Aika, meitä muuttaa...

Aika, sitä jaksaa ihmetellä, ajan kulua ja sen vaikutuksia. Ainakin peiliin katselessa, eikö niin ;)

Mutta iän karttuessa sitä huomaa myös, että moni asia tarvii aikaa. Kypsyminen, ymmärtäminen, mukautuminen.

Pari, kolme viimeistä vuotta ovat kuluneet vauhdilla; ehkä aika muutenkin kuluu huomattavasti nopeammin kuin joskus nuorena, kun sitä malttamattomana odotteli, uusia kokemuksia, uusia alkuja... Ja paljon muuta.


***


Aika on auttanut minua muuttamaan tärkeysjärjestyksiä, hiukan päästämään irtikin. Seuraavissa kuvissa on ihanuuksia, joista nyt päästän irti, ne löytyvät halukkaille korukaupasta (jos tänne blogiin joku eksyy ja huomaa).

Kyllä vaan, helmivarastoni ovat aivan liian runsaat, jotta kykenisin niitä kaikkia käyttämään, ikuna! Alan siis luopua monista hellimistäni aarteista ;)  Ja minulta voi vapaasti kysellä, josko varastostani löytyy sitä tai tätä, lähinnä korukivihelmiä, tavallisempia ja erikoisempia, olen valmis myymään niitä!

*

Silti, haluan vielä hypistellä ja nauttia helmien ja korujen tekemisen tuomasta onnesta - joitakin koruja olen pitkästä, pitkästä aikaa myös tehnyt. 

Päätin aloittaa simppelisti, koruvaijeriin, kaunista apatiittia ja amatsoniitti/ammoniittiriipus, jonka voi kiinnittää hopeiseen sydänlukkoon tai halutessa jättää pois.

Voi, jaksan aina ihmetellä ja ihailla apatiitin kaunista, omanlaistaan sinivihreää väriä! Siruinakin kiehtovaa.

Herkkistuulella

Aika hempeällä linjalla tänään.

Ensin kaulakoru, jossa riipuksena suloista suloisempi simpukankuorilaattaan maalattu nuoren naisen hahmo. Jos jostakin voi käyttää japanin kielen ilmaisua 'kawaii' (=suloinen, söpö), niin tästä. Niinpä sitten koko koru syntyi samalla söpöstely-otteella. Meinasin ensin laittaa jotakin pinkkiä tuonne, mutta

sitten sattui käteen tämä simpukankuorisydän, paua-simpukkaa, ihanat kiilteet ja heijastukset! Turkoosisiniset pisarat ovat amatsoniittia, kristallein koristeltu valkea helmi akaattia ja hennonkeltaiset viistehiotut helmet ovat kristallia, kauniisti kiiltelevät nekin. Helmet on linkitetty hopeoidulla langalla, välilenkit ja lukko ovat hopeaa.

Vielä koko koru, näette, että simpukkahelmissä on aivan samat sävyt. Uskaltaakohan kukaan aikuinen nainen näin hempeillä, vai menneekö koru nuoren tytön kaulalle... ;-D

Tässä päivän teemassa sopii hyvin esitellä japanilaisen helmientekijän lamppuhelmet, korvakoruina nämä pääsevät parhaiten oikeuksiinsa, vaikka soisin kuvien olevan parempia - aurinko nyt vaan ei ole taas näyttäytynyt. Hopeaa, kirkasta hopeaa näissä osaset.

Njaah, ehkä

Tuulensuojaisessa aurinkoisessa nurkassa aurinko voi keskellä päivää tuntua aikamoisen lämpimältä. Lähes  voi kuvitella olevansa jossakin kaukana (vain lähes, koska ympäriltä kuuluu kotimaisia ääniä).


En ole ollut simpukankuorihelmien fani. Siksipä tuntui lähes mielenhäiriöltä, kun tilasin näitä turbaani-helmiä. Mutta, onneksi sattuu noita selittämättömiä kohtauksia. Livenä ja nyt tässä käsillä nämä helmet ovat jotakin aivan uskomattoman liikuttavaa, parisenttisiä sileitä ja kiiltäviä kaunottaria.

Heti ne huusivat rannekoruun, ruokakin jäi lautasella kylmenemään, kun piti saman tien tehdä tämä koru. Kaukaisella rannalla - hiekkaa, aaltoja, simpukoita... 

Turbaanisimpukka-helmiä, pronssilukko ja pronssilenkeistä punottua ketjua.