä keksintö sekin.
Nuo hauskat korumetalliset välirenkaat saavat tässä esittää kukkaniittyä, missä perhoset kisailee. Kevyt ja mukava kesäkoru tuli tästä.

***

Kerroin viimeksi siitä punarinnasta, joka oli tehnyt pesänsä hiukan arveluttavaan paikkaan. Voi surkeutta! Tänään ohi kulkiessani todistin kuinka melkein kolme kertaa suurempi rastas istui pesän vierellä lampun päällä ja urhea punarinta istui hievahtamatta pesässään. Havitteliko rastas siitä itselleen pesää, vai oliko munien ryöstöretkellä, en tiedä. Minun rohkeus (=ostoskassissa oli pakasteita) ei riittänyt jäädä seuraamaan, mitä tarinassa seuraavaksi tapahtui. Pahoin pelkään, ettei pesäpaikka ollut pikkuisella oikein viisaasti valittu, olisiko ollut nuoren linnun ensimmäinen...
"Elämä opettaa" sanotaan, mutta ei sen näin julmasti tarvisi tapahtua; taidan turhaan inhimillistää luontokappaleita.

Kalenterin kätköistä

Arvelin ehtiväni tehdä ihanan joulukalenterini antimista koruja näille päiville, mutta enpäs aivan saanut aikaiseksi. Olen nimittäin yrittänyt selvitellä muun muassa vaatekaappieni sisältöä. Tulin siihen tulokseen, että jos kaapeissani kerran puolet vaatteista on vailla käyttöä, niin ehkä ne jo joutavat kiertoon. Setvimistä riittää.

Siispä kurkistuskuvia salaperäisten joulukalenteri-pussukoiden sisältöön. Ehkäpä osa näistä helmistä jää kevään koruihin, ainakin sävyt ovat heleitä ja keväisiä :-) Kiitos Tontuille!

Todella hyvin ovat Tontut vakoilu- ja valintatehtävänsä hoitaneet :-D Esimerkiksi tuollaisia puuhelmiä olen himoinnut ja etsiskellyt usein, usein. Saurikki-tonttu lähetti myös noita ihanaisia kuviovalssattuja messinkirenkaita. Voi hyvänen aika... ne ovat jämäköitä ja mielikuvitusta kiihottavia, melkein syötäviä!


Mukavaa tätä viikkoa jokaiselle blogissa piipahtajalle!
Huomasittehan viikonloppuna Korukoplan sivuilla pikahaasteen ja sen tulokset!

Hyviä pyhiä!

Ihan pari luukkua vain olen etukäteen availlut... koska nyt on raivattava pöydiltä korutarvikkeet pyhäpäivien alta - tein siis hiukan etukäteen :-D

Pussukoista numeroilla 3 ja 6 (lähettäjinä Meke ja Sole, kiitos-kiitos :-D) löytyi monia ihanuuksia... Kaulakorussa sitriinejä, amatsoniitteja, bodhi-helmiä, Sole-osasia, taidehelmi. Riipuksena miellyttävä poikkeus lamppuhelmien ihanassa maailmassa, mattapintainen kuviollinen lamppuhelmi (Ikuyo Yamanaka), joka sai seurakseen pitkään varastossa odotelleen labradoriitin; sekin on lahja jolta kulta korukamulta, mutta en enää tiedä keneltä, ei pysy nuo lappuset aina matkassa, joita sinne laittelen. Kiitos siis tuntemattomalle lahjoittajalle ;-)

Lamppuhelmen kuvioita ja värejä halusin toistaa tuolla vihreällä Swarovskin kristallilla ja kuparisella kukkasella, omaa sydäntä tällaiset pienet yksityiskohdat lämmittää.
Solen tekemässä 'tikussa' on riimu Gebo (=lahja; siis sopii mainiosti tällaiseen lahjamateriaali-koruun!) ja viimeisissä kuvissa näette, että se sai vierelleen vielä ketjun pätkän.

Tästä tuli taas kaulakoru, josta en ilmeisesti raaski luopua, vaikka koruvarasto onkin aika täynnä :-D Mieltä kohottava sitriini tuntuu nimittäin niin lohduttavalta ja seesteiseltä.

Samanhenkinen rannekorukin syntyi, lukkoa lukuunottamatta, lahjahelmistä, joista osa jo aiemmin saatuja Kommervenkkilästä. Kiitos myös Niina!

Huomasitteko eilen julkaistun uuden Korukoplan haasteen, pikaisen sellaisen ?

Huomenna en postaile, joten

Hyvää Itsenäisyyspäivää!